Isona oleminen on varmasti jännää ja kutkuttavaa. Saa tehdä mitä vain. Isona on sellaisen ikäinen, joka on koulussa. Mutta koulussa on vielä lapsi. Sitten on aikuinen, kun on äidin veljen ikäinen, 14-vuotias. 

Lasten ja aikuisten juttujen välille on tärkeää vetää rajoja. Pysyy joku roti. Että on aikuisten purkat ja lasten purkat. Aikuisten tuolit ja lasten tuolit. Ja lasten käsipesuallas yleisissä vessoissa, se saa aina iloiseksi. Aikuinen en vielä tahtoisi olla, vaikka onkin välillä kivaa olla äidin kanssa samikset.

Mutta isona olemisesta haaveilen aina välillä. Nimittäin sitten kun minä olen iso:

  • Syödessä ei tarvitse käyttää harsoa suojaamassa vaatteita.
  • Otan kuvia äidin kameralla ja kirjoitan blogia.
  • Laitan huulipunaa.
  • Saan mennä kouluun.
  • Menen isin kanssa salibandytreeneihin ja äidin kanssa bodypumppiin.
  • Saan sheivata höylällä.
  • Käytän äidin sormuksia.
  • Osaan lukea, ommella ja ajaa pyörällä. 
  • Saan olla yksin kotona.
  • Minulla on parta niin kuin isillä.
  • Saan kävellä tien yli ilman, että pidän äidin, isin tai jonkun aikuisen kädestä kiinni.
  • Menen töihin metroon.

Rakas äidin kulta. Vielä niin pieni, mutta jo niin iso.
Jaa: