Ystäväni toi minulle Marokon-tuliaisena putkilollisen taikaa. Vihreä huulipunaputkilo on koristeellinen kuin idän hämyiset yöt, mutta sisältö on vielä jännittävämpää: huulipuna itsessäänkin on vihreä! Huulille levitettäessä vihreä väri muuttuu kuin taiasta punaiseksi.

Joku varmasti muistaakin tällaiset taikapunat jostain 80-90-lukujen vaihteesta. Niiltä samoilta ajoilta, kun ainakin pienessä pohjanmaalaisessa pitäjässä oli siisteintä omistaa Yves Rocherin tilaajalahjana saatu sormus, jonka kivi muutti väriään kuulemma ihmisen mielialojen mukaan. Myös vihreän huulipunan sanotaan muuttuvan huulilla juuri sopivaksi käyttäjälleen. Todellisuudessa punaisuuden taitaa taikoa esiin ihon pH. Ystävälläni punasta tuli helakan pinkki, itselläni syvempi fuksia. Kieltämättä molemmille kuin luodut sävyt.

Yritin selvittää, mistä tämä puna oikein on tehty, sillä salaperäisessä putkilossa ei tietenkään ole mitään aineosaluetteloa. Puna tuoksuu hattaralle, minkä saattaisi selittää huulipunan luultavasti sisältämä hunaja. Väri on todennäköisesti kokenillikirvasta lähtöisin, mikä on siis samainen väriaine, josta käytetään elintarvikkeissa lyhennystä E120 ja jota on monissa limuissa, leivonnaisissa, karkeissa, mehuissa ja jopa punaviineissä – ja jota kannattaisi tietty eettisistä syistä vältellä.

Ehkä en edes tahdo tietää, mistä noitamaisista aineosista pigmenttihuulipuna on todellisuudessa tehty. Hämähäkin kyyneleistä ja sisiliskon unihiekasta ehkä. Mutta sen sijaan tahtoisin tietää, mistä tätä saa lisää Suomessa. Vai saako? Jostain ekohippikaupoista?

Puna on nimittäin loistava tällaiselle huulipunia rakastavalle mutsi-ihmiselle. Se levittyy näppärästi kuin huulirasva ja tuntuu huulilla kosteuttavalta voiteelta, eikä tönköltä tai tahmaiselta, kuten joillakin huulipunilla on tapana. Silti väri kestää huulissa läpi päivän. Kummallista tässä on se, että jostain syystä tätä huulipunaa ei päädy hampaisiin tai edes kahvimukin reunaan kirkuvan punaisina jälkinä.

Mukavinta Marokon mystisessä huulipunassa onkin se, että tämän kanssa voi pussailla lapsia (ja hyvällä tuurilla myös vähän miestä) ilman, että rakkaat ovat punaisia pusujälkiä täynnä. Taianomaista!

Jaa: