Minä en ole oppinut omia ihonhoitorutiineitani äidiltäni, kuten yleensä kuulemma on tapana. Mä kun olen naisia, jotka tykkäävät käyttää huulipunaa, vetelevät deukkista kainaloon ja sutivat ripsiinsä maskaraa harva se päivä. Omat vanhempani ovat enemmän kukkaislapsikoulukuntaa, jolle vesi on paras voitehista myös ulkoisessa ihonhoidossa. Hainkin kauneusoppini Sinä & Minä -nuortenlehden sivuilta. Sieltä opin, mikä ero on puhdistusvoiteella ja -maidolla sekä miten poskipunaa levitetään.

Vanhempieni kauneuskatsomus on kuitenkin vaikuttanut tekemisiini. Sain tehdä järkyttävät hiusvärikokeiluni nuorena, vaikka muistan, miten isäni aina sanoi, että sinulla olisi niin kauniin väriset hiukset ihan luonnostaan. Hän oli oikeassa, ja nyt hiukseni ovat olleet kauniissa luonnonvärissään jo vuosia. Kulmien nyppimisessä olisi pitänyt kuunnella vanhempiani hienovaraisia toiveita. Olen yrittänyt useaan otteeseen kasvattaa näitä 90-luvulla liian ohueksi nyppimiäni kulmakarvoja, mutta tuloksena on kuukausien sinnikkäiden kasvatusprojektienkin jälkeen vain muutamia hajakarvoja. Onneksi ne nuoruuden kilon painavat mustat kajaalisotkut silmissä sentään sai putsattua iän karttuessa pois.

Vanhempieni ansiosta en liiemmin arvosta keinotekoisesti hajustettuja kosmetiikkatuotteita. Dödöttömäksi he eivät minua ole kuitenkaan saaneet, vaikka olen yrittänyt löytää vuosien ajan tuloksetta toimivaa ja alumiinitonta deukkista. Mutta varmasti saunapuhtaan lapsuuteni ansiosta innostuin heti, kun markkinoille alkoi muinoin tulla luonnonkosmetiikkaa. Siinä yhdistyi sekä haluni pitää ihoni kauniina muullakin kuin vedellä että vanhempieni käsitys ihonhoitorutiineista. Kuten olen aikaisemminkin maininnut, kylppärimme peilikaapin purteloista moni on nykyisin latvialaisen luonnonkosmetiikkamerkki Mádaran valmistamaa.

Kevään tullessa kylppärin purteloarsenaali tulee käytyä läpi. Naamarasvat saa vaihtaa vähemmän jykevään tavaraan ja hiuksetkin pärjäävät kevyemmillä tököteillä, kun kuiva sisäilma ei saa niitä leijailemaan sähköisinä pään ympärillä. Naaman kevässiivous kesän edellä hoituu kuitenkin samoilla tuotteilla kuin muinakin vuodenaikoina.

Mä käytän aamuisin nykyään puhdistusmaitoa, kuten tuota Mádaran kauraa ja lehmuksenkukkia sisältävää vegaanista puhdistusmaitoa. Kun on aknenuoruudessaan käyttänyt putsareina pääasiallisesti geelejä, kesti kauan tottua käyttämään maitoista puhdistustuotetta. Herkkä, kuiva ja stressinäppyä puskeva ihoni kuitenkin rakastaa hellävaraista maitokylpyä.

Iltaisin mä käytän kasvopalasaippuaa, ja kirjoitinkin taannoin palakosmetiikkarakkaudestani. Tähän asti olen käyttänyt koivua ja merilevää sisältävää tasapainottavaa kasvosaippuaa, mutta nyt korkkaamistaan odottaa tuo herkullisen värinen valkosavea ja karhunvatukkaa sisältävä pala. Mádaran palasaippuat kustantavat seitsemän euroa ja kestävät melkein ikuisesti, joten niitä suosittelen tiukkaankin kauneudenhoitobudjettiin.

Puhdistuksen jälkeen on kasvoveden vuoro. Mun kasvovesilemppari on jo pitkään ollut Mádaran vadelmaa sisältävä tasapainottava kasvovesi. Laitan sitä reilusti vanulappuun, jolla käyn kasvojen sekä kaulan ihon läpi. Itselläni kesti kauan tajuta, että sitä vettä pitää olla runsaasti, jotta vaikutus todella tuntuu. Välillä kasvovesi unohtuu (joku huutaa kriittisessä kohtaa äitiiiiii), ja sen huomaa heti naaman kinnaamisena.

Extraherkkuna levitän taloyhtiön saunavuorolla pärstävärkkiini naamion, kuten Mádaran syväpuhdistavan detox mutanaamion. Sen lisäksi että ruskeaa möhnää naamassani minä olen lasten mielestä joka kerta yhtä hulvaton näky, tämä naamio tuntuu ihan oikeasti supistavan kraaterinkokoisia ihohuokosiani ja jättävän ihon pehmeäksi sekä jotenkin elävämmäksi. Syy saattaa olla myös sauna ja perjantain luoma hyvä fiilis, mutta pääasia että naama voi hyvin.

Ps. Mádaralla on tällä hetkellä käynnissä kamppis, jossa saa 30 prosentin alennuksen ihonpuhdistustuotteista (putsarit ja naamiot, kasvovedet). Alehinnat ovat voimassa sunnuntaihin 29. päivä maaliskuuta asti.

Pps. Postauksessa olevat kuvat musta ovat esikoiseni ottamia. Vähän hätäratkaisuna annoin kaksi kiloa painavan antiikkisen möhkälejärkkärini hänelle ja kappas! Sen lisäksi, että hänellä pisaa intoa kuvaamiseen, näyttäisi myös sitä taitoa löytyvän. Vau!