Viime vuosina olen yhä selkeämmin tajunnut, että vaikka kuinka rakastan kaupunkilaiselämää, välillä tarvitsee balanssin pitääkseen olla ihan pihalla. Onneksi kodin vieressä levittäytyy yksi Suomen kauneimmista luonnonsuojelualueista, johon voi aina tarvittaessa sujahtaa retkelle tai vain ihastelemaan laiduntavia lehmiä. Telttaillessa tai vuokramökillä päässä raksuttavat rattaat hidastavat tahtiaan ja hartioiden kireys jännittyy, kun päivän rutiinit keskittyvät vain syömisen, peseytymisen, nukkumisen ja mukana olevien ihmisten ympärille. Ei juoksevaa vettä, sähköä tai newsfeedejä. Vain se, mistä kaikki on lähtenyt, vain se sillä hetkellä oleellinen.
Olen kuluneen kesän ajan makustellut tätä haavetta ja yrittänyt hahmottaa, mitä se tarkoittaa ja olisiko se mahdollista toteuttaa. Telttailuun olen hurahtanut niin täysin, että välillä mietin puolitosissani, voitaisiinko ensi kesänä muuttaa koko kesäksi metsään. Se on varmaa, että teltan kanssa tullaan lähtemään seikkailuille pääkaupunkiseudun metsiin niin usein kuin mahdollista.
Varsinaista mökkiä en tahdo (saati että sellaiseen olisi varaa), sillä siinä olisi liikaa askaretta. Katsotaan uudestaan vaikka sitten joskus lasten ollessa isompia, kun alkaa olla tekemisen puutetta. Lisäksi sopivan mökin löytyminen julkisen liikenneyhteyden päästä olisi haastavaa, etenkin kun haavemökilläni tahdon tuntea meren läheisyyden. En myöskään lämpene ajatukselle, että mökille lähteäkseen pitäisi aina lähtemällä lähteä ja palata takaisin juuri kun on päässyt perille.
Syrjäisessä mökissä ei houkuttele ajatus myöskään siitä, että etenkin sosiaalinen esikoinen kärsisi pahoista kaverivajareista. Vuokamökkeily muutaman kerran vuodessa on juuri sopiva määrä mökinomistajuutta ja täydellistä mökkihöperyyttä. Siihen haaveissani olevaan piilopaikkaan pitäisi voida pistäytyä aina tarvittaessa – ja sieltä pitäisi pystyä aina tarvittaessa pistäytymään kaupungissa.
Siirtolapuutarhamökkiajatuksella olemme leikitelleet miehen kanssa niin pitkään kuin muistan. Se jäi muutamiksi vuosiksi hautumaan mielensopukoihin, kun ensin ryhdyimme kaupunkiviljelijöiksi ja pian perään ostimme nykyisen kotimme parvekkeineen. Nyt omasta minikokoisesta mummonmökistä ja pikiriikkisestä ryytimaasta on taas haaveiltu. Niiden hinnat ovat kuitenkin aika kovia, ja vaikka arvostamme yhteisöllisyyttä, ihan vieri vieressä kohoavin mökkien rivitalomaisuus hieman mietityttää.
Hiljan poljimme uimareissulle kotimme lähellä olevaan Kivinokkaan. Siellä metsän keskellä kohoavien töllien keskellä ryhdyin taas maalailemaan miehelle sitä samaa haavekuvaa kivinokkalaisuudesta kuin niin monta kertaa aikaisemminkin tuolla meren ympäröimässä saaristolaiskuplassa käydessämme. Ja silloin sen tajusin. Tässähän yhdistyy se kaikki, mistä haaveilen!
Kivinokan kesämajat ovat pienen pieniä, vähän leikkimökkiä isompia töllejä. Juuri sopivia kaksiossa asuvan perheen mökeiksi. Ne eivät ole ihan vieri vieressä, vaan kohoavat havumetsäisen niemen kallioilla villissä sekamelskassa kuin röllimetsän tönöt. Sisällä takka tai kamiina lämmittää. Sisälle mahtuisi juuri nukkumaan ja sadesäällä pelaamaan lautapelejä sekä lukemaan. Vieraat majoitettaisiin pihalla teltoissa. Ruoka laitettaisiin kuistilla kaasuhellalla tai pihalla grillissä. Aina kun mahdollista, ruokailutilan kattona olisi taivas. Pihalle mahtuisi veranta, ryytimaa ja riippumatto. Ehkä myös hiekkalaatikko ja keinu, jos sellaiset saisi laittaa.
Aamu-uinnille voisi pulahtaa ympäröivään mereen, mutta silti meri ei olisi niin lähellä, että pienten lasten kanssa saisi olla sydän syrjälläään. Ehkä joskus voisimme hankkia venesatamaan oman tai naapureiden kanssa yhteisessä omistuksessa olevan veneen. Silloin tällöin käytäisiin Maijan kahvilassa syömässä munkit. Vessat ovat yhteisiä, mikä vähän mietityttää, mutta uskoisin siihen tottuvan. Öitä varten hankittaisiin yöastia kuten ennen vanhaan. Ja jos ujokakka vaivaa, kotiin ei olisi kuin pari kilometriä. Saunavuorollakin voisi käydä kotona samalla kuin pyöräyttäisi pyykit. Ehkä tuplattaisiin saunapäivät ja käytäisiin löylyttelemässä myös Kivinokassa.
Tarvittaessa kesämaja toimisi työhuoneenani, ja sieltä käsin voisi käydä töissä ja kaupunginriennoissa. Ehkä siellä saisin vihdoin toteutettua unelmani osittaisesta elämästä satukirjailijana – puitteet ainakin olisivat kuin satukirjoista ikään. Mahdolliset työvälineet, mökkeilykamat, ruuat ja lapset kulkisivat kodin ja mökin väliä laatikkopyörän kyydissä.
Ajatus siitä, että lapsemme saisivat olla Kivinokan lapsia, tuntuu hyvältä ja oikealta. Alueella on kuulemma käynnissä sukupolvenvaihdos, joten Kivinokassa on paljon lapsia. Jälkikasvullemme riittäisi leikkikavereita, eikä aika tulisi pitkäksi. Koska mökki olisi lähellä, siitä olisi helppo pitää huolta myös talvisin. Samalla kun putsaisi lumet katolta, voisi paistaa takassa soijanakit ja juoda verannalla kaakot. Se toisi juuri sopivasti puuhasteltavaa ja onnea, mutta ei alkaisi tuntua taakalta. Kesämajojen hinnat eivät ole ihan mahdottomia, ja omaa pienen pientä mökkiä voisi laittaa ja kunnostaa sitä mukaa kun aikaa ja rahaa on.
Nyt sitten makustelemme, onko tässä järkeä. Ehkä ei, mutta onnea ajatus tuntuu sisältävän loppuelämäksi. Onko teistä joku mökin omistaja? Vai enemmänkin sellaisia ihmisiä kuin minä vielä pari vuotta sitten, kun en ikinä nähnyt tulevaksi, että voisin edes harkita mökin hankkimista? Etenkin mahdollisten siirtolapuutarhamökkien ja kesämajojen omistajilta palan halusta kuulla, mitä pienen töllin omistaminen tuo elämään, niin hyvässä kuin pahassa.
Meillä on ”mökkiä” vähän liiankin kanssa. Meillä on omakotitalo, miehellä mökki jota onneksi vielä hoitavat miehen vanhemmat, isälläni on saari ja äidin puolella on sukutila johon minulla ei ole vielä mitään sananvaltaa tai tekemistä, mutta joka todennäköisesti joskus siirtyy taas seuraavalle polvelle. Kaikki tämä tuntuu olevan vähän liikaa vaikka meillä itsellämme ei varsinaisesti ole huollettavana kuin tämä oma tupa. Lisäksi noihin kaikkiin on aika pitkä matka. Vähintään pari tuntia autolla. Sinne ei siis tuosta vaan hurauteta. Minulla onkin ollut haaveissa muuttaa joskus lähemmäksi jotain näistä paikoista. Olisi edes se yksi lähipaikka. Kaikkien lähelle kun ei voi muuttaa kun ne ovat ihan eri puolilla maata.
Minä rakastan luonnon helmassa oleilua ja omaa rauhaa. Vaikka maalla asutaan niin se että pääsee hiukan alkeellisempiin oloihin missä jätetään telkkarit ja tietokoneet taakse, nautitaan saunan lämmittämisestä ja veden äärellä oleilusta on kyllä aikamoinen henkireikä. Ilman minkäänlaista kesäpaikkaa olisi olo aika orpo, mutta kun mietin tulevaisuutta jolloin pitäisi valita näiden paikkojen väliltä niin alkaa vähän ahdistaa. Kaikkiin ei kuitenkaan tule riittämään aika tai energia rahasta puhumattakaan. Onneksi miehen mökkiä lukuunottamatta nämä eivät olisi pelkästään omassa käytössä ja omalla vastuulla.
Mitä tulee mieleen mökin omistamisesta niin sitä pitäisi sitten oikeasti käyttää että se pysyisi kunnossa. Niin talot kuin autotkin rapistuvat jos ne jätetään käyttämättöminä seisomaan. Jätemaksut varmasti tulevat ja aina on vähän jotain laitettavaa jossain. Jos ei maali hilseile niin sitten piha rehottaa, rännit pitää putsata tai katto uusia. Toki jos mökki on täysin rempattu tai ihan uusi niin se vaatii vähemmän vaivannäköä kuin vanhempi, mutta omasta mielestäni idyllisempi ja houkuttelevampi mökki. Syksyllä pitää muistaa viedä kaikki ruokatavarat pois mitä ei pakkaa hiiritiiviisiin purkkeihin ja peitteet ja patjat levitellä ilmavasti ettei kosteus jää muhimaan. Keväällä taas tuuletella talven hajut ja hiirenpapanat pois. Mutta tuo keväänavaushan on vaan mukavaa 🙂
Tuollainen pieni lähimökki kuulostaa kyllä todella houkuttelevalta ja mitä tämän blogin kautta olen ymmärtänyt niin teille varmasti oikein ihanalta ratkaisulta. Luonnonrauhaa ja eräelämää mistä kuitenkin hyvät yhteydet kaupunkiin. Itse tahtoisin nimenomaan sinne ihan korpeen, missä saisi olla varmasti ihan rauhassa.
Minäkin olen ihan viime aikoina alkanut haaveilla mökistä. En välttämättä ihan omasta, mutta jotenkin helpommin saatavilla olevasta kuin niin, että aika pitäisi erikseen vuokrata viikoksi jokin paikka tai vaihtoehtoisesti mennä koko suvun sekaan mökkeilemään.
Siirtolapuutarhamökki on ihana ajatus, ja jollain tasolla voisin sellaisen halutakin. Varsinkin Kivinokka on ihana alue, sillä siellä tosiaan mökit ovat metsässä, eivät vieri vieressä. Toisaalta tavanomaisemman siirtolapuutarha-alueen (Herttoniemi, Tali, Vallila jne.) on paljon hyvää. Ihan eri tavalla kuin muuten Suomessa siellä kyläillään, kysellään kuulumisia ja koirat ja lapset vaeltavat tontilta toiselle. Toki joitain ihmisiä voi liika läheisyys ahdistaakin ja voin kuvitella, että se joskus vaikuttaa negatiivisestikin naapurisopuun.
Siirtolapuutarhamökin ostamista haaveilevan kannattaa kuitenkin harkita taloudellista puolta. Siirtolapuutarhamökki ei ole samalla tavalla kiinteistö kuin asunto, omakotitalo tai tavallinen kesämökki. Siirtolapuutarhamökki ei esimerkiksi käy lainan vakuudeksi, joten rahoitus kannattaa selvittää hyvin etukäteen. Mökit menevät monasti nopeasti kaupaksi, joten pankin mielipide on hyvä olla tiedossa ennen kuin kiirehtii tarjoamaan.
Siirtolapuutarhaperinne on Suomessa vahva eikä varmastikaan Helsingistä mihinkään katoamassa sillä varsinkin vanhat siirtopuutarhat ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, mutta periaatteessa on niin, että kaupunki on vuokrannut alueet siirtopuutarhojen käyttöön ja toiminnan jatkuminen edellyttää vuokrasopimuksen jatkamista aina muutaman vuosikymmenen välein. Toki Helsingissä ovat monet kerrostaloalueetkin vuokramailla, joten käytännössä tämä ei luultavasti aiheuta koskaan mitään ongelmaa.
Tämäpäs sattui! Vietin juuri viime yön ystävän omistamassa mökkeröisessä Kivinokassa. Itse en ole koskaan haaveillut mökistä saatika pikkuisesta lähellä muita mökkejä sijaitsevasta kesämajasta. Tänä kesänä olen kuitenkin alkanut ymmärtää, mikä kesämajassa viehättää. Siinä yhdistyy kaikki mainitsemasi elementit. Kivinokka alueena on aivan ihana ja rauhallinen yö metsän keskellä teki kyllä hyvää. Juttujesi perusteella luulisin tämän olevan teille hyvä vaihtoehto. Yhden yön kokemuksella suosittelen 🙂
Hankkikaa vene! Sellainen jossa mahtuu yöpymään ja jolla pääsee Helsingin ja lähiseudun saariin. Välillä voi valita saaren ilman mitään mukavuuksia, välillä sataman josta löytyy kaikki.
Hei, meillä on nyt toista kesää mökki kivinokassa. Ollaan viihdytty meidän 2-vuotiaan kanssa oikein hyvin, eli suosittelen. Käynnissä on tosiaan sukupolvenvaihdos ja koko ajan alueelle tulee lisää lapsiperheitä. Se olikin meille yksi iso syy mökin hankintaan – leikkiseuraa löytynee varmasti 🙂 kannattaa tutustua Kivinokka.fi-sivun Mökkeilijät-osioon, sieltä saa hyvän ja realistisen kuvan mitä kaikkea mökkeilyyn liittyy ja mitä kaikkia sääntöjä alueella mökkeilyyn liittyy (esim. Ryytimaa ei ihan onnistu mökin viereen, mutta viljelypalstalle kyllä, jos sellaisen päättää hankkia 😉 Vinkkinä tärkeimmät mökkeilymukavuudet Kivinokassa on 1) kivat ja leppoisat naapurit, koska ne on todella todella lähellä, sijaitsi mökki missä hyvänsä 2)vessan läheisyys 3) vesipisteen läheisyys.
Sitä mä tässä nyt olenkin hämmästellyt, että ihanko tosissani unelmoin saavani ”vaivoiksi” pienen mökin, kun aina fiilistelen sitä, miten helppoa kerrostaloasuminen on 😀 Mutta jos se olisi pienen pieni tölli, voisin kuvitella sen hoivaamisen ja rakastamisen olevan enemmän iloa ja onnea tuova kuin vaivaa ja stressiä, jopa tällaiselle kaupunkilaiselämän helpoutta arvostavalle.
Nuo jätemaksut ovatkin hyvä pointti, en yhtään tiedä, miten ne menevät kesämajoilla ja siirtolapuutarhoissa. Tähän mennessä olen vain fiilistellyt, että ehkä sitten saisi kompostin, jolla tuottaa mullat kasvien pediksi 🙂
Teillä tosiaan on paljon huolettavaa kiinteistöä ja markkia, tai ainakin pohdittavaa niiden kanssa tulevaisuudessa. Toivottavasti löydätte hyvän ja toimivan ratkaisun, jolla elämä sujuu mukavasti ja saatte nauttia niin maaseutuelosta kuin alkeellisesta mökkeilystäkin.
Joo, siirtolapuutarhoissa ja kesämajakeskittymissä mua viehättää se yhteisöllisyys ja kylämäisyys. Olisi ihanaa voida tarjota lapsille kesämajalapsuus ja tontilta toiselle juoksentelevat lapsikaverit.
Mä uskon myös, että siirtolapuutarhaperinne tulee voimaan hyvin jos ei vielä paksummin tulevaisuudessa. Vuokramaa on tietenkin aina vuokramaa, mutta vuosien vääntämisen jälkeen Kivinokassakin tilanteen pitäisi nyt olla vakaa. Meidän kotikerrostalokin on kaupungin vuokratontilla, joten en ehkä osaa ajatella vuokratonttia niin riskaabelina, vaikkakin sen riskit on tietenkin hyvä tiedostaa 🙂
Tätä lukiessa mulla alkoi soida päässä Mikon ja Juicen biisi Mä lähden maalle!
Mökkeröinen, ihana sana, se on otettava käyttöön <3 Ja miten kiva kuulla, että pieni hetki kesämajaeloa teki hyvää. Mäkin luulen, että Kivinokka olisi juuri meille hyvä vaihtoehto. Vitsit, saa nähdä, pitäisikö tätä ihan tosissaan alkaa miettiä ja selvittää.
Ah, se jäikin mainitsematta! Ollaan miehen kanssa aikoinaan haaveiltu myös siitä, että opeteltaisiin purjehtimaan. Se olisi kiva yhteinen harrastus varmasti. Ja just toi, että voisi nähdä uusia paikkoja ja valita ”mökkiympäristön” fiiliksen mukaan. Se unelma on nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi kuopattu, kun lasten kanssa näen sen vähän liian jännänä vaihtoehtona – vaikka onhan niitä purjehtivia pikkulapsiperheitä 🙂
Ihana kuulla kivinokkalaisen kokemuksia, kiitos! Kyllä, leikkiseura on tooosi tärkeä juttu kaikkien viihtyvyyden kannalta. Ja sitten joskus lasten teini-iässäkin mökkeily voisi kiinnostaa nuorisoa vähän enemmän, kun siellä olisi ikätovereita ja sieltä pääsee kaupunkiinkin ihan yhtä helposti kuin kotoa 🙂
Mä olenkin joskus muinoin tutustunut noihin mökkeilysääntöihin, kun asiasta sen verran kiinnostuin alueella ekan kerran käydessäni. Sittemmin olen siellä nähnyt kuitenkin myös hyvin pitkälle laitettuja pihoja, joten luulin sääntöjen vähän höltyneen. Saakohan laatikkoviljelmiä laittaa? Varsinainen ryytimaa kun olisi aika kinkkinen siihen maastoon joka tapauksessa 🙂 Kivinokkalaisten oma viljelypalsta olisi kyllä ehdoton, siinä vaiheessa voisi sitten luopua muista kaupunkiviljelypisteistä ja keskittää kesähyöriminen Kivinokkaan.
Haha, piti käydä kuuntelemassa, ja kieltämättä samaa tunnelmaa! Meille sopivimmat palat sekä maalaiselosta että kaupunkilaisuudesta 🙂
Kiitos, eiköhän ne asiat jotenkin lutviudu vuosien varrella. Mikään näiostä paikoista ei kuitenkaan ole kovin äkkiä tipahtamassa meidän syliin 🙂
Pieni mökki teettää varmasti vähän vähemmän. On vähemmän maalattavaa seinäpintaa, vähemmän siivottavaa ja vähemmän pestäviä ikkunoita. Jo mökin ja kodin välimatkan lyhyys tekee sen että mökille on helpompi lähteä usein. Ei tarvitse käyttää sitä lyhyttä kesälomaa siihen että remppaa ja laittaa mökkiä kun sinne voi mennä oikeastaan milloin vain yöksi tai pariksi ja hoidella hommia pikkuhiljaa omaan tahtiinsa.
Täytyykö olla jhl:n jäsen, ettyä saa ostaa tuolta mökin? Joskus näin oli…
Hei!Olettehan ottaneet huomioon,että kyseisellä alueella on kaavailtu luksuskerrostalojen rakentamista ja monesti äänestys on ollut hyvin tiukka eli jtn 4vasta 5ei rakenneta, mutta ei tulevaisuudessa tietää…ainakin tämän takia, me ei olla ostettu miehen kanssa sieltä, vähän pelottaa, jos Hgin kaupunki päättäkin myydä kalliilla tontin ja antaa luvan rakentamiselle yms…
Kivinokassa on sekä urheiluseura Ponnistuksen, JHL:n ja Kivinokkalaiset ry:n kesämajoja. Jälkimmäisiä on selkeästi eniten yli 600 mökistä. Vain JHL:n mökin ostaakseen tarvitsee olla liiton jäsen. Helsinkiläisyys on käsittääkseni yhteinen vaatimus kaikkiin muihin, mutta en ole varma.
Onneksi se taistelu on voitettu ja tilanne on ainakin tulevat vuodet stabiili. Kivinokkaahan on alettu kehittää virkistysalueena ja koko kaupungin keitaana, joka ei ole vain mökkiläisten valtakuntaa. Mutta tulevaisuudesta ei voi tietenkään varmasti tietää, mutta kuten tässä keississä ja onnistuneessa ”Kivinokka kaikille” -kampanjoinnissa huomattiin, asioihin voi kyllä vaikuttaa, onneksi 🙂
Periaatteessa maahan ei saa istuttaa mitään, koska ideana on pitää ”pihat” mahdollisimman luonnonmukaisina. Ruukkuihin varmasti saa. Monen mökin pihalla on silti vanhoja perennoja ja paljon näkyy esim. alppiruusua, jotka on istutettu joskus vuosikymmeniä sitten, jolloin alueella ilmeisesti oli vähän eri säännöt/meininki. Siksi siis monen mökin pihalla näkyy tosiaan istutuksia, mutta uusia ei saisi laittaa. Mä tykkään itse tuosta periaatteesta, että siirtolapuutarhat ja palstat on erikseen, ja metsäinen, mahdollisimman luonnontilainen mökkialue erikseen 🙂 Palsta on ihan huippu, ja niihin on pal-jon lyhyempi jono kuin muihin kaupungin palstoihin.
Joo, tuo periaate on just se Kivinokan ihanuus. Se varmistaa sen säilymisen metsäisenä ja luonnonmukaisena. Mutta pieni ruukkupuutarha olisi kyllä kiva ja voih, se palsta! <3
Mikäli mielii mökkiä Ponnistuksen alueelta tulee myös olla urheiluseuran jäsen.