Jos tähän vielä joskus ryhdymme, en silloin ikimaailmassa suostu enää asumaan hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Näin puhisin Minimen vauvavuotena hien liimatessa paitaa kiinni selkään rappusia kiivetessä. Vannoin, että en enää ikinä suostuisi kantamaan vauvan ja repun lisäksi esimerkiksi kauppakasseja ja postipaketteja niitä vajaata sataa askelmaa alaovelta kotiovellemme.
Tahdoin hissin, johon mahtuisi rattaat, ja eteisen, jossa noista rattaita voisi säilyttää. Elon siedettävyys tuntui silloin olevan yhtä kuin se, että saisi pakata karavaanin kotona mukitelineeseen asetettua vesipulloa myöten ja palata samaa reittiä takaisin iloisesti vihellellen.
Noh, kolme vuotta myöhemmin raahaan edelleen samaa kattausta reppuineen, vauvoineen ja kauppakasseineen niitä samoja rappusia ylös ja alas. Mitä nyt mukana on nykyään myös yksi uhmamustekala, joka heittäytyy alaoven eteen kaikki lonkerot levitettyinä ja kävelytaidottomana.
Kumma kyllä, rappukäytävävitutus ylittää kestävyyskyvyn nykyään enää vain harvoin. Kaikkeen kai tottuu, lapsiperhe-eloon hissittömässä kerrostalossakin. Mä olen alkanut arvostaa yhä enemmän sitä yhtä taloyhtiömme pyöräkellareista, josta perheemme on vallannut jokapäiväiseen käyttöönsä lähes puolet. Jos meidän pitäisi säilyttää omissa nurkissamme kaikki kolme pyörää (+laatikkopyörä, joka myydyn tilalle hankitaan), kahdet rattaat, pulkat ja liukurit, pitäisi tälle kaikelle ulkoiluvälineistölle ostaa oma huone. Mieluiten siis näin. Eipä tarvitse imuroida rattaiden pyörissä tulevia kuria ja hiekkoja.
Myönnettäköön kuitenkin, että niinä päivinä, kun molemmat lapset ovat nukahtaneet matkalla ja olen taas käynyt ruokakaupassa vahingossa kuin pakettiauton omistaja, tekisi mieli hankkia oma vinssi kulkemaan parvekkeellemme. Mutta oikeasti silloin ei auta kuin miettiä, että näiden tehoporrastreenivuosien jälkeen mulle ilmestyy ihan minä hetkenä hyvänsä jäätävän timmissä kunnossa olevat gasellireidet.
Tai äärimmäisen lihaksikkaaksi treenatut tukkipuureidet ja takamus josta moni olisi kateellinen 😉
Piti lukea miehellekin tuo uhmamustekala xD Nämä vertauskuvasi ovat kyllä yksi suuri kirsikka blogikakussa.
Portaiden kiipeäminen (lapset puntteina ostoskassien lisäksi ;)) on kyllä tosi hyvä treeni. Me asutaan 6. krs ja hissi uusittiin kun olin raskaana (mikä tarkoittaa että viimeiset 3kk raskaudesta kiipesin portaat, kun hissi oli pois käytöstä). No, hissirempan ansiosta meillä on uusi ja tilava hissi ja esteetön kulku pihalle. Mutta vaikka meillä eteiseen mahtuisi rattaat, niin kyllä me silti säilytetään kärryt kellarissa (koska kura …). Mutta joo, vaikka olin lasta odottaessa sitä mieltä, että hissi on ehdoton edellytys lapsiperheessä, niin nykyisin voisin muuttaa lapsen (omatoiminen 3v.) kanssa hissittömäänkin taloon (ja jos vauva olisi tilauksessa, niin uskoisin että sekin menisi).
Anonyymi jatkaa vielä, että kummasta meilläkin on pyörävarastosta aika iso osa lohkaistuna (vanhempien pyörät, lapsen potku- ja polkupyörät, pulkat ja rattaat). Ois kamalaa säilyttää noita kotona. Eli tällaisella autottomalle kaupunkilaisperheelle on kyllä supertärkeää että taloyhtiön pyöräkellari on tilava (se on onnea se).
Nostan kyllä hattua tuolle hissittömyydelle, kaippa sitä kaikkeen tosiaan tottuu. Itsestä tuntuu kaksosten kanssa että ei kyllä tulis mitää! 😀 Kiva idea nämä arkikuvat! 🙂
Jenni/ Hey Brother!
kaksinkappalein.blogspot.com
Samoja ajatuksia! Nyt taaperoiässä tosin helpottanut kun kävelee raput itse, paitsi ei tietenkään silloin kun äidillä on kymmenen kauppakassia. On sitä myös istuttu vesisateessa kun napero juuri nukahtanut ratttaisiin kotipihalle palatessa…. 😀
Niin, voihan tässä mennä vallan ylikuntoon, kun noita rappusia ravaa :DDD Uhmamustekala on mielestäni kovin kuvaava nimitys sille otukselle, joko heittäytyy lötköksi ja kävelytaidottomaksi ja joka on täynnä sinne tänne roikkuvia lonkeroita…
No sulle tuli tehokas loppuraskauden treeni 😀
Luultavasti mekin sen kuran takia säilyttettäisiin rattaita alhaalla, vaikka hissi olisikin. En tosiaan tosi tärkeää, että (autottomassa) perheessä pyöräkellarissa on kunnolla tilaa ja että se on sijoiteltu järkevästi ja esteettömällä ulospääsyllä. Kun onhan näitäkin, että pyöräkellarista on kapoiset ja talvella liukkaat rappuset ulos.
Kaksosten kanssa saattaisin minäkin miettiä uudestaan 😀
Kummasti kävelytaito katoaa just silloin, kun itsellä on kädet ihan täynnä tavaraa ja vauvaa.
Kannattaa säilyttää vaunuja ja rattaita muualla kuin asuintiloissa jos vaan mahdollista. Asutaan omakotitalossa ja meillä ei ole kunnollista säänsuojaisaa ulkovarastoa. Siksi ajetaan vaunut aina sisälle. Nyt kun lapsi on lähtenyt liikkeelle niin vaunut ovat hurjan mielenkiintoiset. Ei se mitään niin kauan kun oli lunta ja pyörät siistit, mutta nytpä ne tuovat mukanaan kaikenlaista roskaa. Eilenkin löysin tytön mutustelemasta edellisvuotista puunlehteä… :/
Auts, joo! Voin kuvitella, miten mielenkiintoiset vauntu ovatkaan tuollaisen juuri liikkumaan oppineen mielestä!
Hei, haluaisin tietää, että lukitsetteko kärryjä kellarisäilytyksen ajaksi! Olen myös pohtinut, että pitäisikö koppaosa tuoda aina sisään vai uskaltaisiko sen jättää kellariin myös. Miten te teette? Meidän kellari lämmin ja siistin tuoksuinen.
Tästä on tullut ihan lemppariblogini! Olet terävä kirjoittaja ja valokuvat on ihanan laatuisia. Varsinkin alkuraskaudessa, kun asuin yksin avomiehen ollessa töissä toisella paikkakunnalla oli todella terapeuttista lukea Minihetä odottaessasi laatimia viikkoraportteja odotuksen sujumisesta. Kuin olisi vertaistukea saanut! Toivottavasti blogisi jatkuu vielä pitkään!
Me lukitaan kärryt. Aluksi se tuntui vähän oudolta, mutta lukitaanhan me fillaritkin säilytyksen ajaksi. Ja meidän vaunut ovat paljon arvokkaammat kuin mun perintömummopyörä 😀 Kantokoppaa säilytetään sisällä kotona, koska noh, sillä vauva kannetaan, mutta se varsinainen koppaosa jätetään ihan kieseihin kiinni. Meidänkin pyöräkellari on lämmin ja siisti.
Ja kiitos hurjasti palautteesta! Niin ihana kuulla, että blogini on toiminut sulle vertaistukena 🙂 Kivaa kevättä sinne!