Kun takana on vajaat kaksi kuukautta toista vauvavuotta, uskallan väittää omien kokemusteni perusteella seuraavaa: se millainen kohtueläjä vauva on raskausaikana, on suoraan verrannollinen syntyvän vauvan luonteeseen.
Esikoinen aloitti vatsassani melskaamisen varhaisessa vaiheessa. Etuseinämässä olevasta istukasta huolimatta sain kyllä tuntea, että sisälläni kasvoi joku. Töihin keskittyminen oli välillä vaikeaa, kun joku veti rumpusoolotreenejä pitkin vatsani seinämiä. Ja potkupallotreenejä. Ja nyrkkeilytreenejä. Ja akrobatiatreenejä.
Palavereissa oli hankala pitää vakavaa naamaa, kun peräsuolella tuntui olevan hikka. Hyppelin työtuoliltani säikähdyksestä ilmaan, kun yhtäkkiä hetken tauon jälkeen melskaaminen taas alkoi. Heräilin öisin siihen, että joku harjoitteli ripaskaa vuoroin keuhkojeni ja vuoroin virtsarakkoni päällä. Vaikka esikoinen syntyi lähes kaksi kuukautta ennenaikaisena, raskauden loppuajoilla mekkojeni helmat ihan oikeasti ja näkyvästi heiluivat tyypin vedellessä spurtteja yksiönsä ympäri kuin hamsteri juoksupyörässään.
Kuopuksen alkaessa kasvaa vatsassani, en ollut moneen viikkoon varma, voivatko tuntemani liikkeet olla vauvan tekosia. Sikiön töytäisyt tuntuivat pehmeiltä kosketuksilta ja liikkeet kuin hiljaiselta ja tarkoin harkitulta tanssilta. Meno oli smoothia ja kohdustani kantautuvat elonmerkit helliä hipaisuja. Välillä havahduin siihen, että en ollut varma, olinko tuntenut vauvan liikkeitä koko päivänä. Esikoisen aikana pidin liikelaskentalomakkeita liioittelevana hätävarjeluna, sillä vauvan täpinöinti mahassa ei antanut hetken rauhaa. Mutta nyt kuopuksen aikana hankin lainaan kotidoblerin, kun välillä olin jo varma, että lapsella ei ole kohdussani kaikki hyvin. Hän kun oli niin omituisen rauhallinen.
Sama meno jatkuu kohdun ulkopuolellakin. Esikoinen on kokovartaloelohiiri, joka täpinöi, tärisee ja tekee kaiken täysillä höyryillä. Vauvana hän ei malttanut nukkua, eikä olla paikoillaan. Mitä enemmän meteliä ja tapahtumaa ympärillä oli, sitä parempi. Nykyäänkin parasta on hyppiminen, pomppiminen, painiminen, möyriminen. Ja koko ajan pitää elämöidä. Laulaa, höpöttää, nauraa, kiljua tai vähintään rämistää ja paukuttaa jotain esinettä.
Pikkuveli taas on rauhallinen jössikkä. Hän nukkuu niin paljon ja niin tyytyväisenä, että joudun tarkistamaan, onhan hän varmasti elossa. Virkeimmillään hän on iltaisin, ihan kuten kohdussakin. Kylvyssä hän liikkuu sulavasti kuin kala, kun esikoinen sai jo vauvana ammeessa riemuitessaan vettä kylpyhuoneen joka nurkkaan. Kuopus tapittaa siniharmailla silmillään ympärillään olevaa menoa ja elämöintiä sen näköisenä, että lausahtaa millä hetkellä hyvänsä viisaalla äänellä ”kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää”.
Ihmeellistä, miten samoista ihmisistä saattaa syntyä kaksi niin eriluonteista ja rakasta lasta! Esikoinen on jo nyt vajaa kolmivuotiaana opettanut minulle elämästä enemmän kuin kukaan muu aikaisemmin. Odotankin innolla, mitä kaikkea tämä uusi ja erilainen minityyppi aikoo kertoa, näyttää ja oivalluttaa äidilleen.
