Olin etsinyt kirpputoreilta perinteistä lasten pyöräilykoria siitä lähtien, kun nappasin Pinterestiin kuvan patteriin kiinnitetystä palikkakorista reilu vuosi sitten. Inspiraationa toimineessa kuvassa kori ei taida edes olla pyöräilykori, eikä aikomuksenani ollut kiinnittää koria patteriin, mutta ei se mitään. Kuvan kori sai päähäni idean roikkuvasta yöpöydästä, jonka voisi kiinnittää pinnasängyn reunaan.
Mietin, että koriin voisi asetella muutamia kirjoja ja leluja, jotta lapsi voisi aamulla herätessään leikkiä tovin pinnasängyssään korista löytyvillä aarteilla. Toisin sanoen siis toivoin saavani itselleni muutaman minuutin lisää uniaikaa. Roikkuva yöpöytä on nyt ollut käytössä muutaman kuukauden, mutta yhtään normaalia kauemmin en ole saanut aamuisin nukkua.
Noh, ei siinä, muuten se kyllä toimii, kuten ajattelinkin. Koukut ovat kuin luotu pinnasängyn laidalle notkumaan ja koriin mahtuu juuri sopivasti muutama pehmolelu ja iltasatukirja. Ja vaikka pinnasänky vaihtuu lastensänkyyn, marjapuuron pinkki roikkuva yöpöytä seuraa kasvussa mukana ja pysyy tärkeiden asioiden säilytyspaikkana.
Meillä tuo ei olisi toiminut ollenkaan! Aika sävyisä lapsi saa olla, ettei kisko tuota alas ja pahimmoillaan tökkää itseään kurkkuun tai silmään aisalla. Juu, ajattelen aina pahinta, koska meillä on pakko tai se pahin just tapahtuu! Ennakointi on paras ensiapu nääs 🙂
:DDDDD Jos lähdetään siitä, että pyöräkorilla saa silmänsä puhki ja kurkkunsa auki, meidän koko koti on tappava turmavyöhyke.
Hei silloin kun minä olin lapsi ja meillä oli siskon kanssa kerrossänky, oli meillä sängyissä juuri tuollaiset korit, joita me pidettiin yöpöytinä!
meillon sellanen suihkun saippuakorihässäkkä kiinnitetty rautalangalla samanmoiseksi romukopaksi 🙂
Malttaa kuitenkin olla koskematta tohon iltasella? Meillä ei taatusti neiti rauhottuis nukkumaan kun tommonen aarreaitta ois käden ulottuvilla 😉
Ihan samaa mietin, meillä ei voi olla edes unileluja kun muuten menee ihan pelleilyksi 😀 Kaikki mahdolliset virikkeet pois näkyvistä niin tulee (ehkä) uni.
Ihana tuo iso pöllö!
Kuinka muikea väri! Meillä samaa virkaa toimittaa ihan perustylsä valkoinen kirpparilta löydetty lasten pyöräilykori, mutta tuo on ehdottomasti päheempi! Älä muuten ihmettele jos sua haetaan oudoilla hakusanoilla, googlasin nimittäin äsken vahingossa: ”LÄHIÖMURSU”
Ihana keksintö! 🙂 Meillä tuskin toimisi, koska molemmat lapset ovat sellaisia touhutoopeja, että leluja ei saa olla näkyvissä nukkumaanmenoaikana ollenkaan – pienemmällä ovat pehmotkin pannassa tällä hetkellä… 😀 Ehkä vielä joskus…
Kiva huomata muitten kommenteista, ettei meiän lapsi ole ainut jolla tämmönen ei toimisi 😀 Yöunille mennessä ehkä vielä jotenkin, mutta päiväunille ei. Ennen päiväunia kun pitää juosta pinnasänky päästä päähän pariin otteeseen (unipussista huolimatta), tehdä muutama kyykkyyn ylös hyppy ja muuta kivaa.
Aijjaa, hauskaa! Ehkä mäkin olen joskus nähnyt näitä jollakin ja idea on jäänyt jonnekin muistin syövereihin, vaikka en siitä tietoinen olekaan.
Kerrosyöpöytä!
Malttaa olla joo koskematta. Nykyään kun onnneksi nukahtaa melkein heti, kun päänsä tyynyyn saa. Mutta jos ei olisi näin, onneksi tuo ei ole kiinteää mallia, vaan sen saa nostettua vips vaan pois näkyviltä.
Joo, niin on! Hampurista sen ostin lapselle raskaana ollessani.
Lähiömursu :DDDD Ei ihan vielä ole noussut hakusanalistojen kärkeen, mutta mistäs sitä tietää!
Ton saa onneksi napattua kätevästi pois nukkumaan mentäessä, jos on tarpeen. Ja sitten laitettua takaisin, jotta aamulla löytyisi korista kivaa puuhasteltavaa, ettei heti tarvitse olla karjumassa unista leikkikaveria. Noin niin kuin käytännössä. Todellisuudessa lapsi nukahtaa iltaisin nykyään suurinpiirtein heti, kun hänet sinne peittelee. Aamulla taas pitää heti olla karuselli päällä, joten sänkyyn ei malteta jäädä hengailemaan, vaikka olisi kuinka kirjaa ja lelua tyrkyllä.
No noilla päiväunirituaaleilla ei varmaan toimisi ei hihi! Noh, tämä pennin yöpöytä ei ole kiinteää mallia, vaan sen saisi tarpeen vaatiessa nostettua yhtä helposti pois pinniksen reunalta kuin sen siihen voi laittaakin.
Mahtava idea! Sitten pitää vielä keksiä, miten sen korin saa niin tukevasti kiinni, ettei koko kori tavaroineen lennä kaaressa lattialle, voisi tulla pahaa jälkeä!
Mistäköhän noita Pinterest-linkissäsi olleita palikoita saa enää? Minulla oli sellaiset pienenä, mutta ovat menneet eteenpäin ”kierrossa” jo vuosikymmeniä sitten. Opin kuulemma aakkoset 1,5-vuotiaana noiden palikoiden sekä isojen muovisten leikkikirjainten avulla. Haluaisin tottakai pojalleni samanlaiset!
Minäkin olen metsästänyt pyöränkoria samaiseen tarkoitukseen, joskin sängyn ulkopuolelle roikkumaan. :–)
Ja näin sai meidänkin tokaluokkalainen neiti vanhan punaisen pyöräkorinsa kirjatelineeksi 🙂
Lukee jo nuorten kirjoja jotka ovat pienempiä ja mahtuvat siis tosi hyvin koriin. Tähän asti kirjat on lojuneet pitkin patjaa pinoissa, kiitos mahtavasta ideasta!
Mahtaapa naurattaa sitten jos näin käy :/ Toivomme tietysti ettei käy. Oliko niin että teillä sänky on ihan valvovan silmän alla? Että huomaat, jos lapsi ottaa tuon ja alkaa leikkiä sillä.
Joo, on ehkä kohtalolla leikkimistä nauraa tälle. Mutta jos pyöräkori on tappava, meidän pitäisi tyhjentää kodista suurin piirtein kaikki pois ja laittaa tilalle pelkkiä pehmeitä patjoja. Joihin tietty niihinkin voi vaikka tukehtua.
Nykyään lapsi nukkuu lastensängyssä, josta pääsee itse pois. Vaikka yöllä, kun meidän valvovat silmämme ovat kiinni. Joten ei, lapsi ei ole joka sekunti valvovan silmän alla.
No jos kiinteää yöpöytää etsii, tämä ei ole se versio.
Palikoista en tiedä muuta kuin sen, että munkin mielestä ovat kivoja ja nostalgisia!
Nyt lapsen siirryttyä nukkumaan lastensänkyyn, roikkuu kori täälläkin sängyn ulkopuolella.
Hih, kiva kuulla! Mä ajattelinkin, että kori tulee varmasti olemaan kovemmassa käytössä lapsen kasvaessa ja alkaessa lukea myös itsenäisesti kirjoja.
Mikä tuo kirja on joka on vihreä kannesta.ja vauva päätä näkyy hiukan.muista hämärän kuvan lapsuudestani että mulla on sellanen ollut.ja nyt häiritsee kovasti
Se on Meidän vauva -kirja, joka on vuoden 1986 äitiyspakkauksesta.
Kiitos tuhannesti.äidin kirja kätköjen kautta siis etsimään tätä.palautti paljon muistoja mieleen…olisiko mahdollisesti ollut 89 vuoden pakkauksessa viellä…kelan sivuille bongaa siis vanhat pakkaukset kuvina