Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan. 

Kun kolmesta tuli neljä, omaa jaksamistani koettelivat eniten illat, kun olin ainoana aikuisena vetämässä iltatoimia läpi. Yksi itki aina, todennäköisesti kaksi ja välillä lopulta kaikki kolme. Tein niistä illoista itselleni vielä vaikeampia jo sillä, että ahdistuin jo ajatuksesta, että huomenna tai ylihuomenna joudun taas vetämään show läpi ainoana tirehtöörinä.

Viikkojen kuluessa elämänmuutos tasaantui, kaikki tottuivat uusiin kuvioihin ja iltoihinkin löytyi uusi rytmi. Nykyään illat kolmistaan menevät ihan rutiinilla ja yleensä säästytään itkuitta. Mukavinta on, kun ei ole kiire. Silloin ehditään istua koko sakki rauhassa iltapalapöydässä, pohtia päivän kivoimpia tapahtumia ja lukea iltasaduksi yhden kirjan sijaan kaksi.

Iltapesut yksinkertaistuivat, kun tajusin yhden aikuisen iltoina vaihtaa kylpykarkelot liukuhihnasuihkuun. Ensin leikitään nakupellekilpailua – samaista, jota minäkin lapsuuden perheeni kanssa aikoinaan leikin – eli riisutaan vaatteen niin nopeasti kuin voidaan. Mun voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä heikot, kun pitää omin kuteiden lisäksi avustaa myös kisan nuorinta osallistujaa. Ensin suihkukoppiin menen minä, sitten nappaan mukaan esikoisen ja lopulta vielä kuopuksenkin.

Kun päivän pölyt, mudat ja puklut on pesty ihoilta pois, hypätään yökkäreihin, harjataan hiukset ja pestään hampaat. Iltasadun jälkeen lauletaan kaikki kolme iltalaulua tarkasti oikeassa järjestyksessä ja suukotetaan hyvät yöt. Kun olen peitellyt esikoisen ja sammuttanut lukuvalon, kömmin vielä parisänkyyn imettämään kuopuksen yöunille.

Vaikka noiden minityyppien kanssa on monesti ihan hämmästyttävän kivaa, en voi kieltää, etteikö se välillä olisi jopa päivän paras hetki, kun vihdoin sekä lastensängystä että siitä ihan vierestäni alkaa kuulua tasainen tuhina.

Jaa: