Enpä olisi ikinä uskonut, miten hankalaa voi imetystaipaleen alku olla, vaikka lapsi onkin täysiaikainen. Nyt kun selvisimme ilman esikoisen ajalta tuttua imetys-pullo-lypsy -rumbaa, ajattelin homman olevan yhtä kuin tissi suuhun ja napa täyteen. Vielä mitä. Reiluun kolmeen imetysviikkoon on mahtunut niin paljon kipua ja epätoivoa, että en yhtään ihmettele, miten jotkut luovuttavat leikin kesken. Itselläni Tutteli-seireenin huutoja vastaan on toiminut aikaisempi imetystaisteluvoitto ja tieto siitä, miten helppoa ja mukavaa imetys onnistuessaan on. Lisäksi tajusin pyytää apua.

Kun maito tällä kerralla kahden päivän jälkeen synnytyksestä kuohumalla nousi rintoihin, tuntui kuin etumukseen olisi liimattu kaksi kuumottavaa ja kipua säteilevää kiveä. Vauva raivosi ja minä itkin kivikovien rintojen kanssa. Olin varma, että jos niitä hipaisee vähänkin liian kovakouraisesti, ne räjähtävät. Vauva osasi imeä heti syntyessään oikealla imuotteella, mutta kun maidon noustessa nännipihatkin ovat yhtä suurta kivistä mölttiä, ei hän saanut kunnon oteta kuin nännistä. Ja nehän lutkutettiinkin vereslihalle liian pienellä imuotteella. Rintoihin alkoi myös muodostua tiehyttukoksia, kun maito ei päässyt tyhjentymään kunnolla. Välillä patit olivat punaisia ja polttavia, mutta eivät ehtineet onneksi tulehtua. Imettäessä ulisin kivusta ja epätoivosta. Itkin ja olin varma, että en kestä enää yhtäkään imetystä. Koska imetyksen ei kuulu sattua, jotain oli pielessä.

Onneksi lähipiiristä löytyy tissikuiskaaja, eli imetystukihenkilökoulutuksen käynyt ystävä. Hän kävi tsekkaamassa tilanteen, ja jo pienillä kikoilla imuote alkoi parantua. Ennen imetystä lypsin, eli toisin sanoen vain valutin herumisen alkaessa osan maidosta harsoon. Lisäksi painoin nännipihoja sormilla, jotta vauva saisi niistä paremman otteen. Yksinkertaisin ja toimivin kikka oli vetää vauvaa jaloista taaksepäin hänen ollessa jo rinnalla. Tajusin, että se asento, johon hänet laitoin, ei ollut imuotteelle paras. Pienellä asennonmuutoksella vauva joutui rinnan suuhun saadakseen aukaisemaan suunsa isommalle ja näin myös imuote isoni ja parani.

Aloin myös imettää erilaisissa asennoissa saadakseni tukokset aukeamaan. Paras oli asento, jossa vauva makaa alustalla ja itse kumarrun hänen ylleen imettämään. Lehmäksihän siinä itsensä tuntee ja käsivarren lihakset ovat kovilla, mutta näin sain vauvan imun osumaan kainalon suuntaan, jonne patteja kertyi. Lisäksi lämmitin rintoja ennen imetystä kauratyynyllä ja hieroin tukoskohtia varovasti. Kuuma suihku oli myös ihana, sillä siellä sain käsin lypsettyä pahimpia kovettumia pois.

Nännit olivat kuitenkin edelleen rikki ja vaikka kipu ei enää saanut ulvomaan kivusta, imetys oli yhtä mukavaa kuin pissaaminen virtsatulehduksessa. Tajusin, että olin saanut rinnat ruvelle etenkin yöimetyksen aikana, jolloin unisena vain tungin rinnan vauvan suuhun tämän ynistessä maitoa. Ja imuotehan oli mitä sattuu. Nyt pakotin itseni hereille jokaisen imetyksen aikana, jotta pystyin tyhjentämään rintoja ja tarkistamaan vauvan imuotetta. Vauva heräsi tunnin välein ja väsymys alkoi jo parin yön jälkeen tuntua krapulalta. Olin päivisin pahoinvoiva, päänsärky jomotti päätä ja huimaus tuntui kuin olisin edelleen laitamyötäisissä.

Sitten vauvan ollessa 11 päivää vanha, käymme esikoisen vasu-keskustelussa päiväkodilla. Kotimatkalla minua paleltaa ja tuntuu kuin rinnat olisivat jäässä. Se ei toisaalta ole mikään ihme. Rinnat tuntuvat jäätyvän jo siitä, että mies avaa vieressä jääkaapin. Kotiin päästyämme röhnötän vauva kainalossa sohvalla, kun väsymykseltäni en muuhun kykene. Sitten alan täristä. Vilunväristykset saavat hampaat kalisemaan. Mieleeni tulee rintatulehduksen kokeneiden ystävien varoitukset tissien kylmettämisestä. Kuumemittari varmistaa, että oloni ei ole vain väsymystä, vaan minulla on yli 39 astetta kuumetta. Raahaudun lääkäriin, jossa saan rintatulehdukseen antibiootit. En ole joutunut syömään kaiken tappavia tabletteja yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ei auta muu. Ei vaikka osansa antibiooteista saa maitoni kautta myös vastasyntynyt vauva.

Kuume nousee pahimmillaan melkein 40 asteeseen. Koko kroppa on tulessa ja rinnat hehkuvat kipeinä kekäleinä. Jos siitä helvetistä pitäisi jotain plussaa keksiä, ainakin rintatulehduksen paras hoitaja on söpö kuin mikä. Vauva ja imettäminen kun ovat parasta hoitoa viheliäiseen tautiin. Kantoliinassa oleva vauva on myös paras lämmitin tulisena hehkuville, mutta samalla kylmästä kohmeisille rinnoille. Parissa päivässä kuume laskee, mutta nyt on tehtävä toimintasuunnitelma, ettei vastaava tule enää toistumaan. Henkilökohtainen tissikuiskaajani tulee taas käymään.

Ymmärrämme, että ongelmani on liian runsas maidontuotanto. Itse en ole koskaan siitä kehdannut valittaa, sillä en ole maitoa tykittäviä rintoja ongelmana pitänyt. Mutta kuulemma runsas maidontuotanto on yksi yleisimmistä imetysongelmista. Siitä ei taideta vain puhua, sillä ehkä näin nurinkurisesta ongelmasta ei vain kehdata valittaa, kun toiset tuskailevat vähäisen maidontuotannon kanssa. Tiehyttukosten, pitkin seiniä roiskuvan maidon ja maidonnousun jälkeenkin kivikovien rintojen lisäksi runsaaseen maidontuotantoon viittaavat vauvan rintaraivarit ja jäätävä pulauttelu. Hän on pulassa roiskuen virtaavan maidon kanssa.

Samainen ongelma vaivasi mua myös esikoisen aikana, mutta silloin siitä ei kehittynyt ongelmaa sen takia, että joudun käyttämään rintakumia lopulta koko imetyksen ajan. Rintakumihan vähentää maidontuotantoa, mutta itselläni se on ollut lopulta vain hyvä asia. Myöskään vauva ei ole joutunut ongelmiin suihkuavan maidon kanssa, kun rintakumi on toiminut suuttimena. Rintakumihommiin en kuitenkaan enää ryhtyisi kuin pakon edessä, sen verran säätöä se oli. Niinpä piti kehittää jotain muuta.

Imetystukihenkilön pätevyydellä ystäväni kehottaa mua aloittamaan suihkutissihoidon. Siinä imetetään kuusi tuntia kerrallaan yhdestä rinnasta, jotta maidontuotantolaitoksille saadaan perille viesti, että vähempikin piisaisi. Suihkutissihoitoa ei yleensä tässä vaiheessa imetystä suositella kenellekään, sillä maidontuotanto tasaantuu aloilleen ensimmäisen kuuden viikon aikana. Jos tuotantoa aletaan vähentämään kikkakolmosin, saattaa riskinä olla maidon liiallinen vähentyminen. Ystäväni oli kuitenkin konsultoinut useampaa imetystukihenkilötuttavaansa ja he olivat tulleet loppupäätelmään, että kuuluun siihen runsasmaitoisten mutsien joukkoon, jolle hoito on hyvä aloittaa jo tässä vaiheessa, ennen kuin vauva kieltäytyy rinnasta kokonaan.

Ensimmäiset päivät kuuden tunnin tissivaihtoväleillä ovat tuskaisia. Jäähyllä oleva rinta on räjähtää. Lakanat on pakko vaihtaa joka yön jälkeen, kun maitoa roiskuu liivinsuojien ja yöpaitojenkin läpi imettäessäni toista rintaa. Marinoin itseäni yöpaidoissa, joissa selkäpuoli on tuskanhiestä märkä ja etumus tahmeana rasvaisesta maidosta. Vauva raivoaa rinnalla, pulauttelee kaaressa kuin kauhuelokuvissa ja esikoinen herää hänkin öisin itkemään kuorossa vauvan kanssa. Kiitos päiväkodin tarjoaman hoitoavun, joku tolkku säilyy kaikilla perheenjäsenillä.

