Olisikohan se ollut viimeinen retki tälle keväälle, kun eväitä syödessä sormet jäätyivät? Ihan varmasti ainakaan toppakenkiä ei enää seuraavalle reissulle vedetä jalkaan, kuten vielä pari viikkoa sitten retkeillessämme Helsingin metsiköissä.

Olimme silloin ystäväperheen kanssa pitkästä aikaa lähisamoilemassa, eli leikkimässä eräjormia keskellä pääkaupunkia. Oman hetkellisen erämaakuplansa saa luotua helposti Nuuskamuikkusesta polveutuvilla seuralaisilla, nuotion rätinällä ja pannukahvin tuoksulla.

Vihreähaalariset kaverukset löysivät jostain kivenkolosta pienen irrallisen renkaan, jota pyörittivät kalliolta alas. Aina uudestaan ja uudestaan, katketakseen nauraen ja renkaan perässä juosten. Lopulta parivaljakon naamat olivat mustana noesta ja hiukset sammaleessa kuin kunnon metsäläisillä ainakin.

Tajusimme, että vajaa puolitoista vuotta sitten loimme erämaakuplan tuolla samalla jengillä, tuohon samaan kohtaan. Nyt vain molemmissa perheissä takkien alle oli ilmaantunut vauva.

Jaa: