Ompelin lapselle ja hänen kummitädilleen joululahjaksi rinkulahuivit, joista ei raitaa ja väriä puutu. Keväisethän nuo ovat, joten ovat tulleet paremmin käyttöön vasta nyt ilmojen lämmetessä. Inspiraation huiveihin sain nähdessäni melko vastaavia joskus Marimekolla. Mietin, miten helppoa moiset olisi surautella itse saumurilla. Oli kuitenkin lähellä, ettei tästäkin ideasta tullut niitä, joita ei sitten lopulta kuitenkaan tee.
Töytäisy idean toteuttamiseen tuli, kun tajusin Marimekon myyvän säkeissä trikookankaiden jämäpaloja. Hintaa en nyt tarkalleen muista, mutta ei se paljon ole. Etenkään kun säkillisestä kangasta riittää huivimateriaalia useammallekin mukulalle kummitäteineen ja -setineen. Pitihän sellainen säkki sitten raahata kotiin. Ja niin laitettiin saumuri laulamaan.
Jos sinä tai joku rakkaistasi potee rinkulahuivirakkautta ilman rinkulan rinkulaa, tässä helppo ompeluohje. Huivin voi tietenkin surautella ompelukoneella, mutta nopein keino on laittaa saumuri töihin.
Trikoinen rinkulahuivi
- Leikkaa leveydeltään 62 senttisiä paloja trikookankaasta. Pituutta palasilla voi olla kuinka paljon vain, mutta ainakin omasta mielestäni eripituiset palaset näyttävät mielenkiintoisilta. Jos käytät raidalliseta trikoota, voit tehdä kuten minä ja laittaa trikoon raitoja menemään molemmin päin, mikä rikkoo kokonaisuutta mukavasti vielä lisää.
- Aloita ompelemalla kaksi palasta toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain. Tämän jälkeen lisää aina uusi palanen työn jatkoksi, oikeat puolet vastakkain ommellen. Pistä palaa toisen perään, kunnes huivi on haluamasi pituinen. Mä tein aikuisten versiosta 3,5 metrisen pötkylän, jolloin huvi menee rinkulaksi ommeltuna kaulan ympäri 3–5 kertaa, riippuen ihan, miten tiukan paketin huivista haluaa. Lapsen huivi on vajaa 2 metriä pitkä, joten se menee rinkulana kaulan ympäri kolme kertaa, paksumman takin ja hupun kanssa kaksi.
- Taita huivipötkylä pituussuunnassa oikeat puolet vastakkain ja ompele pitkäsivu kiinni. Käännä huiviputkilo oikeinpäin. Ompele auki olevat päät kiinni toisiinsa niin pitkälti kuin kone ja kangas antaa periksi, oikeat puolet vastakkain. Huolittele loput käsin.
Miten Minimellä voi olla kummitäti kun häntä ei ole liitetty kirkon jäseneksi? Muistelen että teillä oli nimiäisjuhlat lapselle. Vai onko tämä sitä, että perinteen takia halutaan poimia kristillisyydestä ne ”kirsikat kakusta” kuten kummitäti lapselle?
Jokainen varmaan saa itse määritellä mitä kummiudelta haluaa? Meilläkin on lapsella kolme kummitätiä joiden tehtävänä ei ole kristillinen kasvatus ja kummit oli mukana nimenantojuhlassa. Olihan Tuhkimollakin haltijakummeja eikä ne liittyneet Jeesukseen mitenkään 😉
Se että kristillisessä perinteessä kummeilla tarkoitetaan jotain ei tarkoita etteikö sanan merkitystä voisi laajentaa tarkoittamaan esimerkiksi lapselle valittua aikuista ystävää. Tää voi olla kirsikoiden poimimista kakusta, mutta esimerkiksi mun kummit ei oo koskaan puhuneet mulle sanaakaan uskonnosta ja halusin jatkaa samaa aikuisen ystävän kummiperinnettä lapseni elämässä vaikka emme kuulu kirkkoon.
Eikös se sana kummi ole hieman toisarvoinen ja se kristillisen kummin tehtävä se tärkeämpi. Tässäkään tapauksessa kristillisen kummin tehtävää ei ole varmaankaan siirretty nimiäiskummille?
Miksi pitää sitten käyttää jotain sanaa jos ei tarkoita sillä sen todellista merkitystä? Eikö silloin voi kummin sijasta puhua lapsen aikuisesta ystävästä? Suomenkielessä kyllä sanoja riittää, en minäkään puhu tiskirätistä tarkoittaessani talouspaperia vaikka molemmilla voi kuivata (u get the point).
Ja eikö suomenkielessä monellakin sanalla ole enemmän kuin yksi merkitys? Kummi-sanaa käytetään esimerkiksi yleisesti myös koulumaailmassa, kun ekaluokkalaiset saavat ylemmiltä luokilta omat ”kummioppilaat” ja itselläni on myös esimerkiksi kummilapsi Perussa World visionin kautta – eipä taida liittyä kirkko kumpaankaan näistäkään tapauksista.
Suomenkielinen kummi-sana ei ole vain kirkon omistama käsite. Esimerkiksi erilaisilla hyväntekeväisyysjärjestöillä on kummitoimintaa, jossa voi ottaa suojelukseensa kummilapsen kehitysmaasta. Siinä ei kysellä kummin eikä kummilapsen uskontoja. Lastenklinikan kummeiltakaan ei varmasti kysellä kirkkoon kuulumisesta, tärkeintä on se, että kummi lupautuu huoletimaan tehtävästään. Kirkossa käymisestä ei kysellä myöskään kummioppilailta, jotka pitävät huolta omista nuoremmista kummioppilaistaan. Ja niin edelleen ja niin edelleen.
Nimiäisissä kummien nimeäminen on yleinen käytäntö. Kummien tehtävät voi kukin määritellä itse. Minimen kummien tärkeän tehtävän voi käydä katsomassa Nimiäiset-postauksesta.
Toinen anonyymi ehtikin kommentoida samaa asiaa samalla kun näpyttelin omaa vastaustani. Mutta juuri näin, suomen kielessä kummi-sana ei ole kirkon omaisuutta.
Hei, onko Marimekolla aina tarjolla jämäpalapusseja? Jos on niin käääk, minunkin täytyy saada sellainen säkki….
Hyvä pointti! Hmm, luulisin että on. Mutta voi olla, että vain ja ainoastaan Herttonimenen tehtaanmyymälästä niitä löytyy. Toivottavasti se ei ole liian pitkän matkan takana!
Minä olen kolmelle lapselle kummi ja yhdelle kummike 😀 Tehtäväni jokaisen kanssa on sama.
Minä taidan olla yhdelle lapselle taasen kummitus, vaikka lapsi on kirkkoon kastettu (ja minä kirkosta eronnut). Käyn silloin tällöin kummittelemassa 😀 Puhun myös kummilapsesta ja kummista.
Aivan mahtavat huivit, oooo! Tekisin, jos osaisin (ja olisi välineet). Nyt vain ihailen. 🙂
Kummitus-sanan olenkin kuullut tässä yhteydessä, mutta kummike oli uusi. Muistan myös joskus kuulleeni puhuttavan haltijakummeista, kai juurikin Tuhkimon inspiroimana.
Mäkin tykkään niistä kovasti! Ehkä surautan itsellenikin yhden rinkulan.
Vautsi mikä idea,kiitos. En ehtinyt kankaita hakemaan,niin leikkasin vanhoja hiutimenneitä,pieneksi jääneitä(joita ei kannata säilyttää) palasiksi,ja nyt minullakin on tollainen huivi,erilaisilla väreillä! Anne
Meikä on kirsikka kakussa <3
Onpas ihanat huivit. Vaikka on värejä paljon, raidat yhdistävät ne kokonaisuudeksi. 10 points! 😀
Tämä on vanha postaus mutta pakko vastata kun tuli niin paha olo. Siis miten helkkarissa kirkkoon kuuluvat ihmiset a) haluavat b) viitsivät ryhtyä naputtamaan siitä, jos kirkkoon kuulumattomat (mutta hyvinkin jollain tavalla uskonnolliset) nimeävät lapselleen kummit? Kummius on mielestäni ihana ja hieno ajatus ja lapsen kannalta on hienoa, että on muitakin läheisiä aikuisia ihmisiä. Oma lapseni ei kuulu kirkkoon siksi, että olemme isän kanssa eri uskontokunnista. Päätimme, ettemme liitä lasta kumpaankaan. Silti mielestäni oli aivan luontevaa ja normaalia nimetä kummit koska se on lapselle jonkunlainen syvempi ihmissuhde. Siihen voi liittyä ja liittyy ihan yhtä syvä merkitys ja tietynlainen uskonnollinenkin syvyys itselläni. Olen itsekin kuullut tuollaista tuomintaa, jossa lapseni kummeja yritetään alentaa vähempiarvoisiksi merkitykseltään tai jotenkin ei hyväksyä että lapsellani olisi kummeja ollenkaan jos ei ole kirkon allekirjoittamaa paperia asiasta. Mitään näin naurettavaa en ole kuullut pitkään aikaan.
Itse asiassa jopa seurakunnan kerhon työntekijät ja lähikirkon pappi ovat olleet sitä mieltä että on hienoa että nimetään kummit vaikkei kuuluisi kirkkoon. Ja näinhän sen pitää ollakin. Ei todellisesti uskovakaan varmaan oikeasti halua omistaa sellaisia asioita kuin kummius (ja niin kuin yllä sanottiin, eihän se ole täysin uskonnollinen käsite ollenkaan). Tosin seurakunnan kerhossakaan emme tietenkään näiden tiukkapipojen mielestä saisi käydä vaikka kerhon pitäjät ja pappi eivät millänsäkään ole siitä ettei lapsi kuulu kirkkoon.
Hei, luin vanhoja postauksiasi ja löysin tämän postauksen. Osaisitko sanoa onnistuisiko tämä huivi myös Marimekon vanhoista paidoista tehtynä? 🙂 Ja nuo huivit ovat todella ihania!
Varmasti onnistuu! Silloin vain täytyy pituudessa huomioida, ettei kangas veny, kuten käyttämäni trikoo.