Herttoniemen lungein hymypoika on riemastuttanut meitä olemassaolollaan nyt kaksi kuukautta. Kahdessa kuukaudessa Minihe kasvanut komeasti pituusyläkäyrillä veteleväksi vauvaksi, joka tuntuu leppoisalla ja aurinkoisella luonteellaan täydentävän perhettämme täydellisesti.

Kahden kuukauden iässä Minihe:

– Hämmästelee käsiään. On alkanut ymmärtää edessään vispaavien käsien olevan ehkä jotenkin liitoksissa häneen. Sitterissä kiinni oleva lelu onkin jännittävä, kun sen osaset heiluvat pienten käsien osuessa niihin vahingossa. Ihan voi kuulla, kuinka vauvan aivoissa raksuttaa tämän tuijotellessa silmät suurina käsiään ja nostaessa hämmästyksestä kulmakarvojaan lelujen heiluessa.

– Hakee huomaamattaan vartalonsa rajoja. Vauvan liikkeisiin on tullut selkeää rytmiä, vaikka eihän hän itse sitä vielä tajua. Jalat potkivat vuorotellen kuin pilateksessa ikään. Hän myös nostaa jalat ylös vatsansa päälle ja hapuilee niitä käsillään, ihan kuin kuvaavasti nimetyssä jooga-asanassa, happy babyssa. Ilahtuessaan hän näyttää sen koko vartalollaan. Kropan linja on suoristunut, eikä hän ole enää sykkyrällä kuin vastasyntynyt.

– Kannattelee päätään komeasti. Pää ei enää keiku koko ajan kuin auton kojelaudalle asetettavilla nukeilla. Nykyään hän on enemmän jämäkkä pötkylä, joka sylissä ollessaan katselee ympärilleen mielenkiinnolla ja pää skarppisti pystyssä.

– Juttelee ja selittää. Ensimmäisen kuukauden dinosaurus-ääntelyt ovat muuttuneet jokelteluksi, jota rytmitetään iloisilla kiljahduksilla. Minihe rakastaa vuoropuhelua, jossa hän ensin selittää jotain ja kuuntelee sitten tarkkaavaisesti, mitä juttukaverilla on sanottavanaan. Välillä höpöttelee myös itsekseen niin eriskummallisella tavalla, että en muista muiden vauvojen koskaan moista tehneen. Hän ikään kuin puhuisi syntetisaattorin läpi, ja välillä olen ihan varma, että hän on sanonut esimerkiksi ”missä mun kokis-pullo on” ja ”ovi kiinni”. Jokeltelun ja syntetisaattoripuheen lisäksi hän maiskuttelee ja naksuttelee.

– Sairasti ensimmäisen flunssan. Tai ei se varsinainen flunssa edes tainnut olla, mutta esikoisen päiväkodista tuliaisena tuoma lenssu sai kuopuksenkin pariksi päiväksi köhäiseksi. Muuten on ollut täysin terve. Edes vatsa ei ole oireillut, vaikka minä vedän kaikkea valkosipulista ja chilistä kahviin ja suklaaseen.

– Elelee jonkinlaisen päivärytmin mukaan. Jos esikoisen aikana päivärytmi piti lopulta tekemällä tehdä, Minihen kanssa se on muodostunut vain pienellä johdattelulla. Hän heräilee aamulla 8–9 aikaan, mikä mahdollistaa aamutoimien tekemisen esikoisen kanssa kahdestaan. Ensimmäisille päiväunille hän menee kymmenen jälkeen, ja posottaa pari-kolme tuntia. Seuraavat unet otetaan noin kolmen aikoihin. Silloinkin unta riittää melkein kolmeksi tunniksi.

Virkeimmillään hän on iltaisin, ja sinne sijoittuukin pisin valveillaoloaika. Välillä hän saattaa iltaisinkin ottaa lyhyet torkut sylissä, liinassa tai sitterissä. Yöunille hän menee iltakymmenen ja -yhdentoista jälkeen, mikä taas mahdollistaa rauhallista vauva-aikaa esikoisen mentyä nukkumaan yhdeksältä.

Mikä parasta, päivä ei mene kaaokseksi, vaikka rytmistä poikettaisiinkin. Minihe kyllä pitää huolen, että nukkuu vaikkapa babypilateksen takia keskenjääneet unensa myöhemmin.

– Nukkuu yönsä hyvin. Minihe todella tuntuu arvostavan nukkumista, joten öisinkin uni maistuu. Pisin unipätkä tulee heti alkuun, ja hän herää yleensä syömään ensimmäisen kerran vasta kahden-kolmen aikaan yöllä. Toista nälkäyninää voi odottaa viideltä, ja kolmatta seitsemän aikoihin. Välillä kymmenen tunnin yöunet mennään kahdellakin syötöllä, eli kolmen tunnin välein heräten. Vuorokaudessa hän nukkuu siis yhteensä noin 16–17 tuntia.

– Kasvaa hienosti täysimetyksellä. Kaksikuukautisneuvolassa oli ottanut pituudessa spurtin yläkäyrille. Painokin oli pysynyt hyvin mukana, pysyen tasaisena viivana keskikäyrillä. Pienimmät vaatteet on pakattu haikeina ullakolle odottamaan myyntiä, ja kuuskymppisellä alkavat vaatteet on viikattu lipastoon.

– Seuraa esineitä ja ihmisiä katsellaan. Viettää tyytyväisenä aikaa sitterissä katsellen ympärillään hääriviä ihmisiä. Vauvalelutkin ovat alkaneet kiinnostaa tuijottelumielessä. Etenkin vanha kunnon hymynaamahelistin on kova juttu.

– Ei tykkää yksin jäämisestä äidin ja isosiskon suihkun ajaksi tai kaula-aukostaan liian tiukkojen bodyjen pukemisesta.

– Rakastaa isosiskon lukemia satuja, äidin laulamista, soittorasiapupua, kantoliinan suojissa kulkemista, päiväunia ulkona, isin sylissä köllöttelyä, tutin natustamista, kutittamista, isosiskon toilailuille hymyilyä, kylpemistä pitkän kaavan mukaan, haleja, sitterissä partioimista, yöunia äidin ja isin välissä, vauvajumppailua, pusuja, hoitoalustalla köllöttelyä ja kun saa kaikessa rauhassa syömisen jälkeen jäädä iho vasten ihoa äidin syliin.

Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä

Jaa