Mutkatonta ja hauskaa kansanvälistä kantoliinaviikkoa ihanat! Teemaviikon kunniaksi kaivoin koneelta lähes kaksi vuotta sitten otetut kuvat Thaimaan perhekuukausireissulta, jossa meillä ei ollut mukavuus- ja käytännönsyistä mukana lainkaan rattaita. Menopeleinä toimivat taaperokokoiset kantoreput, toinen Liinalapselta saatu Wompat (meillä käytössä siis 1–3-vuotiaille tarkoitettu malli, joka kulkee nimellä keskikoko) ja toinen Ipanaiselta saatu Tula. Tässä vihdoin tarkempi syyni Wompatista ja Tulasta.

Aikaisemmin olen laittanut vastakkain vauvakokoiset reput Tulalta ja Ergolta. Mikäli vertailut kiinnostavat enemmänkin, olen myös tehnyt Vauva-lehteen (5/2014) kantovälinevertailun, jossa mukana oli kantoreppujen lisäksi kantoliinoja ja rintareppuja. Sitä saa varmasti vielä kirjastoista lainattua. Ja Lähiömutsin kaikki kantamisaiheiset postauksethan löytyvät täältä.

Kantotuntuma. Molemmissa repuissa lapsi on sammakkoasennossa, eli jalat ovat pyllyä ylempänä. Lapsi siis istuu mukavasti ikään kuin reppuselässä, eikä roiku haarojensa varassa. Sekä Tulassa että Wompatissa on leveä istuinosa, joka tukee lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen. Molemmissa repuissa paneelin reunat on pehmustettu, joten reppu ei paina lapsen jalkoja. Samaten molemmissa paneeli myös ylettyi niin ylös, että se tuki hyvin nukkuvaakin lasta, mikä oli reissussa oleellista. Wompatin paneeli on ehkä hitusen Tulaa korkeampi.

Muutaman viikon päälle yksivuotiaalla reppureissaajalla molemmat reput olivat juuri sopivankokoisia. Tulaanhan on saatavilla jatkopalat, joiden avulla repun tuki polvitapeista paranee isommallakin lapsella. Wompatilta taas on saatavilla reppuja neljässä koossa aina esikoulukokoon asti, mikä tarkoittaa tietenkin myös pidempää paneeliosaa. Me olemme kuitenkin käyttäneet taaperokokoa tammikuussa kolme vuotta täyttävällä Minimelläkin esimerkiksi taannoisella metsäretkellä. Nukkumiseen paneeli ei enää riittäisi, mutta tuollaiseen hetkelliseen reppuselkäkyytiin pienten jalkojen väsyessä taaperokokoiset reput sopivat hyvin vielä näin pari vuotta myöhemminkin.

Käyttömukavuus. Molemmat ovat helpposäätöisiä ja -käyttöisiä reppuja, joista ei roiku ylimääräisiä nirunaruja, lenksuja, klipsejä ja säätöjä. Olkainvyöt ja lantiovyöt ovat nekin molemmissa pehmoiset ja mukavat. Tulan pitkät olkahihnat mahdollistavat sen sopivuuden isommankin kantajan ylle, ja pienempikokoiset kantajat voivat jemmata ylimääräiset narut kumilenksun alle. Wompatin kyytiin matkalainen sujahtaa istumaan kuin kantoliinaan, kun taas Tula on jämäkämpi.

Tulalle miinusta siitä, että sen olkahihnat eivät ole säädettävissä ja kiristettävissä kuin toiseen suuntaan. Edessä kantaessa olisi hyvä, että hihnoja voisi säätää myös olkapäiden kohdalta, kuten Wompatissa on mahdollista tehdä. Wompatille taas miinusta siitä, että olkahihnat yhteen kiinnittävä solki lähtee pukiessa valumaan helposti väärään kohtaan. Selässä kantaessa se ei haittaa solkien ollessa edessä, mutta edessä kantaessa pukemisen joutuu välillä aloittaa alusta, kun hihnat ovatkin valuneet selässä liian alas ja käsien tavoittamattomiin.

Huppu / päätuki. Tulassa huppu kiinnitettään neppareilla reppuun, mikä yksinkertaistaa repun ulkonäköä hupun ollessa poissa käytöstä. Huppua säilytetään lantiovyössä olevassa pikkutaskussa, mikä tarkoittaa, että lapsen ollessa selässä, reppu pitää riisua tai jonkun pitää auttaa huppu pois taskusta ja paikoilleen. Huppu on ohutta puuvillaa ja sen kokoa pystyy säätämään. Huppu kiinnitetään repun olkahihnoissa oleviin muoviklipsuihin, ja se tuki lapsen päätä hyvin myös nukkumispuuhissa.

Wompatissa huppu on ommeltu kiinni reppuun, joten se roikkuu koko ajan mukana, mutta on myös saatavilla helposti käyttöön heti tarpeen vaatiessa. Hiippamallinen huppu saattaa olla turhan hippi joidenkin makuun, mutta itse rakastan sitä. Sen suojissa nukkuva lapsi on niin syötävän söpö! Huppu on samaa kangasta kuin reppukin, joten se on paksuhko. Se antaakin kivasti tukea ja suojaa, mutta tropiikissa se oli turhan kuuma. Huppu kiinnitetään naruista olkahihnoissa oleviin lenksuihin, mikä on yksinkertainen ja toimiva ratkaisu.

Ulkonäkö. Tämähän on tietenkin täysin makukysymys. Tulalta löytyy makeita kuoseja ja sen ulkonäkö on muutenkin yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja monenlaisen kantajan makuun sopiva. Wompatilta löytyy myös monenlaista kuosia, sillä ne tehdään Girasolin kantoliinakankaista, Natibabyn kantoliinoista ja Marimekon kankaista. Just mieleisensä väri-, koko- ja kuosiyhdistelmänsä saa tilaamalla. Saatavilla on siis kaikkea sateenkaarenväreistä hillittyihin versioihin, kuten tuo meidän harmaa-valkoinen flamingoreppumme. Molemmat reput ovat myös yksinkertaisen kauniita, eivätkä näytä päälle puetulta laskuvarjolta kaikkine nipstaakeleineen, kuten esimerkiksi jotkut rintareput.

Muita huomioita. Vauvauoden aikana palvelleeseen Ergoon verrattuna jäin molemmista kaipaamaan taskua pikkutavaroille. Tulassa pieni tasku on, mutta sinne ei mahdu irtohuppua enempää tavaraa. Jos on vauvakokoisista repuista kyse, Tulaan on saatavilla erikseen vauvatuki, jolloin repussa voi kantaa myös ihan pientä vauvaa. Samaa tukea voi kuulemma hyvin käyttää myös Wompattiin ja muihin reppuihin. Itse suosittelen kuitenkin käyttämään pienillä vauvoilla liinaa.

Wompat on kotimaista käsityötä, mikä ansaitsee ison huurraa-huudon. Kotimaisuus ja käsityö näkyvät tietenkin myös hinnassa, ja Wompatin lähtöhinnat alkavat 165 eurosta. Tula taas irtoaa halvimmillaan 120 eurolla. Molemmissa hinnoissa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että ne ovat paljon rattaita halvempia menopelejä ja molemmilla merkeillä on erittäin hyvä jälleenmyyntiarvo. Halutessaan molempia voi myös vuokrata, Tulaa täältä ja Wompatia esimerkiksi täältä.

Kumpi sitten voittaa? Sitä en pysty arvioimaan, vaikka kuinka yrittäisin. Olen ilokseni päässyt kokeilemaan monenlaisia kantovälineitä, ja Tula sekä Wompat ovat meille pitkäselkäisille aktiivikantajille ne parhaat reppumerkit. Totesimme miehen kanssa molemmat, että lopulta voittaja taitaa kuitenkin olla Wompat. Ihan siitä syystä, että sen nappaamme yleensä ensimmäisenä käyttöön. Miksi näin teemme, sitä emme osaa sanoa. Hieman sama tilanne kuin sinulla olisi kaksi samantapaista lempipaitaa, mutta jostain syystä vain käytät sitä toista vielä vähän useammin.

Jaa: