Kun maito tällä kerralla kahden päivän jälkeen synnytyksestä kuohumalla nousi rintoihin, tuntui kuin etumukseen olisi liimattu kaksi kuumottavaa ja kipua säteilevää kiveä. Vauva raivosi ja minä itkin kivikovien rintojen kanssa. Olin varma, että jos niitä hipaisee vähänkin liian kovakouraisesti, ne räjähtävät. Vauva osasi imeä heti syntyessään oikealla imuotteella, mutta kun maidon noustessa nännipihatkin ovat yhtä suurta kivistä mölttiä, ei hän saanut kunnon oteta kuin nännistä. Ja nehän lutkutettiinkin vereslihalle liian pienellä imuotteella. Rintoihin alkoi myös muodostua tiehyttukoksia, kun maito ei päässyt tyhjentymään kunnolla. Välillä patit olivat punaisia ja polttavia, mutta eivät ehtineet onneksi tulehtua. Imettäessä ulisin kivusta ja epätoivosta. Itkin ja olin varma, että en kestä enää yhtäkään imetystä. Koska imetyksen ei kuulu sattua, jotain oli pielessä.
Onneksi lähipiiristä löytyy tissikuiskaaja, eli imetystukihenkilökoulutuksen käynyt ystävä. Hän kävi tsekkaamassa tilanteen, ja jo pienillä kikoilla imuote alkoi parantua. Ennen imetystä lypsin, eli toisin sanoen vain valutin herumisen alkaessa osan maidosta harsoon. Lisäksi painoin nännipihoja sormilla, jotta vauva saisi niistä paremman otteen. Yksinkertaisin ja toimivin kikka oli vetää vauvaa jaloista taaksepäin hänen ollessa jo rinnalla. Tajusin, että se asento, johon hänet laitoin, ei ollut imuotteelle paras. Pienellä asennonmuutoksella vauva joutui rinnan suuhun saadakseen aukaisemaan suunsa isommalle ja näin myös imuote isoni ja parani.
Aloin myös imettää erilaisissa asennoissa saadakseni tukokset aukeamaan. Paras oli asento, jossa vauva makaa alustalla ja itse kumarrun hänen ylleen imettämään. Lehmäksihän siinä itsensä tuntee ja käsivarren lihakset ovat kovilla, mutta näin sain vauvan imun osumaan kainalon suuntaan, jonne patteja kertyi. Lisäksi lämmitin rintoja ennen imetystä kauratyynyllä ja hieroin tukoskohtia varovasti. Kuuma suihku oli myös ihana, sillä siellä sain käsin lypsettyä pahimpia kovettumia pois.
Nännit olivat kuitenkin edelleen rikki ja vaikka kipu ei enää saanut ulvomaan kivusta, imetys oli yhtä mukavaa kuin pissaaminen virtsatulehduksessa. Tajusin, että olin saanut rinnat ruvelle etenkin yöimetyksen aikana, jolloin unisena vain tungin rinnan vauvan suuhun tämän ynistessä maitoa. Ja imuotehan oli mitä sattuu. Nyt pakotin itseni hereille jokaisen imetyksen aikana, jotta pystyin tyhjentämään rintoja ja tarkistamaan vauvan imuotetta. Vauva heräsi tunnin välein ja väsymys alkoi jo parin yön jälkeen tuntua krapulalta. Olin päivisin pahoinvoiva, päänsärky jomotti päätä ja huimaus tuntui kuin olisin edelleen laitamyötäisissä.
Sitten vauvan ollessa 11 päivää vanha, käymme esikoisen vasu-keskustelussa päiväkodilla. Kotimatkalla minua paleltaa ja tuntuu kuin rinnat olisivat jäässä. Se ei toisaalta ole mikään ihme. Rinnat tuntuvat jäätyvän jo siitä, että mies avaa vieressä jääkaapin. Kotiin päästyämme röhnötän vauva kainalossa sohvalla, kun väsymykseltäni en muuhun kykene. Sitten alan täristä. Vilunväristykset saavat hampaat kalisemaan. Mieleeni tulee rintatulehduksen kokeneiden ystävien varoitukset tissien kylmettämisestä. Kuumemittari varmistaa, että oloni ei ole vain väsymystä, vaan minulla on yli 39 astetta kuumetta. Raahaudun lääkäriin, jossa saan rintatulehdukseen antibiootit. En ole joutunut syömään kaiken tappavia tabletteja yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ei auta muu. Ei vaikka osansa antibiooteista saa maitoni kautta myös vastasyntynyt vauva.
Kuume nousee pahimmillaan melkein 40 asteeseen. Koko kroppa on tulessa ja rinnat hehkuvat kipeinä kekäleinä. Jos siitä helvetistä pitäisi jotain plussaa keksiä, ainakin rintatulehduksen paras hoitaja on söpö kuin mikä. Vauva ja imettäminen kun ovat parasta hoitoa viheliäiseen tautiin. Kantoliinassa oleva vauva on myös paras lämmitin tulisena hehkuville, mutta samalla kylmästä kohmeisille rinnoille. Parissa päivässä kuume laskee, mutta nyt on tehtävä toimintasuunnitelma, ettei vastaava tule enää toistumaan. Henkilökohtainen tissikuiskaajani tulee taas käymään.
Ymmärrämme, että ongelmani on liian runsas maidontuotanto. Itse en ole koskaan siitä kehdannut valittaa, sillä en ole maitoa tykittäviä rintoja ongelmana pitänyt. Mutta kuulemma runsas maidontuotanto on yksi yleisimmistä imetysongelmista. Siitä ei taideta vain puhua, sillä ehkä näin nurinkurisesta ongelmasta ei vain kehdata valittaa, kun toiset tuskailevat vähäisen maidontuotannon kanssa. Tiehyttukosten, pitkin seiniä roiskuvan maidon ja maidonnousun jälkeenkin kivikovien rintojen lisäksi runsaaseen maidontuotantoon viittaavat vauvan rintaraivarit ja jäätävä pulauttelu. Hän on pulassa roiskuen virtaavan maidon kanssa.
Samainen ongelma vaivasi mua myös esikoisen aikana, mutta silloin siitä ei kehittynyt ongelmaa sen takia, että joudun käyttämään rintakumia lopulta koko imetyksen ajan. Rintakumihan vähentää maidontuotantoa, mutta itselläni se on ollut lopulta vain hyvä asia. Myöskään vauva ei ole joutunut ongelmiin suihkuavan maidon kanssa, kun rintakumi on toiminut suuttimena. Rintakumihommiin en kuitenkaan enää ryhtyisi kuin pakon edessä, sen verran säätöä se oli. Niinpä piti kehittää jotain muuta.
Imetystukihenkilön pätevyydellä ystäväni kehottaa mua aloittamaan suihkutissihoidon. Siinä imetetään kuusi tuntia kerrallaan yhdestä rinnasta, jotta maidontuotantolaitoksille saadaan perille viesti, että vähempikin piisaisi. Suihkutissihoitoa ei yleensä tässä vaiheessa imetystä suositella kenellekään, sillä maidontuotanto tasaantuu aloilleen ensimmäisen kuuden viikon aikana. Jos tuotantoa aletaan vähentämään kikkakolmosin, saattaa riskinä olla maidon liiallinen vähentyminen. Ystäväni oli kuitenkin konsultoinut useampaa imetystukihenkilötuttavaansa ja he olivat tulleet loppupäätelmään, että kuuluun siihen runsasmaitoisten mutsien joukkoon, jolle hoito on hyvä aloittaa jo tässä vaiheessa, ennen kuin vauva kieltäytyy rinnasta kokonaan.
Ensimmäiset päivät kuuden tunnin tissivaihtoväleillä ovat tuskaisia. Jäähyllä oleva rinta on räjähtää. Lakanat on pakko vaihtaa joka yön jälkeen, kun maitoa roiskuu liivinsuojien ja yöpaitojenkin läpi imettäessäni toista rintaa. Marinoin itseäni yöpaidoissa, joissa selkäpuoli on tuskanhiestä märkä ja etumus tahmeana rasvaisesta maidosta. Vauva raivoaa rinnalla, pulauttelee kaaressa kuin kauhuelokuvissa ja esikoinen herää hänkin öisin itkemään kuorossa vauvan kanssa. Kiitos päiväkodin tarjoaman hoitoavun, joku tolkku säilyy kaikilla perheenjäsenillä.
Mutta sitten alkaa tapahtua. Yhtäkkiä käytössä oleva rinta on ensimmäisen imetyskerran jälkeen pehmeä, sellainen josta vauvakin saa vaivatta hyvän otteen. En muista, että sellaista tunnetta olisi ikinä ollut esikoisen aikana, jolloin kuljin koko imetystaipaleen kivenmurikat rintsikoissa. Jäähyllä oleva rinta on kuitenkin kivikova ja kovettumiakin tulee, mutta kuuma suihku on niiden hoitoon paras. Kuuden päivän hoidon jälkeen tajuan, että tukkeutumia ei enää ole. Maitoa kyllä ryöppyää edelleen, mutta ei niin, että toisella puolella huonetta istuvien pitäisi varoa. Vauva myös raivoaa rinnalla, mutta ei enää vakiona joka kerta.
Nyt suihkutissihoitoa on takana vajaa kaksi viikkoa. Eilen tajusin ensimmäisen kerran, että imetys ei ole sattunut moneen päivään ja että siitä on tullut mukavaa. Olen taas alkanut imettää öisin puolihorteessa makuullaan, joten unen määrä on lisääntynyt. Rinnat kyllä suihkivat edelleen kuin sadetuslaitteet ja toisinaan vauvan syöminen tuntuu piripintaan täyttyvissä rinnoissa paremmalta ja helpottavammalta kuin mikään koskaan. Vauvan rintaraivarit eivät ole kokonaan poistuneet ja hän myös pukluilee edelleen, mistä olen ollut huolissani. Esikoinen kun ei puklunnut juuri koskaan. Neuvolan punnitus vauvan ollessa kolmen viikon ikäinen kuitenkin poisti huolen. Painoa oli tullut vajaa kilo syntymäpainoon nähden ja pituutta neljä senttiä, joten paluupostissa tulevasta maidosta huolimatta vauva saa tarpeekseen ravintoa.
Kaikkein eniten tällä hetkellä tässä tissiepisodissa harmittaa se – antibioottien lisäksi – että äidinmaidon luovutushaaveeni on nyt paussilla. Antibioottien takia olen karenssissa, mutta lisäksi ystäväni kehotti harkitsemaan, onko maidontulon lisästimuloiminen pumppaamalla järkevää. Vaikka luovutus olisi mahtavaa, kaikista tärkeintä on nyt saada oma vauva ruokituksi ja varmistetuksi, etten enää saa yhtäkään rintatulehdusta. Ja vaikka jääräpäänä vien päättämäni asiat yleensä loppuun tuli mikä tuli, nyt ajatus pumppaamisesta tuntuu samalta kuin hoitaisin paranevaa haavaa jynssäämällä sitä hiomapaperilla. Luovuttaminen tuntuu paremmalta kuin äidinmaidon luovuttaminen.
Nyt suunnitelmana on jatkaa suihkutissihoitoa vielä tovin, ja senkin jälkeen jatkaa imetystaktiikkaa, jossa imetän samasta rinnasta useamman imetyskerran putkeen. Jotkut todella runsasmaitoiset äidit joutuvat kuulemma pitämään koko imetystaipaleen ajan erikseen päivä- ja yötissin, mutta toivottavasti itse en joudu siihen lähtemään. Olisi kuitenkin kiva tasata paineita molemmista hanoista vähän useammin. En ole vielä täysin voittanut imetysongelmia, mutta alan uskoa, että toiveeni toisenkin lapsen imettämisestä taaperoikään asti on mahdollinen.
Jaoin tarinani sen takia, että toivoisin kaikkien hakevan tarvittaessa apua imetysongelmiin. Kukaan ei ole konkari näissä hommissa, ei vaikka imettäisi kuinka monetta lastaan. Kuten omalla kohdallani, ongelmat voivat olla eri lasten kanssa täysin erilaisia. Facebookissa toimii todella hyvä ja aktiivinen Imetyksen tuki ry:n keskusteluryhmä, jossa saa nopeasti apua koulutetuilta imetystukihenkilöiltä. Itse olen saanut tärkeää vertaistukea ihan vain keskusteluja seuraamalla. Imetystukipuhelin auttaa sekin. Imetyksen tuki ry:n sivuilla on taas kattavia artikkeleita imetyksestä ja sen haasteista. Lisäksi ympäri Suomea kokoontuu imetystukiryhmiä, joiden tapaamisiin voi mennä kuka tahansa imettävä äiti, oli ongelmia tai ei. Oma tissikuiskaajani toimii tukiäitinä Helsingin Pihlajanmäen imetystukiryhmässä. Ja ei, imetystukiryhmissä ei käydä imettämässä vauvoja ristiin, vaikka vauva.fi:n lähteet niin osaavat kertoakin.
Hyvä kirjoitus! tsemppiä. Mä olen nyt tämän 2 viikkoa pian,…. pärjännyt hyvin, mutta me mennäänkin nyt nelosen kanssa aika kivalla kokemuksella ja kokemuksen RINTAäänellä 😀 <3
Urh! Meillä ei ollut runsasmaitoisuuden kanssa ongelmia, mutta alkuvaiheessa molempien kanssa imetys sattui aivan pe…sti, vaikka imetysote oli kunnossa, ja varsinkin esikoista imettäessä tuli usein tiehyttukoksia, joiden aukominen ei ollut yhtään yksinkertaista. Tuota susiemoasentoakin tuli aina silloin tällöin käytettyä, kun lapsi raivaroi rinnalla. Se teki tosiaan gutaa muutenkin kipeille hartioille.
On se ihmetys ihanaa, mutta on siinä myös vastuksensa.
Kuulun samaan suihkutissien kerhoon, mutta ehdottomasti paras apu minulla on ollut tuoreen salvian popsiminen. Esikoisen aikana kärsin kolme kuukautta noista möhkäreistä ja tukoksista yrittäen kaiken maailman suihkutissihoitoja ja ammumaisia imetysasentoja ennen kuin löysin luonnon ihmeyrtin. Kakkosen kanssa apu löytyikin jo kaksiviikkoisen kohdalla. Salvia vähentää maidontuotantoa runsaasti ja saman tien. Näin vauva pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä pehmeiden tissien kanssa ilman, että äidin tarvitsee taistella joka puolelle tursuavan maidon kanssa ja antibioottikuurien kanssa.
Niin ihanaa, että ongelmia ei ole ollut! Ehkä se on sitten se neljännen kerran rintaääni 😀
Mulla ei esikoisen aikana imetys sattunut missään vaiheessa ollenkaan, kai rintakumien takia. Siksi tämä kipu tuli ihan puskista. Ja kun se paheni rikki imettyjen nännien jälkeen potenssiin sata, teki välillä mieli pistää maitobaari lopullisesti kiinni. Huh huh. Mutta jestas miten ihanaa, helppoa ja vaivatonta imetys onnistuessaan on.
Kiitos ihan loistavasta kirjoituksesta! Niin huippu niin monella tasolla, hörähtelin koko ajan ääneen huippujen kielikuvien takia, ja mietin koko ajan miten paljon hyvää tietoa tässä tuli <3 kiitos vielä tästä kirjoituksesta :)
//JenniHL
Oho! Mielenkiintoista, en ole koskaan kuullutkaan! Tätä pitää ehdottomasti selvittää lisää. Kiitos vinkistä!
Ole hyvä! Niin kiva kuulla, että tykkäsit. Toivottavasti postauksesta on hyötyä ja ehkä apuakin jolle kulle imetysongelmien kanssa taistelevalle.
Itse sain rintatulehduksen molempien vauvojen kohdalla, yksi yö meni molempien kohdalla aivan tajuttomassa kuumehorkassa ja tuskassa. Esikoisen kohdalla en ilmeisesti vain 'tajunnut' mennä asiasta lääkäriin, kun seuraavana päivänä hieman jo helpotti muutenkin. Toisen kohdalla täysin sama juttu, yksi yö aivan tajuton kuume ja niin kipeet rinnat ettei liikkumaan pystynyt, mutta tiesin että se menee itekseen ohi. Ei käynyt edes mielessä hakea antibiootteja. Imetystä ja kuumalla suihkulla suihkuttelua vain. Tsemppiä!
Hei! Hienoa, että jaoit kokemuksesi koko kauneudessaan ja kauheudessaan. Uskon, että se auttaa ja huojentaa monia imetyksen kanssa ihmetteleviä. Nyt jo reilun vuoden ikäisen tyttöni (2.lapseni)kanssa sain kaksi rintatulehdusta peräjälkeen ja kaikista suihkuista, villasukista tisseillä, kaalinlehdistä ja kauratyynyistä huolimatta kolmas rintatulehdus saapui 2kk:n sisällä. Olin syönyt 2 kammoamaani antibioottikuuria, koska uskoin ettei muuta toimivaa hoitoa ole. En halunnut enää kolmatta ja aloin tutkia vimmatusti nettiä. Olikohan se Kurikan vai minkä kylän imetystukisivut, joilla suositeltiin homeopaattisia lääkeaineita rintatulehdukseen. Hain heti luontaistuotekaupasta ”heikointa versiota” Belladonna D6 :tta ja kuumeeni katosi ja punoitus ja kuumotus loppui muutaman tunnin sisällä kokonaan. Hoidin neljännen alkavan tulehduksen myös Belladonnalla.
En tiedä mitä ajattelet homeopatiasta, mutta uskoisin tällaisen myrkyttömän ja tehokkaan avun kiinnostavan kaikkia naisia, jotka rintatulehduksen kourissa ovat olleet! Sen koommin en ole joutunut itseäni muilla lääkkeillä lääkitsemään.
Hyvä postaus! Minä en uskaltanut aloittaa suihkutissihoitoa kovin aikaisin ja todennäköisesti siitä johtuen meillä kärsittiin 2kk ihan älyttömistä rintaraivareista. Siinä se hoito tuli sitten väkisinkin, kun oikea tissi ei kelvannut päivällä ollenkaan. Vasenkin vain, jos samalla kävelin ja lauloin, eikä aina silloinkaan. Sain mahtavan rasitusvamman siitä kävelyimetyksestä ranteeseen 🙂 Olisinpa kysynyt apua ja uskaltanut aloittaa hoidon aikaisemmin, ehkä raivareilta oltais vältytty. Mutta niistä onneksi selvittiin ja nyt tuo 2v ei aio lopettaa tissimaitoa ikinä. 😀
Kiitos tästä tekstistä. Olisinpa saanut sen eteeni jo viitisen kuuukautta sitten, kun tissini pahimmin suihkusivat, vauva raivosi rinnalla ja pulautuksista tuli Manaaja-vibat. En jotenkin näitä kaikkia osannut itse yhdistää toisiinsa. Suihkuamisen toki ymmärsin ja yritin sen helpotukseksi mm. imettää takakenossa. Sen sijaan pulauttelusta kyselin joka neuvolassa vain refluksitauti mielessäni ja aina minulle (ilmeisesti ihan oikein) vakuutettiin, että sitä ei nyt tarvitse pelätä, jotkut vauvat vaan pulauttelevat. Olisikohan muutama matto ja huonekalu säästynyt tuhoilta tuolla suihkutissihoidolla? Jättipulautusten vaara oli myös aina ylimääräinen stressitekijä kodin ulkopuolella liikuskellessa.
Kiitos siksikin, että otan lopputoteamukset maidonluovutuksesta pienenä omantunnonhelpotuksena. Olin itsekin suunnitellut maidon luovuttamista, mutta vauva-arjen iskettyä päälle en siihen tuntenutkaan pystyväni. Tai en kertakaikkiaan tiennyt, miten olisin sen rumban hoitanut, kun vauva varasi alussa sylini niin kokoaikaisesti. Ehkä se ei olisi viisain ratkaisu ollutkaan.
Nyt täällä kuitenkin sujuu vajaan puolivuotiaan imetys oikein nätisti, ja nuo suihkuavat, Lansinohin täyteiset alkuajat ovat hämärä muisto vain. Toivon kovasti, että sinäkin pääset nauttimaan monesta mukavasta imetyskuukaudesta.
Nuku pyyhekasan päällä, ei tarvii vaihdella lakanoita, aina päällimmäinen märkä vaan pois 🙂 mietin kakkosta eräänkin kerran neuvolassa ja laps päästi irti, maidon lensi pöydän yli tädin näppikselle 😀
Voi kiitos tästä postauksesta! Mulla oli esikoisen aikana ihan samoja ongelmia -rintatulehduskin kolmesti. Imetystä jatkoin kuitenkin siihen saakka kun poika täytti vuoden. Nyt olen 28.viikolla raskaana ja enemmän kuin mikään tässä juniorin tulossa jännittää imetys, tai no se maidon runsaus ja tukkeumat jne. Täytyykin kokeilla heti tuota suihkutissihoitoa mikäli imetys käynnistyy samoin kuin esikoisen kohdalla. Ja jonkun vinkkaamaa salviaa!
Tsemppiä teille 🙂
Ai jai miten tuttua meininkiä kaikin puolin. Kyllä imetyksen alku oli ihan jäätävää hommaa kipuineen. Sen lisäksi valmistauduin öihin kuin taisteluun kasaten maitotulvia varten käden ulottuville pinon harsoja, pyyhkeitä ja vaihtovaatteita, joita sitten keräilin aamuisin pyykkikoneeseen, joka jo mukavasti niistä täyttyikin. Onneksi homma sitten suihkutissihoitojen ja asento- ja imuoteharjoitusten myötä helpottui niin, että tällä tiellä edelleen ollaan. Imetystä takana 9kk ja aina on jokin mielenkiintoinen uusi vaihe siinäkin hommassa 🙂
Noi rintatuskailut kuulostaa niin tutulta. Kävin jo instagramissakin avautumassa. 😀 Mulle tulee herkösti rintatulehduksia ja kahden ekan vauvan kanssa söin muutamat antibioottikuurit. Nyt kolmannen kohdalla viimein kokeilin kaalinlehtiä ja ne oikeasti toimii. Kaalissa on jotain tulehdusta laskevaa ainetta. Pidin ihan höpönä, mutta olen jo pari rintatulehdusta saanut niillä taltutettua. Monen moiset, jopa akrobatiset imetysasennot tulehduksen aikana on tullut kokeiltua, jotta vauvan alahuuli on ollut tukkeutuneella/tulehtuneella puolella ja rinta tyhjenee paremmin. Monet itkut väännetty kipujen takia ja toinen rinta roikkui melkein navassa erään tulehduksen aikana, mutta kai se on kaiken vaivan arvoista, kun vauva saa sitä ravintoa mitä oikeasti tarvitsee. 🙂
Tsemppiä ja jaksamista, täsmälleen samat ongelmat koettu esikoisen kanssa. Varsinkin ne karmeat pulautukset saivat aina minut miettimään, että kauanko sitä imetystä oikein viitsii jatkaa. No, onneksi vauva kasvoi koko ajan ja oppi imemään suihkuavaa maitoa. Pulauttelukin väheni tasaisesti ja viimeiset harsot heitin kaappiin puolen vuoden jälkeen. Nyt jo vähän haaveilen toisesta lapsesta; olen jo ehtinyt unohtaa kuinka helvetillistä tuo suihkutissi- imetys on. Ai niin, ja sitten vielä baby blues: ”yhyy, tukehdutan lapseni maitoon”.
Esikoista odottaessani perhevalmennuksessa käsiteltiin imetystä niin, että se on niin helppoa, ihanaa ja auvoista. Imetyskivuista olin kuullut ystävältäni ja aiheen loputtua kysäisin kalvosulkeet läpilukeneilta terkkaritytöiltä, että aiotteko mainita siitä, että imetys voi sattua? ”Hmm, joo, voi se.” Ja sitten siirryttiinkin seuraavaan aiheeseen! (Ei kai haluttu pelotella tulevia äitejä..?)
Ja sitten se imetys sattuikin! Aivan perkeleesti! Ja jo synnärillä. Vauvan imuote oli kuulemma loistava. Monta viikkoa itkin ja imetin. Ystäville olen kuvaillut kipua niin, että tuntuu kuin kipeän ja aran nännin läpi työnnettäisiin monihaarainen ongenkoukku, vedettäisiin ja venytettyä nänniä sahattaisiin irti rinnasta, sata tuntia päivässä.
Lisäksi esikoisen suuhun tuli sammasta, joka ei puolukalla tai vichyllä lähtenyt. Tuli kolmiodraama vauvan suun ja tissieni välille. Rintoja vihloi suunnattomasti selkään asti. Rintatulehdus se ei (ilmeisesti) kuitenkaan ollut, vaan minulle määrättiin muistaakseni jotain Dactarin oraaligeeliä, jota siveltiin nänneihin ja vauvan kieleen. Ja rintoja pestiin ennen ja jälkeen ja välissä imetysten… Rintakumeja käytin alussa tosi paljon ja tissirasvaa (lanoliinia) hölväsin yli puoli vuotta.
Nyt kuopuksen synnyttyä osasin odottaa jäätävää imetyskipua ja sieltähän se jälleen tuli. Tällä kertaa käytin kumia osittain muutamat ekat viikot, pesin rintoja muutaman kerran päivässä ja rasvasin. Kipu kaikkosi onneksi alle kuukaudessa eikä enää tarvitse vääntelehtiä tuskasta ja pelätä, että vauvalla on taas nälkä!
Terveisiä yöimetykseltä. Imetystopin alla harso taiteltuna rintojen kohdalle, lakanan alla ohut muovifrotee ja lakanan päällä iso tyynyliina. Ja vieressä harso hien pyyhkimistä varten. On tämä auvoista! 😀
Täälläkin on ollut vaikka mitä ongelmia suihkuavista rinnoista maidontulon liialliseen vähentymiseen. Sain myös imetyksen alkuvaiheessa rintatulehduksen, jota luulin aluksi auringonpistokseksi ( jep 😀 ), kunnes tajusin kuumeen vaan jatkuessa ja jatkuessa hakeutua päivystykseen. Sain myös lääkäriltä ohjeistuksen pitää tuolloin antibioottien oton jälkeen aina neljän tunnin imetystauon mikä sitten osoittautui ainakin neuvolan mukaan täysin vääräksi infoksi.. Onneksi imetys ei meillä kuitenkaan kaatunut siihen, vaikka kiltisti olinkin syötellyt lasta pullosta viikon ajan aina antibioottien oton jälkeen.. 🙂
Kuulostipa tutulta! Sinne imetyspuhelimeen tuli soiteltua, itkettyä veristen nännien kipua, hierottua kauratyynyllä, kuumalla suihkulla jne. jne. Ei auttanut, 2 tulehdusta melkein peräkkäin. Mutta vasta nyt tajusin, että olisko mullakin sit ongelmana ollutkin se liian runsas maidontuotanto…. Koko ajan oli rinnat piukeina ku kivet ja tukoksia tuli harva se päivä. Ja mä luulin ettei maitoa tullut tarpeeks 😀
Noista antibiooteista: En halua missään tapauksessa pelotella, mutta koska oma 1-2kk ikäinen vauva altistui tosiaan kahdelle ptkälle antibioottikuurille, ja hänellä alkoi 3kk iässä järkyttävä refluksi- ja allergiasuo, sekä suolisto meni aivan tosi huonoon kuntoon, kannattaa seurata sitä pulauttelua ja ehkä miettiä voisitko itse syödä maitohappobakteereita, niin vauvallekin kulkeutuisi niitä hyviä bakteereita vähän tasapainottamaan antibioottien jälkeistä suoliston tilannetta? Varsinkin kun teillä on eka rotarokotekin kohta tulossa, oletan? Pulautteluhan itsessäänhän on ihan normaalia niin kauan kun siihen ei liity mitään kipuilua tai muuta ”outoa”. Ja suurimalle osalle vauvoista tuskin tulee antibiooteistakaan mitään vaivaa, eli älä ala nyt hormoneissasi panikoimaan 🙂 Tsemppiä!
Hyvä teksti! Kuullostaa osittain tutulta. Kaurapussi ja lämpöset suihkut oli itselle parhaat helpottimet.
Kiva että siellä alkaa nyt helpottamaan 🙂 Kärsivällisyyttähän tuo vaatii, molemmilta, mutta varmasti on sen arvoista! Mä en oo ikinä edes kuullut että liika maidontuotanto on imetysongelma. Höh.
Pulauttelusta ajattelin vain sanoa, että esikoinen pulautteli _todella_ paljon. Meillä oli sohva vuorattu pussilakanoilla, kun muuten olisi saanut olla aina pesemässä niitä päällisiä. Kylässä aina piti varoa ettei pulauteta sohvia / mattoja pilalle. Mulla ei maito riittänyt ja annettiin aina iltaisin lisämaitoa, oli kyllä sellainen olo, että jos se bebe vaan pitäisi kaiken maidon sisällään niin olisi voinut rintamaitokin riittää. Toinen ei sitten pulautellutkaan. Yksilöitä näissäkin näköjään. Opin kyllä sen, että vaarallista se pulauttelu ei ole.
Mahtava kirjoitus ja tärkeä aihe – kiitos, täällä yksi kohtalotoveri. Aloitin suihkutissihoidon ihan omin lupineni jo varmaan 1 kk:n kohdalla. Imetin pahimmillaan 6 kertaa putkeen samasta rinnasta ja toinen tosiaan meinasi räjähtää, jos siihen päin katsoikin. Mutta onneksi rinnat reagoivat melko nopeasti ja homma tasaantui. Jo muutaman kk:n kohdalla imetin ihan normaalisti vuoroin toisesta, vuoroin toisesta rinnasta. Ainoa, mitä tarvittiin, oli tuo suihkutissihoito eli selvisin ilman tulehduksia ja pahempia tukoksia. Tosin mun tapauksessa suihkutisseihin liittyi tosiaan tuo nopea reagointi, eli maidontulo meinasi myös tyssätä pari kertaa poissaoloon ja korkeaan kuumeeseen. Alkuvaiheen maitotulvassa ja pyyhkeiden päällä nukkuessa en olisi ikinä osannut aavistaa, että joudun jossain vaiheessa pyrkimään nostamaan maidontuotantoa. Siinä toimi sitten imetystee, joten jos tulen toisen lapsen kohdalla kärsimään samasta suihkutissiongelmasta, täytynee kokeilla yrttejä eli tuota salviaa myös maidon vähentämisessä… 🙂 Ja näissä molemmissa probleemeissa eli liiallisessa ja liian vähäisessä maidontulossa auttoi imetystukipuhelin, joka on kyllä ihan loistava palvelu!
Erittäin hyvä kirjoitus, kiitos! Mulla on täällä kotona kohta 4-viikkoinen tissitakiainen, ja maitoa tulee tisseistä kuin ampumalla. Yli 2h imetysvälit tekevät tisseistä kivikovat mötikät. Jutussasi oli paljon erinomaisia pointteja, mutta olen kovasti hämmentynyt, miksei missään välissä mainittu kaalinlehtiä? Valkokaali eli keräkaali on ihan ylivoimaisesti paras apu koviin rintoihin joihin maito on pakkautunut. Tietysti imetys on paras apu, mutta jos imettää ei kivitisseillä onnistu, niin kaali kehiin. Kauratyynyt ja lämmin suihku toki auttaa myös. Mutta siis keräkaalia kaupasta yksi kappale, siitä isoja lehdenpaloja jääkaappiin. Sitten kun tissit kovettuu, niin jääkaapista sellaiset suuret palaset tai useampikin palanen ulos, siihen haarukalla paljon reikiä ja viiltoja jotta kaalin pinta riikkoontuu, ja jotta sieltä pääsee kaalin hapot ulos. Sitten pintarikkoiset kaalinlehtipalat rintsikoihin. Kaalia pitäisi olla sen verran paljon, että koko rinta tulee vuoratuksi niillä. Tämä kikka on siis opittu vajaa neljä viikkoa sitten Helsingin Naistenklinikan synnyttäneiden osaston kätilöiltä, ja se todella toimii uskomattoman tehokkaasti. Ja vaikka kaalinlehdet ovat viileitä, niin ne eivät jostain mystisestä syystä aiheuta rintatulehdusta – ilmeisesti ne kaalin hapot auttavat siinä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan.
Imettäminen onnistuu muuten myös vain yhdestäkin rinnasta jos suihkutissitilanne niin vaatii. Itse imetin alun suihkutissiongelmien vuoksi lopulta vain toisesta rinnasta toista 10 kk ja toista 1 v. 4 kk ikäisiksi. En siis kehota moista kokeilemaan, mutta ei kannata lannistua kun keinoja on. Toivottavasti olette välttäneet pienen vatsavaivat jotka usein tulevat suihkutissittelystä. Tsemppiä arkeenne <3
Olen sitä ihmistyyppiä, jolla rintatulehdus seurasi toistaan. Viimeinen taisi olla joskus yhdeksännen imetyskuukauden kohdalla! Opin, että toisin kuin yleisesti luullaan, niin tulehduksia ei aiheuta kylmä vaan paine. Paineen taas puolestaan aiheuttaa esimerkiksi imetysliivit (erityisesti se rinnan ali, yli tai ympäri menevä ”tukirakenne”), imetystopit, turvavyö(!), olkalaukun tai repun hihna tms. Luovuin yöllä liiveistä kokonaan ja nukuin pelkästää harso tavallisen topin sisää tailteuna, mutta pahimmillaan tukoksia syntyi jo pelkästä harson reunaompeleesta. Tiedän, että olin näille tukoksille jotenkin tavanomaista herkempi, mutta muutaman ensimmäisen riski viikon aikana painetta aiheuttavien asioiden välttely auttaisi varmaan monia muitakin. Niin ja Lanoliniini on ihan turhaa, Bepanthen auttaa paljon paremmin 🙂
Kakkoselta alkaa tänään mielenkiintoinen asiaohjelma Imettäjät! 😀
Näin lääkärin näkökulmasta tuo antibioottien mustamaalaaminen tässä yhteydessä harmittaa. On aivan totta että antibiootteja määrätään liian herkästi ja turhaankin moniin vaivoihin, mutta rintatulehdus ei ole yksi niistä. Tiehyttukoksen ja alkavan tulehduksenkin voi toki hoitaa muilla konsteilla, mutta kunnollisessa tulehduksessa mukana on bakteeri, joka ei hevillä ilman antibioottia hoidu. Hoitamaton tulehdus voi kehittyä paiseeksi, joka on taas astetta ikävämpi juttu.
Hei! Meille on suotu kolme lasta -ja minulle erittäin runsas maidontuotanto… 😉 Kaikkien sääntöjen vastaisesti (toivottavasti kukaan imetystukihenkilö ei nyt lue tätä…) opin kolmannen kohdalla pumppaamaan pumpulla alkupäivinä runsaimmat maidot päältä pois, koska kivut olivat aivan järjettömät. Rintatulehdus olisi ollut taattu ellen olisi toiminut näin. Maidontuotanto ei lisääntynyt, koska tunsin kolmannella kerralla kroppani ja tiesin, että alkukauheuden jälkeen tuotanto tasaantuisi. Mutta tässä jokaisen pitää itse tietää, mikä on parhaaksi.
Täällä Saksassa suositellaan salviateetä runsasmaitoisille. Minulle kannettiin synnärillä kannuittain salviateetä sängyn vierelle, heh… (no joo, ei tämä kuitenkaan kauheasti auttanut)
Lisäksi tuohon imetysasentoon. Saksassa tulee ensimmäisten viikkojen aikana kätilö (joka on mukana kuvioissa jo raskauden aikana) kotiin tsekkaamaan äidin ja lapsen voinnin. Aivan upea juttu! Minäkin karjuin ja kiljuin lasta imettäessä, sattui kamalasti. Nämä poikavauvat taitavat imeä aika voimakkaasti. Kätilö opetti minulle aivan upean imetysasennon. Tämän jälkeen imetys ei sattunut ollenkaan. Eli, lataa noin kolme tyynyä päällekäin sohvalle. Käy istumaan tyynykasan viereen (selän taakse pari tukevaa tyynyä!), lapsi kyljelleen tyynykasan päälle. Jos tyynyt ovat oikealla puolellasi, laita oikea kätesi vauvan pään alle ja ohjaa vauvan suu rinnallesi. Näin saat hienosti juuri tuon kainaloseudun tyhjennettyä. Erittäin ergonominen imetysasento -ja imetys onkin ihanaa!
Vielä yksi vinkki, jos tuntuu, että rinnan yläosa on kivinen. Käy sängyn päälle kyljellesi. Vauva ”ylösalaisin” viereesi makaamaan kyljelleen. Eli, jos sinun jalat katsovat etelään, vauvan jalat katsovat pohjoiseen. Sitten vauva vaan aivan lähelle kroppaa ja menoksi! Vaatiin hieman harjoitusta, mutta toimi meillä oikein hyvin.
Näyttää varmasti koomiselta sirkusmeiningiltä mutta kokeilkaapas!
Kaikkea hyvää!
Tutulta kuulostaa. Molempien lasten imetysajan piti pohtia joko nyt on toisen puolen vuoro ja kumpi olikaan viimeksi, muistinko siirtää lenksun ranteesta toiseen 😀 2h imetysvälillä piti samalta puolelta imettää 3x peräkkäin mutta 3h imetysvälillä piti vaihtaa puolta melkein joka kerta, muuten suihkusi.
Kuopus oli vielä ilahduttavan jääräpäinen ja piti jopa 3 päivän syömislakkoja 3kk ikäisenä 😛 Pipetillä tungin väkisin maitoa kurkkuun ja ai sitä tunnetta kun 40min iho ihoa vasten hieman lämmitetyssä saunassa hytkyttely ja heijaaminen huipentui imemiseen sen 3 pvän jälkeen! Sitten pitikin taas boostata maitoa eli vaihtaa puolta joka kerta.
En ole koskaan voinut imettää molempia puolia samalla kertaa, huh mikä maitotulva siitä olisi seurannut.
Pahimpina aikoina mulla oli just toi päivä- ja yötissi erikseen, mutta tilanteet ja aikavälit muuttuivat kokoajan 😛
Niinkin hyvä neuvolasysteemi kuin meillä on, mutta olen kyllä ollut pettynyt siihen kuinka heikosti imetysasioihin perehdytetään ennen lapsen syntymää. Eli sama meininki tun valmentautumisen osalta kuin sulla. Fiilis on, että valmennuksessa näytettiin romantisoitu propaganda-video siitä kuinka auvoista imetys on ja tosiaan itsellä tuli ainakin järkytyksenä ongelmien määrä synnytyksen jälkeen…vaikka tiesin, että monilla on haasteita. Maidon paljous ei minulla ollut ongelma vaan nimenomaan niukkuus ja taistelu korvikkeiden ja imetyksen välissä ja huonoissa fiiliksissä, kun olin kuitenkin etukäteen ajatellut täysimettää ainakin siihen puoleen vuoteen saakka.
Totta, systeemi on upea, pienillä heikkouksilla. Perhevalmennuskokemukseni on Helsingin puolelta, nyt mennään Vantaan puolella. Olen molempien kaupunkien neuvoloissa maininnut, että ottaisivat perhevalmennuksen ohjelmaan myös mahdolliset imetysvaikeudet ja muut haasteet synnytyksen jälkeen.. (ja jälkivuodot ja imetyshiki ja jälkisupistukset ja mitä näitä ihanuuksia nyt on 😀 😀 ) Ja että apua on saatavilla eikä kellään tulisi kurjia fiiliksiä niukkuuksista tai tulvista.
Olet onnekas kun omaat oman tissikuiskaajan! Meilläkin alku oli tosi hankala, mutta onneksi olin päättänyt jo ennen vauvan syntymää, että minähän häntä imetän, enkä halua antaa muuta kuin omaa maitoa! Vauva oli täysiaikainen ja muuten täydellinen, mutta laiska. Vauva ei vain osannut ottaa rinnasta kiinni ilman rintakumia, eikä ollut kovin kiinnostunut imuhommista. Eka kuukausi menikin rintapumpussa kiinni, ja sitten tajusin vaihtaa rintakumit toiseen merkkiin. Vauva innostui MAMin kumeista, mutta pumppu jäi ahkeraan käyttöön, jottei maidon määrä olisi vähentynyt liikaa kumien ansiosta. 4kk iässä vauva sai tarpeekseen kumeista, ja siitä lähtien kaikki on ollut pikkuisen helpompaa.. vaikka toisen rinnan iho hiukan tulehtuikin (?) ja kärsin järkyttävästä kutinasta kuukausi tolkulla, kun ei mukamas ehtinyt mennä sitä näyttämään (älkää muut tehkö tämmösiä tyhmyyksiä!). Nyt kun iho alkaa olla kunnossa ja pumppailen enää vain kerran päivässä (iltamaidot miehelle, jotta saan käydä rauhassa suihkussa) on imetys ihan mahtavaa. Paitsi silloin kun vauva puree kahdella hampaallaan. Tie on siis ollut töyssyinen, mutta täytyy sanoa, että tekisin kaiken uudestaan jos tarvis olisi!
Samalla haluan sanoa, että blogisi on aivan huippu! Mua on monta kertaa harmittanut, että löysin sen vasta vauvan syntymän jälkeen.. mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kiitos, kiitos, KIITOS!!
Olipa hyvä että kirjoitit tämän.
Mä olen imettänyt kaikkia meidän lapsia ihan hyvin ja riittävästi, puoli vuotta kokolailla yksinomaan ja vuoden ikään osittaen. Ja näin jälkeenpäin imetysmuistot ovat oikein hyviä. Mutta kyllähän sinne mukaan on mahtunut tosi hankalia juttuja. Muun muassa kaikkea tuota, mitä kuvailit: paha, paha rintatulehdus, liian runsasta maidontuotantoa, imuoteongelmia, rintaraivareita, merkillisiä imetysasentoja, toisen rinnan hylkimistä, tuskaa, hikeä ja kyyneleitä.
Ja silti kysyttäessä huomaan aina jälkeenpäin sanovani, että ”joo, tosi kivasti sujui imetys tämänkin lapsen kanssa”. Koska kokonaiskuva päässäni on se. Mutta noita vaikeita vaiheita on kyllä aina ollut mukana myös.
Kunpa näistä puhuttaisiin enemmän. Että hankaluudet ovat osa useimpia imetystarinoita ainakin jossain määrin, ainakin jossain kohdassa. Mutta että niistä pääsee yli ja on olemassa keinoja, jotka auttavat. En ajattele, että rintaruokinta olisi mitenkään ainoa oikea vaihtoehto vauvalle. Ei todellakaan ole. Mutta on tosi sääli, että jos tuore äiti olisi halukas imettämään, niin sitten joku tymäkkä rintatulehdus tai monen viikon raivarivaihe saattaa helposti (ainakin ekan vauvan kanssa) pistää stopin koko hommalle. Tekisi hyvää kuulla, että niitä on muillakin. Ja että ne menevät ohi ja sen jälkeen homma sujuu taas mallikkaasti.
Puhutaan imetysasioista niin kuin ne ovat! Tsemppiä Lähiömutsille ja kaikille imettäjille!
Siis just nämä! Nää kaikki imetykseen liittyvät kommervenkit, jotka tulevat useimmille tutuiksi jossain vaiheessa.
Kävelet ja laulat samanaikaisesti kuin imetät. Hytkytät vauvaa tiettyyn rytmiin, jotta juuri tietyllä hetkellä saat tissin pienen karjujan suuhun. Imetät konttausasennossa väärinpäin. Imetät kyljelläsi vauvaa huijaten niin, että kurotatkin sen ylemmän rinnan tälle suuhun, koska muuten se yksilö ei kelpaa… Ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. Näistä pitäisi puhua enemmän!
Kiitos tekstistä ja muutenkin hienosta blogistasi! Ongelma kuulostaa tutulta ja harmittaa kun en ole suihkutissiongelmaan kuullut vinkkejä aiemmin, niillä olisi ehkä lievennetty nyt 5kk vanhan vauvani vatsavaivoja ja omia hermoja.
Kiitos tästä kirjoituksesta ja sen vinkeistä!
Imetysongelmien ja rintatulehdusten kanssa kamppaillaan täälläkin eikä tilanne ole täysin vieläkään ratkennut. Olen niin väsy, etten jaksa selittää tilannettani tarkemmin, mutta linkitän oman postaukseni aiheesta tänne, jos siihen tulleista vinkeistä olisi tämänkin blogin lukijoille hyötyä (tai jos joku tämän blogin lukija keksisi ratkaisun omaan ongelmaani)…http://turuntilda.blogspot.fi/2014/10/taisteluni-imetyskatkoon-ajautunut.html
Voi kiitos tästä postauksesta! Tässä tuli paljon ihan käytännön vinkkejä. Facebookissa voin suositella myös ryhmää iHmetys – sosiaalisen median imetystukiryhmä sekä Taaperoimettäjät (niille joille tämä on ajankohtaista).
Halleluja! Ihana kommentti <3