Yhtäkkiä niitä hetkiä on alkanut putkahdella keskelle arkea. Tuokioita, jolloin puuhailemme koko perhe omiamme, mutta silti yhdessä. Kukaan ei mangu, ei paru, eikä edes kitise. Lungin vauvan kanssa tähän pisteeseen päädyttiin nopeammin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Tämä kaikki on edelleen niin kummallista. Miehen kanssa hämmästelemme harva se päivä, voiko elämä vauvan kanssa olla näin yksinkertaista ja mutkatonta.
Välillä havahdun kesken tekemisen, että kappas, kaikki ovat tyytyväisiä ilman ohjelmatoimiston ylityöllistymistäkin. Kuten tänään. Minä silitän vaatteita, esikoinen piirtää ja vauva tyhjentää palikkapussukkaa. Vaikka teemme kaikki omia askareitamme, olemme silti vahvasti yhtä ja yhdessä. Siihen parin neliön alueelle pakkautuneena, totta kai.
Tykkään tuosta tunteesta – sanattomasta, lämpimästä ja arkisesta yhdessä olosta.
Parhautta! <3
Näin on!
Juuri sitä, mitä itsekin hämmästelen nykyään! Että tässäkö istun ja luen aamun postia, ja neidit leikkivät omiaan, eikä kukaan vaadi minulta juuri tässä hetkessä mitään. Juurikin tuo tyytyväinen vauva! Totesinkin ystävälle, että kyllä vajaa 2v esikoinen on se, jonka toivon nopeammin nukahtavan päikkäreille, kuin vauva 🙂 vauva yleensä viihtyy leikkimässä leiluillaan, mutta esikoinen… Kitinää vinkunaa mankunaa… Onneksi on alkanut helpottamaan 😀
Teidän ja meidän pojilla on kuukauden ikäero. Huomasin tuon saman autuuden kuukausi sitten. Esikoisen nukkuessa päiväunia saattoi ihan rauhassa vaikka ommella pari tuntia, kun poika touhusi vieressä omiaan. Nyt täällä on sen päiväinen konttailija, seisoskelija ja ropeltaja, että esikoisen nukkuessa ei tule omista hommista mitään 😀 Pää kolisee kivilattiaan päivittäin.. phuuh..
Tulipa mieleeni, että otatteko toisen nelihenkisen version tai kuvan toisella kokoonpanolla näistä arkikuvista omaan kotialbumiin? 🙂 Niin kiva idea joka tapauksessa!
Onneksi se tosiaan helpottaa! Mutta kyllä edelleen näkee ja kokee, kumman lapsen vauvavuosi ajoi mut aikanaan todella loppuun. Temperamenttia pisaa, ihanalla 🙂
No arvaappas, onko postauskalenteriin merkitty pään kolinaa sivuava postaus 😀 Kops kops kuuluu vähän väliä.
Monesti tosiaan otetaan erikseen kotialbumikuvat ja blogikuvat, mutta näistä ei sellaista tehdä. Moni kuvista on itselaukaisimella otettu ja sellainen, joka on kuvattu miehen ollessa muissa menoissa.