Pyykkäävät perheet ovat puhuneet! Pyysin teiltä hiljan vinkkejä ja hyviksi toteamianne tapoja pyörittää lapsiperheen pyykkirumbaa. Ja niitähän tuli, lähes 600 vinkin voimin. Kiitos siitä! Kävi nimittäin niin, että vaikka olen pitänyt itseäni aikamoisena pyykkimuijana, sain itsekin kartutettua tahranpoistotaitojani rutkasti paremmalle tasolle teidän ansiostanne.

Yleisin neuvo pyykkihuollon ylläpitämiseen on yksinkertainen. Pyykkiä on pestävä ja piste. Moni mainitsi tekevänsä ihan samoin kuin me ja pesevänsä vähintään sen yhden koneellisen päivässä. Näin ei pyykkikorissa odottavista likapyykeistä muodostu laitojen yli pyrkivää myttyistä hirviötä. Samaten kehotettiin ottamaan koko perhe mukaan pyykinpesuun. Siinä tekee lapsillekin (ja heidän tuleville puolisoilleen) palveluksen tulevaisuutta varten, kun he osaavat kotoa muutettuaan lukea pesulappuja ja tunnistavat pyykinpesukoneen mikrosta.

Tässä loput neuvot koottuna muhkeaksi paketiksi, jonka avulla tahrat saavat kyytiä, vaatteet pysyvät hyvässä kuosissa ja pyykkikoneesta tulee hyvä kaveri, ellei se sitä jo ole:

Ennen kuin pyykkiä tulee

Ennen kuin tekee ostopäätöksen vaatteiden tai kodintekstiilien suhteen, kannattaa vilkaista pesulappua. Valitse vain laatua ja jätä huonolaatuiset keinomateriaalit ostamatta. Näin säästyy sekä luontoa että rahaa, kun tuote kestää käytössä pidempään. Käytettynä ostettaessa tekstiili on yleensä jo kokenut käyttöä ja pesua, joten niistä voi uusia tuotteita paremmin päätellä, miten hyvänä ne tulevat tulevaisuudessa pysymään.

Lapsiperheellistyttyämme kirjavan pyykin määrä on räjähtänyt. Valkoinen vaate lapsella on yhtä kuin mukillinen kaakaota sylissä. Onneksi kloriitti auttaa ja pumpulipuikolla voi täsmähoitaa pienetkin kohdat vaatteista, mutta silti. Mieluiten hankin lapsille ja myös itselleni räiskyvän iloisen värisiä vaatteita, joihin tahrat hukkuvat. Musta väri ei nimittäin yllättäen toimi. Voin kertoa, että mustan silkkipaidan olkapäihin lähtöhalien aikaan salakavalasti pyyhkäisty räkä näkyy palaverissa toiselle puolelle huonetta. Mustan välttelyssä poikkeuksen tekevät ulkovaatteet, joissa mustalla vahvistetut polvet, takapuoli ja hihansuut hämäävät edes vähän likaa piiloon ja antavat armoa myös kankaan kulumiselle.

Lapsiperheessä sotkua syntyy etenkin ruokapöydässä. Tahrojen minimoimisen kanssa kannattaa ollakin tarkkana juuri keittiössä. Käytä ruokalappuna isoa harsoa tai vaikka isoa ruokailupaitaa, joka puetaan aterioidessa muiden vaatteiden päälle. Jos pöydän ääressä ei istu arvovieraita, nakunakin voi vallan hyvin sapuskoida.

Pyykin esikäsittely, lajittelu ja säilytys

Jos tilaa vain on, kannattaa satsata useampaan pyykkikoriin tai vaikka korihyllylliseen pyykkikaappiin, jotta pyykin lajittelu helpottuu. Korit voivat myös olla värillisiä sisällön mukaan, jotta naperokin osaa laittaa valkoisen paidan valkoiseen koriin ja mustat housut mustaan koriin. Kaksikerroksisessa talossa pyykkikuilu auttaa pyykin kulkeutumisessa koneen lähelle, kun yläkerrassa majaansa pitävät naperot ja teinit mielellään heittelevät kuiluun likapyykkinsä.

Pikkupyykin voi eritellä kätevästi jo pyykkikorissa asettamalla pyykkikorin reunalle pienen pyöräkorin tai vaikka nipsuilla kiinni olevan pussukan. Tämän niksin mä otan käyttöön! Sukat pysyvät pareittain, kun ne niputtaa jo pyykkikoriin heittäessä Supi-sukkapidikkeillä, jotka pitävät sukat yhdessä pesukoneessakin.

Moni kertoi lajittelevansa pyykit kolmeen osaan: valkoisiin sekä vaaleisiin, kirjaviin ja tummiin. Mutta vannoutuneet pyykkimuijat olivat tarkempia ja erottelivat vielä helposti värivahinkoja aiheuttavat punaisen sävyt (keltainen, punainen, oranssi, pinkki, koralli jne.) ja sinisen sävyt (lila, vihreä, turkoosi jne.) omiin koneellisiinsa.

Vaaleiden sävyjen kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana. Minäkin opin vasta hiljan, että valkopyykissä pitäisi pestä kaikki vaatteet, joiden kääntöpuoli on valkoinen, vaikka niissä olisi mitä kirjavaa kuviota sen lisäksi. Pesu pitäisi siis aina tehdä vaatteen vaaleimman sävyn mukaan. Pesutuloksien jälkeen suosittelen! Tulee se valkopyykkikoneellinenkin kunnolla täyteen siinä samassa.

Ennen kuin likapyykin heittää koriin odottamaan pesua, kannattaa helpottaa itse pyykkihetkeä tyhjentämällä taskut ja sulkemalla napit sekä vetoketjut. Lisäksi vaate on hyvä kääntää jo valmiiksi nurinpäin, niin ei sitten myöhemmin tarvitse kuin heittää korillinen pyykkiin.

Etenkin lakanat ja pyyhkeet pitää käydä pudistelemassa ennen koneeseen laittoa. Muutamat lukijat kertoivat olevansa niin jaksavia, että käyvät aina pudistelemassa myös täyden pyykkikorillisen ennen koneeseen laittoa – respect!

Reissuun kannattaa ottaa mukaan useampi iso pesupussi, joihin pyykin voi lajitella valmiiksi jo tien päällä. Kotona pyykit on näppärä heittää koneeseen valmiiksi lajiteltuina, ja matkalaukun mahdolliset puhtaat vaatteet pysyvät puhtaina ja raikkaina.

Tahran- ja hajunpoisto

Tärkeintä taistossa tahroja vastaan on nopeus. Älä siis jemmaile tahrallisia vaatteita pyykkikorin pohjalla vaan käy taistoon heti. Kylillä kulkiessa vaatteisiin ilmaantuneet tahrat saa esikäsiteltyä vauvojen kosteuspyyhkeillä.

Tärkein tahrojenpoistaja näyttäisi kommenttien perusteella olevan sappisaippua, tuo meidänkin kotimme vakkariauttaja. Sitä on saatavilla niin nestemäisenä, suihkeena kuin kiinteänä palasaippuana, joista jälkimmäinen on omasta mielestäni se kätevin. Kestää nimittäin sotkuperheen käytössäkin kuukausia. Esikäsittelen sillä tarhat heti niiden tultua ja laitan esikäsitellyt tekstiilit sitten myöhemmin sellaisenaan koneeseen. Mieluiten tietty heti, mutta aina se ei ole mahdollista. Erinomainen myös kestovaippojen esipuhdistuksessa. Muita mainittuja tahranpoistoaineita olivat Vanish, Super10, Tabort ja Poresaippua.

Etenkin kesäsin kannattaa luottaa aurinkovoimaan tahrojen hävittämisessä. Mä itse kuulin vaatteiden aurinkokylvystä vasta esikoisen vauvavuoden aikana, enkä ihan uskonut sen taikaan. Kannatti kuitenkin kokeilla. Vein siis vaatteet likomärkänä aurinkoon ja kas, kuivuttuaan vaatteet olivat tahrattomia. Pyykkimagiaa! Tällä ovat lähteneet ihan kaikki tahrat niin kestovaipoista kuin vaatteista, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Yhden banaanitahraisen bodyn kanssa jouduin luovuttamaan. Onneksi se oli kirjava, joten tarhaa ei tainnut huomata lopulta kuin minä.

Nestemmäisten tahrojen ensiapu esimerkiksi matolla ja sohvalla toimivat suola sekä perunajauho, jotka imevät kosteutta itseensä. Mustikkatahrat kuulemma lähtevät, kun niiden läpi kaataa kiehuvan kuumaa vettä. Eräs vinkkasi mustikkatahroihin myös sistruuunamehua ja astianpesuainetta. Astianpesuaine on myös erittäin hyvä ase rasvatahroja vastaan. Hiuslakka taasen suorastaan syövyttää tahrat pois, ihan kuulakärkikynäjäljistä vaatteisiin livahtanutta hiusväriä myöten. Piimä taas toimii happamuutensa ansiosta ruoho- ja voikukkatahroille. Myös etanolia voi koittaa, jos vaatteen materiaali sen kestää. Yksi lukija kertoi kokeilleensa voikukkatahraan käsidesiä ja kappas, tahra katosi!

Hajuongelmiin auttaa raitis ulkoilma. Pakkanen on pyykkärin paras kaveri, ja pakkassäällä ulos kanttaa roudata villavaatteiden lisäksi myös usein käytössä olevat lempparivaatteet. Siinä saavat pöpöt ja hajut kyytiä! Aina sekään ei tietenkään riitä. Silloin apuun tulee etikka, jossa haisulitekstiileitä voi esiliottaa. Toimii niin hajustepesuainekatkuisille kirpparilöydöille, pistävän hajuisille treenivaatteille ja märältä rakilta haiseville pyyhkeille.

Myös ruokasoodalla saa myös vaatteisiin pesiytyneet pahat hajut häädettyä. Tällöin ruokasoodaa kannattaa ladata reilusti pyykinpesuaineen mukaan. Pidä kuitenkin mielessä, että sooda myös valkaisee. Siksi moni sujauttaakin sitä aina valkopyykin mukaan pitääkseen värit kirkkaina.

Pesuaineet ja niiden annostus

Suurin osa lukijoista oli ilokseni samaa mieltä kanssani siitä, että puhdas pyykki tuoksuu parhaimmalta ihan sellaisenaan, ilman keinotekoisia hajusteita. Monet suosittelivat myös minun tapaani valitsemaan fosfaatittoman ja zeoliitittoman pesuaineen.

Nestemmäinen pesuaine ei kuulemma jätä niin paljoa pesuainejäämiä vaateisiin, sillä se huuhtoutuu paremmin pois. Siksi mekin aikoinaan aloimme käyttää vaippapyykeissä nestemäistä pesuainetta. Parin pullon jälkeen siirryimme kuitenkin takaisin pulveriin, sillä nestemäisen pesuaineen kanssa pesukoneen ajastus esipesun kanssa oli mahdotonta, ja jotenkin tuntuu luonnolle mukavammalta ostaa tuote pahvipakkauksessa ja ilman lisättyä vettä. Tämä on kuitenkin vain oma perstuntumani asiaan.

Useampi lukija vinkkasi käyttämään myös pesupähkinöitä. Meillä niiden teho ei enää vain yksinkertaisesti riitä, vaikka kuinka toivoisin voivani pähkinöitä käyttää. Pesupähkinöiden käyttäjät varmasti kuitenkin arvostavat niksiä käyttää pähkinöiden pussukkana pitkävartista sukkaa. Tällöin sukan varren voi sitoa solmulle ennen jokaista pesua, jotta pysyy kärryillä, kuinka monta koneellista pähkinät ovat puhdistaneet. Pesutehoa kun niissä riittää 3–4 pesukertaan.

Marseille-saippua on erinomaista villan sekä muun herkkispyykin pesuun, ja sillä saa kuulemma käytössä harmaantuneet valkoiset lenkkaritkin takaisin puhtaan valkoisiksi.  Juuri tänään juttelin metrossa vanhemman rouvan kanssa, joka kertoi olleensa ostomassa uuden palasen Marseille-saippuaa, jota hän on käyttänyt kasvojensa pesemiseen jo monen kymmenen vuoden ajan!

Hikisten sprottivaatteiden pesuun suositeltiin Perlana Sport -pesuainetta, jolla kuulemma lähtee pinttyneinkin hienhaju pois.

