Vietimme miehen toisen isyysvapaapätkän viime vuodelta tutulla vuokramökillä Inkoossa. Metsäläisenä olo silloin tällöin tekee hyvää, vaikka kuinka olisi vannoutunut kaupunkilainen. Kun päivän kulku rytmittyy ruokailun, syömisen ja peseytymisen ympärille, mieli luiskahtaa johonkin alkukantaiseen tyyneyteen. Mikäs tässä on ollessa, kun lautasella on puuroa, kaivossa pesuvettä ja peittojen alla lämmin nukkua. 

Kävimme kuljeksimassa mökin lähimetsissä, josta löytyi pienien peikkojen koloja, soliseva puro ja pari sangollista suppilovahveroita kotiinviemisiksi. Törmäsimme myös nuoreen hirveen, joka meidät nähdessään hyppäsi järkytyksestä kolmen metrin loikan. Lapsi oli varma, että pitkäkoiven jälkeensä jättämät hirvenpapanat ovat isoja suklaarusinoita.

Lämmitimme saunan joka päivä jo alkuillasta, ja saunoimme ilman kiirettä mustaksi löylytetyssä pihasaunassa. Vesi höyrysi pesusoikoissa ja kylpyvannassa, eikä saunavuoron loppumista tarvinnut harmitella. Aika menetti merkityksensä, kun klapit rätisivät ja paukkuivat kiukaanpesässä. Ensimmäisenä iltana jäädessäni viimeisenä saunan lauteille, läiskin kasvoilleni naamion, nostin varpaat ylös ja avasin oluen. Edelliskerran join holillista olutta päivälleen yhdeksän kuukautta siitä hetkestä Valle Gran Rayn mustahiekkaisella hippirannalla.

Iltaisin katsoimme elokuvia ja menimme koko sakki aikaisin nukkumaan. Raahasimme patjat mökin olohuoneeseen, jotta mahduimme koko perhe mukavasti pötköttelemään vierekkäin. Siihen oli mukava nukahtaa kylki kyljessä, kun takkatuli lämmitti varpaita ja pihalla männyt humisivat syystuulessa.