Postaus sisältää saadun tuotteen / saatuja tuotteita

Vauvamateriatarpeet muuttuvat, kun lapsia on yhden sijasta kaksi. Tämän huomasin sen yhden kuukauden aikana, kun kuljin kylmenevissä säissä vauva kantoliinassa ja esikoinen rattaissa istuen tai vierellä kirmaten. Esikoisen vauva-ajan pärjäsin mainiosti kerrospukemalla villaa minun ja kantovälineessä kulkevan vauvan päälle. Nyt kahden lapsen kanssa huiveista, shaaleista, villatakeista sekä viitoista koostuva pukeutuminen ei enää ollutkaan niin kätevää.

Oli aika tehdä kuten äitinä on tullut niin monesti tehtyä ennenkin: luopua periaatteistaan ja ajatella asiaa vain käytännöllisyys edellä. Takillisen verran käytännöllisyyttä saapui meille MaM Babywearing Coat -kantotakin muodossa, jonka sain MaMidealta. Se on siis takki, jonka alle kantoliinassa tai kantorepussa matkaava vauva sujahtaa kätevästi. Kantopaneelin puolta voi vaihtaa, eli takki toimii myös lasta selässä kantaessa.

Takki on ollut käytössä nyt talviajan, ja vaikka kuopus onneksi suostuu kulkemaan myös vaunuissa, on kantotakki ollut kaksilapsisen perhe-elon parhaita materiahankintoja. Se vähentää hikimäärää eteisessä, kun kerrospukeutumisen sijaan voin esikoisen puettuani ja vauvan kantoliinaan sidottuani heittää päälleni vain yhden takin. Sama homma, kun käydään kaupassa tai ulkoilun ohessa vaikka vessassa. Riisuminen ja pukeminen takin kanssa on nopeampaa aikaisempiin villaviritelmiin verrattuna.

Takin kanssa kantaessa kuopukselle on riittänyt pakkasillakin alle ohut merinovillahalari tai -asu, kypärämyssy, villalakki, merinovillalapaset ja kantotöppöset. Eli sama setti kuin pukisin hänelle haalarin alle vaunuihin. Ostin tällä kertaa kantamista varten myös kantokaulurin, jossa on oma kauluriosansa niin kantajalle kuin kannettavalle. Sillä saa näppärästi tukittua aikuisen ja lapsen väliin jäävän rakosen, jotta tuuli ja kylmyys ei löydä tietään takin uumeniin. Aikaisemmin mä olen tilkinnyt rakoa rengashuivilla, mutta tämä nykyinen tapa on, noh, käytännöllisempi. Jos olen turhamaisella tuulella, kietaisen kaulaani vielä huivin ihan ulkonäöllisistä syistä johtuen.

Kantotakin kanssa kulkiessa suurin ero entiseen verrattuna on sen helppous kolmevuotiaan kanssa temmeltäessä. Kohmeisella hiekkalaatikolla on aavistuksen mukavampi ja rutkasti käytännöllisempi kökkiä, kun villashaalin helmat eivät viistä maata. Reppukin kulkee selässä vaivattomammin. Tai kädessä, kun ei koko ajan tarvitse olla kiskomassa hakaneuloilla kiinnitettyjä huiveja paremmin paikoilleen.

Mä tykkään takissa myös sen muunneltavuudesta. Päivän aikana pienet matkalaisemme kun voivat istua rattaissa, kävellä, nukkua vaunuissa, kulkea kantoliinassa edessä tai kantorepussa takana – ihan tilanteen mukaan. Välillä takin uumenissa ei siis matkusta ketään, kun esikoinen kävelee ja kuopus nukkuu vaunuissa. Silloin takista saa paneliosan kokonaan irti, jolloin se toimii ihan kuin tavallinen takki, kuten tuosta yllä olevasta kuvasta voi huomata.

Käytännöllisyys tarkoittaa kuitenkin valitettavan yleisesti sitä, että ulkoisesta habituksesta joutuu tinkimään. Sillä eihän tämä takki valitettavasti mikään kaunokainen ole. Enemmänkin prätkätakkia etäisesti muistuttava ulkoilutakki, jossa on lisäksi sellaisia ysäriviboja, joista en erityisemmin pidä. Vyötärön kiristys osuu ainakin omassa kropassani vähän outoon kohtaan ja rumat heijastintereet ovat vain sitä itseään: käytännölliset.

Mutta sen verran käytännöllistynyt näissä hommissa nyt olen, että aikomuksenani on hankkia kevääksi kevyempi kevätkantotakki, tai kuten näin mutsipiireissä varmasti voi sanoa: välikausikantotakki. Tosin viimeistään loppusyksyllä vauva taitaa jo kulkea takin ulkopuolella kantovälineessä ollessaan, jotta pääsee halutessaan rymyämään maahan. No oli miten oli, nyt kantotakkia vielä tarvitaan, ja tuo talviversio alkaa käydä kuumaksi. Kuulisinkin mielelläni kokemuksia kevätkantamiseen soveltuvista takeista. Olisiko jollain kenties myydä sellaista käytettynä?

Jaa