Olipahan meillä seikkailu! Kolme aikuista, neljä lasta, kolme laatikkopyörää, kaksi lastenpyörää, kolme rinkkaa, kaksi telttaa ja neljä yötä Itä-Helsingissä. Tällä setillä lähdettiin liikkeelle viime viikolla, kun kruisalimme perheen ja ystäväperheen kanssa road tripillä täällä Itä-Helsingissä.

Pisimmillään matka kotiin taisi linnuntietä olla kymmenisen kilometriä, mutta en ole ollut kuukausiin, ehkä vuosiin, tuollaisessa tunnelmassa. Ihan pihalla, ihan lomalla, ihan kevyen onnellisena.

Aloitimme matkamme ytimestä, eli Herttoniemestä. Taivas murisi tummana piiskaten sadetta asfalttiin. Onneksi olimme saaneet Babboelta lainaksi ihan samanlaisen menopelin kuin meillä itsellämmekin on. Kun laatikkopyöriä oli käytössä kolmin kappalein, pakkasimme yhteen laatikkopyörään kaikki matkatavarat ja vedimme koko komeuden päälle katoksen.

Reissusakin nuorimmaiset istuivat laatikkopyörien kyydissä päästä varpaisiin kuravaatteissa, ja me aikuiset poljimme laatikkoihin vauhtia. Neljä- sekä viisivuotiaat polkivat omia pyöriään niin että kura roiskui. Kaikki neljä lasta ja kaksi lastenpyörää olisivat tarvittaessa mahtuneet laatikoiden kyyteihin, mutta seurueemme kovimmat fillaristit löytyivät pienimpien pyörien selästä. He vatkasivat lopulta menemään koko neljän päivän reissun omilla pyörillään.

Lähdimme kaartamaan syvemmälle itään pujahtamalla ensin metsäpolun kautta merenrantaan täällä Herttoniemessä. Vanhankaupunginselkää seurailevaa metsätietä mutkitellessa päätyy aika pian Viikin pelloille, josta löytyy road trippimme ensimmäinen kohde: laiduntavat naudat. Että terveisiä vaan täältä Suomen pääkaupungista ja sen villistä idästä!

Viikin opetus- ja tutkimustilan nautojen lisäksi samoilta seuduilta löytyy myös muita isompia eläinkavereita. Viikin ratsastuskeskuksen tienoilla on hyvät mahdollisuudet bongata hevosia ja poneja. Me seurailimme hetken poniratsastustuntia ja höristelimme tervehdyksiä aitauksissa uljaana astelevien hevosten kanssa ennen kuin jatkoimme matkaa.

Peltomaisemien jälkeen kurvasimme fillarimme urbaanimpiin maisemiin Kontulan ostarille. Paukkasimme vaatteet vettä valuen sisään syyrialaisen Nuur-ravintolan lämpöön. Alkupalat – hummuslautanen, linssikeitto, munakoisotahna ja tabbouleh – olivat niin hyviä, että sain ynistä ruokaonnesta annoksien ääressä. Pääruuaksi tilaamani falafelannos olikin mitäänsanomattoman makuisena pettymys alkuruokaihanuuksien jälkeen. Mutta menkää Nuuriin ja syökää itsenne onnelliseksi alkupaloilla!

Sapuskoinnin päälle vietimme rehtiä ostarihengailuaikaa odotellessamme sääennusteiden lupaamaa sateen väistymistä. Ryystimme Ärrä-kahvia lasten leikkiessä ostarin keskellä olevassa puistossa ja sen vesilätäköissä. Kävimme tutkimassa myös Kierrätyskeskuksen annin. Olen tehnyt sieltä hyviä löytöjä ennenkin, ja nyt kirppishaukan silmät löysivät kaiken keskeltä elämää nähneen taivaansinisen metallirasian.

Kun sade ei ollut kahdeksaankaan mennessä loppunut, päätimme suosiolla jatkaa matkaa kohti ensimmäistä yöpaikkaamme Mellunmäkeä. Kuten ystäväni Outi osuvasti laulaa lurittelikin: rain never bothered us anyway! Poljimme letkassa Mustavuorelle, jossa tuntui kuin olisi sukeltanut pää edellä metsään. Sateisen kesäillan valo maalasi maiseman syvällä tummanvihreällä. Parkkeerasimme pyörämme hiljalleen puolelta toiselle keinuvien jättimäisten kuusien alle.

Mustavuori ulottuu sekä Mellunmäen että Vuosaaren puolelle, ja osa siitä on luonnonsuojelualuetta. Me löysimme hyvän telttapaikan luonnonsuojelualueen läheltä, ihan lehtometsän kainalosta. Aloimme pystyttää telttoja pehmeiden sammalmättäiden päälle, ja lapset vetivät innosta kikattaen rallia läheisellä kalliolla. Tummat pilvetkin alkoivat repeillä, vaikka iltapalaleiville vielä tipahtelikin pisaroita.

Kello oli jo lähempänä yhtätoista, kun luin kahdelle makuupusseissaan tuhisevalle lapselle iltasatua. Uskomattoman reippaita ja sopeutuvaisia nuo pienet retkeilijät. Lasten nukahdettua istuimme vielä tovin aikuisporukalla kaatuneen puunrungon päällä kuksat käsissämme ja kesäyöhön taittuvaa iltaa katsellen. Joimme retkikeittimellä tehtyä kahvia – ei mitenkään järkevää siihen aikaan illasta, mutta sitäkin ihanampaa.

Seuraava aamu valkeni varhain, ja jo aamusta aurinko paistoi kuumasti. Lapset nukkuivat vielä, ja itsekin yritin painaa silmäluomia uudestaan kiinni. Teltan ulkopuolelta kuului kuitenkin sellainen konsertti, että en voinut kuin maata hiljaa teltan kattoa tuijotellen ja kuunnella haltioituneena. Liekö lehtometsän taikoja, mutta en ole ikinä kuullut moista lintujen laulukirjoa. Kuin olisi herännyt satumetsästä, eikä Itäväylän kupeesta Mellunmäestä.

Otimme riemulla vastaan aurinkoisen päivän ja levitimme kaikki edellispäivänä kastuneet kamat riippumaan metsän puihin. Itse olin nukkunut yön aika huonosti vuotavalla makuualustalla hytisten, mutta silti olo oli kuten aina metsäyön jälkeen: freesi,tyyni ja onnellinen. Aamupuurokin saatiin keitettyä, kun mies oli ensin fillaroinut kauppaan hakemaan puurohiutaleita niiden hiutaleiden tilalle, jotka nuorimmaiset retkeilijät olivat paiskoneet pitkin kallioita. Onneksi ei oltu korvessa.

Rinkkojen pakkaamisen jälkeen olikin aika lähteä laatikkopyörillä kohti uusia seikkaluita. Road trippimme toisena päivänä luvassa oli muun muassa luolaelämää metsässä, kiipeäminen Itä-Helsingin huipuille, nuotioillallinen sekä merenrantahotellielämää vuosaarelaisittain. Mutta niistä lisää seuraavassa road trip -postauksessa.

Mikäli laatikkopyörähommat kiinnostavat, muistattehan Lähiömutsin ja Babboen alekoodin. Koodilla lahiomutsi saatte Babboe-laatikkopyöristä 50 euron alennuksen niin Babboe-kaupassa kuin Tavarapyörä-asiantuntijan putiikissa. Lisäksi koodin käyttäneet saavat pienen lahjan lapsille. Koodi on voimassa vuoden 2017 loppuun. Minä saan koodilla myydyistä pyöristä siivun. Tässä postauksessa lisätietoa tuosta meidän sähkömoottorin ja kauravoiman sekakäytöllä kulkevasta Babboe Curve -perhefarkustamme.

Täällä, täällä ja täällä taas postaukset viime kesänä laatikkopyörillä rullatulta road tripiltämme, jonka teimme Ahvenanmaalle.

Jaa: