Tämän vuoden Kantokiertue on nyt ohitse, ja monissa blogissa komeilleen laina-Tulan seuraava etappi on Ipanaisen Annin suorittama hyväntekeväisyyshuutokauppa.
Lähiön kahden viikon testiaikana pallokuosinen Tula nähtiin niin pyykkituvassa, imurointiapurina, ruokakaupassa, kaupungilla, maalla, päiväunipesänä, matkustamassa julkisilla ja pieneen tilaan menevänä siirtymäapurina automatkoilla. Samoissa puuhissa siis kuin kauhtunut ja uskollinen kantojuhta-Ergomme on toiminut kuluneen reilun puolen vuoden ajan.
En voikaan vertailla Tulaa ja Ergoa puolueettomasti, sillä Ergosta on ollut niin iso apu haastavan vauvan kanssa säätäessä, että tunnen olevani sille ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Tässä kuitenkin kantoreppubattlen tulokset:
Kantotuntuma. Reput tuntuivat kannettaessa yllättävän samanlaisilta. Reput ovat yksinkertaisia ilman siellä täällä roikkuvia remmejä ja klipsejä. Lisäksi ne muutamat säädöt ja remmit ovat molemmissa suunnilleen samoissa kohdissa, joten vauvan kiepauttaminen Tulan kyytiin meni rutiinilla.
Sekä minä että Lähiöjeppe kiinnitettiin kuitenkin heti huomiota, että Tulassa kannettavan peppu ei asettunut heti eikä edes pienellä ”humpsauttamisella” nätisti kuoppaansa, vaan sitä sai venkslata sinne. Asettelun jälkeenkin tuntui, että Tulassa vauva ei istu yhtä hyvin ja peppu ei ole yhtä hienosti repun kuopassa kuin Ergossa.
Toisaalta Tulassa vauva tuntui istuvan jämäkämmin kiinni itsessä kuin Ergon kyydissä. Vasta reppukuvien asettelu vierekkäin paljasti itsellenikin, miten eri asennossa vauva reppujen kyydissä matkaa. Kuvista voisi päätellä, että Tulassa kannettavan paino jakaantuu paremmin kantavan lantiolle, kun taas Ergossa kantajan niska ja hartiat joutuvat koetukselle. En tiedä, ovatko hartiani terästä yli 10 kuukauden kantamisen jälkeen, sillä käytännössä en huomannut eroa. Oikeastaan Ergo tuntui miellyttävämmältä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että se on muotoutunut ja pehmentynyt käytössä toisin kuin uudenkarhea Tula. Lähiöjeppe ehti testata Tulaa vain vähän, mutta uskaltaa silti väittää Tulan olevan hellempi kantajan hartioille.
Paneeli ja repun koko. Tulan istuinosassa oleva pussi lapsen pyllyä varten ei ole yhtä iso kuin Ergossa, mutta muuten repun paneeli on tilavampi. Tulassa paneeli yltää korkeammalle, mikä on iso plussa Ergoon verrattuna. Se tukee hyvin vielä kymmenkuisenkin lapsen niskaa nukkuessa, kun Ergossa joudun jo nykyään tukea nukkuvan beben niskaa varmuudeksi kädellä.
Lapsi ei myöskään koe Tulan kyydissä tarpeelliseksi (tai pääse) venkuloimaan itseään kummallisiin akrobatia-asentoihin, kuten Minimellä on Ergossa matkatessaan nykyään tapana. Pienempi vauva tietenkin hujahtaa repun uumeniin täysin, mutta niin on Ergonkin laita, enkä koe sitä huonoksi asiaksi. Ergossa tosin paneelin ylälaitaa pystyy halutessaan säätää aavistuksen alemmaksi.
Tulan paneeli on myös hivenen leveämpi, joten se tukee vanhemman lapsen jalkoja paremmin ja ulottui Minimellä lähes polvitaipeeseen asti. Toisaalta se tietenkin tarkoittaa sitä, Tulassa pienen vauvan jalat sojottavat kauemmin spagaatissa ennen kuin kasvavat tarpeeksi taittuakseen polvitaipeesta alas. Onko se hyvä vai huono, siihen pitäisi fysioterapeutin tai vastaavan ottaa kantaa.
Huppu. Mä en pidä kummankaan repun huppua mitenkään nerokkaasti suunniteltuna, mutta lienee tottumuskysymys, että Ergon huppu on mielestäni kahdesta ookoo-versiosta parempi. Ergossa huppu on ommeltuna kiinni, joten sen saa tarvittaessa näpsäkästi kiskaistua repun päällistaskusta antamaan suojaa nukkuvalle lapselle. Tulassa huppu on taas irrallinen, mikä yksinkertaistaa repun ulkonäköä silloin, kun huppua ei tarvita. Tulassa huppua säilytetään repun alaosassa olevassa pienessä taskussa ja se kiinnitetään reppuun neppareilla. Eli eipä Tulan hupun saaminen toimintavalmiuteen ole iso homma, mutta helpompaan konstiin tottuneelle se aiheuttaa just sen muutaman ylimääräisen ähinän.
Molempien huppujen kokoa voi säätää, mutta Tulassa säätövaraa on enemmän. Ergon huppu on kuitenkin isompi, mikä on mielestäni iso plussa. Tulan huppu tuntui kymmenkuiselle liian naftilta, sillä se ei antanut tarpeeksi näkösuojaa ja muutenkin tuntui kiristävän ikävästi.
Tulassa hupun kiinnittäminen näkösuojaksi on kuitenkin paljon kätevämpää. Hupun reunoissa olevat kuminauhalenksut vetäistään kiinni repussa oleviin koukkuihin. Egossa näkösuojan viritellään paikoilleen pitkillä naruilla, jotka kiepsaistaan repussa olevien lenksujen kautta ja kiinnitetään sopivaksi narussa olevilla neppareilla. Noin niin kuin käytännössä. Itselläni narut ovat aina solmussa, nepparit eivät pidä, eikä huppua tunnu saavan tarpeeksi kireälle. Toisin kuin Tulassa, Ergossa hupun varaan ei voikaan laskea lapsen pään tukemista, vaan se toimii vain näkösuojana.
Taskut. Tässä osiossa Ergo antaa Tulalle köniin yks-nolla. Tulassa on vain yksi tasku, mutta sinne ei mahdu jemmaan kuin repun huppu. Ergossa on oma taskunsa hupulle, mutta myös kohtalaisen tilava vetoketjullinen tasku pikkusälälle. Meillä siellä kulkee aina mukana Minimen aurinkolasit ja nenäliinapaketti, jotta ne ovat tarvittaessa käsillä.
Pikaisia kauppapyrähdyksiä varten Ergon taskuun mahtuisi myös isompikin lompakko, avaimet ja kännykkä. En kuitenkaan mielelläni kuljeta kännykkää kiinni lapsessa, joten omat säläni kuljetan pääsääntöisesti omassa veskassaan. Sen sijaan repun taskuun on näin talvella sisätiloihin mentäessä kätevä riisua lapselta ja itseltä hanskat, pipot ja kaulurit. Ulos mentäessä ne on kätevä ja nopea kiskaista sieltä taas päälle.
Ulkonäkö. Ergomme on ostettu käytettynä, joten mulla ei edes ole hajua, miltä kauhtunut viininpunainen on näyttänyt uutena. Vaikka mieluiten kulkisin reppurintamalla mustissa, haalistunut punainen on oikeastaan aika kivasti grunge. Tulan pallokuosi ei sekään iske ihan täysillä, mutta muuten uusi reppu näyttää tietenkin kehäraakki-Ergoon verrattuna siistiltä.
Molemmat reput ovat mukavan yksinkertaisia, eikä niissä ole ylimääräisiä härpättämiä kuten joissakin näkemissäni kantovälineissä, puhumattakaan rintarepuista. Tulan säätöosissa on kiinni pienet kumilenksut, joten ylimääräiset narut saa rullattua siististi kiinni ja pois roikkumasta. Jos siis käytännöllisyyttä, kuten tilavaa taskua ja reppuun kiinnitettyä huppua, ei lasketa, yksinkertaisuuden takia reppujen missikisan voittaa Tula.
Lopullinen voittaja. Jos olisimme nyt vastasyntyneen vanhempia ja valittavana olisi joko Tula tai Ergo, olisi valinta hankala. Lähiöjeppe nappaisi kuitenkin kantovälineeksi mieluiten Tulan. Se sopi hänen selälleen paremmin, ja hän koki muutenkin kantotuntuman jämäkämmäksi ja paremmaksi. Mä taasen olen niin kiintynyt pelastaja-Ergoomme, että en voi vastata kuin kierrellen, että jos Tulaan saisi kunnon säilytystaskun ja paremman hupun, valitsisin minäkin sen.
Jos sinäkin tahdot kokeilla Tulaa, Ipanaisen kautta saat Tulan lainaan postikuluja vastaan kahdeksi viikoksi kerrallaan.
Mikä kantoreppu tai -liina teillä on voittanut kantovälineiden paremmuusottelun?
Mulla on itsellä vain Manduca, ja tekisi mieli kokeilla jotain muutakin. 🙂
Mulla oli käytössä BabyBjörnin rintareppu siihen saakka, että lapsi oli viisikuukautinen. Väsyin jatkuviin niska- ja hartiakipuihin ja hommasin Manducan. Ei varmaan tarvitse edes kertoa kumpi vie voiton 😀
Meillä on nyt kohta 11-kuukautista lasta kannettu alusta alkaen ja vaunut ovat edelleen käytössä vain parvekkeella päiväunia varten. Aluksi käytössä oli trikooliina sisätiloissa ja Manduca ulkoillessa. Pienikokoinen vauva kulki mukavasti Manducan vauvatuen kanssa, joka toimikin varsin näppärästi. Vajaa puolivuotiaana luovuttiin trikooliinasta ja vaihdettiin kudottuun versioon, joka on kyllä mun mielestä ehdottomasti paras kanto-ominaisuuksiltaan ja siinä lapsi nukkuukin parhaat unet, pään saa hyvin tuettua liinan olkainosaan. Liinan ongelma on sitten se sitominen, joten usein tulee kuitenkin lapsi napattua reppuun silkkaa laiskuutta. Nykyisin meillä on käytössä sekä Manduca, että Ergo. Manduca sopii laajempien säätömahdollisuuksiensa vuoksi minulle, mutta lapsen isä taas tykkää Ergosta, koska se on simmpelimpi ja se päätuki ei ahdista kantajan kaulaa samalla tavalla kuin Manducan vastaava. Lapsi itse viihtyy ehkä paremmin Ergossa, koska sen paneeli on matalampi ja sieltä näkee ympärille paremmin. Kaikissa välineissä on kuiteniin omat puolensa ja meillä käytetäänkin ahkerasti kaikkia vaihtoehtoja. Ja onhan se näppärää, että molemmille kantajille on omat reppunsa aina sopivissa säädöissä 🙂
Tuo ergo on ollut tiilenpunainen, ainakin meidän yksilö. Se lähti vaihtoon kun 1 1/2v nukkui aina ja paneeli oli liian matala siihen päätuenkin kera.
Tulaan saa sen vauvaosan (?) jolen se kuten ergokin, käy vauvalle jo.
Meillä on Ergo käytössä. Helppo käyttää ja mukava kantaa. Meillä kohta 8 kk pitkä tyttö tykkää roikkua selkäkaarella Ergossa. Vai eikö enää vaan viihdy kyydissä? Voisi juuri tämän takia olla pidempi tuo koko reppu, jotta tukisi paremmin. Kantaminen aika raskasta kun toinen roikkuu ja bongailee lintuja taivaalta 🙂
Meillä tällä hetkellä päivittäisessä käytössä Espritin kantoreppu ja LÄHES päivittäin (olisi useamminkin, jos tämä mutsi saisi otettua itseään niskasta kiinni, ja opettelisi uuden, ajankohtaisemman sidonnan, jossa muksu kulkisi pystyssä kehtoasennon sijaan) Babylonian Tricot-Slen -kantoliina. Kun poju oli ihan pieni, kokeiltiin mummilta saatua kantopussia merkkiä höpöhöpö. Se oli susi jo syntyessään, ei asettunut oikein mitenkään päin harteille eikä lapsukainenkaan tykännyt yhtään! Tämän hetkinen kantoliina on aivan täydellinen; Käyttöominaisuudet huippuluokkaa ja tyylikäskin se on kuin mikä (klassinen musta; Vähän hihkuin, kun pitkän etsinnän jälkeen viimein löysin sen)! Repun kanssa tahtoo nykyään olla se ongelma, että laitettuani muksun kyytiin, koko kantovehje ”rullautuu” kummasti ja kantajan masua vasten oleva tukikappale nousee kupruilemaan ja painaa inhottavasti. En tiedä, onko vika säädöissä vai repussa. Koettanut olen kovasti joka ikistä remmiä ja nepparia vensklata vaikka mitenkä päin, mutta ei auta! Onko muut törmänneet vastaavaan, vai tuleeko kellään miekkuun, missä mahtaa olla vika? Repun pitäisi toimia 13 kiloon asti ja poju painaa tällä hetkellä n. 8 kiloa, joten vielä pitäisi pelittää käytössä jonkun aikaa.
ps. Sanonpahan vielä sen, että muksun kasvettua isommaksi ja kelien huononnuttua päivä päivältä meidän liinailu on ikävästi vähentynyt. Vielä kesällä liikuttiin päivittäin kaupungilla muksu liinassa, mutta nyt aina vain harvemmin. Syy: Kotikaupungissamme lastenvaunujen kanssa paikallisbussilla liikkuva pääsee ilmaiseksi, mutta HUOM! ”Mikäli lastenvaunuja/-rattaita ei ole ja lapsi (alle 4-vuotias) kävelee itse tai on sylissä (tai esim. rintarepussa tai kantoliinassa yms), niin saattajasta peritään normaali kertamaksu tai leimaus kortista.” (suora lainaus lippujen hinnoista ja ehdoista nettisivuilta). Ja se kertamaksuhan on tällä hetkellä rapiat 3,20 e, joten hurraa vaan kukkarolle! Asutaan sen verran kaukana keskustasta, että eessuntaasmatkaa lapsi liinassa ei ihan joka päivä jaksa kävellä ja shoppailla vielä siihen päälle, eikä se ole tuossa säässäkään kovin miellyttävää. :/
Mulla on ollut sekä Tula ja Manduca ja kun toisesta piti luopua niin manduca lähti. Tykkään siis Tulasta ihan mahottomasti! 🙂 Se on jotenkin mukavan pehmeä, jämäkkä ja yksinkertainen. Ja kuositus on tietenkin plussaa. 😀 Meillä se huppu on kiinni koko ajan, joten tasku jää täysin kukkaron ja sen semmoisen käyttöön. Itse asiassa ei ole edes tullut mieleen, että sitä huppuahan voisi tosiaan säilyttää siellä.
Mutta Tulassa huono on tosiaan tuo, että peppu ei jotenkin heti asetu sinne. Edessä kannettaessa se ei haittaa, koska sitä voi siinä sitten asetella, mutta kun tuota 1,5 vuotiasta kantaakin lähinnä takana niin on tosi vaikea tietää ilman peiliä, että onko se kyytiläinen siellä hyvin. Mutta Tulalle pisteet silti täältä. 😀
Nyt kun toinen syntyy, on tarkoitus perehtyä liinailuun. Tulaankin olisi tietysti saanut sen vauvatuen, mutta jotenkin liina tuntuisi lähemmältä ja mukavammalta ihan pienen vauvan kantamiseen. 🙂
Molemmat näyttää hyvältä. Näin sanoi jopa mieheni.
Jotenkin Tulasta näin läppärin näytön kautta tykkään enemmän.
Itsellä Manduca.
Meillä on 1-vuotiaan kanssa käytössä tällähetkellä Manduca. Myös kudottua liinaa on tullut aiemmin käytettyä, mutta se ei ikinä oikein tuntunut omalta (ja lainaliina näyttikin liian hipiltä makuuni turkoosein intiaanikuvioin 😉
Meillä on Tula ja siihen se vastasyntyneen lisäosa. Eli ihan pieni vauva ei siellä jalat spagaatissa hengaile vaan vasta 7-kiloisena kannetaan tuolla tavoin ns. normaalisti ja meillä ainakin siinä vaiheessa jo jalat meni ihan ok:sti 🙂 Olen ajatellut että voisin ommella jonkinlaisen taskuviritelmän roikkumaan vyöltä. Toisaalta, en tiedä tarviiko reppuun välttämättä säilytystilaa koska pystyn kantaan olkalaukkua kuitenkin ihan suht normaalisti repun kanssakin. Mahtava vekotin kuitenkin tuo Tula ja tykkään siitä että kuosivaihtoehtoja on niin paljon (vaikkakin mulla on toi sama kuosi mikä tässä teidän kiertuerepussakin koska se oli kuitenkin kaikista kivoin).
Meillä on tuommoinen tula(tosin räikyvämmän värisenä:D)ja ostin sen joskus kun neiti oli n.6kg(: Ostin tulan lähinnä siksi että tykkäsin sen kuosivalikoimasta ja on tuo kyllä ollut hyvä, mikäli sikäli en ole mitenkään hirveästi kantanut. Jonkin verran kuitenkin. Jos tässä joskus päästään moikkaamaan pikkuneidin toisia isovanhempia(ja muutakin sukua)tuonne lämpöisempään muahan, niin sinne on kantoreppu ihan ykkönen, on nimittäin jonniimoiset tiet lykkiä vaunuja, kun kadut näyttää välillä pystysuorilta….
Meillä oli ensimmäisen vuoden käytössä Ergo. Se oli silloin ihan valtavan hyvä. Kun pojalla alkoi olla ikää, painoa ja mittaa (joskus 9kk hujakoilla) tarpeeksi/liikaa, en enää voinut kantaa häntä Ergolla. Hurjin kokemus oli asuntomessut, joiden jälkeen molempien lonkkaluitteni päällä oli mojovat mustelmat. Ergomme on käytettynä ostettu ja ilmeisesti ”vanhempaa mallia” oleva hailakka farkunsininen. Messureissun jälkeen laitoin tilaukseen taapero-Tulan maatuskakuosilla. Myöhemmin olen monta kertaa miettinyt, että Tula olisi pitänyt ostaa jo paljon aiemmin! Tulassa poika viihtyi selvästi paremmin, nojasi poski vasten selkää ja nukahti helposti. Asento oli liinalapselle selvästi mieluisampi.
Mieheni ei huomannut repuissa käyttöeroa, mutta minä selkävaivaisena koin Tulan paljon hartia- ja selkäystävällisemmäksi. Minusta Tulan huppu on silkka vitsi. Pojan pää notkahtaa taakse aina nukahtaessa, ja hupun pitäisi olla tukena. Kuminauhat kuitenkin venyvät ja venyvät, eikä hupusta ole meillä mitään tukea. Ergon huppu sen sijaan toimi meillä paremmin kuin hyvin 🙂 Tuosta lapsen asettumisesta reppuun olen samaa mieltä. Ergoon poika hujahti helposti, Tulaan häntä saa asetella pidempään, sillä pepun alle meinaa aina jäädä ryppy. Haastetta tuo se, että olen jo pian vuoden kantanut poikaa vain selässä, jonne heilautan hänet ensin ja nostan repun paneelin vasta sitten ylös.
Tietysti oma näkökulmani poikkeaa siinä, että Ergomme oli vauvamalli ja Tula taaperolle, joten repuissa on tarvittu vähän erilaisia ominaisuuksia eri vaiheissa. Molemmat ovat minusta silti erinomaisia reppuja 🙂
Meillä oli ihan pikkuisen kanssa trikooliina ihan ykkönen. Siinä nukuttiin päikkärit melkein joka päivä, koska vaunuissa tai pinniksessä unet kesti maks puoli tuntia, liinassa jopa 3 tuntia. Trikooliinan jälkeen otettiin käyttöön Manduca ja kudottu liina. Niistä Manducaa on tullut käytettyä enempi. Manducan osaan jo pistää selkäpuolellekin, liinaa en. Poika painaa jo 10kg, joten etupuolella en jaksa kauaa kantaa. Tulassa kiehtoo kuosit, mutta Manduca kuitenkin toimii, joten eipä taida viittiä tuhlata toiseen reppuun vain kuosin takia 🙂
Meillä on Liinalapsen valmistama Wompatti. Tykkään kovasti, se on liinamainen ja lapsen saa helposti hyvään asentoon. 🙂 Tulaa tai Ergoa en ole koskaan kokeillut, mutta molemmat näyttävät tosi kivoilta. Manduca meillä oli aikaisemmin, mutta paneeli jäi nopeasti liian kapeaksi ja lyhyeksi. Siinä oli myös liikaa säätöjä tämmöiselle yksinkertaiselle ihmiselle.. 😀
Manduca <3
Trikooliinalla ei enää jaksa kantaa, kudottuliina hankitalistalla ens kesää ajatellen.
Tosin tarvii opetella kantamaan takana kun lapsi painaa kun synti jo. Eilenkin 30min kantamisen jälkeen lapaluun välit huusi hoosiannaa ja illalla kiitokseksi vielä karsee migreeni. Vielä ei oo meikän selkä parkkiintunut kantamiseen…
-Emmi-
Yamo ja taapero-Tula, aika samanlaisia myös. Yamon yksinkertaisuudesta tykkään. Silloin kun piti valita Yamo tai Manduca, Yamo voitti selvästi, mutta Tulassa on paneelissa polvitaipeiden kohdalla pehmusteet, joten Tula voittaa nyt.
Kappas, bongasin täältä tutun tuosta pienestä senttikertaasenttikuvasta. Lueskelin sun blogia ja katoin ohjelmankin. Mietin hetken miten kerron kuka olen, mutta Tiina-Tonttu muistunee mieleen 🙂
Meidän kantorepuksi valikoitui CatBirdBabyn Pikkolo, joka on nähdäkseni hyvin samantyyppinen kuin tuo Tula. Pari vuotta sitten pääsin liikkeessä testaamaan Manducaa ja Pikkoloa, ja vaikka molemmat varmasti ovat hyviä, niin Pikkolo tuntui päällä paremmalta. Hyvin se onkin palvellut ja edelleen uudenveroinen. 🙂
Meillä on tula ja nukyään käytössä kylläkin jo taaperotula, ja haluaisin sanoa että kyllä tohon tulaan saa ihan kunnollisen peppupussin kun vaan asettaa sen vauvan alemmas, siis katsoo että paneeli tulee alemmas… varmaan toss aergossakin on käytön jäljiltä valmiiksi muotoutunut peppupussi johon vauva heti osuu, mutta tulassa se ei vaan ole vielä muotoutunyut ja siksi vauva jää herkästi liian ylös uuden akrheaa reppuun…
Voisin veikata, että kyseessä on rintareppu. Eli se on ihan eri asia kuin kantoreppu, joka on selkeästi ergonomisempi niin vauvalle kuin kantajallekin.
Meillä on ollut kudottu liina alusta asti (no, pari erilaista). Tiesin, että saamme ison vauvan, niin en trikoista harkinnutkaan, ja ihan hyvä päätös oli. Nykyisin meillä on Tulakin, mutta sitä käyttää lähinnä mies. Minusta se on jotenkin tosi hankala saada päälle, pitää säätää joka kerta erikseen useampaa remmiä ja klipsejäkin ja ties mitä. Kun on oppinut sitomaan liinan, se tuntuu helpoimmalta, sen kun sitoo vaan. 😀
Täysin aiheeseen liittymätön kommentti (Meillä on ollut käytössä vain Kozy Carrier, joten noista kahdesta en osaakaan sanoa mitään.):
Makea tuo Kanteleen kutsu (kankaasta?) tehty sängynpääty!
K/ http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya
Meillä on sekä Tula että Manduca. Manduca tuli ensin ja pelasti meidän sylikissan kanssa (otettiin käyttöön kun tyttö oli vajaat 5vk). Tulan hankin (ihan vaan turhamaisuuttani, Manducassa ei ole yhtään mitään vikaa paitsi vähän auringossa haalistunut musta väri 😉 kun tyttö oli 6kk. Kumpaankin oon älyttömän tyytyväinen. Manducan hyviä puolia on vauvatuki ja säädettävä paneelin koko. Huppu kulkee kans mukana (itse asiassa tajusin hupun olemassaolon vasta parin kk käytön jälkeen ;)). Taskua ei ole ja se on huono puoli. Tula tuntuu Manducaan verrattuna simppelimmältä ja hiukan isompi paneeli on kiva isomman lapsen kanssa. Niin ja tasku on kiva lisä ja kuosit on jees. Huppu roikkuu meillä mukana (ei siis taitella taskuun), vaikka en taida olla sitä käyttänyt kertaakaan (samoin Manducan kanssa huppu on ollut käytössä ehkä alle 10 kertaa), kun en ole tarvetta nähnyt.
Kantomukavuudelta en näe noissa paljon eroja, hyviä molemmat. Tulaan ostin taaperopalat, joten sitä toivottavasti voidaan käyttää pitkään vielä. Mun valinta ois edelleen molemmat, pikkuvauvalle Manducan integroitu vauvatuki on tosi jees (tosin Tulaankin saa nykyään) ja Tula isompana menee musta isommalle tosi hyvin. Niin ja kiitollisuudenvelka Manducalle on ihan loputon, ilman sitä ei ois tullut mistään mitään (trikooliina oli käytössä tytön 5 ekaa viikkoa, mut sitominen kesti liian kauan ja vauva hermostui aina).
No oho, vau 🙂 Kappas! 😀 🙂
Kyllä vain! Veikkaat oikein; Pahoittelen, että unohdin tuohon täsmentää. Eihän se tosiaan ergonomisimmasta päästä olekaan. Liina meillä oli aikaisemmin aktiivisemmassa käytössä, mutta kuten sanoin, en osaa sujauttaa mukulaa siihen niin, että laps' olisi pystyasennossa. Kantoliinayhdistyksen tukihenkilöön en ole saanut yhteyttä. :/
Äh, nyt vasta huomasin, että olen kirjoittanutkin tuohon ”kantoreppu”, vaikka rintareppu meillä tosiaan on! 😀 Senat sakaisin!
Kudottu liina ja Baby Hawkin Mei Tai neliöliina on omassa käytössä olleet parhaimmat. Alussa esikoisella oli trikooliina ja Manduca. Trikooliina oli kuuma ja sidonta löystyi aina, Manduca taas oli erittäin epämukava päällä vaikka kuinka säädin. Kudottu liina on sitomisen ”hankaluudesta” huolimatta kaikista ergonomisin. Neliöliinakin on mukava päällä ja tietty helpompi sitoa kuin pitkä liina.
Ensinnäkin anteeksi kaikille, että vastaus on venähtänyt.
Manduca taitaakin olla se yleisin, ainakin jos yhden naisen kaupungilla bongaamista kantovälineistä voi jotain päätelmiä tehdä. Tulanhan tosiaan saa lainaan postareiden hinnalla, mikäli huvitus kokeilla muita reppuja nousee korkeaksi.
Aika kova mimmi oot, jos viisikuukautiseksi asti jaksoit BB:ssä kantaa! 😀 Jos rintareppu ei ole lapselle ergonominen, vielä vähemmän se on sitä kantajan niskoille.
On muuten niin totta, että olisi kiva, jos sekä mulle että Lähiöjepelle olisi omat reput. Kun aina menee aikansa saada säädöt toisen jäljiltä itselle sopivaksi. Ja jos oikein kikkailemaan lähdetään, olisihan sitä tietenkin näppärää saada omat reppunsa myös selässä kantamiselle, sillä silloinkin säädöt ovat erilaiset haha!
Tiilinpunaisena mä voisin tuon nähdä joo. Mutta mikä päätuki? On vissiin joku erikseen ostettava lisäväline, kun ei meillä moista. Vauvaosiakaan ei tosin ollut, kun aluksi kannettiin liinassa.
Haha, ihan sama meininki täälläkin nykyään – lintujen bongailu on kova juttu. Hyvin tyyppi tuntuu siinä kummallisessa asennossa viihtyvän, vaikka aina yritän häntä saada istumaan suorassa. Mutta ei, paljon siistimpää on venkuloida itsensä mutkalle ja pää takakenoon. Siksi korkeampi paneelisen taaperorepun hankinta on mielessä.
Mä en ollut aikaisemmin Espiritin rintareppuversiosta kuullutkaan, joten en kyllä osaa minäkään sen kummemmin auttaa asiaan. Toivottavasti saat tukihenkilön kiinni, niin saat opeteltua sidonnan, jossa kantaa lasta pystyasennossa. Ja pianhan teilläkin taaperorepun hankkiminen voisi olla ajankohtaista.
Hyvä tietää, että tuo pepun paikoilleen saaminen ei ollut vain uudenkarhean repun syytä. Ja että Tulalle annat silti pisteet, vaikka kilpakumppanina on monien suosikki Manduca.
Jos joskus Minime sattuisi saamaan pikkusisaruksen, ehdottomasti kans kannettaisiin häntä aluksi liinassa. Siinä kun vauva on vielä jotenkin tiiviimmin ja lähemmin kantajassa kiinni.
Toi meidän kehäraakki-Ergomme ei tosiaan kauneuskilpailua voita 😀
On muuten omituista, että kudotuissa liinoissa on oikeastaan vain hippivärejä tarjolla. Ja menekkiä neutraaleille versioille kyllä tuntuisi olevan: aina kun tulee käytetty musta tms liina myyntiin, kiinnostuneita on kymmenkertaisia määriä hippiliinoihin verrattuna.
Mun pitäisi paremmin perehtyä siihen vauvaosaan. Kun tosiaan itse kannettiin Minimetä ihan snadina liinassa. Ja tuo pallokuvioinen on ihana kuosi toki, mä vaan olen vähän tylsimys ja yksivärisen repun perään.
Tiina-Tontullekin terkut!
Joo monissa etelän maissa ei tuo esteettömyys ja täten rattailla kulkeminen ole edes vaihtoehto. Me ei olla myöskään tulevalle reissulle ottamassa rattaita mukaan, kun repulla pärjää vallan mainiosti.
Mä luulen, että meidän tarina tulee kulkemaan just tällä tavalla myöskin! Tosin Wompatin taaperoreppu kiinnostaisi myös kovasti.
Kudotut liinat kiinnostaisivat kovasti, kun monet niitä niin kehuvat. Mutta selkään sidontaa en kyllä jaksa edes ryhtyä opettelemaan, joten jos johonkin kantovälineeseen satsataan, se on taaperokokoinen kantorepu.
Kiva kuulla Wompatista kokemuksia, sillä sen hankkiminen taaperokokoisena on ollut mielessä. Se kun on ihanan yksinkertainen ja nätti reppu, ja lapsi tuntuu istuvan tosi hyvin ja just liinamaiseseti kyydissä.
Mä opettelin kantokiertueen aikana kantamaan selkäpuolella, en vaan ehtinyt siitä tähän saumaan kirjoittaa. Mutta sehän olikin helppoa kuin mikä! Pientä vauvaa en varmaan vieläkään uskaltaisi ja siten edes osaisi selkään siirtää, mutta tommonen kymmenkuinen sujahtaa selkään tosta noin vaan. Tsemppiä ja iloa harjoituksiin siis sinne!
Yamo olikin itselleni uusi reppu. Hyvä kun mainitsit noista pehmusteista. Pitääkin ottaa ne huomioon, kun valitaan taaperokokoista reppua.
Ja taas uusi merkki itselleni! Missä sitä myytiin?
Joo, Ergomme on varmasti muotoutunut käytössä sopivaksi, ja kun käytettynä se ostettiin, ei alussakaan huomattu tuollaista ongelmaa kuin Tulassa.
Hihi joo, pitäisi melkein olla molemmalle kantajalle omat reppunsa, ettei aina tarvitsisi olla uudelleen säätämässä remmejä.
Kozy Carrier näyttää hyvältä kun googlasin! Onko se neliöliina? Semmoistakin kun kihmelöisi päästä kokeilemaan.
Ja juu, Kanteleen Kutsu -kangas on ihana!
Kiitos hyvästä vertailukommentista! ja mää niin tiedän ton kiitollisuusvelkatunteen kantoreppua kohtaan – meillä tosin myös trikooliina saa sitä osasensa.
Joo, trikooliina on järisyttävän kuuma! Siksi kevään tullen reppuostoksiin tulikin potkua. Kudottua liinaa tai neliöliinaa en ole koskaan päässyt kokeilemaan, mutta huvittaisi kyllä mallailla ja kokeilla kantotuntumaa myös niillä.
Ergolta on myös Performance-malli, jonka paneeli tulee hieman korkeammalle vauvan selkään/niskaan kuin Original-mallissa. Se on myös kevyemmästä kankaasta valmistettu, joten voi olla kesällä viileämpi käyttää. Itselläni on Original, mutta olisi kiva päästä kokeilemaan tuota Performancea.
Kiitos lisätiedosta! Korkeampi paneeli pidentäisi repun käyttöikää tovin, kun matkustaja saisi siellä helpommin kiskaistua tarvittaessa unet. Mutta komeasti Ergomme kantoi lapsemme vuoden ikäiseksi asti. Ja olisi vielä kauemminkin, mutta lähtiessämme viettämään isäkuukautta Thaimaahan ilman rattaita, lapsen mahdollisuus nukkua helposti ja hyvin tuettuna päiväunensa saivat hankkimaan taaperokokoiset reput.
Meille ostettiin juuri nelikuiselle ja 7- kiloiselle pojalle tuo Ergon performance. Ohjeistuksessa sanotaan, että sopii 6 kilosta ylöspäin, mutta tuntuu, että tuo meidän lapsonen on vielä kovin pieni tuohon kantoreppuun… Kovin uteliaskin olisi, mutta selkeästi harmittaa, ettei näe sieltä repun uumenista kunnolla. Reunakin tulee juuri suun kohdalle, jonka takia ne ovat parissa minuutissa läpimärät.. 😀
Ylipäänsä poika ei vielä tunnu viihtyvän kymmentä minuuttia pidempään kyydissä. Voikohan siihen vaikuttaa sammakkoasento? Ei nimittäin olla sillä tavalla lasta aiemmin kannettu… Tietämättöminä käytimme satunnaisesti aikaisemmin Baby björniä.. Kestovaippojen käyttäjänä tuntuu vielä lisäksi, että vaippojen paksu yläreuna painaa ikävästi lapsen mahaan 🙁
Olisi superia saada jotain vinkkejä, jotta saataisiin kantaminen kunnolla alkuun, siten, että se olisi mukavaa sekä itselle että erityisesti pojalle 🙂
Mä luulen, että repun sopivuus on kiinni kantajan ja kannettavan mieltymyksistä. Me esimerkiksi tykätään, että repun paneeli tulee kunnolla ylös ja näin tukee esimeriksi päikkäreiden aikaan paremmin. Mutta ymmärrän hyvin minityyppejä, jotka tahtovatkin että kädetkin saa näppärämmin esiin repusta – mä voisin kuvitella olevani itse just sellainen kannettava 😀
Reppu varmasti vaatii totutellua etenkin kannettavallle, jos sitä ei aikaisemmin ole käytetty. Kestovaippaprobleemaa mä en ole huomannut. Musta tuntuu, että kantotukihenkilö osaisi jelppiä teitä, kun voisi tavata kasvotusten. Kantoliinakanavan tukihenkilöt osaavat vamasti auttaa, vaikka ovatkin reppujen sijaan kallellaan enemmän kantoliinoihin päin. Heidän yhteystietojaan löytyy täältä: http://www.kantoliinakanava.fi/kantoliinakanava/yhteystieto/index.tmpl?navi_id=14
Kiitos suuresti kommentista!! Luin vielä jostain kantoliinasivulta, että juuri tuo ergo saattaa olla liian suuri 6 kiloiselle. Lähinnä reisi on vielä siinä vaiheessa liian lyhyt. Sitten, kun polvitaive yltää reunan yli siten, että jalka pääsee taipumaan kunnolla, voisi reppua käyttää. Ollaan nyt sitten tähän asti kotosalla harjoiteltu kantoliinailua ja alkaa se nyt hiljalleen sujumaan 🙂 Hyvä sinällään, koska ollaan lähdössä parin kuukauden reissulle maapallon toiselle laidalle pelkkien kantovälineiden kanssa 😛
P.S. Ihanaa blogia pidät!!
Hyvä, jos liinan kanssa meno alkaa sujua. Reppu käyttöön sitten, kun tyyppi vähän hujahtaa pituutta. Ja voih, ihanaa reissua maapallon toiselle laidalle!
Mulla on ollut alusta asti käytössä kaksi kantoliinaa, rengas ja trikoo. Jostain syystä se kuitenkin tekee selälle todella huonoa. Mulla onkin ollut haaveena repun hankkiminen ja omaa silmää miellyttäisi eniten Tula.
Kaipaisin vähän vertailukohdetta, kun meidän 9kk tyttö on jo 10 kiloa. Oliskohan repulla kantaminen vähemmän selkää rasittava vaihtoehto? Olen koko tämän ajan miettinyt tuota Tulan ostoa, mutta jostain syystä pelottaa ajatus siitä, että jos se ei olekkaan hyvä vaihtoehto ja maksan paljon turhaan.
Osaisitko sanoa tuosta liinan ja repun erosta? Että vaikuttaako radikaalisti kantoasentoon, kumpi on käytössä. + Nyt kun en ole kaiken aikaa kantanut, niin tuntuuko toi 10kg ekstraa pahalta joka tapauksessa… Lähipiiristä kun ei ole ketään jonka reppua voisi kokeilla, että tietäisi sopiiko mun selälle.
Me vaihdettiin kokonaan liinasta reppuun lapsen ollessa muistaaksen ehkä noin nelikuukautinen, joten hän ei ollut kovin painava vielä silloin. Siksi en oikein osaa sanoa vertailua siitä, miltä painavampi kannettava tuntuu liinassa tai repussa. Että selän kipeytymisestä en osaa sanoa kuin sen, että selkäpuolella kantaminen keventää painoa kummasti. Jos et ole sitä vielä kokeillut, suosittelen opettelemaan. Hetken aikaa venkslaamisessa menee, mutta jos sulla on ollut sisu opetella liinojen sidonnatkin, kykenet siihen 😀
Jos mietit repun ostamista, kannattaa myös harkita, hankkisiko suoriltaan taaperokokoisen, kun se tulisi ajankohtaiseksi sitten pian kuitenkin. Tulaanhan on kyllä saatavilla taaperojatkopalat, vai mitkä niiden nimet olikaan, mutta itselläni ei ole niistä kokemusta. Jos tahdot Tulaa kokeilla, Ipanaiseltahan saa postikuluja vastaan Tulan kokeiluun muutamaksi viikoksi.
Kantoliinakanavan tukihenkilölistaa ei enää päivitetä. Kannattaa katsoa lähin tukihenkilö Kantoliinayhdistyksen tukihenkilölistalta: http://kantoliinayhdistys.fi/apua-kantamiseen/tukihenkilot/ ja kantovälinelainaamot kannattaa myös tsekata: http://kantoliinayhdistys.fi/apua-kantamiseen/kantovaelinelainaamot/
t. Pinkku
Huomasin uudemmasta postauksesta että olit saanut käyttöön myös Wompat-kantorepun. Jossain kohti mainitsit että tekisit vertailun Tula VS. Wompat, mutta en kuitenkaan löytänyt sellaista täältä. Kiinnostaisi itseä tosi paljon koska pohdin juuri näiden kahden repun välillä kumman hankkisin! 🙂
Joo, myönnetään, se vertailu on edelleen tekemättä! Kuvatkin olen ottanut jo yli vuosi sitten, mutta jotenkin en saa tekstiä aluilleen. Ehkä siksi, että molemmista repuista tykätään kovin ja vertailu on kinkkistä. Voittajan ehkä paljastaa se, mikä repu napataan yleensä käyttöön. Ja se on Wompat. Lupaan kirjoittaa aiheesta ennen kesähelteitä!
Hei saisitko johonkin vertailuun Catbird Babyn Pikkolon mukaan? Se on kuulemma nyt kovasti nousussa uudeksi Manducaksi – olisi kiva kuulla siitä lisää!
Moikka! Ehkäpä voisin pyytää useampaakin reppua testilainaan ja palauttaa ne sitten, uudelle repulle kun ei ole käyttöä. Siinä on vain se pulma, että monista repuista on saatavilla vain vauvakoko, mutta oma lapsemme kulkee nyt taaperokokoisissa repuissa, Tulassa ja Wompatissa. Vauva-lehdessä on muuten tulossa toukokussa tekemäni kantovälinejuttu, jossa on esittelyssä ja testissä 12 erilaista kantovälinettä. Toki muutaman lauseen tekstissä ei voi nostaa niin monia asioita esiin kuin blogitekstissä. Siksi voisikin harkita jotain laajempaa testisarjaa Lähiömutsiin.
Moikka! Et olisi halukas myymään tuota Tulan kantoreppuanne? Tuo kyseinen kuosi olisi juuri passeli meille, mutta sitä ei meinaan mistään löytyä. Mikäli se on teillä vielä tarpeettomana niin olisin kiinnostunut ostamaan!
Odottelen vastaustasi! 🙂
Moi! Tuo Tula oli meillä siis lainassa kantokiertueen ajan 🙂 Nykyään reppuina palvelevat Tula toisella kuosilla ja Wompat. Mutta ne ovat kovassa käytössä, joten myyntihommia ei valitettavasti ole tiedossa vielä vähään aikaan 🙂
Vastaan nyt ihan ikivanhaan postaukseen, mutta antaa mennä 🙂 Nykyään ei enää suositella että Ergon taskuun laitettaisiin mitään, sillä se paina vauvan selkää ja käsittääkseni uusissa Ergoissa taskua ei edes ole. Itsekin pakkailin sinne usein pukluliinoja (kovasti puklaileva vauva) tai mitä pientä nyt sattui olemaan. Kun meillä on vielä Ergoon kuuluva vyölaukku niin pelkän kantorepun välineistöllä sai kulkemaan uskomattoman määrän tavaraa.
Minä olen vain 150cm pitkä ja vaatekokona vähän vaatteesta riippuen M (joissain menee S) ja Ergossa en saa kiristeltyä remmejä tarpeeksi että kantotuntuma olisi varsinkaan edessä kannettaessa kovin hyvä. Se kyllä parani lapsen kasvaessa kun lapsi vei enemmän tilaa, mikä vaati remmeiltä enemmän pituutta. Kyllä sillä hetken aina kantoi, mutta reppu oli vähän löysä niin joutui jännittämään koko ajan kun tuntui että lapsi ei ollut kunnolla itseä vasten.
Tulaa olen kokeillut kerran päälleni niin että sepun omistaja oli katsomassa toimitusta ja minulle se oli kyllä vielä Ergoa kamalampi kokemus. Se ei vaan istunut minun muotooni millään.
Taaperolle ostettiin sitten välikoon Wompat ja se oli ihan nappiin. Meidän ihana maatuskakuosinen Wompat lyhyemmillä hihnoilla<3. Mieskin kanssa mielellään tuota meidän 11 kiloista kolmevuotiasta ja minä vielä mieluummin.
Nyt toinen lapsi tulossa ja ostin rengasliinan jolla ajattelin selvitä vauvan kanssa siihen asti että kasvaa Ergoon sopivaksi. Eli vie tarpeeksi tilaa että saan hihnat hyvin ja Ergosta saa siirtyä Wompatiin jota esikoinen ei varmaan enää siinä vaiheessa tarvitse.
Tässä vaiheessa lienee aika turha enää kommentoida moista, mutta minusta näyttää kuvien perusteella että sinulla on Ergossa vyötäröhihna liian löysällä. Se jää takaa ylemmäksi kuin edestä, mikä lisää selän kuormitusta.