Vietimme viime viikonloppuna ihanan pallovatsaisen ystäväni vauva-juhlia. Siinä oli vihdoinkin syy tehdä vaatekaappini yhdelle hyllylle tilaa ja raahata juhliin tarjolle kassillinen imetysvaatteita. Vaikka esimerkiksi Boobin sinivalkoraitainen imetyspaita oli maailman pehmoisin ja mukavin päällä, niitä trikoorytkyjä ei tule ikävä.
On ihanaa voida taas käyttää koko vaatevalikoimaansa. Enää ei tarvitse ottaa huomioon sitä pikku seikkaa, että milloin tahansa täytyisi olla valmiina repimään yhdellä kädellä toppavatteiden alta tissit tiskiin. Mulla menee varmaan tovi, että voin käyttää edes mun edestä napitettavia normimekkoja. Nekin kun tuntuvat mielikuvissani haisevan maidolle niiden imetyskätevyyden takia.
Vaatemahdollisuuksien lisääntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö edelleen imettäisi. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä lapseni käy edelleen ottamassa maitohuikat pari kertaa päivässä. Aamuisin ja iltaisin tapahtuvat maitobileet mahdollistavat kuitenkin vapaan pukukoodin, joten päivisin voin halutessani olla uhkarohkea ja pukeutua vaikka takaa napitettavaan silkkimekkoon.
Mulla ei koskaan ollut tarkoituksena imettää näin pitkään. Tosin ei mulla kyllä ollut tarkoituksena lopettaa yhtään aikaisemminkaan. Mä en ollut ehtinyt suoda lainkaan paniikinkatkuisia ajatuksia imetykselle tai sen mahdolliselle kestolle, kun ennenaikaisena syntynyt lapsi jo nostettiin rinnalle. Toki olin pohtinut, että jos vain mahdollista, vauva posottaisi menemään tissivoimalla niin kauan kuin vauvoilla on tapana niin tehdä. Mulla ei vain ollut käsitystä, miten kauan niillä on tapana niin tehdä. Jossain vaiheessa imetysputkea muistan miettineeni, että vuoden ikään mennessä rinta voitaisiin jättää pikku hiljaa pois.
Täysimetyksestä silloin tällöin otettuun huikkaan siirtyminen tapahtuikin luontevasti kuukausien saatossa. Sitä ei tarvinnut sen kummemmin kelailla tai suunnittella, vaan yksi tankkauskerta kerrallaan tipahti melkein huomaamatta pois, kunnes jäljellä olivat ne intensiivisimmät ja molempien mielestä mukavimmat imetyshetket – yksi aamulla ja yksi illalla. Sillä kaavalla on vedelty nyt jo useampi kuukausi.
Aamuisin on ihanaa heräämisen jälkeen köllötellä vielä tovi sängyssä napa vasten napaa, kun lapsi natustaa aamumaitoaan. Tyyppi on aamuisin nälkäinen ja malttamaton, joten maito tasaa kurisevaa napaa sen verran, että saan vähemmillä kitinöillä aamupalan katettua. Iltaisin imetys on rauhoittumishetki, jolloin on aikaa keskittyä kutittamaan varpaita ja silittämään päätä. Vauva-aikana ilta-imetys oli myös ainut keino saada nukkumista aliarvostava lapsi nukahtamaan. Nykyään tyyppi nukahtaa omia aikojaan sänkyynsä, mutta imetys pitää paikkansa iltarutiineissa.
Lapsi ei enää rintaa tarvitse. Hän ei kitise maidon perään kuin ehkä joskus kipeänä ja todella väsyneenä. Hän ei yritä repiä multa paitaa pois kaupungilla, mutta välillä aamuisin käy noutamassa yöpöydällä olevat rintakumit hollille, jos en tajua itse pistää tissiasian kanssa hösseliksi. Lapsi on ollut mun omien menojen ja duunijuttujen takia ilman rintamaitoa pisimmillään lähes kaksi vuorokautta. Kun mua ei ole paikalla, maitoa ei myöskään kaivata. Uskoisin, että imetyksen lopettaminen onnistuisi melko kivuttomasti, vaikka minä ja meijeritkin hengailisimme mestoilla.
Mutta samalla kun en näe mitään varsinaista syytä jatkaa imetystä, en näe mitään syytä lopettaakaan. Mulle imetys on aina tuntunut luontaiselta ja kivalta, vaikka toki niiden imetysrytkyjen lisäksi täysimetyksen sitovuus sai välillä pinnan kireälle ja tuntitolkulla kestävien imetysmaratonien aikana tuli mieleen, että voisi näistä viikoista osan johonkin muuhunkin käyttää.
Nykyään imetys ei enää vaadi erikoisjärjestelyjä ja vaivaa. Vaikka siirtyisin kotona freelancerina työskentelystä täysipäiväiseksi duunariksi kodin ulkopuolelle, voisin jatkaa imetystä. Mun ei ole ainakaan tähän mennessä tarvinnut pidempään erossa ollessa pumpata maitoa, vaan maidontuotanto on pelittänyt hyvin ilmankin. Eikä mun enää onneksi pitkiin aikoihin ole tarvinnut lukittautua eroaikoina julkisiin vessoihin lypsämään räjähtämispisteessä olevia maidontuotantolaitoksia. Lenkilläkin voi käydä ilman, että tuntuu kuin rintaan olisi ommeltu liian kirein tikein kiinni kaksi äärimmilleen vedellä täytettyä kumipalloa.
Tällä hetkellä imetys on mun ja Minimen kahdenkeskinen hempeilyhetki pari kertaa päivässä. Mun lapselle antama vitamiiniruiske, joka on ollut etenkin nyt noroviruksen kanssa ähistessä tarpeen. Miksi sitten lopettaisin? No siksi, että en mä nyt aio ikuisestikaan imettää. Ja kyllä mua pikkaisen myös kiinnostaa saada oma kroppani ihan itselleni ilman ainuttakaan imetyshormonia. Niiden pirulaisten järisyttävän vaikutuksen kun huomasi yöimetysten loppuessa vauvan ollessa kahdeksankuinen. Sen lisäksi että kuukautiskierto hurahti jälleen käyntiin, mä huomasin muuttuvani lyhyessä ajassa suohirviöstä takaisin suht ihmismäiseksi naiseksi. Se radikaali muutos ei voinut johtua vain parantuneista yöunista.
Imetyksen parasta ennen päivämäärä on nyt asetettu kesäkuulle. Olen silloin lähdössä aikuisten tyttöjen kanssa pitkäksi viikonlopuksi reissuun, minkä jälkeen maitohanoja ei enää avata. Mä tiedän, että siitä tulee vaikeata. Ei lapselle, vaan mulle. Etenkin kun sitten mun pitäisi kai viimeistään luopua näistä mun rönttäisistä ja supermukavista Bravadon imetysrintsikoista ja siirtyä takaisin puristavalle ja ahdistavalle naistenalusvaateosastolle.
Koska mulla ei ole selkeätä vastausta otsikon kysymykseen, kertokaa te ajatuksenne asiasta kommenteissa.
Minulla ei ole edes tuota vaatekaappi-/alusvaatesyytä kun olen käyttänyt omia liivejä ja vaatteita koko imetysajan.
Meillä juodaan edelleen lähinnä rintamaitoa eli lähes joka ruoan päälle ja iltaisin sekä aamuisin.
Lupasin miehelle, että touhu loppuu heti kun raskaus- ja vauvavuosikilot on karistettu, 3 kg on vielä jäljellä. No ehken ollut ihan tosissani sen kanssa.
(Pohdin taaperoimetyksen saamia pitkiä katseita, mutta toisaalta sen todistettuja hyötyjä ja omia motiivejani täällä pidemmin:
http://www.lily.fi/juttu/taaperoimettaja-be)
Kiitos tästä postauksesta! Luin aiemmin tänään Hoitajat.netin facebook-sivulta, että kätilöt ovat huolissaan vauvojen lyhyistä imetysajoista. Päivitys oli saanut niin tunnepitoisia kommentteja, että teki suunnilleen mieli piiloutua komeroon kun kehtaan vielä imettää vuoden ja kolmen kuukauden ikäistä lastani. Muutenkin tuntuu, että olen taaperoimettäjänä äitikavereideni joukossa se viimeinen dinosaurus. Siksi on ilo lukea, että joku julkisesti tunnustautuu taaperoimettäjäksi ja saa sen kuulostamaan maailman luonnollisimmalta asialta.
Ps. Uutena lukijana luin myös synnytyskertomuksesi ja kappas – poikani on kolme tuntia ja kaksi minuuttia tytärtäsi vanhempi! Hieno syntymäpäivä 🙂
Ihana kirjoitus! mä olen vähän kateellinen kaikille äiteille jotka ovat imettäneet pitkään. olisin niin halunnut noita ihania kahdenkeskisiä hetkiä iho vasten ihoa vielä paljon paljon pidempään. oma tyyppi ei huolinut rintaa enää 8kk jälkeen ja siitä tuli pitkät itkut ja haikut, mulle siis. ja raivoaminen tyypille jos yritin tarjota omia antimia. nyyh. olin suunnitellut imettäväni ainakin yli vuoden. mutta. aina ei käy niin kuin haaveillaan. jos joskus tulee toinen, niin imetän ainakin kaksi vuotta (näinhän mä joskus suunnittelen kun katson imettäviä kavereitani). Ja hei, tyyppi on nyt 1 8kk ja mä käytän edelleen melkein pelkästään imetysliivejä, just niitä semmosia pehmosia,ilman kaaritukia. ne ovat niin hyvät. ja joo. rinnat ovat ku kärpäslätkät, roikkuvat ja niitä vois vaikka olalle heittää. mut juu, toisaalta ei haittaa. niin se minäkuva muuttaa ja suhtautuminen siihen. Ihania pieniä hetkiä Minimen kanssa, ne ajat eivät tuu enää koskaan takaisin, mut imetysrintsikoita voit pitää vaiks kuin kauan 🙂
Kiitos tästä! Itsekin just pohdin millon lähes vuodenikäisen imettäminen ”pitää” lopettaa, ehkei ihan vielä. 🙂
Ikää pojalla on siis melkein 1v ja 1kk. Syksyllä jatkuvat opiskelut eli 1,5v asti olisi ainakin ajatus imettää, ellei ihmeitä tapahdu.
Sitten kuin tuntuu siltä, että kyllä se tunne / hetki tulee eteen jossain vaiheessa.
Imetystukiäidin näkökulmasta voit lakata esim tarjoamasta rintaa ellei lapsi pyydä sitä itse, ottaa uuden rutiinin aamuun tai iltaan imetyksen tilalle-ihmislapsen luonnollisin vieroitusaika ei ole 1v, että ellei tunnu hyvältä lopettaa niin kukapa pakottaa 😉
Meillä oli pitkään 1-2 imetystä päivässä, mutta sittenkuin imetys loppui niin meni viikko ja ei herunut enää pisaraakaan. Välillä olin kyllä muutaman viikonlopun poissa muttei se vaikuttanut imetykseen mitenkään.
Pari tuntia sitten huomasin rintapumput edelleen kaapissa, ehkäpä ne voisi jo pistää eteenpäin kun on vuoden olleet käyttämättä.
Meillä loppui imetys ehkä kuukausi sitten, kaksoset on 2,5-vuotiaita. Mä en mitenkään aktiivisesti päättänyt lopettaa, mutta kun taaperoila oli iltaisin aina välillä muuta puuhaa niin paljon, että imetykseen meni sitten vain aikaa muusta kivasta, niin lakkasin tarjoamasta ja viikon tai parin kuluttua ei kukaan enää pyytänytkään. Itselle jäi hyvä mieli, koska me oltiin kaikki selvästi valmiita siirtymään eteenpäin – tosin imetysliiveistä mä en ole vielä päässyt. Eikä tuntunut edes pitkältä imetykseltä, esikoisen kanssa hupsahti kolme vuotta ”no vielä vähän aikaa” ajatellessa. 🙂
Täällä imetys loppui kun poika oli 1v ja 2kk. Tosin viimisen kuukauden otti enää illalla unimaidon rinnasta ja siitä oli hankalin päästä eroon… Yleensä nukahti kesken syönnin, joten nukutus oli helppo. 2- vuotiaaksi vetikin unimaidon vielä tuttipullosta. :/ Oma mokani ku nukutin aina rinnalle sen helppouden takia. Ja etukäteen luulin imettäväni sen puol vuotta…
Mä olisin ihan valmis lopettamaan imetyksen, mutta (isompi) lapsista ei. Aamumaidot on saatava. Imetän siis kahta: 3v3kk ja 1v2kk on lasten iät. Hyvinkin voi olla, että vieroittuvat yhtä aikaa. Vieroittamaan en aio ruveta varsinkaan pienempää, mutta isomman kanssa on asiasta keskusteltu ja hän ei ole valmis vielä lopettamaan. Tämä pitkään imetys ei todellakaan ollut mikään periaatteellinen päätös vaan tää on vaan mennyt näin. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Mä taisin imettää molempia 1 v 4 kk, lopusta ainakin pari kk oli enää kerran vuorokaudessa. Molempien kanssa lopetus tapahtui ennalta suunnittelematta, hups vain. Ja kyllä, haikeampaa minulle kuin tytöille. En kokenut tahtoa enkä tarvetta vierottaa. Luotin siihen, että loppuu kun on loppuakseen. Sattumalta yhtä kauan kesti molemmilla!
Kiva kirjoitus! 🙂 Itse imetän 1v 4kk ikäistä lasta. Imetyksiä on pari päivässä ja pari (aamu)yöstä. Lapselle tärkein on työpäivän jälkeinen imetys, minulle aamuyön. Ihan huipputapa torkuttaa lasta, joka muuten heräisi kuudelta… Tällä setillä mennään varmaan nyt jonkin aikaa, näin on hyvä. Koska tosiaan käyn töissä, imetys tuntuu jotenkin extratärkeältä.
Onneksi maailman terveysjärjestö suosittelee ainakin kahden vuoden ikään jatkuvaa imetystä. Siihen on ainakin toistaiseksi vielä helppo vedota, kun tutut kummastelevat. 😀
Just olenkin kirjoittelemassa omaan blogiin vastaanvanlaista kirjoitusta imetyksestä. Lapsi on nyt 1v 3kkja imetys on tavallista, kuuluu rutiiniin. Ei mitän kiirettää lopettaa, mutta toisaalta ei mua haittaa vaikka se loppuisikin. Lapsi tosin syö vielä aika usein, joten luulen että meillä ei lopettaminen olekkaan vielä pitkään ajankohtaista.
Onpa ihanaa, että imetys on mennyt noin hyvin ja luonnollisesti. Mun maitobaari on palvellut kahta asiakasta, ja viimeisin piti vieroittaa tissistä joskus 1 v 1 kk tienoilla, kun yöheräilyissä ei ollut mitään järkeä (1-2 tunnin välein herätys ja huutoa). Kun lopetin imetyksen, yöt rauhoittuivat parissa viikossa. Vähän harmittaa, olisin mielelläni jatkanut esim. tuolla mainitsemallasi tavalla imetystä pidempäänkin, toisaalta nukkuminen on niiiiin mahtavaa. 🙂 Lapsi haikaili muutaman päivän tissin perään, jos päätyi syliin imetysasentoon, mutta ei siihen liittynyt itkuja tai draamaa. Hyvä niin.
Teet just niin kuin hyvältä tuntuu. Meillä imetys loppui hieman yllättäen vauvan ollessa 9 kk kun se alkoi systemaattisesti kieltäytyä rinnasta. Olisin varmaan saanut jotain neuvoja imetystuesta tms. jos olisin välttämättä halunnut jatkaa, mutta päätin että olkoon. Ja voi mikä helpotus se lopulta olikaan! Nyt kuukausi lopettamisesta voin sanoa olevani täysin eri ihminen, olo on taas luonnollinen ja normaali. Vasta imetyksen jälkeen olen ”saanut itseni takaisin”, eli yllättävän paljon ne hormonit on ilmeisesti vaikuttaneet. Lopettaa ei siis missään nimessä kannata jos homma toimii, mutta itse olen siitä äärimmäisen helpottunut. Kaikki tyylillään!
Oispa kyllä voinut olla aivan suoraan minun suustani nämä sanat 🙂
Imetän, tyttö 1v6kk 🙂
Meillä loppui imetys lapsen ollessa 11kk, kun hän puri rinnasta systemaatisesti 5 vrk:n ajan niin aamu- kuin iltaimetyksellä. Ehkäpä tämä oli hänen tapansa kertoa lopetusasia minulle, koska imetys loppui tässä vaiheessa kuin seinään eikä kitinää rinnan perään ollut kertaakaan. Itse koin imetyksen luonnolliseksi ja erityisen helpoksi loppuvaiheessa, kun ei tarvinnut imettää kuin kotona. Kuitenkin nyt pari kuukautta myöhemmin ajattelen, että olisi maidon antaminen pullosta ollut kuitenkin niiiiin paljon helpompaa ja hätkähdän myös kaupungilla, kun näen jonkun imettävän julkisella paikalla, vaikka tämä oli minunkin arkea vielä puoli vuotta sitten. Hassu asia tämä imetys 😉
Tiina
Kiitos (jälleen) hyvästä aiheesta! Itse pähkäilen kahdeksankuisen tyttäreni yöimetyksiä. Olen myös pohtinut juuri tuota ”työpäiväimetystä” eli pitääkö mennä lypsylle työpaikan vessaan sitten kun (keikka)työt kutsuvat.. Mutta toistaalta eipä nämä meijerit tosiaan enää niin pinkeäksi ja täysiksi mene vaikka olisi imettämättä monta tuntia. Mielenkiinto heräsi imetyshormoneja kohtaan! Olenkohan minä nyt erilainen vai tuleeko minusta erilainen imetyksen lopettamisen jälkeen..
Missä kauniit kuvanne on otettu? Näyttää aika marimekkomaiselta 🙂
Minulla on täällä melkein 1 v 1 kk, joka imee rinnasta enää aamuisin. Sitäkin oikeastaan itse pidän yllä tietoisesti. Aamuimetyksen ansiosta voidaan pitää pieni leikkihetki ja heräillä rauhassa ennen aamupuuroa. Ei tarvitse heti alkaa häsläämään. Ilman sitä, että itse olen tarjonnut rintaa imetys olisi varmasti loppunut kokonaan 9-10 kk iässä. Lapsi ei vain näytä kaipaavan rintaa nyt kun ravintokin tulee muualta. Hän ei ole koskaan huolinut tuttiakaan, joten ilmeisesti imeminen ei ole hänelle luontainen rauhoittumiskeino tms. Hyvä tietysti näin, säästymme sekä tissi- että tuttivieroitukselta.
Moi!
Imetyskuukausien (1v7kk) saatossa on pikku hiljaa löytynyt myös oma näkemys tähän hommaan: jatkukoon niin pitkään, kun on jatkuakseen. Kyllähän tätä ”valintaa” lähes kaikki mun tuttavapiirissä ihmettelee, mutta meillä on tapana tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Yöimetykset loppui lähes itsestään (lapsi oli silloin 1v 3kk), joten eiköhän se joku kaunis päivä ilmoita, että ”kiitti, nyt riitti”. Alusta asti on menty vauvantahtisesti imetyksen kanssa, ja on tuntunut luonnollisimmalta jatkaa samalla meiningillä. Nykyään tyttö pyytää enää rintaa noin 0-3 kertaa päivässä (riippuu ihan päivästä).
Koen, että imetystuokiot on meidän omia söpistelyhetkiä. Tuntuu ihanalta herätä aamulla, kun onnesta hyrisevä neiti kömpii kainaloon hyvin nukutun yön jälkeen, ja kuiskaa ”Homenta. Äiti. Haluttaa tisua”. Ehkä imetys hormonit on lopullisesti pehmentänyt mun pään…
Lisäyksenä vielä, että palasin töihin osa-aikaisesti lapsen ollessa 7 kk, kun isi jäi tytön kanssa kotiin. Vaikki kaikki pelotteli, että teillä imetys kyllä loppuu siihen, niin toisinpas kävi! Kertaakaan en ole edes pumppaillut ja loistavasti on mennyt.
Anteeksi henkilökohtainen kysymys mutta alkoiko sulla siis kuukautiset kun lopetit yöimetykset?Itsellä takana pitkä imetys ja edelleen siis imetän muutaman kerran päivässä (lapsi hieman minimeä nuorempi) eikä itselläni ole kuukautisia vieläkään kuulunut. Hieman jo huolestuneena mietin pitäisikö tässä lääkärissä asian vuoksi lähteä käymään 🙂
Mun mielestä imetys tai imettämättömyys on jokaisen mutsin henkilökohtainen valinta. Sä olet hyvin perustellut omasi, vaikkei se perusteluja kaipaa.
Mun oma skidi on viisikuinen, joten en tiedä mihin tässä ollaan matkalla. En ole tehnyt suunnitelmia, vaan ajattelin että asiat jotenkin omalla painollaan ratkeaa. Nyt mennään vielä täysimetyksellä.
Ja asiaan liittymättä: mitkä on noi ihanat raitasukkikset jotka sulla on jalassa?
Terveisin toinen mutsi toisesta lähiöstä
Ja tässä näköjään puhutaan näistä yöimetyksistä: skidi nukkuu noin joka toinen yö kymmenen tuntia putkeen! Kiva juttu joo, mutta kun meijerit räjähtää. Herään itse viiden aikaan aamulla ja pohdiskelen että potkinko pojan hereille että söisi vähän. Aargh!
Meilläkin imetys on tuntunut todella luonnolliselta asialta. Vaikka ikää meidänkin junioriliigan kansalaisella on 7,5 kuukautta, on meilläkin yötissittelyt vielä jatkuneet ainakin sen kaksi kertaa yössä. Vaikka neuvolan mukaan meidän pitäisikin jo aloittaa unikoulutus, en minä siihen vielä ole ryhtynyt, sillä mielestäni neiti ei ole siihen vielä valmis ja tarvitsee vielä rintaa.
Itsekään en koskaan ollut miettinyt sitä, kuinka pitkään tulen imettämään, vaikka kysymyksiä sen suhteen olenkin saanut. Olen vain kohauttanut olkapäitäni ja todennut, että imetän niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Luotan itse omaan vaistooni asian suhteen. Miksi imetyksen lopettamisen kanssa pitäisi kiirehtiäkään?
Mielestäni nykyisin on melko hassua, että äidin tulee perustella imetystään muille. Nykyisin on ymmärrettävää jos ei imetä, mutta auta armias jos kerrotkin imettäväsi, niin johan saat sontaa ja liudan kyselyitä niskaasi. Mielestäni imetys on yksi maailman luonnollisimmista asioista, mutta miksi se silti kerää kyseenalaistamisia?
Ei se pitkä viikonloppukaan välttämättä tarvise imetyksen loppu olla jos ei vielä lopettaa viitsisi. Itse olin 8 päivää sairaalassa kun kuopus syntyi mutta edellisen lapsen imetys jatkui sen jälkeenkin vielä aamuisin. 2v11kk iässä hänet sitten vieroitin kun ei osoittanut itse lopettamisen merkkejä. kaksi vanhinta olen imettäny 2v ja 1v8kk ikään. Minusta imetystä voi jatkaa noin kauan kuin äiti ja lapsi haluaa. itselläni 3-vuotta on sellainen henkinen raja jonka yli en halua imetystä jatkaa. ja vaikka kuulee monesti ettei imetyksestä ole hyötyä myöhemmin enää niin kyllä siitä on paljon hyötyä. saa vasta-aineita, lohtua etenkin jos onnkipeänä, läheisyyttä ja sitä maitoakin toki. Minusta taaperon kanssa on hyvä mennä niin ettei tyrkytä muttei myöskään kiellä. niin kauan kuin se mielekkäältä tuntuu. Kauhistelijoita riittää aina. Voisivat suunnata energiansa vaikka kamaliin väkivaltatapausten kauhisteluun kuin luonnollisen asian. 🙂
Imetin 1v 3kk ikään muistaakseni ja nyt jälkikäteen olen miettinyt, että miksi hemmetissä niin kauan. Arki helpottui tosi paljon sen jälkeen kun musta tuli ihminen eikä ruokapöytä ja hellyyttä haettiin minulta, ei mun tisseiltä. Yön muuttuivat sata kertaa rauhallisemmiksi ja omakin hormonitasapaino teki musta huomattavasti elävämmän sen touhun jälkeen. Yksinhuoltajana sitä miettii asiaa myös oman hyvinvoinnin kautta ja jos oisin tiennyt miten paljon elämä helpottuu (meillä, en nyt yleistä) olisin lopettanut huomattavasti aiemmin, se olisi ollut myös lapsen paras meillä. Mut en kadu tokikaan, seuraavalla kerralla jos sellainen tulee en aio hippeillä perhepedeissä ja imetyksissä näin totaalisesti mitä ekalla kerralla tein, ihan oman jaksamiseni takia. Lopetus tapahtui laittamalla vain laastarit nännien päälle ristiin ja sit ihmeteltiin viikko, et onpa kumma kun ei oo tissiä 🙂
Meillä loppui imetys 1v1kk iässä siihen kun poika alkoi purra mua tissistä ja nauroi siihen päälle joten meni ihan pelleilyksi koko homma…Raaskin sitten sen takia lopettaa, muuten ois ollut mulle varmasti vaikeempaa 🙂
Mä lopetin, kun poika oli pikkasen päälle 1v. Meillä meni aika lailla samalla lailla kuin teillä, että imetyskerrat vain väheni ja väheni ja sitten oli enää se aamun ensimmäinen ja illan viimeinen. Mulla ei olisi ollut mitään kiiretta lopettaa, mutta haaveissa oli tämä toinen lapsi. Ja kun sisarusta ei ensimmäisestä kierrosta tarttunut mukaan, olin ihan varma, että se johtui siitä, että imetin ja päätin lopettaa. Lopettaminen meni mukavasti. Se vain loppui. Kun minä en antanut, poika ei myöskään pyytänyt ja unohti koko rinnan. Ja seuraavasta kierrosta muuten tuli tämä meidän pikkusisko, vaikka tuskin se imetys siinä mitään esti. 🙂
Pikkusiskoa haluaisin imettää vähintään yhtä kauan, mutta ehkä vähän kauemminkin, nyt kun ei ole seuraavaa hetkeen suunnitteilla. Tämän kanssa tosin imetys ei ole mitään ihanaa ja leppoista, vaan suurta taistelua, mutta oon ihan varma, että kun vielä jaksan taistella vähintään toiset 3kk niin tämä tästä rauhoittuu. 🙂
Ihan asian vierestä mutta APUA miten ihana kangas ylimässä kuvassa takaoikealla, marimekko? Pliiiiis jeesaa, pakko saada :D.
Itse koin esikoisen kanssa tuon ”imetyssurun” kun imetys loppui mielestäni liian aikaisin vauvan ollessa juuri 8 kk. Suru on helpottanut vuosien myötä (esikoinen pian 8 v.) mutta kokemus on kyllä vaikuttanut myöhempiin imetyksiini. Kakkosta täysimetin ensin 6 kk ja tytön ollessa 1v4kk imetys loppui omasta tahdostani. Nyt kolmonen on juuri täyttänyt vuoden ja imetys jatkuu sekä päivin että öisin.
Vastaan vaikkei minulta kysyttykään, kun sattui sopivasti: olen tuo 1v 4kk -ikäistä imettävä anonyymi tuolta ylempää. Minulla alkoivat kuukautiset pari päivää sitten. Yöimetyksiä on edelleen silloin tällöin.
Kyllä ne sieltä tulevat luonnostaan jossain vaiheessa, älä huolehdi! Joillain tosin ilmeisesti vasta sitten, kun imetys loppuu kokonaan. Kätevää, ellei halua uutta lasta pian. 🙂
Vou, omilla rintsikoillakin, sä oot sissi! Mä meinasin alkuun, että mähän kans vedän ihan omaa vaatekaappia varioiden – rintsikoita sentään ostin ja sain. Niinkin kyllä pärjäsi, mutta mä olen sen verti mukavuudenhaluinen, että johan elämä ihanoitui, kun ostin ensimmäiset käytetyt imetystoppini alupaidoiksi kirpputorilta. Sen jälkeen niitä kertyikin yksi pinollinen kaikenmallista ja -näköistä.
Kiitos myös kaikille muille kommentoijille, on ollut ihanaa lukea kokemuksianne. Kummallista, että kun kaikki on mennyt ilman pohtimista niin luontevasti tähän mennessä, yhtäkkiä joutuukin päättää, pitäisikö sitä lopettaa vai sittenkin jatkaa. Mä vastaan kaikkien kommentteihin myöhemmin, nyt keskityn naputtamaan kirpputoritavaroita Huutonettiin.
mulla on alkanut kolmesti ennen 3kk ikää, eikä väliä onko tisseistä tullut mitää vai ei.
Imetin ensimmäistäni tasan vuoden ikään asti. Tässä vaiheessa oli jäljellä vain iltaimetys ja koska hän ei koskaan pulloa huolinut, oli helppo siirtyä suoraan tavalliseen maitoon nokkamukista. Imetin koko ajan 'itseni' tahtisesti enkä tarjonnut rintaa kuin tiettyinä kellonaikoina, en siis lohduksi ym. Tästä syystä lopetus oli todella helppoa, seuraavana iltana olikin puuroa eikä imetystä tarjolla, ja siitä nukkumaan. (Puuroa siksi etten uskonut lapsen juovan maitoa mukista tarpeeksi koko yötä varten.)
Nyt imetän toista lastani, joka on 5 kk. Samalla kaavalla mennään, eli minä tarjoan maitoa silloin kun on ruokailunaika ja 4 kk lopetin yöimetykset kun vauva alkoi nukkua aamuun asti ilman. Imetän kun menen itse nukkumaan, (lapsi menee seitsemältä, minä noin kymmeneltä petiin) ja tällä imetyksellä vauva nukkuu aamuseitsemään.
Olen varmasti monessa asiassa poikkeus. En usko siihen että vauvat tarvitsevat yöllä maitoa 3-4 kk jälkeen ja olen opettanut molemmat lapseni nukkumaan omissa sängyissään alusta asti. En ole 'maitobaari' jonka paitaa nyhtämällä saa maitoa. Silti en ole koskaan kummallekaan lapselle korviketta antanut ja rakastan varsinkin iltaimetyksiä jotka teemme vaakatasossa ja kaikessa rauhassa. Olen saanut lapset tiukalla aikataululla (ikäeroa 18kk) ja saanut silti nukkua täysiä yöunia paria ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta kummankin vauvan kanssa. Ajattelin imettää tätä nuorempaakin siihen yhteen vuoteen asti jos kaikki menee hyvin.
Kyllä nämä imetyksen kestot ja lopettaminen on niin henkilökohtaisia asioita, että mielestäni jokaisen pitää tehdä juuri niin kuin itselle hyvältä tuntuu.
Itse imetin aikanaan tyttöjä muistaakseni 1v 8 kk, 2v 3kk ja nuorimmaista reilun 3 v. Ihan tarkkoja aikoja en enää muista kun lapseton jo 16, 13 ja 9 v.
Jossain vaiheessa vaan kunkin kohdalla tuli sellainen ole, että nyt riittää. Ehkä esikoisen kanssa olisin voinut imettää pitempäänkin, mutta silloin ei ollut vielä ”itseluottamusta” jatkaa niin pitkään kun itsestä tuntui hyvältä. Nuorimman kohdalla lopetin,kun homma alkoi mennä totaaliseksi leikkimiseksi.
Olen kaikkien kolmen kanssa mennyt kokopäivätöihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen ja aamuin illoin meillä silloin imetettiin. Usein homma meni niin, että aamulla lyhyet heräilyimetykset, töistä tultua toiset ja nukkumaan mennessä kolmannet. Siinä se, ja jos en ollut paikalla ei ímetystäkään kaivattu.
Tosin mun oli pakko ostaa neljä menkkahaukan tuubitoppia, kaksi mustaa, yksi valkoinen ja beige eli joka asun kanssa sopi joku väri. Ne sai pienempi-kaula-aukkoisten mekkojen ja paitojen alle. Ei tarvinnut sitä venynyttä ja arpista mahanahkaa esitellä kaikille kahviloissa. Peittivät pepunkin siveyssyistä ja lämmittivät arkoja utareita. 😀
Hei Pingale! Luultavasti kaikki menee hyvin, ja kun olet poissa vauvan luota, etkä mieti häntä, rinnatkaan eivät tuota urakalla maitoa. Vauvan läsnäolo ja hänen ajattelemisensa saavat maidon herumaan!
Itsekin olen sitä mieltä, että olen ihan oma itseni, ja työkykyinen koko ajan vauvasta huolimatta. Tätä on moni ihmetellyt, siis että kuinka voin olla näin normaali! Kyllä meitäkin siis on, vaikka moni korostaakin ”äitipäätä” ja hormonihuurujaan.
Raskaaksi voi tulla jo ennen niitä ekoja kuukautisia, aivan samoin kuin teininäkin! Kuitenkin kaikilla tämä asia menee omaan tahtiin, joillakin menee hyvin pitkään, ennen kuin kuukautiset alkaa.
Hetki on hämmentävä kun lukee jonkun tuntemattoman kirjoitusta luullen sitä omakseen… Imetys loppui kokonaan lapsen ollessa 1v 7kk ja myönnän sen olleen vaikeampaa minulle kuin lapselle. Siitä yhdestäkin kerrasta pidin kiinni vielä ensi viikon, kuun loppuun, vielä siihen saakka kun hän täyttää 1v ja niin ja niin monta kk. Jne.Eräs ilta lapsen mentyä nukkuun huomasin kauhukseni etten ollut imettänyt sitä kertaakaan koko päivänä. Silloin päätin sen olleen ensimmäinen päivä. Näin päätös oli helppo hah haa! En olisi ikinä uskonut sen kestävän noin pitkään, mutta en kokenut sitä kovin suurena riesanakaan. Jännä kuinka nyt ajattelen asiaa aivan erilailla ja paljon enemmän kun uusi tulokas on tuloillaan. Melkein jo surettaa, kun tiedän säästyväni ajanpuutteen vuoksi niiltä mahdottoman pitkiltä ja puuduttavilta illoilta sohvan ja imetystyynyn välissä =)
Minäkin kannustaisin tekemään niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Jos haluat lopettaa ennen kuin Minime haluaa lopettaa, imetyksen äidintahtiseen lopettamiseen on konstinsa (joku taisi jo aiemmin niitä listailla?), ja jos Minime alkaa menettää kiinnostustaan ennen kuin sinä – no, sille ei ehkä voi paljoakaan. 🙂
Miksikö taaperoimetystä? Imetin lähemmäs 3,5 vuotta myöskin niin, että en koskaan suunnitellut imettäväni niin kauan tai lopettavani varhemmin. Pitkä imetys sopi kyllä monestakin syystä minulle – olin ihan tyytyväinen hormonitoimintaani ja hyvinvointiini, seksielämääni ja vartalooni, ja läheisyyshetket lapsen kanssa tuntuivat ihanilta. Palatessani töihin läheisyystankkaus myös imetyksen keinoin tuntui helpottavan kummallakin elämänmuutosta. Imettäminen tuntui helpolta, kun ei tarvinnut miettiä maidon riittämistä, imetyshetkien aikatauluttamista suhteessa lapsen muihin aterioihin, imuotteita, rintatukoksia, yöimetyksiä, imetysvaatteita… Saatoin mennä niin kuin halusin, reissata myös itsekseni, eikä tarvinnut pohtia, tuhoaako se imetyksen. Jäljelle jäivät oikeastaan vain imetyksen hyvät puolet. Kolmen ja puolen vuoden mittaan paineita tehdä imetyksen suhteen niin tai näin ilmaantui ulkopuolisilta tahoilta (kuten ehkä arvata saattaa – kaksivuotiaan imettäminen sukujuhlissa niin, että joku täti sattui huomaamaan ruokintatoimet, aiheutti melkoista silmien pyörittelyä…), mutta helpotti kyllä, kun sain todella sisäistettyä sen, ettei imettämiseni kuulu kenellekään muulle kuin minulle ja lapselle. Ja toisaalta suurimman osan tuosta ajasta imetyshetket olivat iltarauhoittumista kodin nojatuolissa ilman silmiään muljauttelevia tätejä. Parikin kertaa asetin jostain syystä rajan imetyksen lopettamiselle, mutta kun lopettaminen ei tuntunut minusta eikä lapsesta hyvältä idealta, lopetin lopettamisen. Imetyksestä irtautuminen sujui niin, että lapsi alkoi kadottaa imuotetaan, maidon määrä kävi ilmeisesti hyvin vähiin ja lopulta lapsi ei pyytänyt päästä maidolle. Olimme tyytyväisiä.
Joo, mä en halunnut sitä mahanahkaa esitellä, vaikka oltaisiin oltu lapsen kanssa kahdestaa kotona.
Mä luulen, että taaperoimettäjiä on enemmän kuin mä ja sä luullaankaan. Ainakin postauksen kommenttien perusteella. Yleensä kun tämän ikäisten imetys tapahtuu mun tapaani lähinnä kotioloissa, eli sitä mitä ei näe, ei ole 🙂
Joo, se oli hieno syntymäpäivä!
Joo, mä voin kuvitella, että olisi tullut tuo omituinen ”imetyssuru”, jos vauva olisikin yhtäkkiä alkanut kieltäytyä rinnasta. Kun se suru on hiipinyt imetysrintsikoiden alle jo nyt, kun pohdin, pitäisikö imetys lopettaa.
Ihan järisyttävää, miten paljon oudon voimakkaita tunteita itsellä liittyy imetykseen. Niin kuin nyt vaikka pumpattu maito. Välillä mies erehtyi mun nähden heittämään tuttipullon pohjalle jääneet maidot kylmästi lavuaariin. Ilman seremonioita! Mun rakkaudella tuottaman ja vaivalla pumppaaman maidon! Ihan niinkuin sille maidolle nyt olisi voinut jotain muuta tehdä kuin heittää pois, mutta siltikin se tuntui pahalta. Sekopäistä!
Ole hyvä! Joo, ihan sama, olen pohtinut, että koska se ”pitää” lopettaa. Hassua olla tekemässä päätöstä jostain tällaisesta asiasta, kun alun vaikeuksien jälkeen kaikki imetyksessä on mennyt niin luontevasti sekä ilman säätämistä ja miettimistä.
No kyllä nyt on alkanut vähän siltä tuntua. Ja joo, illan voisi aika iisisti tiputtaa pois. Aamuisin välillä selvästi tahtoo rinnalle, välillä ei koko asiaa muista. Että eiköhän tää tästä pikku hiljaa jää pois kuvioista. Tuntuu vaan niin kummallista olla tekemässä päätöstä lopettamisesta tai jatkamisesta. Mä en ikinä voisi olla, että tämä tässä on nyt viimeinen imetykseni koskaan. Sen pitäisi enemmänkin loppua niin, että kah, enpäs ole pariin päivään imettänyt, että ehkäpä en enää imetäkään.
Kuullostaa just sellaiselta imetyksen lopetukselta, mitä itsekin toivoisin. Iisisti, huomaamatta ja kivuitta. Mutta ne imetysliivit! Mä en tahdo palata normirintsikoihin! 😀
Joo mä kans nukutin rinnalle, kun se oli paras (jos ei ainoa…) keino nukkumista aliarvostavan vauvan kanssa. Pelkäsin kans, että nukahtaa vielä teini-ikäisenäkin vain tissi suussa, mutta onneksi ei. Yhtäkkiä tyyppi hokas, että nukkuminen on ihan jees ja että itsekseen nukahtaminenkaan ei ole heitteille jättöä. Onneksi, en tiedä, miten olisi käynyt, jos se olisi hänelle pitänyt opettamalla opettaa.
Aika sissimutsi oot! :)) Jos oikein ymmärrän, olet imettänyt putkeen yli kolme vuotta ja välillä ollut raskaanakin, wow! Mun pää ei olisi kestänyt sitä hormonimyrskyä 😀
Joo, pitäis varmaan pian tipauttaa iltaimetys pois ja jatkaa vain aamuisin. Mäkin toivoisin, että kävisi juuri noin: ennalta suunnittelematta, hups vain! En voisi istua imettämässä ja miettiä, että tämä on tässä nyt viimeinen kerta kun imetän tätä lasta.
Jos duunit ovat kodin ulkopuolella, imetyksen merkitys varmasti korostuu. Jestas, miten hankala päätös. Tai ylipäätään hankala ajatuskin, että tällaisesta pitäisi päättää, kun muuten kuviot menneet niin luontevasti ja miettimättä.
Joo, sama. Ei nyt kiirettä lopettakaan, mutta ei haittaisi vaikka loppuiskin. Vaikka toki haikeus siitä lopettamisesta kyllä tulisikin.
Jos kuvioissa olisivat vielä yöimetykset, etenkin noin usein, ni kyllä menis baarin luukut nopeasti kiinni. Mutta nyt kun tää menee niin vaivatta tossa sivussa, en oikein tiedä lopettaako vai jatkaakko vai lopettaako vain koko asian pohtiminen ja jatkaa.
Mulle imetyshormonit vaikuttivat kans todella selkeästi. Sen tajusi parhaiten, kun yöimetykset loppuivat. Käsittääkseni yöimetys pitävätkin hormonitoimintaa vahviten yllä? Ja nyt kun imetys on vähentynyt pikku hiljaa tähän kahteen, alan tajuta miten mudassa aivot välillä olivat imetyksen ajan. Kaksi imetystä vuorokaudessa ei tunnu enää miltään, vaan fiilis on normaali. Jos nyt olisin vastasyntynyt rinnallani, tekisin kaiken kyllä imetyksen kanssa ihan samalla tavalla ja imettäisin pitkään, jos siltä tuntuu. Mutta on se kyllä ihanaa olla taas vähän selkeämillä vesillä.
Hihi! Joo, taitaa taaperoimettäjiä olla paljon enenmmän kuin mä ajattelin. Se puuha kun tapahtuu yleensä ”piilossa” kotona, kun vauvoja on vähän pakkokin imetellä tissit heiluen milloin missäkin. Ja se mitä ei näe, ei ole olemassa 😀
Hahah, lapsella on ollut selvä viesti 😀 Mäkään en tosiaan koe tätä nykyistä paria imetystä enää lainkaan vaivalloiseksi, kun lapsi voi olla ilmankin niitä kahta hörppyään, jos mulla vaikka on muuta menoa. On kyllä ihanaa, että kaupunkia ei enää tarvitse hahmottaa imetyskartastona, kun ei tarvitse olla valmiina säntäämään muutamassa minuutissa jonnekin raottamaan paitaa vauvan ilmoittaessa nälästään.
Mä en muista, koska viimeisen kerran lypsin täpötäysiä meijereitä helpottaakseni oloani. Paljon sitä olen joutunut tekemään, mutta yhtäkkiä huomaa, että ei enää tarvitse moiseen ryhtyä. Riippuu tietenkin siitä, miten paljon sillä hetkellä imettää.
Mulle imetyshormonit vaikuttivat tosi vahvasti. Mutta taidan olla jotenkin herkkä niiden heilahtelulle, kun e-pilleritkin ovat ihan saatanasta. Kirjoitin aiheesta muinoin Uudessa Mustassa: http://uusimusta.squarespace.com/etusivu/2011/8/1/hyvastit-e-pillereille.html Toki niitä imetyshormoneja on edelleen kropassa kun kuitenkin imetän, mutta vähäisen imetyksen takia ne kai ovat niin vähäisiä, että eivät mua haittaa. Ja vaikka näin jälkikäteen tajuan, miten paljon hormonit muhun vaikuttivat, imettäisin kyllä ihan samalla tavalla siitäkin huolimatta. Työkykyisyyttä mä olen imettävien kavereiden kanssa pohtinut, mä kun en olisi imetyspään takia ollut todellekaan työkykyinen vielä esimerkiksi puolen vuoden kuluttua synnytyksestä. Että voi anonyymi nauti, että olet imetyksestä huolimatta ”normaali”! 😀
Joo, se aamuhetki rinnalla on kyllä ihanan lempeä startti päivään. Että iltaimetyksestä varmaan täällä lähdetään seuraavaksi vähentämään ja katsotaan sitten, koska tipahtaa se aamukin pois.
Ihana keskustelu! Mä imetin kolmosta ja nelosta 1v8kk. Esikoiskaksosiani aikanaan vaan 5kk, ja silloin jo toivoin, että jos joskus vielä saan lisää lapsia, haluan imettää pitkään. Tulikin 8v ikäeroa kolmoseen, mutta pääsin toteuttamaan haaveeni. Ei se ihan kivuttomasti sujunut, mutta kun alkuun päästiin, niin jopas oli helppoa ja niin ihanaa <3 Yöunet tosin meni myös, kun tyttö heräili usein ja tissiä sai heti, kun halusi. Nelosen kanssa sama juttu. Kipuilin monta kuukautta lopettamispäätöstä, koska tiesin, etten enää koskaan tule imettämään. Surin siis samalla viimeistä vauvaani. Lopulta kyllästyin yöimetyksiin, ja olin valmis lopettamaan. KYllä se sitten siitä!
Olen luekellut ihanaa blogiasi aina silloin tällöin, ja meillä on ilmeisesti hyvin samanikäiset tytöt. Itsekin pohdin asiaa reilu kuukausi sitten, ja mieheni kannustuksella päätin lopettaa imettämisen, kun lapsi ei tuntunut sitä erityisesti kaipaavan. Koin muutaman päivän ihan hirveitä morkkiksia, mutta lapselle asia oli ok. Se kävi helposti, ja tavallaan itsekseen. Vaikka hirveän haikeaa se oli, ja välillä tulee vähän ikävä vaikken edes tajua miksi ihmeessä
Positiivisin puoli imetyksen lopettamisessa on ollut se ihana vapaus, että miehenikin voi laittaa lapsen nukkumaan iltasatuineen ja hammaspesuineen, kun minua ei tarvita siihen väliin iltamaitojen kanssa. Eikä lapsi enää revi paidankauluksesta julkisilla paikoilla…
Minun pohdintaa aiheesta löytyy täältä: http://www.lily.fi/juttu/tissibaari-sulkeutuu
Mä saatan kuulua siihen onnekkaaseen (?) anonyymin porukkaan, koska en koe olevani erityisen erilainen nyt imettäessä. Kukaan ulkopuolinenkaan ei ole siitä maininnut.. (Tai sitten ei ole uskaltanut, hehe.) Mutta toisaalta mun on vaikea erottaa mikä on syytä hatarahkoon päähän, hormonit vai katkonaiset yöunet.
Kiitos e-pilleri-kirjoituksesta! Olisi voinut olla omasta kynästäni/näppäimistöstäni! Nimim. Ei enää ikinä pillereitä.
imetyshormonit on varmaan pehmentäny munkin pään, toi on nimittäin tosi suloista.<3
Kyllä imetys loppuu luonnostaan jossain vaiheessa, ilman väkisin päättämistä. Joko lasta ei enää kiinnosta tai äitiä alkaa ärsyttää. 😀
Tuo oli nimenomaan se, mitä en olisi pystynyt tekemään: imettämään ”viimeistä” kertaa! Olisin varmasti nyyhkyttänyt koko touhun ajan. Tai vollottanut.
Voi ole iloinen, jos imetys ei tee susta täysin hattara-aivoa 😀
Joo, tuo jatkuu niin kauan kuin on jatkuakseen kuullostaa hyvältä munkin tilanteeseen. On niin omituista olla nyt miettimässä asiaa, joka on aikaisemmin mennyt (alun säätöä lukuunottamatta) niin luontevasti ja pohtimatta.
En koe kysymystä liian henkilökohtaiseksi, mutta ihana kun ajattelit sitäkin mahdollisuutta 🙂 Juu, mulla alkoivat muutama viikko yöimetysten loppumisen jälkeen. Siksi yhdistin nämä kaksi asiaa toisiinsa, mutta olen kans kuullut monenmoisia tarinoita kuukautisten alkamisesta synnytyksen jälkeen.
Joo, se tosiaan on jokaisen henkilökohtainen valinta. Mä kuitenkin kuulen mielelläni myös muiden ajatuksia asiasta, niitä henkilökohtaisia valintoja. Kun on niin outoa olla ensimmäistä kertaa pohtimassa että pitäisikö lopettaa vai jatkaa, kun kumpikaan ei ole toistaan parempi tai huonompi vaihtoehto.
Mä niin muistan kans sen vaiheen, kun lapsi alkoi silloin tällöin nukkua täysi öitä. Heräsin kans neljän jälkeen siihen tunteeseen, että rinnat räjähtää. Siinä sitten torkuttiin koiranunta ja ihan odotettiin, että voikun heräisi vaikka jo kuudelta, että voisin imettää 😀 Onneksi rinnat ovat siitä vekkulit, että jossain vaiheessa ne sitten tajuavat vähentää tuotantoa, eikä räjähdystunteeseen enää tarvitse herätä. Ainakin näin mulla.
Raitasukkikset on itse asiassa raitalegginssit, Marimekosta 🙂
Joo, mustakin tässä asiassa on hyvä luottaa omaan vaistoon. Ja nyt kai mun vaisto on alkanut sanoa, että olisikohan pian aika lopettaa 🙂 Mä en ole onneksi joutunut selittelemään imetystäni. Mutta jostain itse kehittelemästäni häveliäisyyteen liittyvästä syystä en enää yli yksivuotiasta ole mielellään imettänyt julkisilla paikoilla. Mutta eipä sitä yleensä aamutuimaan tai lapsen iltauniaikaan ole tullut lapsen kanssa oltuakaan kaupungilla hillumassa 😀
Joo, ei se pitkä viikonloppu varmasti olisi imetyksen loppu, jos en niin haluaisi. Maitoa tuntuu piisaavan niin hyvin useiden päivien tauoista huolimatta. Mutta kun on joku takaraja pitänyt projektille laittaa, se olkoon se. Mustakin imetystä voi jatkaa just niin kauan kuin äiti ja lapsi haluaa. Ja kun meillä kumpikaan ei nyt enää ihan välttämättä hommaa tahdo pitää yllä, on tullut aika saattaa yksi prokkis loppuun.
Ihana kuulla, että olet imettänyt noin pitkään!
Ai niin, sulla oli ne laastarit :DD Mutta joo, sä kyllä jaksoin hurjan pitkään, vaikka yötkin oli ihan kaaosta. Mulle tästä ei onnekseni ole enää mitään vaivaa, kun yöt ovat olleet, ONNEKSI, rauhallisia jo kuukausia. Ja parit huikat aamulla ja illalla eivät paljoa energiaa ja aikaa vie, etenkään kun niitäkään ei ole pakko antaa.
Mut se hormonimyrsky täysimetyksen aikaan, jestas!
Nauroi päälle, hahahha! Ovela kaveri! Ihan hyvä merkki siitä, että nyt voi lopettaa 😀
Tolleen just toivoisin imetyksen loppuvan. Että se vain loppuu. Luonnollisesti ja huomaamatta.
Tsemppiä imetystaisteluun kuopuksen kanssa!
No iiiik apua kans! Eikö oo ihana! Kuvat on otettu Marimekon pressissä, joten kaikki printit ovat Marimekon syksyn mallistoa. Siihen asti on pakko jaksaa odottaa 😀
Mäkään en ole ollut maitobaari, jolta olisi pyydetty hanojen avaamista paitaa nyhtämällä. Mutta etenkin vauvana annoin kyllä maitoa aina kun tuntui siltä, että lapsi sitä halusi.
Vaikka nykyään on mentykin jo monien kuukausien ajan täysillä öillä, sun yöunet kuullostavat kyllä mahtavilta!
Joo, ovat munkin mielestä henkilökohtaisia asioita, joissa jokainen tekee omien tuntemustensa mukaan. Mä kuitenkin mielelläni kuulen myös muiden kokemuksia ja ajatuksia omista imetyksistään.
Jos työpöytäni sijaitsisi nyt jossain muualla kuin olohuoneen nurkassa, olisin varmasti paljon halukkaampi jatkamaan imetystä vielä.
Just tolleen toivoisin sen menevän, huomamatta. En pystyisi siihen, että tietäisin tämän nyt olevan viimeinen imetys koskaan.
Meillä taidetaan mennä mun tahtoni mukaan, sillä ei lapsi rintaa juurikaan enää pyydä, mutta ei toisaalta tarjottaessa kieltäydykään. Ehkä just siksi musta alkoikin tuntua, että olisi kiva saada tämä projekti päätökseen. Vaikka se haikeata onkin. Lapsi tuskin pian enää koko rintaa edes muistaa.
Ihan imetystarina, kiitos sen jakamisesta!
On varmasti totta, että jos tietäisi varmasti, että tämä on viimeinen imetykseni ikinä millloinkaan koskaan, sitä ehkä tahtoisi imettää vielä kuitenkin tovin pidempään. Kun niiden alkuvaikeuksien jälkeen meilläkin imetys on onneksi ollut helppoa ja ihanaa – ainakin melkein aina.
Joo, on hassua, miten imetystä itse ikävöi ja tuntee morkkista ja haikeutta asiasta, vaikka lapselle lopetus tuntuisi olevan ihan ok.
Voi auuts! Mä täällä vielä odottelen, että 3v 9kk lapsi ei enää haluaisi rintaa… Sen takia tähänkin sivuun törmäsin kun yritin googletella apuja, miten saan sen vieroitettua 😀 Nukkumaan mennessä ja yleensä herätessä ottaa maitoa, muuten en anna vaikka joskus harvoin (väsyneenä) pyytääkin.
En hirveästi tätä imettämistä enää kylillä mainosta. 😛
Hei! Olen 1,8 vuotiaan pojan äiti ja mietin milloin lopetan ja miten. Poika haluaa usein tissiä, yöllä, päivällä ja aamulla. Annanko pojan itse päättää vai otanko itse päätös vallan? Tietääkö kukaan onko helpompaa yli lihavan naisen joka on 36 niin laihdutttaa kun imetys on kokonaan loppunut?
Oli ihanaa lukea tarinoita ja mielipiteitä taaperoimetyksestä.
Nim. Kristiina