Sieltä hyppynarujen, tennismailojen ja repaleisten sulkapallojen alta se pilkotti. Pieni pala marjapuuron punaista metallia, joka paljastui kirpputorin roinakopan kaivamisen jälkeen juuri siksi, mitä toivoinkin: pieneksi pyöräkoriksi, jonka maali on kulunut juuri sopivalla tavalla. 

Olin etsinyt kirpputoreilta perinteistä lasten pyöräilykoria siitä lähtien, kun nappasin Pinterestiin kuvan patteriin kiinnitetystä palikkakorista reilu vuosi sitten. Inspiraationa toimineessa kuvassa kori ei taida edes olla pyöräilykori, eikä aikomuksenani ollut kiinnittää koria patteriin, mutta ei se mitään. Kuvan kori sai päähäni idean roikkuvasta yöpöydästä, jonka voisi kiinnittää pinnasängyn reunaan.

Mietin, että koriin voisi asetella muutamia kirjoja ja leluja, jotta lapsi voisi aamulla herätessään leikkiä tovin pinnasängyssään korista löytyvillä aarteilla. Toisin sanoen siis toivoin saavani itselleni muutaman minuutin lisää uniaikaa. Roikkuva yöpöytä on nyt ollut käytössä muutaman kuukauden, mutta yhtään normaalia kauemmin en ole saanut aamuisin nukkua.

Noh, ei siinä, muuten se kyllä toimii, kuten ajattelinkin. Koukut ovat kuin luotu pinnasängyn laidalle notkumaan ja koriin mahtuu juuri sopivasti muutama pehmolelu ja iltasatukirja. Ja vaikka pinnasänky vaihtuu lastensänkyyn, marjapuuron pinkki roikkuva yöpöytä seuraa kasvussa mukana ja pysyy tärkeiden asioiden säilytyspaikkana.

Jaa: