Täydellisiä vaunuja tai rattaita ei ole olemassa. Sen olen aikaisemminkin todennut, ja fakta pitää edelleen. Mutta nämä saamamme Stokke Trailz -yhdistelmävaunut ovat meidän perheemme arkeen lähellä täydellistä. Nyt kun käyttökokemusta on takana Suomen kolmen haastavimman vuodenajan verran, on vihdoin aika ruotia näiden kiesien hyvät ja huonot puolet.
Myimme viime kesänä pois esikoiselle ostamamme yhdistelmävaunut, sillä siinä kävi juuri kuten ensimmäistä lastaan odottaville on tapana käydä. Hankkimamme vaunut eivät lopulta sopineet meidän perheellemme lainkaan. Ei, vaikka kuinka pyrimme tekemään järkevän ratkaisun ulkonäköseikoista välittämättä. Kakkoskierroksella suunnitelmana oli hoitaa asia fiksummin ja hankkia autottoman kaupunkilaisperheen menevään eloon sopivat kiesit.
Samaan aikaan, kun viime kesänä mietimme asiaa, Stokkelta otettiin yhteyttä ja kysyttiin, josko tahtoisimme heiltä syksyllä ilmestyvän uutuusratasmallin, Stokke Trailzin. Pikaisellakin vilauksella kärryistä löytyi juuri ne pointit, joita tällä kertaa painotimme: kääntyvät etupyörät, mahdollisuus änkeä itsensä ja rattaat ilman tuskanhikeä ratikoihin ja pieniin hisseihin, tarvittaessa mahdollisuus ketterästi poiketa asfaltilta metsäpoluille, säädettävä työntöaisa, korkealla oleva vaunukoppa, rataosan ja vaunukopan helppo irrotettavuus ja käännettävyys sekä jättimäinen tavarakori.
Silti mietimme viikon verran, otammeko vaunut vastaan. Pohdimme, pitäisikö sittenkin hankkia menopelit, joissa myös esikoinen pääsisi tarvittaessa nukkumaan päikkärinsä samaan aikaan vauvan kanssa. Päällimmäinen syy jahkailuumme oli kuitenkin turhamainen. Mä mietin, tahdonko olla imagoltani sellainen mutsi (ja bloggaaja), joka lykkii kaduilla Stokkeja. Nämähän eivät ole mitkään edullisimmat kiesit, ja koen oman tyylini olevan enemmän kolisevien ja rämisevien vintage-Ponyjen kaltainen.
Lopulta mies sai mut järkiini. Meidän oli joka tapauksessa hankittava vaunut ja meille tarjottiin lähes täydellisiä sellaisia käyttöön ilmaiseksi (eli verojen hinnalla). Kieltäytyminen tarjouksesta olisi ollut typerää, ja nyt kuuden kuukauden käytön jälkeen olen niin onnellinen, että järki voitti hölmöt imago-ongelmat. Olemme olleet Trailzeihin pääasiassa vallan tyytyväisiä.
Yhdistelmävaunujen helppo ja nopea muunneltavuus on ehdottoman tärkeää, kun perheessä on lapset vajaan kolmen vuoden ikäerolla ja kävelyä tulee etenkin vapaapäivinä puhelimen matkamittarin mukaan helposti yli 10 kilometriä ihan vain normimenossa kaupungilla. Alkuun kuljimmekin yleensä kombolla, jossa esikoinen käveli ja tarvittaessa istui ratasosassa kuopuksen kulkiessa kantoliinassa. Molemmat saivat näin myös päikkärinsä, eikä menoja tarvinnut suunnitella sen mukaan, että olemme uniaikaan kotona.
Tällä kertaa meillä onneksi on vauva, joka suostuu matkaamaan myös vaunuissa ja itse asiassa nukkuu unensa paremmin vaunukopassa kuin kantoliinassa. Siksi vaihdoin runkoon vaunukopan ja laitoin vauvan sinne, kun olin liikkeellä vain vauvan kanssa tai matkakohteena oli kahden lapsen kanssa vain esimerkiksi lähikauppa tai -puisto.
Koska Stokken ratasosan saa ihan makaavan asentoon, jossa pyllyosa jää ikään kuin munakuppiin, käytin ensimmäisinä kuukausina ratasosaa välillä korkeana sitterinä. Esimerkiksi ravintolassa oli kiva voida syödä ilman, että piti varoa kuuman ruuan kanssa liinassa olevaa lasta, joten nostin vauvan makailemaan ruokailun ajaksi ratasosaan. Koska istuinosa on moniin rattaisiin verrattuna korkealla, vauva myös näki pöytäseurueen ratasosassa pötkötellessään. Samaten kuin tietty me ruokailijat näimme hänet. Kun oli taas aika lähteä jatkamaan matkaa, nappasin vauvan takaisin liinaan, nostin rataosan selkänojan takaisin pystyyn ja esikoinen kiipesi rattaiden kyytiin.
Nyt vauva on kulkenut kuukauden päivät melkeinpä vain makuuasennossa olevassa ratasosassa. Suomalaisten suositusten mukaanhan vauvan olisi muistaakseni suositeltavaa kulkea sinne noin 6 kuukauden ikään asti täysin suorassa makuuasennossa, mutta me otettiin tässä nyt vähän varaslähtö. Stokken edustaja kertoi, että Pohjoismaiden ulkopuolella vaunukoppia ei juuri edes myydä, sillä siellä tällaista vaunukoppasuositusta ei ole. Tyynnyttelen kipuilevaa omatuntoani nyt sillä tiedolla. Sillä johan helpottui meneminen vaunukopan jäätyä pois käytöstä! Pystyimme ottaa käyttöön seisomalaudan, kun esikoinen mahtuu seisomaan makuuasentoon käännetyn ratasosan ja työntöaisan välissä.
Jättimäinen kiitoshali seisomalaudan keksijälle! Esikoisesta se on upein ikinä, sillä se tarkoittaa että hän on iso. Eihän mitkään pikkuvauvat seisomalaudalle pääse! Nyt karavaani kulkee tarvittaessa miten päin vain. Yleensä kuopus matkaa rattaissa ja esikoinen kävelee ja käy välillä lepuuttamassa jalkojaan seisomalaudalla. Väittäisin, että tällä ratkaisulla esikoisen käveleminen on myös lisääntynyt, sillä istumapaikan ollessa vapaana talsiminen räntaloskassa ei aina ihan kiinnosta. Tarvittaessa kolmevuotias pääsee kuitenkin nukkumaan päikkärit rattaisiin, kun mä sidon kuopuksen mukana kuljettamaani kantoliinaan.
Toisin kuin esikoisen vauvavuotena, yhdistelmävaunut ovatkin olleet nyt kovassa käytössä. Siksi hyvät puolet ovat käyneet nopeasti selväksi. Kääntyvät etupyörät ovat ainakin näin kaupunkimenossa aivan ehdoton juttu. Jopa lähikaupoistamme sen pienimmän kapoiset käytävät tulee nykyään suoriuduttua läpi ilman että kaahii joka mutkassa näkkäripakettia hyllyiltä alas. Trailz-runko on ensimmäinen Stokken runko, jossa on ilmakumipyörät, ja voi pojat, minä olen ilmakumipyöränaisia. Meno on tasaista myös silloin, kun käydään vetämässä rallia Herttoniemen metsiköissä tai mummilassa maalla.
Kuten tarkkasilmäisimmät lukijat ovatkin huomanneet, meillä oli tässä välissä parin kuukauden ajan käytössä Stokken Crusi-runko (esimerkiksi näissä kuvissa). Syynä siihen oli Trailzin rungon työntöaisassa ilmenneet ongelmat, jonka takia Trailzit takaisinvedettiin markkinoilta vian selvittämisen ja korjauksen ajaksi. Sen lisäksi, että se oli kolaus Stokken brändille, mä suurin piirtein pillitin, kun jouduttiin pahimmat lumiajat työnnellä menemään ilman Trailzin ilmakumipyöriä. Blogin kannalta se oli kuitenkin hyvä, sillä pystyin samalla vertailemaan runkoja.
Ilmakumipyörien lisäksi isoin ero Trailzin ja Crusin välillä on tavarakori, joka molemmissa malleissa on niin iso, että siellä kuljettaa kevyesti kolme ruokakassia tai vaikka piukkaan pakatun ison rinkan. Testattu on, monesti. Trailzissa kori on kuitenkin vesitiivistä materiaalia, kun Cruzissa pohja on verkkoa. Pahimpien loskakurien aikaan Crusin tavarakorissa ei tehnytkään mieli kuljettaa yhtään mitään. Myös työntöaisojen säädeltävyys on erilainen Trailzin ja Crusin välillä. Omaan makuuni Trailzin nikamamainen säädettävyys on parempi kuin Crusin vedettävä. Pieni, mutta hyvä muutos runkojen välillä on myös se, että juomamukitelineen paikka on siirretty Trailzissa työntöaisan keskeltä runkon sivuille. Etenkin vauva kantoliinassa kulkiessa Crusin juomateline osui vähän väliä vauvaan.
Olinkin onnellinen, kun vihdoin saimme Trailzit takaisin. Jo mainittujen seikkojen lisäksi olen tykännyt siitä, että sekä vaunukoppa että istuin ovat korkealla. Vauvaa on helpompi nostaa koppaan ja takaisin, kun se on tällaiselle 179 senttiselle amazonillekin hyvällä korkeudella. Reilusti itseäni lyhyemmille Stokket eivät ehkä sovikaan. Myös esikoisen kanssa juttelu helpottuu, kun tyyppi on siinä lähellä, eikä maanrajassa. Jos joskus jostain syystä nappaamme alle Ponyt, huomaan, että en kuule mitään, mitä metrin alempana istuva lapsi sanoo. Myös tavarakoriin mahtuu paljon tavaraa, kun koppa tai istuin on korkealla.
Korkealla oleva istuinosa tulee kuitenkin olemaan rasitus sitten, kun kuopus oppii kävelemään ja kiipeämään. Matalammalla olevaan istuimeen hän pääsisi itse kiipeämään, mutta Stokkeihin hänet joutuu nostamaan vielä pitkään. Myös viispistevöiden jälkeen käyttöön otettava istuimen turvakaari on ihan pöljä. Se pitää aina irrottaa kokonaan, eikä sitä saa avattua kuten veräjää vain toiselta puolelta. Onkin melkein käsittämätöntä, että vaikka vaunuja testataan käyttäjillä suunnitteluvaiheessa, turvakaari on edelleen tuollainen pökkelö. Rasittava on ollut myös vaunukopan kuomu, jossa on kuulemma vähän tyyppivikana taipumus töyssyisessä kyydissä rävähtää pykälää alemmas yläasennosta.
Meillä ei autottomana jenginä ole ollut tarvetta pakkailla näitä kasaan kuin lasten isovanhemmille matkatessa, kun juna pitää loppumatkasta vaihtaa autoon. Nopeasti ja näppärästi Trailzit kyllä saa pakettiin, mutta etenkin vaunukopan kanssa ne vievät melko paljon tilaa. Minkään pikkuisen cityauton takaluukkuun kokonaisuutta on turha lähteä änkemään.
Valitsemastamme väristä on sanottava myös sen verran, että ajattelimme mustan olevan ajattoman lisäksi kaikista järkevin. Siinä kuitenkin näkyy yllättävänkin helposti rapa ja muta, mikä varmaankin hukkuisi harmaan värin sekaan paremmin. Vaikka hiekkaa ja kuraa on piisannut, vielä putsaukseksi on kuitenkin riittänyt ihan vain kostea liina.
Mies myös valitti, että hänen mielestään alkuun rattaat tuntuivat viettävän toiselle puolelle. Mä kuitenkin luulen sen johtuvan tottumiskysymyksestä. Sillä onhan se eri lykkiä tuollaista kääntyvillä etupyörillä varustettua peliä kuin panssarivaunua, joka posottaa menemään just eikä melkein suoraan, kunnes sen hartiavoimin vääntää kulkemaan toiseen suuntaan.
Pääosin siis vallan mainiot yhdistelmävaunut. Ulkonäköönkin olen nyt kuukausien käytön jälkeen tottunut. Itse tykkään sellaisesta 50-luvun henkisistä kieseistä, joissa kuomuosa on kova neliskulmainen ja pyörät kuin hevosvankkureissa. Stokke on kuitenkin ulkonäöltään enemmän kuin avaruusalussukkula. Olin jo ihan unohtanut kiesiemme hullunkurisen ulkomuodon, kunnes torilla ostoksilla käydessäni yhdeltä myyjältä pääsi suustaan tahaton hämmästely meidän ilmestyessä kojun takaa hänen näköpiiriinsä: siis mikä tuo on?
Se on meidän kaupunkikiituriavaruussukkula lastattuna kahdella tärkeällä tyypillä. Ja ainakin yhdellä repulla, varaviltillä, just in case -kuraremuvaatteilla ja kantoliinalla.
Noi trailzit on kyllä silmään kivemmat kuin ne vieläenemmäruohonleikkuria muistuttavat mallit 🙂 Meidän p&t-rattaisiin saa näemmä potkulaudan kiinnitettyä seisomalaudaksi. Mä niin haluaisin tilata sen! 😀 4v hinkuu kuitenkin potkulautaa kohta kun paraikaa satava lumi kohta sulaa, ja seisomalauta näin ilman autoa on 102cm minityypille ostoslistalla. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, näin mä markkinoin huomenna asiaa kotona. Tai eh vasta sen jälkeen, kun mies on selvinnyt yksin ikeareissusta mun ostoslistan kanssa..
Kiva arvostelu 🙂 nämä olivat meillä harkinnassa vaunuja miettiessä, mutta juurikin luettelemiesi miinuksien vuoksi päädyimme Brio Go Nextiin (ja onneksi juuri ennen Brion vaihtumista Britaxeiksi, värit on noissa Brion kieseissä niin paljon hienommat!). Suurin vaikuttava tekijä meillä oli tuo vanhempien pituus, itse olen 153cm ja mies 168cm joten eipä meitä olisi paljoa vaunujen takaa näkynyt 😀 Meillä on harmaa väri, tosin turhamaisesti valkoisella rungolla (oli PAKKO saada), joten saa nähdä miten väri toimii käytössä. Niin ja autossa tulevat meillä nuo jonkin verran kulkemaan ja menevät ihanan pieneen tilaan. Nyt vain vauvaa odotellessa niin kehtaa mennä testailemaan!
Kuinka pitkä teidän tyttö on? Ainakin kuvissa näyttää siltä, että kuomun katto tulee ihan just pian vastaan.
Kummasti ulkonäköön on tosiaan tottunut. Nykyään jopa tykkään siitä, miltä se näyttää nykykokoonpanossa: makuuasennossa olevassa istuinosassa vauva ja seisomalaudalla kolmevuotias.
Potkulauta ja seisomalauta samassa kuulostaa järkevältä ja hauskalta! 🙂
Mulle tuli ihan uutena juttuna, että Britax on ostanut Brion vaunujen, rattaiden ja turvaistuimen liiketoiminan. Oho! Aika kova veto.
Mutta joo, teille Stokke olisi tosiaan ollut aika jättiläiskokoinen pituuteen nähden, hihi! Meillä oli muuten vanhoissa kieseissä valkoinen runko ja se toimi ihan hyvin. Liat sai pestyä pois, ihan kuin valkoisesta autostakin 🙂
Hyvä pointti! Muutama kuukausi sitten oli inan päälle 100 senttinen. Ison tupsullisen talvilätsän kanssa kuomua ei oikein olekaan voinut pitää auki kuin lapsen nukkuessa, jolloin hän nojaa kunnolla taakse. Ollaan tosin muutenkin tykätty pitää kuomua kiinni ja pois tieltä – lapsi siksi, että näkee kunnolla joka puolelle ja mä siksi, että kuulen kunnolla lapsen puheet. Nykyisellä yhdistelmällä, jossa vauva kulkee makuuasennossa olevassa istuimessa ja esikoinen seisomalaudalla, ei tätä pienen pientä ”ongelmaa” tietty ole 🙂
Hyvältä kuulostaa ja näyttää! Meillä on myös kuljetusratkaisut mietinnässä, vaikka kuopuksen odotus onkin vasta ihan alkutekijöissään. Ikäeroa olisi tulossa n. 2,5 vuotta ja autottomia keskusta-asujia olemme, joten jonkinlainen istumapaikka olisi esikoisellekin tarvittaessa oltava. Esikoinen ei aikoinaan suostunut olemaan minkäänlaisissa kantovälineissä, mutta toivoisin, että kuopus viihtyisi liinassa tai repussa, jolloin ei välttämättä varsinaisia tuplia tarvittaisi. Mutta. Tyhmä kysymys: miten vauvaa uskaltaa kantaa liukkailla keleillä? Asumme vieläpä mäen päällä, joten ulos mennessä pitää syksyisintalvisinkeväisin selvitä liukkaasta alamäestä…
meiltä on ydinkeskustaan pari kilsaa, ja usein kävellään koska on tylsää maksaa bussista. toi potkulauta rattaisiin kiinnitettynä olisi oikein ideaali ajatus, sensijan että päädyn työntämään tai vetämään pyörää, tai miettimään mihin tungen sen kun hoidetaan asioita.
Hyvän näköiset kiesit 🙂 Itse kamppailin kaksostenvaunujen kanssa kun nopeasti syntyi kolmas vauva, olisi pitänyt olla kolmosten vaunut. Mutta tuo käyttämäsi rintareppu oli ihan paras keksintö! Kaksoset vaunuissa ja vauva rintarepussa 🙂 Iloa sinne!
Ei toi oo ”ongelma”, kyllä se voi olla ongelma ihan isolla o:lla. Meillä tuplaratasvaihtoehdot karsiutui aikanaan kahteen mm. tuon takia, etä esikoinen ei olisi mahtunut istumaan kuomun alle. Tää on jännä, miten tätä ei valmistajat tunnu huomioivan. Toki Keski-Euroopassa lapset ovat lyhyempiä kuin Pohjoismaissa. On se sateella aika kurjajos kuomua ei voi käyttää. Meillä kun saatettiin lenkkeillä 1,5 h kaatosateessa koiran kanssa. Tietysti tarve oli siis erilainen kuin teillä.
Mites toi seisomalauta ja lykkimisasento? Me myytiin tuplat syksyllä ja siirryttiin pelkkään rattaat – seisomalauta -komboon, mut se on kyllä meidän emmaljungilla aika killeri selälle kun siinä ei saa luontaista hyvää kävelyasentoa itselle kun se seisomalauta on tiellä. En kyllä itse jaksaisi esim. just yli tunnin lenkkejä tehdä tällä tavalla. Onko siis noissa teidän kieseissä yhtä hyvä asento lykkijälle vaikka olisi se seiusomalauta siinä?
Kiva kirjoitus tosiaan, monta arvokasta tietoa kahden lapsen kanssa kulkemisesta kiesimerkistä riippumatta! Mä oon typerästi esim. pitänyt seisomalaudan hihnaa aisassa roikkumassa, mutta jatkossapa kiepautan samalla tavoin laudan ympärille se pois tieltä 🙂 Siis kiitos!
Monissa ratasmalleissa saa muuten kuomun korkeutta nostettua sivuaisoja pitkin, jos meinaa lapsen pituus tulla vastaan. Tällöin kuomu saattaa olla takaosasta jopa irti istuimesta, mutta eipä ainakaan kolise päähän ja suojaa hyvin ainakin auringolta.
Mutta mikä ihmeen kännykän matkamittari? Tai siis minkäniminen app?
Mä nyt vastaan tähän koska olen itse kokenut tänä talvena valaistuksen: jääpiikit kenkiin!
Ilmakumirenkaat meilläkin ihan ehdoton. Itse valittiin meidän olosuhteisiin sopivimiksi arvellut Brion kombit. On kyllä sellainen panssarivaunu jolla ei tosiaankaan kaupoilla kuljeta ja farmarin takakontista vie pienimmilläänkin kyljelleen köytettynä puolet. Muta kun niillä mennään pääosin sorateillä tai loskapaskassa niin totesin että en suostu ottamaan sellaisia joita ei saa lykittyä enää kun on muutama sentti loskalunta. Ja kun inhoan isoja kauppakeskuksia ja noin muutenkin välttelen kaupoilla käymistä aina viimiseen asti eikä julkisilla pääse täältä kulkemään kuin kerran päivässä yhteen suuntaan ja toisen kerran toiseen suuntaan niin en kokenut tarpeelliseksi huomioida sen tyyppisen liikkumisen vaatimuksia vaunuja hankkiessa. Noissa siis kiinteästi yhteen suuntaan osoittavat ilmakumirenkaat, nivelaisa (koska 150cm työntäjä niin tuon aisan saa laskettua tosi alas). Rinnalle piti sitten hankkia matkarattaat joita saa pyöriteltyä ja väänneltyä. Niillä mentiin ihan kivasti laivallakin, mutta sinne en kyllä välttämättä toista kertaa rattailla tahtoisi. Hisseihin sidottuna kulkeminen oli hissejä ja tungosta inhoavalle vähän turhan stressaava kokemus. Kantoon vaan seuraavalla kerralla.
Se on hyvä että vaunuja on erilaisia. Löytyy jokaisen tarpeisiin kelpoiset kunhan osaa ja jaksaa etsiä ja on vähän ehkä tuuriakin matkassa.
Teleskooppiaisa antaa varmaan enemmän tilaa seisomalaudalle, ja monihan työntää rattaita vähän sivulta kun jalat hakkaa aina lautaan. kyllä ehkä lenkille ostaisin sellaiset tuplat mitä on hyvä työntää, vaikka ne isot onkin, ja ehkä muuhun menoon ne rattaat+lauta. Ja pitkille lapsille sopii ihan muutamat rattaat, siis ehkä 102cm pitkille. Phil&tedseihin mahtuu meidän ekaluokkalainenkin siihen etupenkkiin istumaan kuomun alle (ehkä124cm?), samoin emmaljungien kuppimallisissa penkeissä 104cm sopii kuomun alle (niissä normiversioissa ei) ja sitten esim vierekkäinistuttavista tuplista carenan double swingien kuomut on korkeimmalla. Terveisin yhden pitkän äiti, ja 30+ erilaiset kärryt lasten kanssa. Onneksi kuopus on aika mini, metrin ja 4v. Ei tarvinnut miettiä mahtumista 🙂
Joo, monikäyttöisyys on kyllä hyvä juttu!
Joo, ehkä mä vähän turhaan varoin käyttämästä sanaa ongelma, kun välillä tuntuu, että mistään ei saisi valittaa, jos se ei ole sota, nälänhätä tai luonnonkatastrofi.
Nykyään lykkimisasento on ihan jees seisomalaudan kanssa. Alkuun ei ollut, kun siinä oli lisäosa, jolla lauta saatiin taaemmas ison vaunukopan tieltä. Mä päädyin aina lykkimään vaunuja sivulta, kun ei mahtunut kunnolla kävelemään. No eipä sitä sillä tavalla juuri käytettykään, koska ei esikoinen mahtunut kunnolla seisomaan kopan ja aisan väliin. Noissa kuvissa se lisäosa on vielä käytössä, kunnes tajuttiin ottaa se pois.
Se kyllä helpottaa, jos vauva suostuu olemaan sekä kantovälineessä että vaunuissa. Meillä kun esikoinen kieltäytyi vaunuista, eikä sekään hauskaa ollut 🙂 Mä olen tosiaan kans ostanut jääpiikit kenkiin kantamista varten, mutta tämä talvi oli sellainen, että ei niitä tullut vedettyä jalkaan kertaakaan.
Joo, kantoliina antaa tosiaan vapauksia säätää kuljetuskokonaisuuksien kanssa 🙂 Siinä onkin jo vaadittu karavaanin kuljettajalta voimaa, kun kyydissä on kaksoset ja vielä vauva!
Kuomua saa tosiaan jossain merkeissä nostettua ylös sivuaisoja pitkin, hyvä pointti. Stokkeissa ei saa, mutta esimerkiksi vanhoissa Brioissamme saa.
Appsi on nimeltään Moves. Se siis mittaa kaikki päivän liikkeet ja kirjaa erikseen kuinka paljon on matkattu julkisilla, pyörällä ja kävellen. Mä olen tällainen hifistelijä, että tykkään ihmetellä ja vertailla lukemia liikkumiseen liittyen 🙂
Nää toimivat itse asiassa tosi hyvin myös loskapaskassa, kun nuo etupyörät ovat kääntymisestä huolimatta tuollaiset hervottoman kokoiset ja ilmakumiset. Mutta tietty panssarivaunulla menee vielä varmemmin 😀
Ostoarihengailija en ole minäkään, ja niissähän sitä onneksi pääsee isoilla käytävillä menemään vaikka minkälaisilla jyrillä. Enemmän piti miettiä, että samana päivänä ryykätään vaikkapa pieneen kivijalassa sijaitsevaan ravintolaan ja ratikalla kavereille, joilla on pieni hissi.
Onneksi kiesivalinnanvaraa tosiaan löytyy, niin voi etsiä (ja tuurilla löytää) itselleen sen melkein täydellisen.
Hitsit kun en muista minkä merkkiset oli, mutta naapurilla on raattaat joihin meni kolme lasta ja oli tosi pienen ja näppärän näköiset. Iso oli edessä rattaissa, rattaiden takana ja vähän alla oli pienelle tyila ja siihen taisi saada jonkun lisäosan kolmannelle. Mutta sellaiset siis pitäisi olla olemassa.
Pakko kyllä myöntää että vähän haikeana olen joskus katsellut noita kaupunkilaisten käyttämiä rattaita. Näyttävät niin näppäriltä ja siroilta. Mutta nytkin tänä talvena lykin sellaisella säällä että meinasin olla pulassa jo noiden Briojenkin kanssa. Jästipään piti päästä lenkille vaikka vaunut meni sivuliirtoa ja työntää sai koko kropan voimaa käyttäen…
Niin joo, kauppoja suurempi ongelma varmasti olisi noilla julkisten käyttäminen. Saisi varmaan paljon paheksuvia katseita kun nuo työntäisi sellaiseen.
Meillä on Stokken Xploryt ja muksu kiipesi jo 18kk vanhana hyvin ketterästi itse kyytiin 🙂
Hei!
Pakko vähän kysellä, kun tänään tällaiset lähti meillekin messutarjouksesta tilaukseen, että tuliko mitään hyttys/sadesuoja tai ylipäätään mitään lisäosia mukana? Ei tietenkään tullut kaupoilla kysyneeksi. Me siis hommattiin ilman koppaa, pelkällä ratasosalla.
Hyvä kuulla, ettei se ole mahdoton nakki noin pienellekään 🙂
Sadesuoja tuli, mutta se on sellainen kova muovinen, joita ne ilmaiset yleensä ovat. Kyllähän sellaisellakin ihan hyvin pärjää, mutta me ostettiin sitten pehmeästä ”kangasmuovista” tehty versio mieluummin. Hyttysverkkoa ei tullut, sellaista ei ehkä edes Stokkella ole olemassa?
Meille tuli lisäksi muun muassa juomateline ja makuupussi, mutta ne ovat erikseen ostettavia juttuja kaikki. Jos ei sitten jotain kuulunut messupakettiin?
Hei! Meilläkin Trailzien osto edessä, mutta nyt oon jumittunu värivaihtoehtoihin. Haluaisin mustat, mutta meillä nykyiset Britaxin mustat kankaat on muuttunu täysin ruskeiksi auringon ansiosta. Oletko siis huomannut omissa mustissa kankaissasi haalistumia tms? Toinen vaihtoehto olisi Beige melange, mutta likaantuminen pelottaa aivan hirmuisesti kun kyseessä on näinkin hintavat rattaat.
Moi! Hyvä ratasvalinta! Mä olen näihin edelleen niin supertyytyväinen.
Musta väri ei ole mun mielestäni haalistunut. Mutta varmasti niin ajan myötä kävisi, jos vaikka säilyttettäisiin näitä auringonvalossa. Mä taisinkin tässä postauksessa mainita, että valittiin musta väri sen käytännöllisyyden takia. Mutta mustassa näkyy sitten kuitenkin muta, hiekka ja sen sellainen, kun taas harmaaseen ne saattaisivat hävitä paremmin. Tähän mennessä on kuitenkin riittänyt pelkkä kostealla pyyhkiminen ja kankaat ovat mielestäni näin vajaan vuoden käytön jälkeen tosi hyvässä ja siistissä kunnossa.
Moikka!
Ehdittekö käyttää vaunuja nyt kun oli lunta? Kuinka kulkivat? Meillä on käytössä Crusit ja niissä valitettavasti jumittaa etupyörät heti jos on vähänkin lunta! 🙁 Mietimme tuon Trailz rungon ostoa, mutta mietin vielä että onko niissä sama ongelma. Lumi jäi junnaamaan siihen etupyörän kiinnikkeen ja renkaan väliin, ja tämä väli näyttäisi olevan suht samankokoinen sekä Trailzissa että Crusissa. Onko muuten olleet hyvät vaunut? 🙂
Moi! Joo, ehdittiin. Vaikka kuten postauksessa kerroinkin, pahimman lumiajan meillä oli käytössä Crusit. Olin valtavan helpottunut, kun saatiin Trailzit takaisin. Ne ovat niin paljon paremmat meidän makuun! Hyvyydestä olen siis ihan samaa mieltä edelleenkin kuikn tässä postauksessakin.
Lumessa Trailzit siis kulkevat tosiaan paljon paremmin kuin Crusit. Eivät tietenkään ihan kitkattomasti, sellaista kärryä tuskin on olemassakaan. Tietty on sitten toinen asia, haluatteko satsata niin paljon rahaa uuteen runkoon. Eiväthän nuo mitään halpoja ole. Mutta se on tosiaan hyvä, että vaunukoppa ja ratasosa mätsäävät molempiin runkoihin. Ja ehkä Crusin rungon saisi hyvällä hinnalla myytyä eteenpäin.
Hei! Oletteko ajelleet Trailzeilla nyt tämän viikon hangissa? Kulkeeko Trailzit hyvin tai tyydyttävästi vai onko meno tökkinyt? Toki nämä tuoreet hanget lienee haastavat kaikille vaunuille ☺
Arvostan, mikäli ehdit kommentoimaan. Talvikokemuksia löytyy yleisesti melko huonosti eri vaunuista.
T.Tuleva kärryttelijä
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Moi! Ollaan ajaltu joo 🙂 Yllättän sukkelasti ne siellä kulkevat, mutta eihän se mitään herkkua toki ole kesäkeleihin verrattuna. Noistahan saa etupyörät lukkoon, mutta sitä ei olla tehty. Joinakin aamuina pihoja ei ole vielä ehditty aurata, ja silloin rattaita on pitänyt vetää perässä, eli että isot pyörät tulevat edellä ja pienemmät perässä. Mutta verrattuna muihin rataskokemuksiini, nämä ovat parhaat näille keleille. Ilmakumipyörät ovat must ja se, että kori on sen verran ylhäällä, ettei se osu jokaiseen jääklönttiin.
Hei!
Meille saapui juuri Trailzit ja nyt alkoi vaunuverhon pohdinta. Minkälainen vaunuverho teillä on ollut vaunukopan kanssa käytössä? Olin ajatellut ommella itse, mutta sopiiko vaunukoppaan aivan tavallisen mallinen vaunuverho renkaineen, vaikka kuomun loppuosassa on leveä lippa?
Moikka! Anteeksi vastauksen viipyminen. Meillä on ihan tavallisen mallinen vaunuverho renkaineen, joka laitetaan kiinni kuomuun. SIlloin vain sen aurinkolipan pitää olla taitettuna pois, sillä siinähän ne renkaat eivät pysy kiinni.
Moikka!
Meillä kanssa nämä kiesit vakavassa harkinnassa. 🙂
Ainoa asia mitä näissä pohdin on juuri tuo ratasosan kuppimainen istuin. Onko se teillä toiminut hyvin päiväunikäytössä? Varsinkin hieman vanhemman lapsen kanssa asia mietityttää kun ratasosan mukana tuleva ”pienennystyyny” ei ole enää käytössä.
Moikka! Mä en muista ollenkaan mitään pienennystyynyä, joten olisikohan ratasosa jotenkin muuttunut parin vuoden takaiseen? Mutta kuppimainen istuin näissä meidänkin kieseissä tosiaan on. Mä olen kokenut tuon kuppimaisuuden ihan tosi näppäräksi. Sen kun vaan kallistaa koko munan täysin lappeelleen ja lapsi pääsee koisimaan 🙂
Kiitos kovasti nopsasta vastauksesta!
Jos oon ymmärtänyt oikein, niin Xplory, Crusi ja Trailz -malleissa on kaikissa sama istuin. Koitin löytää kuvaa siitä tyynystä, mutta osoittautui yllättävän vaikeaksi googlattavaksi:D
Tällä esittelyvideolla se nyt kuitenkin näkyy:
https://m.youtube.com/watch?v=QaunC5rXygo&list=PLQbUnkzAL3lLDv3ytn88cT9PLiI-67mYB
Teillä ei kuitenkaan ole tota eli ei tule tosiaan tyyny aina vakiona mukana?
Eipä se nyt sinänsä mitään suuremmin haittaa, kun kuitenkin ajatus on ostaa yhdistelmävaunut jolloin vaunukoppa toki on alkuun käytössä muutenkin. Kunhan täällä ihmettelen. 🙂
Joo, ainakin Crusissa ja Trailzissa on ihan sama istuin ja koppakin. Nyt kun videolta tuota tyynyä katselin, ehkä joku hatara muistikuva sellaisesta tuli mieleen. Mutta taidettiin luopua siitä heti, sillä en oikein nähnyt sen käytössä järkeä. Meilläkin kun oli alkuun vaunukoppa käytössä. Voisikohan syynä olla se, että monissa maissa ei ole Suomen tapaan suositusta pitää vauvaa makuullaan (ja suoralla selällä) vaunuissa, vaan vauvaa kuljetetaan ratasosassa heti vastasyntyneestä lähtien. Silloin tuo pienennysosa varmasti on tarpeen.