Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan. 

Yhtäkkiä niitä hetkiä on alkanut putkahdella keskelle arkea. Tuokioita, jolloin puuhailemme koko perhe omiamme, mutta silti yhdessä. Kukaan ei mangu, ei paru, eikä edes kitise. Lungin vauvan kanssa tähän pisteeseen päädyttiin nopeammin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tämä kaikki on edelleen niin kummallista. Miehen kanssa hämmästelemme harva se päivä, voiko elämä vauvan kanssa olla näin yksinkertaista ja mutkatonta.

Välillä havahdun kesken tekemisen, että kappas, kaikki ovat tyytyväisiä ilman ohjelmatoimiston ylityöllistymistäkin. Kuten tänään. Minä silitän vaatteita, esikoinen piirtää ja vauva tyhjentää palikkapussukkaa. Vaikka teemme kaikki omia askareitamme, olemme silti vahvasti yhtä ja yhdessä. Siihen parin neliön alueelle pakkautuneena, totta kai.

Tykkään tuosta tunteesta – sanattomasta, lämpimästä ja arkisesta yhdessä olosta.

Jaa