Kahden kuukauden iässä Minihe:
– Hämmästelee käsiään. On alkanut ymmärtää edessään vispaavien käsien olevan ehkä jotenkin liitoksissa häneen. Sitterissä kiinni oleva lelu onkin jännittävä, kun sen osaset heiluvat pienten käsien osuessa niihin vahingossa. Ihan voi kuulla, kuinka vauvan aivoissa raksuttaa tämän tuijotellessa silmät suurina käsiään ja nostaessa hämmästyksestä kulmakarvojaan lelujen heiluessa.
– Hakee huomaamattaan vartalonsa rajoja. Vauvan liikkeisiin on tullut selkeää rytmiä, vaikka eihän hän itse sitä vielä tajua. Jalat potkivat vuorotellen kuin pilateksessa ikään. Hän myös nostaa jalat ylös vatsansa päälle ja hapuilee niitä käsillään, ihan kuin kuvaavasti nimetyssä jooga-asanassa, happy babyssa. Ilahtuessaan hän näyttää sen koko vartalollaan. Kropan linja on suoristunut, eikä hän ole enää sykkyrällä kuin vastasyntynyt.
– Kannattelee päätään komeasti. Pää ei enää keiku koko ajan kuin auton kojelaudalle asetettavilla nukeilla. Nykyään hän on enemmän jämäkkä pötkylä, joka sylissä ollessaan katselee ympärilleen mielenkiinnolla ja pää skarppisti pystyssä.
– Juttelee ja selittää. Ensimmäisen kuukauden dinosaurus-ääntelyt ovat muuttuneet jokelteluksi, jota rytmitetään iloisilla kiljahduksilla. Minihe rakastaa vuoropuhelua, jossa hän ensin selittää jotain ja kuuntelee sitten tarkkaavaisesti, mitä juttukaverilla on sanottavanaan. Välillä höpöttelee myös itsekseen niin eriskummallisella tavalla, että en muista muiden vauvojen koskaan moista tehneen. Hän ikään kuin puhuisi syntetisaattorin läpi, ja välillä olen ihan varma, että hän on sanonut esimerkiksi ”missä mun kokis-pullo on” ja ”ovi kiinni”. Jokeltelun ja syntetisaattoripuheen lisäksi hän maiskuttelee ja naksuttelee.
– Sairasti ensimmäisen flunssan. Tai ei se varsinainen flunssa edes tainnut olla, mutta esikoisen päiväkodista tuliaisena tuoma lenssu sai kuopuksenkin pariksi päiväksi köhäiseksi. Muuten on ollut täysin terve. Edes vatsa ei ole oireillut, vaikka minä vedän kaikkea valkosipulista ja chilistä kahviin ja suklaaseen.
– Elelee jonkinlaisen päivärytmin mukaan. Jos esikoisen aikana päivärytmi piti lopulta tekemällä tehdä, Minihen kanssa se on muodostunut vain pienellä johdattelulla. Hän heräilee aamulla 8–9 aikaan, mikä mahdollistaa aamutoimien tekemisen esikoisen kanssa kahdestaan. Ensimmäisille päiväunille hän menee kymmenen jälkeen, ja posottaa pari-kolme tuntia. Seuraavat unet otetaan noin kolmen aikoihin. Silloinkin unta riittää melkein kolmeksi tunniksi.
Virkeimmillään hän on iltaisin, ja sinne sijoittuukin pisin valveillaoloaika. Välillä hän saattaa iltaisinkin ottaa lyhyet torkut sylissä, liinassa tai sitterissä. Yöunille hän menee iltakymmenen ja -yhdentoista jälkeen, mikä taas mahdollistaa rauhallista vauva-aikaa esikoisen mentyä nukkumaan yhdeksältä.
Mikä parasta, päivä ei mene kaaokseksi, vaikka rytmistä poikettaisiinkin. Minihe kyllä pitää huolen, että nukkuu vaikkapa babypilateksen takia keskenjääneet unensa myöhemmin.
– Nukkuu yönsä hyvin. Minihe todella tuntuu arvostavan nukkumista, joten öisinkin uni maistuu. Pisin unipätkä tulee heti alkuun, ja hän herää yleensä syömään ensimmäisen kerran vasta kahden-kolmen aikaan yöllä. Toista nälkäyninää voi odottaa viideltä, ja kolmatta seitsemän aikoihin. Välillä kymmenen tunnin yöunet mennään kahdellakin syötöllä, eli kolmen tunnin välein heräten. Vuorokaudessa hän nukkuu siis yhteensä noin 16–17 tuntia.
– Kasvaa hienosti täysimetyksellä. Kaksikuukautisneuvolassa oli ottanut pituudessa spurtin yläkäyrille. Painokin oli pysynyt hyvin mukana, pysyen tasaisena viivana keskikäyrillä. Pienimmät vaatteet on pakattu haikeina ullakolle odottamaan myyntiä, ja kuuskymppisellä alkavat vaatteet on viikattu lipastoon.
– Seuraa esineitä ja ihmisiä katsellaan. Viettää tyytyväisenä aikaa sitterissä katsellen ympärillään hääriviä ihmisiä. Vauvalelutkin ovat alkaneet kiinnostaa tuijottelumielessä. Etenkin vanha kunnon hymynaamahelistin on kova juttu.
– Ei tykkää yksin jäämisestä äidin ja isosiskon suihkun ajaksi tai kaula-aukostaan liian tiukkojen bodyjen pukemisesta.
– Rakastaa isosiskon lukemia satuja, äidin laulamista, soittorasiapupua, kantoliinan suojissa kulkemista, päiväunia ulkona, isin sylissä köllöttelyä, tutin natustamista, kutittamista, isosiskon toilailuille hymyilyä, kylpemistä pitkän kaavan mukaan, haleja, sitterissä partioimista, yöunia äidin ja isin välissä, vauvajumppailua, pusuja, hoitoalustalla köllöttelyä ja kun saa kaikessa rauhassa syömisen jälkeen jäädä iho vasten ihoa äidin syliin.
Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä.
Voi kun hän näyttää siskoltaan! Niin suloinen 🙂
Ihastuttava katse! Pikkulapsen silmistä näkyy läpi ”joku taivas”, kuvaamaton viattomuus. Onnea! Riitta
Uskomatonta miten selkeä rytmi teillä jo on! Meillä ei ollut mitään tuollaista tossa vaiheessa. 🙂 annoitteko heti hänelle tutin?
Vauvakin alkaa jo vaatia kokis-pulloa, kun äiti himoitsi raskausaikana kokista! 😀
Mun mielestä ei kyllä kuvista päätellen ole kovinkaan siskonsa näköinen, kun taas Minime on niin sun näköinen.
Ääää, miten ihana <3 Just tämmöiset postaukset on vaarallisia huojuttamaan mun tiukkaan valettua päätöstä olla hankkimatta lisää lapsia :)
juttuidea: olis kiva lukea aikajanallisesti myös synnytyksestä toipumisesta! 🙂
Hei Lähiömutsi!
Vanha aihe, mutta silti ajankohtainen:
Olisipa mielenkiintoista kuulla kantasi tähän Linnan juhlien kapselikahvipuku-gateen! Monien mukaan Outi Pyy möi ekologisen maineensa halvalla Nestlelle. Koska Nestlen mainoshan tuo Taiveahon puku oli, ja Nestle harrastaa samantyyppistä mainontaa ja bloggarien rekryämistä ympäri maailmaa – ylikansallisessa yhtiössä on ovelaa porukkaa duunissa.
Nestlehän on monista isoista pahiskorporaateista se luultavasti kaikkein pahin. Nestlen johtajahan vaati taannoin veden yksityistämistä. Ja äidinmaitovastikekohuthan lienevät kaikille tuttuja.
Toinen juttu on alumiinikapselikahvien mahdolliset terveyshaitat. Miten ekologisesti ja kemikaalikriittisesti suuntautunut kuluttaja suhtautuu siihen, että nauttii päivittäisen kahvikupillisensa kera myös alumiinijäämiä? Pieni kerta-annos, mutta oma taakkansa kemikaalikuormaan.
Tässä on jokseenkin kattava juttu aiheesta. http://blogit.claymountain.com/ike/index.php?/archives/1807-Viherpesua-Nescafen-malliin.html
Hei, ihana tällaiset postaukset. Kiinnostaa tosi paljon koska meillä saman ikäinen poika myös. Meillä rytmi melkeinpä sama paitsi,että nukkuu päivällä ja siis yhteensäkkin huomattavasti vähemmän. Eka päikkärit kestää vain puoli h. Toiset 1-2h. Illalla torkahdus. Yritetään saada viime 22 nukkumaan, mutta silloin alkaa kovat iltaitkut… Onko teillä sellaista? Mutta sitten kun viimein nukahtaa niin yö menee tosi hyvin…. Mietityttää itseävaan ,että saako meidän vauva liian vähän unta? Vai onko sellainen edes mahdollista?
Hei, koska minihe:llä ei ole vatsavaivoja kiinnostaa, että käytätkö itse maitotuotteita? Ja röyhtäytättekö joka syönnin jälkeen? Ja sitten piti todeta että ei taida poitsu olla kovin ääniherkkä, kun on vilkas isosisko, vähän neliöitä (tuttua itelle) ja nukkuu mielellään ulkona. Siis sehän on pelkästään hyvä asia:).
Olen niin uusi lukija etten ole minimeen aikaisia juttuja lueskellut mutta saanut sen kuvan, että hän ei ihan niin lunki ollut vauvana. Toi on niin mielenkiintoista että saa kokea kaksi erilaista vauva-aikaa. Ja parempi varmaan näin päin. Kiitos joululelupostauksesta, sai pari uutta vinkkiä!
Hassua, kun sitä näköisyyttä ei itse niin hyvin näe. Muiden mukuloista kyllä heti näkee 🙂 Mutta suloinen hän kyllä on, valtavan suloinen!
Joo, taivaskin on toinen kuvaava sana, mä olen aina miettinyt sitä meren syvyytenä. Sellainen viattomuus ja puhtaus juurikin.
Rytmi on tosiaan muodostunut ällistyttävän helposti ja ihan vauvan omasta toimesta. Esikoisen kanssa kun piti säätää isolla työllä vuorokausiin jotain tolkkua, kun ei sitä itsestään alkanut löytyä kuukausien kuluessa. Tutti annettiin aikaisemminkin kuin suositellaan, muistaakseni kahden viikon iässä. Liikatuotannolla jyskyttävät rinnat ja vauvan imemistarve kun eivät olleet mikään helpoin yhdistelmä kummallekaan, vauvalle tai mulle.
Mulle tuli ihan sama mieleen, kun olin ihan varma, että kokista hän pyyteli :DD Minimessä näen kyllä omaa näköäni ja poika on taas enemmän isänsä näköinen.
Tällainen vauvavuosi saa mutkin potemaan lievää vauvakuumetta :DDD
Kiitos juttuidesta! Siitä onkin tulossa juttua parista eri näkökulmasta 🙂
Myönnettäköön, että mäkin alkuun vähän hätkähdin, kun kuulin yhteistyöstä. Onhan Outi tsiljoona kertaa itseäni tiedostavampi ja tarkasti ekologisia arvoja noudattava nainen. Itse kun välillä ostan H&M:ltä esimerkiksi sukkahousuja, lennän kaukomaille ja juon kapselikahvia lähes päivittäin. Noin esimerkkinä paheistani.
Mutta sitten kuulin, että puku valmistetaan ylijäämämateriaalista. Siinä tapauksessa en näe järkevänä tai edes mahdollisena, että ompelija kieltäytyy maksavasta asiakkaasta. Eihän kukaan muukaan pienyrittäjä kuten kahvilanpitäjä voi ovella valikoida asiakkaitaan, ei etenkään tässä taloustilanteessa.
Mäkin olen ollut ihan ihmeessä, että joko se nyt taas nukkuu 😀 Kun esikoinen ei todellakaan nukkunut! Hänen rytminsä oli 30 minuutin torkkuja siellä ja tällä. En siis osaakaan oikein sanoa, mikä olisi se sellainen keskivertovauvan unimäärä vuorokaudessa. Aika vähäiseltä tuo teidän kyllä kuulostaa. Kantsii varmaan kysäistä neuvolasta, jos asia vaivaa. Siellä osaavat varmasti antaa virallisen suosituksen asiaan.
Iltaitkuja ei meillä tällä vauvavuosikierroksella ole ollut – ei ainakaan vielä. Minihe on niin perustyytyväinen vauva, ettei toista. Esikoinen sen sijaan itki paljon, eikä vain iltaisin. Siihen auttoi vain läheisyys, rinta, hytkutys ja liikkeellä olo. Monesti, liian usein, ei mikään niistäkään. Lopulta auttoi vain aika.
Maitoa en juo ja kahvini teen kasvimaitoihin, mutta syön kyllä juustoja ja välillä turkkilaista jugurttia. Röyhtäytykset piti tehdä alkuun, kun maidontulo on runsaimmillaan ja vauva nieli tulvan kanssa taistellessaan myös paljon ilmaa. Nykyään ei enää röyhtäytetä, se vain on jäänyt huomaamatta pois.
Ja ei, ei ole ääniherkkä vauva tämäkään. Ei ollut kyllä Minimekään, joka ei koskaan vauvana nukkunut sisällä päiväuniaan, vaan sai parhaiten unensa kaupungilla kantoliinassa tai -repussa. Nyt tällä toisella kierroksella esikoinenkin tosiaan pitää huolen, että hiljaista ei ole.
On tosiaan jännä, miten totaalisen erilaisia vauvat voivat olla, vaikka vanhemmat ovat samat. Jännä nähdä, minkälaisia persoonia heistä tulee vanhempana. Ja kiva, että sait joululelupostauksesta vinkkejä!