Älä vaan… Sillä me odotetaan esikoista ja mun masussa tuntuu olevan todella eloisa kaveri. Niskapoimu-ultrassa kuin myös nyt rakenneultrassa temmeltänyt ja mellastanut niin paljon, että molemmilla kerroilla kätilö sanonut olevan aika haastavaa tutkia vauvaamme, joka ei malta pysyä yhtään paikallaan 😀 Ja liikkeitä, joita on tuntunut vasta parin viikon ajan, näyttää tuntuvan yllättävän usein ja paljon. Jo nyt! Mitähän se on sitten, kun maha on isompi ja liikkeet varmasti tuntuvat ihan eri tavalla kovempina 😉 t. eka kertaa blogiisi kommentoinut anonyymi vakkarilukija
Hih, niin ne on erilaisia. Meillä nimittäin on taas mennyt juuri päinvastoin! Esikoinen oli vatsassa todella rauhallinen ja jouduin usein ”tönimään” jotta sain hereille ja tunsin liikkeitä, ja vauvasta saakka taas on ollut erittäin virkeä ja eloisa ja menoa riittää. Kakkonen taas oli masussa duracell pupu yötä päivää ja potkuja riitti, mutta nyt erittäin rauhallinen ja harkitseva vauva, tutkii asioita pitkään ja viihtyy yhden lelun kanssa pitkiä aikoja jne. Jännityksellä odotetaan jatkuuko sama vauvavuoden jälkeen vai muuttuuko meno sitten hurjemmaksi kuten esikoisella tällä hetkellä 😉
-Marjee-
Olipa kiva postaus ja samalla hauskaa pohtia, että mitäköhän omasta jälkikasvusta on syntymässä. Tämänhetkinen kohtuasukas on välillä kovin hiljainen, että tosiaan mietityttää, että onko kaikki kunnossa ja välillä myllätään täysillä. Jotenkin sitä tosiaan luulisi, ettei kahdesta ihmisestä saa kovin erilaisia persoonia aikaiseksi, mutta toisin se vain taitaa olla.
Toivon hartaasti, että olet oikeassa! Esikoinen päästeli kohtua laidasta laitaan niin jotta rytinä kävi ja oli vauvana (ja vieläkin?) todella hi-need! Tämä seuraava vaikuttaa isoveljeensä verrattuna hyvinkin rauhalliselta, joten toivossa on hyvä elää. Mikäli vauva-aika on samanlaista kuin ensimmäisellä kertaa, niin meidän perhe TODELLAKIN jää 2-lapsiseksi…!
Mäkin vähän toivon, että tää sun teoria pitää paikkansa. Meilläkään esikoisen kanssa ei todellakaan tarvinnut harrastaa liikelaskentaa, kun vauva piti huolen, että hänet huomataan kyllä vatsassa ja varsin vilkas kaveri hänestä on tullutkin. Tämän toisen kohdalla piti käydä ylimääräisessä neuvolassa rv 25, kun liikkeitä ei vieläkään tuntunut päivittäin! Neuvolasta vaan todettiin, että kaikki näyttäis olevan hyvin, vauva on vain rauhallinen. Parin viikon kuluessa hän toivottavasti syntyy, niin sitten se selviää.
Kaiken tuon lisäksi meillä unirytmikin on pysynyt samana kuin kohdussa, yöt ovat rauhallista ja sikeästi nukuttua aikaa, sitten heräillään pikku hiljaa ja rauhassa aamuun. Muistan, miten raskausaikana ensimmäiset liikkeet alkoivat aina vasta 8-9 jälkeen aamulla. Vaikka voihan se olla äidin unirytmistäkin opittua…
Voi kiitos tästä kommentista! Esikoinen oli mahasaa oikein rauhallinen tyyppi, mutta sitten… no, sanotaan että paljon Minimen tapainen persoona heti syntymän jälkeen. Kakkonen (rv 29) ihan erilainen, tunsin liikkeitä jo rv 13 ja meno on jatkunut samaan tapaan niin että usein on vaikea jopa nukkua. Niin että, voi voi…
Meilläkin toinen lapsi oli tosi rauhallinen ja tyytyväinen itsekseen viihtyjä kunnes täytti 11 kuukautta ja tajusi, että voishan sitä liikkeellekin lähteä. Lapsi muuttui parissa päiväksi ihan toisenlaiseksi. Se oli todella hämmästyttävää. En olisi uskonut samaksi lapseksi jos en olisi omaani muuten tunnistanut. 🙂 että voi ne kyllä yllättää…
Voi kun nämä sun jutut niin naurattaa ja itkettää. Olen siis se sama Reetta, joka eksyi blogiisi heti yllätysplussauksen jälkeen ja nyt mahassa asustaa jo melkein kuusisenttinen ihmisenalku.
Jotenkin juttusi äitiydestä ja raskaudesta palauttavat aina tämän kaiken panikoinnin ja masistelun mittasuhteisiinsa – kaikkihan voi mennä ihan hyvinkin. Ja meneekin. Vaikka joskus suututtaisi, turhauttaisi ja pelottaisi.
Kiitos siis jutuista!
Tuo ”kokovartaloelohiiri” kuvaa meidänkin esikoista hyvin, kun taas kuopus on ainakin toistaiseksi melkoisen rauhallinen tapaus. Ja nyt kun rupesin muistelemaan niin olihan tämä ilmiö havaittavissa jo raskausaikanakin, esikoinen liikkui paljon vilkkaammin ja vikkelämmin kohdussa. Meidän 4 kk -vauva katsoo joka päivä isosiskoaan sellaisella hauskalla ilmeellä, jonka voisi kuvitella tarkoittavan jotain tyyliin ”Otahan siskorakas vähän rennommin, ei ole mihinkään hoppu.”
Auts, voin siis odottaa Duracell-pupun seuraksi toista samanlaista, niin samaan tapaan tämä tulokas melskaa esikoiseen verrattuna. Ja esikoinen on juuri tuollainen ikiliikkuja, jos ei jalat ja kädet liiku johonkin suuntaan, niin sitten suu käy (vaikkei oikein mitään ymmärrettävää puhetta saakaan vielä aikaiseksi).
Ahhaha, kokovartaloelohiiri on paras käsite ikinä ja kuvaa NIIN hyvin meidän 1v2kk jäppistä 😀
Eilen kirjoitin tänne jo kommentin mutta päätin jäädä odottamaan lukijoilta enemmän kommentteja. Päätös oli hyvä, sillä ne vahvistivat huomaamaani.
Niin, että rauhallisista lapsista taidetaan vain aniharvoin sanoa samoin kuin vilkkaista elohiiristä: ”kääk/ auts mikä meitä vanhempia odottaa/ apua/ lisää lapsia ei tämän jälkeen tule jos ovat samanlaisia”.
Itse rauhallisena luonteena olen ihmeissäni, ettei meidän rauhallisten luonnetta koeta niin työläänä, ainakaan tässä kommentoineiden perusteella. Mielestäni rauhallisissakin lapsissa on yhtä lailla kuormittavia juttuja, kuten hitaasti lämpiäminen. Tai sitten tähän kommentoineet valikoituivat jollain tavalla itsekseen niihin, joita kavahduttaa lähinnä lapsen vilkkaus ja riehakkuus – ominaisuus josta itse taas koen ammentavani energiaa.
Kaislakerttu
Enpä usko, että kukaan kommentoijista asiasta pahalla tarkoitti sanoa. Lähinnä varmasti sellaisella hyväntahtoisella ”samassa veneessä ollaan noiden meidän ihanien ikiliikkujen kanssa”. Mutta samalla ymmärrän todella hyvin, jos vauvavauosi elohiirien kanssa saattaa tulevia vanhempia jännittää ja mietityttää, etenkin jos talosta löytyy jo yksi sellainen ennestään. Ainakin jos vilkkauteen lisätään suuritarpeisuus, huonounisuus ja kykenemättömyys olla esimerkiksi lattialla, sitterissä tai vaunuissa. Siksi mekin harkitsimme pitkään, onko meistä edes lähtemään kakkoskierrokselle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö arvostaisi lapsessa juurikin sitä vilkkautta, riehakkuutta, innokkuutta ja täysillä menemistä. On myös opettavaista nähdä oma itsensä minikoossa. Sitä osaa antaa yhä enemmän arvoa omille vanhemmilleen sen jälkeen 😀
Asiasta ihan toiseen! 😀 Huomasin, että teillä on käytössä Stokke Trailz(?) vaunut? Saisko niistä jotain käyttö kokemuksia? 🙂 Yritin netistä kahlata, mutta vähän tuntuu olevan.. Meillä on suht saman ikäinen esikoinen ja vauva, mietin mahtuuko tuollainen kohta 3vee hyvin noihin rattaisiin silloin kun tarvetta on. Ja muutenkin noiden plussia ja miinuksia olisi kiva kuulla, seimolautaa harkitsen näihin myös!
Meillä taas on mennyt juuri päinvastoin!:)
Oon nyt miljoona kertaa lukenut ”kohtuu käyttäminen ennustaa vauvan luonteen” ja ollut ihan WTF?!? Että nytkö se jo puolustelee viininlipittämistä raskausaikana :”D
Mä en osaa sanoa oikein kohtukäyttäytymisestä vertailuja, meillä kun lapset olleet niin eri kokoisia syntyessään (2610-3800g)että oon laittanut tuntemukset koosta johtuviin eroihin.
Mutta nyt kun mietin niin kyllä, sulavat rauhalliset liikkeet on meillä jatkuneet ihan kohdun ulkopuolella ja terävät,säpäkät liikkeet myös.
Hassua, etten ole aiemmin ajatellut.
Meillä ei ole vielä kuin 1 lapsi mutta toi on niin pitänyt paikkansa meidän tytön kanssa. Paikallaan ei pysytä millään hetkeäkään ja jo unenpöpperössä pitää alottaa hyöriminen ja pyöriminen. Ja tätähän mä jotenkin odotinkin kun vielä synnytyssupistusten välissäkin piti tehdä jotain x-hyppyjä (Ei ne muutakaan voinu olla kun tunsin että mua potkastiin aina kipeesti ainaki kolmeen eri kohtaan) 😀
Niistä on tulossa erikseen postaus 🙂 Hyvin mahtuu 3-vuotiaskin rattaisiin. Uudemmissa postaukissa näkyykin rattaat Minimen käytössä, josta voi tsekata vähän mittasuhteita.
Pārsteidzošā MY tikšanās ar SHELL Federālā Credit Union (shellfederal_creditunion002@yahoo.co.uk~~HEAD=dobj)
Sveiki visiem, mans vārds ir Yasar Kaagman no Heerenveen ir Nīderlandē, es redzēju komentārus no cilvēkiem, kas jau ir ieguvuši to aizdevumu no Izcilu Josh, un tad es, lai nolēmu pieteikties zem viņu ieteikumus un tikai pirms dažām stundām es APSTIPRINĀTS manā personīgo bankas kontu kopsummā summa € 70.000 Kuru es Pieprasītā par. Tas ir patiešām labas ziņas, un es esmu padomus ikvienam, kas nepieciešams reālu aizdevumu sazināties SHELL Federālā Credit Union. Tātad, ja jūs interesē aizdevumu, jūs varat sazināties ar viņiem, kā arī par šo e-pastu: shellfederal_creditunion002@yahoo.co.uk~~pobj vai tekstu +1(662)833-4255, es esmu pārliecināts, ka jums tie būs pārsteigums jums ceļu es biju pārsteigts .
Ihana, hieno teksti! Kiitos tästä❤️