Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Vaatekaapin siivous ja järjestely on hauskimpia kodinhoitotoimenpiteitä. Silti se tulee tehtyä yleensä vain pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Räjäytän vaatekaapista yhden hyllyn vaatteita kerrallaan sängylle, pyyhin pölyt ja käyn jokaisen vaatekappaleen läpi ennen kuin viikkaan ne uudestaan takaisin hyllylle.

Näin keväisin nostan paksut villaneuleet ylähyllylle ja kevyemmät releet paremmin tyrkylle keskihyllyille. Kun pinot ovat taas yhtä viivoittimella mitatun suorat kuin muinoin työskennellessäni vaateliikkeessä, astun taaksepäin ja ihailen aikaansaannostani. Hyvässä järjestyksessä oleva garderobi inspiroi kiskomaan aamuisin päälle muutakin kuin pesuissa haalistuneen imetystopin ja haaroista kuluneet pieruleggarit.

Esikoinen auttaa mielellään vaatekomeroni järjestelyssä. Pienempänä hän rakasti sukkahousulaatikkoni inventoimista, mutta on siirtynyt nyt haastavimpiin toimiin. Hän pukee kesähameeni mekoksi, laittaa kaksi turbaania päällekkäin päähänsä ja levittää kaikki huivini värikkääksi estradiksi makuuhuoneen lattialle.

Vaatekaappia siivotessa tulee samalla testattua myös vaatekaapin ajattomuus ja yhteen mätsäävä kokonaisuus. Mä kun perkaan aina samalla kirpputorille sellaisia vaatteita, joita ei vain ole tullut enää aikoihin käytettyä. Joka kerta toivon, että mitään perattavaa ei löytyisi. Mutta niin vain nytkin ullakolle lähti odottamaan kassillinen vaatteita, joita myyn Herttoniemen legendaarisessa pihakirppispäivässä sunnuntaina 26. huhtikuuta. Toivottavasti vielä joku päivä tulee se hetki, ettei vikaostoksia ole tullut tehtyä ja vaatekaappi on niin täydellinen, ettei mitään vaatekappaletta tarvitse laittaa etsimään uutta kotia ja käyttäjää.

Jaa: