Tämä kierros vauvavuotta on siinä(kin) mielessä edeltäjäänsä helpompi, että elämääni on kolmessa vuodessa tullut omien mukuloitteni lisäksi paljon muitakin lapsia ja heidän vanhempiaan. Ystäväni ovat pistäneet bebejä alulle kuin jänikset, ja lisäksi esikoinen on tutustuttanut mut hiekkalaatikko- ja päiväkotikavereidensa vanhempiin. Myös blogi on välillisesti kasvattanut perheellisten tuttavieni määrää enemmän kuin heti tulisi ajatelleeksikaan. Kun ekalla kierroksella hain vanhemmuuden ihmeiden kanssa pyristellessäni tietoa ja apua kirjastosta, lehdistä ja netistä, nyt voin selata puhelimen nimiluetteloa ja soittaa.

Tällä kertaa puuttuvat vauvatavarat ovat löytyneet tuosta noin vain kyselemällä sellaisten perään Facebookissa kavereilta. Leikkitärskyseuraa löytyy niin paljon, että välillä naurattaa, kun mammalomalaiset joutuvat sopimaan treffejä almanakkaa pläräten. Suihkutissiongelmissa mua on auttanut tissikuiskaajaystäväni. Ja kun nyt viimeksi tarvitsin apua kantovälineasioissa, naapurissa asuva kantoliinaohjaaja ja Kantaen-yrityksen omistaja Anu pakkasi mummokärrynsä täyteen kantotarpeistoa ja tuli kylään. Aikas onnekas muikkeli olen!

Anun apua tarvitsin siksi, että olin siirtymässä ensimmäistä kertaa elämässäni käyttämään kudottua kantoliinaa. Vaikka esikoisen vauvavuosi meni suuritarpeisen vauvan ja kuukausien vaunulakon takia kietoutuneena kantovälineisiin, en koskaan käyttänyt kudottua liinaa. Käytimme silloin ensin pienillä vauvoilla hyväksi toteamaamme trikoista liinaa, josta siirryimme suoraan kantoreppuun. Nyt kuitenkin tahdoin ottaa kantovälinevalikoimaan mukaan myös kudotun liinan. Mitä enemmän keinoja ja vaihtoehtoja tehdä arjesta helpompaa ja kivempaa, sen parempi. Koen myös liinan mukavammaksi tässä vaiheessa, kun kannan lasta oman takkini sisällä. Kantorepun paksut olkahihnat kun saavat aikaan melkoiset Hulk-hartiat takin alle, kun liina taas on kuin päälle puettu vaate.

Siinä me sitten Anun kanssa vietimme päivää sitoen nukkeja liinaan – taattua mutsilandiakamaa! Vaikka olisin varmasti oppinut sitomaan liinan tälläkin kertaa Youtuben avustuksella, olivat kädestä pitäen saadut neuvot tarpeen. Vähän sama kuin tekisi pilatesta kotona dvd:n opastuksella, ja sen jälkeen menisi ohjaajan vetämälle pilates-tunnille. Molemmissa tapauksissa tekemisestä löytyy saletisti jotain korjattavaa ja parannettavaa. Isoin oivallus itselleni oli pienelle vauvalle liinaan tehtävä niskatuki, molton. Se tehdään yksinkertaisesti kiepauttamalla vaikka vaippaimu smokkivyön yläreunan alle. Miten näin nerokas kikka on voinut mennä itseltäni ohi tätä ennen!

Anun vierailun jälkeen Minihe on kulkenut pelkästään kudotun liinan kyydissä. Kudotulla liinalla saa aikaan ihanan tukevan vauvapaketin, eikä se ole päällä niin hiostava kuin trikoinen liina. Sitä mieltä taitaa olla myös vauvamme, joka nukahtaa kyytiin yleensä jo sidontavaiheessa. Sain Anulta testilainaan myös rengasliinan, jonka olen todennut uudenlaisessa arjessa niin näppäräksi, että sellainen on hankittava itselle pikaliinaksi. Ja kun liina-ahneus pääsi iskemään, tekisi mieleni ostaa talveksi myös joku kaunis kudottu villaliina. Niin no ja vauvakokoinen kantoreppukin olisi syytä päivittää meille pitkäselkäisille paremmin sopivaan. Onneksi kantovälineissä on niin hyvä jälleenmyyntiarvo, että saatanpa antaa liina- ja kantoreppuhimoilleni periksi.

Ja hei, Anun kantovälineosaamisesta pääsevät nauttimaan tulevasta lauantaista lähtien helpommin myös muut pääkaupunkiseutulaiset, kun Anu ja Ipanaisen Anni avaavat Hakaniemeen uuden Ipanainen-lastentarvikemyymälän. Puodin ohessa on myös kirppis, jonne minäkin olen myöhemmin viemässä meille tarpeettomaksi jäävää vauvatarpeistoa myyntiin. Myymälästä saa myös kantamiseen liittyvää vermeistöä, kuten kantovälineitä ja -vaatteita. Että siinäkin mielessä tämä vauvavuosi on taas edeltäjäänsä helpompi, kun niitä ei tarvitse tilata netistä Hoo Moilasena ilman hipelöintiä, testaamista ja ihka oikean ihmisen asiantuntemusta, kuten esikoisen aikaan.