Kun kolmesta tuli neljä, omaa jaksamistani koettelivat eniten illat, kun olin ainoana aikuisena vetämässä iltatoimia läpi. Yksi itki aina, todennäköisesti kaksi ja välillä lopulta kaikki kolme. Tein niistä illoista itselleni vielä vaikeampia jo sillä, että ahdistuin jo ajatuksesta, että huomenna tai ylihuomenna joudun taas vetämään show läpi ainoana tirehtöörinä.
Viikkojen kuluessa elämänmuutos tasaantui, kaikki tottuivat uusiin kuvioihin ja iltoihinkin löytyi uusi rytmi. Nykyään illat kolmistaan menevät ihan rutiinilla ja yleensä säästytään itkuitta. Mukavinta on, kun ei ole kiire. Silloin ehditään istua koko sakki rauhassa iltapalapöydässä, pohtia päivän kivoimpia tapahtumia ja lukea iltasaduksi yhden kirjan sijaan kaksi.
Iltapesut yksinkertaistuivat, kun tajusin yhden aikuisen iltoina vaihtaa kylpykarkelot liukuhihnasuihkuun. Ensin leikitään nakupellekilpailua – samaista, jota minäkin lapsuuden perheeni kanssa aikoinaan leikin – eli riisutaan vaatteen niin nopeasti kuin voidaan. Mun voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä heikot, kun pitää omin kuteiden lisäksi avustaa myös kisan nuorinta osallistujaa. Ensin suihkukoppiin menen minä, sitten nappaan mukaan esikoisen ja lopulta vielä kuopuksenkin.
Kun päivän pölyt, mudat ja puklut on pesty ihoilta pois, hypätään yökkäreihin, harjataan hiukset ja pestään hampaat. Iltasadun jälkeen lauletaan kaikki kolme iltalaulua tarkasti oikeassa järjestyksessä ja suukotetaan hyvät yöt. Kun olen peitellyt esikoisen ja sammuttanut lukuvalon, kömmin vielä parisänkyyn imettämään kuopuksen yöunille.
Vaikka noiden minityyppien kanssa on monesti ihan hämmästyttävän kivaa, en voi kieltää, etteikö se välillä olisi jopa päivän paras hetki, kun vihdoin sekä lastensängystä että siitä ihan vierestäni alkaa kuulua tasainen tuhina.
Ihana kuva. 🙂 Tuli ne ajat mieleen kun olin ihan pieni…:D hyvä postaus ja kiva blogi! Käythän kommentoimassa/vilkaisemassa blogiani? 🙂
—> http://mybeatywonderland.blogspot.com
Musta ei taida olla yhtään kuvaa, jossa isi harjaa hiukseni ja sen jälkeen letittää ne. Harmi, mulle tuli omasta lapsuudesta se mieleen (nakupellekilpailun lisäksi) tästä kuvasta 🙂 Kävin kurkkaamassa blogisi!
Kiitos Hanne, kun viet nakupelle-perinnettä seuraavalle sukupolvelle! Terveisin Isi
Voisiko ajatella iltatoimia ilman suihkua? Lapset, varsinkaan vauvat ei tarvitse suihkua päivittäin. Itsehän voi käydä lasten nukahdettua.
Yritän tässä kännykän näytöltä zuumata onko tyttösi yökkäri sellainen jalkaterällinen, eli oletko löytänyt niitä isommassa koossa? Oma 2 v. käyttää nyt Tutan 92 cm yökkäriä, olen ymmärtänyt, että isommassa koossa niitä ei enää saakaan. Olen kyllä ollut aika pettynyt Tutan yökkäreiden laatuun, joka tuntuu laskeneen kuin lehmän häntä.
Hehee, tietty! Ei lapsuutta ilman nakupellekilpailua 😀
En voi 🙂 Eikä voi esikoinenkaan, jolle iltarutiinit ovat iskostuneet takaraivoon 😀 Mä koen näppärämmäksi napata heidät suihkuun, kun vauvaltakin kuitenkin pitäisi pestä pyllyä ja lisäksi kaikki pukluja ja maitoja jemmaavat paikat, kuten kaulapoimut ja kainalot. Lisäksi noi tykkäävät molemmat käydä suihkussa. Tai no vielä enemmän tykkäävät kylvyistä, mutta sitä riemua saa sitten niinä iltoina, kun ollaan molemmat miehen kanssa kotona.
Joo, on jalkaterällinen! Se on Tutan, jolta löytyy terällistä yökkäriä kokoon 98 asti. Reiman sivuilta aikoinaan tilasin. Toinen samankokonen Tutta on jo jäänyt pieneksi, mutta tämä just ja just vielä menee. Muut yökkärit ovatkin sitten ”isojen lasten” kaksiosaisia, joiden kanssa on vilukissan ja peiton päältään potkijan pakko pitää sukkia.
Avaudut vaikeista ja hankalista asioista ja kun sinulle ystävällisesti vinkataan elämää helpottavia niksejä, vedät palkokasvit kurkkuun asti. Tee kuten tykkäät ja jatka valittamista, minä en jaksa tälläistä marttyyriblogia seurata! Parempaa kesän odotusta!
Ihania nämä kuvat!
Meilläkin iltapesut hoidetaan suihkussa, on melkoista liukuhihna meininkiä mutta kuuluu iltaan!
Just eilen kun letitin ekaluokkalaisen hiuksia ennen suihkua mietin että mikähän järki tässäkin on mutta on se helpompaa hoitaa iltapesut suihkussa kuin jotenkin lavuaarin äärellä.
Mutta mitä kuvia tuossa ovessa on? :”D
Voi hyvä ihminen, en tiedä, mistä minä olen nyt mielestäsi palkoja vedellyt sieraimiin. Mutta toivotan sitä samaa, parempaa kesän odotusta ja etenkin aurinkoisempaa mieltä sinne!
Juu, mä koen sen myös helpommaksi niin. Ja tuleepa käytyä samalla itse suihkussa, niin ei jää se touhu sitten yömyöhään. Ovessa on jotain random-museoista ostettuja random-kortteja 🙂
Harmittaa puolestasi nuo kiristelykommentit. Kirjoitat ihanasti ja rehellisesti auki asioita, joista ei ilmeisesti vielä nykyäänkään saisi ääneen puhua. Kiitos ja kumarrus!
Voi, älä toki puolestani pahoita mieltäsi – en mäkään pahoita 🙂 Kaikki maailman ihmiset eivät näe asioita samalla tavalla, ja se osittain onkin elon rikkaus. Onneksi kenenkään ei tarvitse väkisin käydä blogiani lukemassa ja kommentoimassa, vaan voivat ihan itse valita näin tekevänsä.
En mäkään ymmärtänyt sun vetäneen palkoja sieraimiin. En myöskään ymmärtänyt, että olisit mitenkään valittanut hankalia/vaikeita iltatoimia tässä kirjoituksessa. Jotkut muut täällä näyttävät vetävän palkoja keuhkoihinsa. Mutta ainahan kaikki tekstit voi tulkita mitenpäin vain, vaikka ruusuista kirjoittaisikin….
Kiitos kivasta ja rehellisestä blogista! Ihania nämä sun arkikuvat! Mukavaa kevään odotusta!
Anni
Joo, tarkoitukseni ei todellakaan ollut valitella, vaan fiilistellä sitä, miten alun hankaluuksien jälkeen iltoimiinkin on löytynyt toimiva rutiini. Nykyään kun jopa se liukuhihnasuihku on hauskaa, nakupellekilpailujen kera 🙂
Kiitos kiitoksista! Mä tykkään myös itse tästä arkikuvahaasteesta, jää kiva ajankuva yhden perheen yhdestä vuodesta.
Mä kiinnitän ekana huomion tuohon ihanaan pötkylään alakulmassa. 😀 Hämmentäviä aina nämä kuvat, joissa on tyytyväinen vauva lattialla, mitä ihmettä? Vaikea uskoa että sellaisia on! Mutta pakko usko, kun sanot! Toivottavasti meillä käy kakkoskierroksella myös vauvalotossa sellainen tuuri. Vaikka eipä tuota omaa takiaista mihinkään vaihtaisi. <3 Ihanat lapset sulla ja kiva blogi! Upeaa ja rehellistä vertaistukea.
Hei. Löysin tämän blogin vasta äsken ja on kyllä mainio! Saimme toisen lapsen äskettäin ja monet asiat tuntuvat kovin tutuille. Jonkinlaista vertaistukea kai tästä sain:) Meidän tulokas on imetyksen suhteen samantapainen… päivällä ei kelpaa tai ehdi mutta yöllä maistuu ja tiheästi. Ja nuo illat… meillä ollaan usein myös keskenään miehen töiden takia. Mutta niin sitä vaan keinot löytyy. Että kiitos mainiosta blogista. T. Uusi lukija
Polarn o Pyret myy terällisiä yöhaalareita kokoon 104 asti, ainakin yrityksen nettikaupasta löytyy.
Tiedän tunteen 😉 Samoin häkellyn aina, jos vaunuissa on vauva, joka on hereillä, mutta ei huuda. Elämä helpottaa kyllä jossain vaiheessa, nykyisin täälla asuu jo huomattavasti chillimpi 1,5v <3 Tsemppiä, tiedän mistä puhut <3
Ihana postaus <3 Kerrassaan. Mulla on kans ollut 1,5v opetteleminen siihen, että voi oikeesti ihan fiilistellä joitain asioita lapsen kanssa. Meillä on ollut omat hankaluutemme. Mutta siis niin sympaattinen fiilis välittyi tästä kuvasta ja tekstistä, että tuli itsellekin hyvä mieli :) Kiitos!