Pesuainetta annostellaan yleensä ihan liikaa. Suuri vaahtomäärä saattaa ehkä näyttää puhdistavalta, mutta oikeasti silloin saattaa pestä pyykkinsä tahmaisiksi ja likaisiksi, kun pyykkiin jää suuria määriä pesuainejäämiä. Uudet koneet tunnistavat vaahdon määrän, ja jos pesuainetta on annostellut reilulla kädellä, kone myös käyttää sen huuhteluun enemmän vettä ja energiaa. Huoltomieheksi esittäytynyt lukija vinkkasi, että pesuainetta kannattaa annostella vain ruokalusikallinen ja sekin heittää suoraan rumpuun.

Huuhteluaineen käyttöä suosittelen harkitsemaan tarkasti. Jos minulta kysytään, se on vain myrkkyä, jonka katku saa vieruskaverille aikaan päänsäryn. Työskennellessäni muinoin farkkupainotteisessa vaateliikkeessä myyjänä, sain tehdä tätä käännytystyötä paljon. Monet nykyfarkut – kuten muutkin joustavat vaatteet – sisältävät elastaania, jonka huuhteluaine tuhoaa. Nykyään onneksi tämän asian kanssa tunnutaan jo olevan tietävämpiä.

Paras huuhteluaine on ihan ruokakaupasta saatava etikka, jota voi lorauttaa ruokalusikallisen tai pari huuhteluainelokeroon. Se raikastaa pyykin, oikoo ryppyjä ja vähentää tekokuitujen sähköisyyttä. Kestovaippaperheessä etikka on ehdoton pyykkäyksessä. Kosteana pyykki tuoksahtaa etikkaiselle, mutta kuivuessaan haju haihtuu. Jos pyykkeihinsä tahtoo välttämättä jotain tuoksua, muutama tippa eteeristä öljyä huuhteluainelokerossa ajaa asian.

Se varsinainen pyykkääminen

Kun esitoimet tahranpoistosta lajitteluun on tehty huolella, varsinainen pyykkäystilanne ei enää vie aikaa kunnon pesukoneen toimiessa työjuhtana. Suosittelen silti muistamaan muutaman asian.

Pesulämpötiloja ei paineta huvikseen vaatteiden pesulappuihin. Monesti niihin painetut ohjeet ovat kuitenkin varmuudeksi turhan varovaisia. Minä olenkin samaa mieltä kuin monet muutkin: pese mahdollisimman kuumissa lämpötiloissa. Tällöin värit pysyvät paremmin, lika lähtee kunnolla sekä vähemmällä pesuaineella – ja näin vaate pysyy parempana pidempään. Moni puuvillainen vaate kestää sen mukisematta, vaikka ohjelämpötila olisikin alempi. Omalla vastuulla tietty tämän vinkin kanssa.

Oli miten oli, etenkin puuvillaiset raitapaidat kannattaa pestä kuumissa lämpötiloissa, jotta raidat eivät lähde kävelemään. Tekstiilien ensipesu on myös kriittinen, sillä silloin värit pestään paikoilleen. Liian matalissa lämpötiloissa tuloksena onkin harmaa ja nuhjuinen mytty. Vaatetusalan vestonomiksi esittäytynyt lukija muistutti, että pesulämpötilaohjeet tarkoittavat myös sitä, että alemmissa lämpötiloissa ei saisi pestä. Muuten kangas saattaa päästää väriä ja kuosit valua.

Sappisaippuan lisäksi suurin suosikki teidän lukijoiden käytössä oli värinkerääjäliinat. Mä olen käyttänyt niitä tähän mennessä vain uusia tekstiilejä pestessä, mutta taidanpa tästä lähtien käyttää aina. Etenkin kun kuulin, että niitä saa myös kestoversiona, joka kestää yli 30 pesun ajan. Tietty esimerkiksi mustien farkkujen ensipesu kannattaa käyttää hyödyksi ja heittää samaan koneelliseen haalistuneita mustia vaatteita saamaan vähän lisäväriä.

Jos pesukoneesta löytyy ajastin, sen hyödyntäminen kannattaa. Moni kertoi täyttävänsä koneen illalla valmiiksi ja ajastansa sen niin, että pyykkisatsi on valmiina kuivattavaksi aamukahvien aikaan. Jos et omista ajastinta, täytä kone illalla valmiiksi ja napauta vain aamulla päälle.

Herkät vaatteet, kuten sukkahousut ja rinsikat, on hyvä laittaa pesupusseihin. Pesupusseihin kannattaa sujauttaa myös pienet pyykit, kuten kestoliivinsuojat ja lasten sukat, jotta ne eivät myttäänny tiivisteiden väliin. Pesupusseja myydään kaupoissa, mutta kunnon Martta surauttaa sellaiset itse esimerkiksi ohuesta sifonkista. Ison ja toimivan pyykkipussin saa myös vanhasta tyynyliinasta.

Jos ei muuta, ainakin kantoreput kannattaa pestä tyynyliinan sisällä, jotta repun klipsit ja hihnat pysyvät kuosissa. Rengasliinan metallirengas taas kannattaa sujauttaa syvälle sukan sisälle pesun ajaksi, jotta se ei koluuta konetta pilalle.

Tennareista pestessä taas koneeseen kannattaa laittaa pari pyyhettä mukaan, niin ei tule niin koliseva pyykkisatsi. Tyynyt, toppatakit, makuupussit ja sen sellaiset pestään taasen parin tennispallon kanssa, jotta vaatteiden ja tekstiilien vanut ja mahdolliset untuvat eivät myttäänny ja tuotteet pysyvät ilmavan muhkeina.

Eläintaloudessa karvoja on joka paikassa. Jos ei omista kuivausrumpua, karvoista voi yrittää päästä eroon jo pyykinpesukoneen kanssa laittamalla koneeseen palan vaahtomuovia, johon karvat tarttuvat. Joku kertoi käyttävänsä karvojen metsästyksessä apunaan jopa koneeseen sujauttamiaan paplareita.

Eräs toinen lukija kertoi itseäni kiinnostavan vinkin nahkavaatteiden ja -asusteiden pesusta Mäntysaippualla ja koneen hienopesuohjelmalla. Kiinnostaisi kovasti kokeilla, mutta uskallusta puuttuu.

Pesukoneen puhdistus

Pyykkikone ja sitä myötä pyykit alkavat helposti haista, jos pyykkikone on vähänkin saastaisessa kunnossa. Siksi pesukoneelle on hyvä suoda hellyyttä ja huolenpitoa.

Kone on hyvä pestä tyhjänä kuumimmalla lämpötilalla tasaisin väliajoin. Joku vinkkasi pesevänsä pyyhkeet aina 90 asteessa, jolloin konekin saa keittopesun siinä samassa. Pari kertaa vuodessa kone pitäisi pestä apteekista saatavalla sitruunahapolla.

Tiivisteet, luukku ja pesuainelokero olisi hyvä pyyhkiä kostealla joka käytön jälkeen, mutta ainankin nyt kerran viikossa. Pyyhkimiseen eräs lukija vinkkasi käyttävänsä vauvojen kosteuspyyhkeitä. Jos koneessa on erillinen nukkasihti, se pitää putsata koneen ohjeiden mukaisesti. Sama homma poistoputken kanssa.

Jos pesukonetta ei käytä toviin, laita koneen sisälle puolikas sitruuna. Se kuulemma pitää tunkkaisen hajun loitolla. Ja tietty luukku auki aina joka pesun jälkeen, jotta kone ehtii kuivua.

Pyykkien kuivaus

Pyykkien kuivaaminen ulkona on kaikista energiatehokkainta ja plussana saa vielä huumaavan puhtaan pyykin tuoksun. Kerrostaloissa kannattaa hyödyntää myös omaa parveketta ja taloyhtiön tuuletusparvekkeita. Pyykit kuivuvat pakkasessakin.

Ennen kuivumaan ripustamista, kääntele pyykit oikeinpäin (paitsi jos käytät kuivausrumpua). Anna lapsille oma pieni pyykkikorinsa ja tee pikkupyykeistä heidän pieni askareensa. Suorista vaatteet kunnolla jo narulle laitettaessa. Pyykkipojat on parasta laittaa kiinni helmoihin ja lahkeisiin, jotta pyykkipoikarutut eivät jää keskelle vaatetta. Asettele perheenjäsenten vaatteet vierekkäin kuivumaan, samaten kuin sukkaparit. Siitä ne on helppo lopulta viikata oikeisiin kaappeihin.

Kuivaustelineistä tulee lapsiperhekodeissa helposti osa sisustusta. Eräskin lukija kertoi, että heillä vaeltaa parhaimmillaan neljä isoa kuivaustelinettä ympäri asuntoa. Monikerroksiset kuivaustelineet vievät vähemmän neliöitä. Vaihtelua tähän pakolliseen sisustuselementtiin saa, kun nikkaroi vanhasta pinnasängyn reunasta komean puisen kuivaustelineen. Saranat vain päätyihin ja seinälle!

Seinästä vedettävät haitarikuivaustelineet ovat käteviä nekin. Pikkupyykille näppäriä ovat oven yläpuolelle kiinnitettävät kuivaustelineet ja pyykkipoikanipsulliset ripustettavat telineet, joihin saa kuivumaan sukan poikineen. Taloyhtiön kuivaushuone pelastaa pyykkipäivinä, vaikka se syökin kuivausmuodoista kaikista eniten energiaa.

Kaikista parasta vaatteet olisi kuivata henkareissa, jolloin ne pysyvät muodossaan. Yhdellä teistä lukijoista on kodinhoitohuoneessa kaksi päällekkäin sijoitettua tankoa, joissa kuivaushenkarit roikkuvat, mikä kuulostaa erinomaiselta ratkaisulta. Joku kertoi suihkivansa suihkepulloon sekoittamaansa huuhteluainetta henkarilla kuivumassa oleviin vaatteisiin, minkä ansiosta vaatteet kuivuvat rypyttömiksi. Toimisikohan tämä myös etikan kanssa?

Kuten jo aikaisemmassa pyykkipostauksessa kerroin, mä olen nykyään ihan kuivausrumpunaisia. Kun hankimme ilmalämpöpumpullisen kuivausrummun, paluuta entiseen ei ole ollut. Kuivaamme siellä lähes kaiken, ja mitä ei kuivata, ripustetaan kuivumaan rättipatterille tai kylppärin seiniin kiinnitettyihin oksakuivaustelineisiin. Jälkimmäiset toimivat parin neliön tilassa hyvin ja hoitelevat myös kuravaatteiden ja muiden märkien mutta ei vielä pyykkiin menevien vaate-elementtien kuivaamisen.

Kuivausrumpukikkoja jaettiin vähän, mutta yksi oli käyttää jokaiselle perheenjäsenelle omaa pyykkipussia sukille ja muulle pikkupyykille. Kuivauksen jälkeen jokainen voi tyhjentää oman pussukkansa sisällön kaappiinsa.

Kuivausrummun tuuletusohjelmalla saa muuten kätevästi pölyt ja eläinten karvat pois pehmoleluista, sisustustyynyistä ja villavaatteista.

Viikkaus

Tämä on se homma, joka jää meillä vanumaan. Kun kyllähän se kone pesee ja toinen kuivaa, mutta itse ne pyykit pitäisi kaappiin viikata! Onneksi mä kyllä tykkään viikkauksesta, kuten ylipäätään pyykinpesusta. Ja jos ei tykkää, siitä kannattaa tehdä lukijan vinkistä kivaa puuhaa, vaikkapa katselemassa samalla telkkaria tai juttelemalla perheen kanssa.

Meillä ei koskaan ole ollut katoavien sukkien ongelmaa, mutta tiedän sen olevan yksi yleisimpiä murheenkryynejä. Silloin kannattaa kokeilla tätä lukijan vinkkiä: hanki yksi kori, jonne laitetaan kaikki puhtaat sukat. Sieltä saavat sitten perheenjäsenet käydä niputtamassa itse omat sukkansa talteen.

Itselläni viikkauksen ja sitä myötä vaatekaappien järjestyksen mullisti vaatekaupassa työskentely. Tässä videolla pari niksiä, jolla vaatteet pysyvät suorina ja pinot kaapeissa nätteinä. Järjestystä kotiimme tuo myös tyylikäs puhtaanpyykinkori, jonne jemmailemme silitystä odottavat tekstiilit.

Noin! Jos ei näillä lähde, niin ei sitten millään.

Niin ja se arvontavoitto! Teitä varmaan kiinnostanee, kuka voitti Lähiömutsin historian mahtavimman arvontavoiton, LG:n uuden Turbo Wash -pesukoneen? Tuon 849 euron arvoisen energiaa, vettä ja aikaa säätävän hellävaraisen pesukoneen voitti nimimerkki hheidi, jonka pyykinpesuvinkki meni näin: ”Koneen säännöllinen puhdistus ja käytön jälkeen luukut auki, ettei ala haisemaan ja pyykeistäkin tulee puhtaita ja raikkaita.”