Mutta sitten alkaa tapahtua. Yhtäkkiä käytössä oleva rinta on ensimmäisen imetyskerran jälkeen pehmeä, sellainen josta vauvakin saa vaivatta hyvän otteen. En muista, että sellaista tunnetta olisi ikinä ollut esikoisen aikana, jolloin kuljin koko imetystaipaleen kivenmurikat rintsikoissa. Jäähyllä oleva rinta on kuitenkin kivikova ja kovettumiakin tulee, mutta kuuma suihku on niiden hoitoon paras. Kuuden päivän hoidon jälkeen tajuan, että tukkeutumia ei enää ole. Maitoa kyllä ryöppyää edelleen, mutta ei niin, että toisella puolella huonetta istuvien pitäisi varoa. Vauva myös raivoaa rinnalla, mutta ei enää vakiona joka kerta.

Nyt suihkutissihoitoa on takana vajaa kaksi viikkoa. Eilen tajusin ensimmäisen kerran, että imetys ei ole sattunut moneen päivään ja että siitä on tullut mukavaa. Olen taas alkanut imettää öisin puolihorteessa makuullaan, joten unen määrä on lisääntynyt. Rinnat kyllä suihkivat edelleen kuin sadetuslaitteet ja toisinaan vauvan syöminen tuntuu piripintaan täyttyvissä rinnoissa paremmalta ja helpottavammalta kuin mikään koskaan. Vauvan rintaraivarit eivät ole kokonaan poistuneet ja hän myös pukluilee edelleen, mistä olen ollut huolissani. Esikoinen kun ei puklunnut juuri koskaan. Neuvolan punnitus vauvan ollessa kolmen viikon ikäinen kuitenkin poisti huolen. Painoa oli tullut vajaa kilo syntymäpainoon nähden ja pituutta neljä senttiä, joten paluupostissa tulevasta maidosta huolimatta vauva saa tarpeekseen ravintoa.

Kaikkein eniten tällä hetkellä tässä tissiepisodissa harmittaa se – antibioottien lisäksi – että äidinmaidon luovutushaaveeni on nyt paussilla. Antibioottien takia olen karenssissa, mutta lisäksi ystäväni kehotti harkitsemaan, onko maidontulon lisästimuloiminen pumppaamalla järkevää. Vaikka luovutus olisi mahtavaa, kaikista tärkeintä on nyt saada oma vauva ruokituksi ja varmistetuksi, etten enää saa yhtäkään rintatulehdusta. Ja vaikka jääräpäänä vien päättämäni asiat yleensä loppuun tuli mikä tuli, nyt ajatus pumppaamisesta tuntuu samalta kuin hoitaisin paranevaa haavaa jynssäämällä sitä hiomapaperilla. Luovuttaminen tuntuu paremmalta kuin äidinmaidon luovuttaminen.

Nyt suunnitelmana on jatkaa suihkutissihoitoa vielä tovin, ja senkin jälkeen jatkaa imetystaktiikkaa, jossa imetän samasta rinnasta useamman imetyskerran putkeen. Jotkut todella runsasmaitoiset äidit joutuvat kuulemma pitämään koko imetystaipaleen ajan erikseen päivä- ja yötissin, mutta toivottavasti itse en joudu siihen lähtemään. Olisi kuitenkin kiva tasata paineita molemmista hanoista vähän useammin. En ole vielä täysin voittanut imetysongelmia, mutta alan uskoa, että toiveeni toisenkin lapsen imettämisestä taaperoikään asti on mahdollinen.

Jaoin tarinani sen takia, että toivoisin kaikkien hakevan tarvittaessa apua imetysongelmiin. Kukaan ei ole konkari näissä hommissa, ei vaikka imettäisi kuinka monetta lastaan. Kuten omalla kohdallani, ongelmat voivat olla eri lasten kanssa täysin erilaisia. Facebookissa toimii todella hyvä ja aktiivinen Imetyksen tuki ry:n keskusteluryhmä, jossa saa nopeasti apua koulutetuilta imetystukihenkilöiltä. Itse olen saanut tärkeää vertaistukea ihan vain keskusteluja seuraamalla. Imetystukipuhelin auttaa sekin. Imetyksen tuki ry:n sivuilla on taas kattavia artikkeleita imetyksestä ja sen haasteista. Lisäksi ympäri Suomea kokoontuu imetystukiryhmiä, joiden tapaamisiin voi mennä kuka tahansa imettävä äiti, oli ongelmia tai ei. Oma tissikuiskaajani toimii tukiäitinä Helsingin Pihlajanmäen imetystukiryhmässä. Ja ei, imetystukiryhmissä ei käydä imettämässä vauvoja ristiin, vaikka vauva.fi:n lähteet niin osaavat kertoakin.

Jaa: