Mä olen ikuisesti kiitollinen niille pääkaupunkiseudulla asuville äideille, jotka luovuttivat maitoaan tammikuun 2012 alussa. Minime syntyi ennenaikaisena, joten hänen kanssaan ei voitu normaaliin tapaan odottaa mun oman maidon nousemista. Pienelle oli saatava sapuskaa heti. Ja se sapuska oli jonkun toisen äidin luovuttamaa äidinmaitoa.
Me saatiin käyttöömme tietty määrä luovutettua maitoa. Annoimme sitä pullosta, kun mä samalla lypsin, imetin ja lypsin saadakseni maidon nousemaan. Ne muutamat irronneet tipat keräsin suurena aarteena ruiskuun ja annoin Minimelle. Muistan, miten kolmantena päivänä synnytyksessä seurasin kauhulla omalla nimelläni varustettujen maitopullojen vähentymistä Kätilöopiston jääkaapissa. Niiden jälkeen ei enää oltaisi saatu luovutettua maitoa, vaan olisi pitänyt siirtyä korvikkeeseen. Ei se korvike olisi kuolemaksi tietenkään ollut, mutta ennenaikaisena syntyneen suolistolle se olisi ollut vielä kovempi pala purtavaksi kuin äidinmaito. Ja jo se äidinmaito aiheutti tuskaisia vatsakipuja.
Viimeisen luovutetun pullollisen kohdalla vihdoin räjähti. Rinnat alkoivat puskea maitoa sellaisella paineella kuin niistä olisi yhtäkkiä irrotettu korkit. Sen jälkeen maitoa tuli virraten ja ryöpyten. Riitti että kuulin vauvan önisevän nälissään, kun painepesurit jo tykittivät maitoa metrien päähän. Naisen kroppa on mieletön ja hallitsematon. Emme lopulta vauvavuoden aikana joutuneet avaamaan ainuttakaan kaappiin ostettua korviketta, sillä omaa maitoa riitti yllin kyllin pakastettavaksi ja lopulta hormonihuuruista itkua tuhertaen pois heitettäväksi asti.
Mulla kävi jo silloin mielessä, että voisin luovuttaa maitoa, sillä sitä olisi riittänyt tarvittaessa vaikka pienelle pesueelle. Alku vauvan kanssa oli kuitenkin niin sekavaa ja voimia vievää, että energiaa ei vain riittänyt. Ja sitten luovuttamisen aloituksen rajana pidettävä kaksi kuukautta olikin jo kulunut. Tällä kertaa toivoisin kuitenkin voivani antaa omalla panoksellani takaisin sen, mitä meidän pieni vauvamme sai syntyessään muilta äideiltä.
Soitinkin jo HUS:in äidinmaitokeskukseen ja kyselin, miten asian kanssa pitää sitten aikanaan edetä. Kaikki näyttäisi olevan ok, ja mun sopiva luovuttajaksi. Enää tietenkin pitää varmistua siitä, että kroppani on tälläkin kertaa samanlainen tehomeijeri kuin viimeksi.
Lisäksi mietityttää, miten oma jaksaminen riittää. Sillä onhan luovuttamisessa pirusti säätöä ja venkslaamista. Pumppaamisessa on hommaa, kun sen vielä tekee oman lapsen imettämisen päälle. Esikoinen oli sitä vauvatyyppiä, joka olisi mieluiten ollut koko ajan maitohana suussa. Silloinkin tuntui, että välillä ei riitä aika kuin imettämiseen, joten entäs nyt, kun pelissä on vauvan lisäksi yksi kaksivuotias ja rintapumppu.
Eniten mua arveluttaa, miten jaksan luovuttamiseen liittyvää tarkkaa hygieniaa. Mä olen toki aika puhtaustarkka ihminen, ei siinä, mutta esimerkiksi rintapumpun puhdistamisen kanssa en esikoisen aikaan jaksanut alkuhössötyksen jälkeen olla niin nipona. Onnekseni luovuttaessa rintapumpun osia ei kuitenkaan tarvitse desinfioida joka käyttökerran jälkeen, kuten luulin, vaan pesu astianpesuaineella riittää, ja keittäminen pitää tehdä vain kerran päivässä.
Mutta jotkut säännöt tuntuvat liioitelluilta. Kuten se, ettei saa pitää pitkiä kynsiä tai sormuksia. Äidinmaitokeskuksesta kuitenkin kerrottiin karuksi totuudeksi se, että esimerkiksi vihkisormus on sellainen bakteeripesäke, että se näkyy saman tien maidon bakteerikasvuna. Ja jos bakteereita on liikaa, maitoa ei voida käyttää.
Kihlasormuksetta kulkemisen mä kestän, mutta sääntö käyttää vain kertakäyttöisiä liivinsuojia korpeaa. Ihan jo tietenkin luonnon kannalta. Mulla ainakin kului useampi pari suojia päivässä ensimmäisen puolen vuoden ajan, ja senkin jälkeen vielä tiuhaan tahtiin. Mutta toiseksi koin synnärillä testaamani kertakäyttöiset liivinsuojat epämukaviksi ja hiertäviksi. Kestoversiot olivat rinnoille paljon mukavammat. Äidinmaitokeskuksen mukaan kestoliivinsuojien käyttäminenkin kuitenkin kuulemma näkyy saman tien maidon bakteerikasvuna.
Mutta yritetään silti, ei se voi olla niin vaikeaa. Eihän? Onko teistä lukijoista joku luovuttanut maitoa? Otan mielelläni vastaan käytännön vinkkejä! Kuten miten mä voin pumpata maitoa pakkaseen, jos suurin osa päivästä vietetään jossain muualla kuin kotona? Tai kannattaako (pitääkö, puuh) pumpata myös öisin? Ja missä tahdissa imettäminen ja pumppaaminen kannattaa tehdä, ettei tarvitse ihan koko ajan toimia meijerinä?
Oli miten oli, tahdon ainakin yrittää. Saatan jaksaa vain kuukauden, toivoakseni jopa sen puoli vuotta. Kaikki säätäminen on kuitenkin pieni vaiva siitä, että voin auttaa pieniä keskosia ja ennenaikaisena syntyneitä vauvoja tarjoamalla heille jotain, mitä ei keinotekoisesti voi saada aikaan. Mä tiedän, miten paljon se apu voi perheille merkitä, ja haluan nyt laittaa saamamme hyvän kiertämään.
Lukisin tästä aiheesta mielelläni lisää, varsinkin sitten vinkkejä tulevaisuudessa. Mä olen myös lypsylehmien sukua ja ihan suretti se kaikki hukkaan mennyt maito, jolla olis helposti ruokkinut pari Afrikan lasta. Vakavasti harkitsen siis tulevalla kierroksella itsekin lahjoittajaksi ryhtymistä, jos sellaiseksi kelpaan.
Minulla jäi luovuttaminen suunnitteluasteelle ja se hieman harmittaa. Neiti sai sairaalassa aluksi lisämaitona luovutettua, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. Jos toisen lapsen joskus saan, niin luovuttaminen toivottavasti ei jää vain suunnitteluasteelle..
Kertakäyttöisistä liivinsuojista koin parhaaksi Natusan-merkkiset. Olivat miellyttävät päällä ja todella imukykyiset. Kertaakaan ei tullut vahinkoa ja minullakin maitoa tuli reilusti pakkaseen asti.
Voi sentään, mua jälikäteen niin harmittaa etten luovuttanut maitoa aikoinaan. Mun tilanteessa siitä ei olisi edes koitunut mitään ylimääräistä vaivaa mutta jotenkin se sitten vain jäi vaikka sitä neuvolassakin suositeltiin.
Lapsi kun pikkukeskosena ei koskaan oppinut juomaan rinnasta joten pumppasin ihan kaiken maidon ensimmäiset 3 kuukautta joka tapauksessa. Olin 95 % ajasta kotona koska keskosta ei saanut viedä ulos ennen kuin oli yli 2 kg ja senkään jälkeen ei minnekään ihmisjoukkoihin piiiiiiiiitkään aikaan. Lisäksi leipätyöni on todella korkeaa hygieniaa vaativaa, niin steriilin tuotteen kuin mahdollista, tuottaminen, joten mikään, toistan MIKÄÄN hygieniamääräys ei tunnu nipotukselta vaan täysin normaalilta koska olen siihen niin tottunut (jep, työssäni. Kotona se ei normaalisti näy mutta vaistomaisesti tommoset maidon pumppaukset hygienisesti tulee tehtyä ihan vimpan päälle oppien mukaan). Maitoa tuli aivan helvetisti, lapsi tarvitsi sitä niin vähän ja olin viikossa pumpannut pakastimen täyteen vaikka maitoa oli myös sairaalan pakastimissa (jossa lapsi siis oli ensimmäiset pari viikkoa). Puuh.
En oikein vieläkään ymmärrä tai muista että miksi en sitten kuitenkaan luovuttajaksi ryhtynyt vaikka hienot sähköiset pumput ja vankka ammattitaito oli täydellisen maitobisneksen pyörittämiseen.
Luovuttettua maitoa siis meidänkin mini-ihminen aluksi sai ja siitä olen todella kiitollinen kaikille luovuttajille!
Minunkin vauvani sai sairaalassa luovutettua maitoa tehohoidossa ollessaan ja olin silloin ja olen nyt ja aina äärettömän kiitollinen, että lapseni sai tällaisen lahjan. Luovuttaminen on tosiaan vaativaa (yritin itsekin pumpata yökaudet, mutta minulla maito ei sitten koskaan noussut) ja korvaus vaivannäöstä pieni, mutta lahjoitus todella arvokas ja ihana. Meidän sairaalamme käytti aina saman luovuttajan maitoa, mutta minulle tämä hyväntekijä jäi anonyymiksi. Joten te, jotka luovutitte tai te, jotka sitä harkitsette – suurensuuri kiitos. Niin, ja toivottavasti asia ratkeaa niin, ettei oma mukavuus tai ympäristö (tai molemmat) liiaksi kärsi
Sama juttu eli myös oma ennenaikaiseni sai luovutettua maitoa enkä ehtinyt havahtua ajoissa siihen, että olisin antanut sairaalaan omaa maitoani. Tosiaan aion mahdollisella seuraavalla kerralla ainakin yrittää luovuttamista. Kirjoittelinkin tästä jokin aika sitten: http://vauvanukkeleikki.blogspot.fi/2014/05/anna-tilkka-maitoasi.html
En tiennytkään sormuskiellosta. Tosin en edes käytä kotona siviilisäätyni symbolia, joten ehkä menetys ei ole suuren suuri. Kertakäyttöisten liivinsuojien käyttö hieman harmittaisi, mutta ymmärrän tietysti hygieniavaatimuksen.
Pikkukeskosen äitinä, ja vauvansa apteekin rasvamaitojauheella elättäneenä, huikkaan pikaisesti väliin kaupan äidinmaidonkorvikkeita puoltaen. Lapseni vatsa oireili vasta ”apteekkikamasta” kaupan korvikkeisiin siirryttyään. Ajattelimme kotimaisen Valion olevan parasta herkkua, mutta ”maidoista maidoin” olikin pahin mahdollinen ehdokas. Muiden korvikkeiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa! Ennenaikaisesti syntyneen vauvan ruoansulatus on pääsääntöisesti heikkoa, mutta vauvat ovat tämänkin suhteen hyvin yksilöllisiä. Luovutettua maitoa on ymmärtääkseni ollut viime vuosina hyvin saatavilla, mutta meillä ei ollut ongelmia muiden vaihtoehtojen kanssa (psl 2pv Tuutilla).
Muistakaa te joilla ei maito heru lainkaan: HYVÄ ÄITI EI IMETÄ, HYVÄ ÄITI RUOKKII LASTAAN. Näin sanoi minulle nuori neuvolatäti kun pillitin hänelle imetyksen epäonnistumista. Epäonnistumisen vaihtoehto ei ollut mahdollista synnytyssairaalassa, siitä sai kuulla monta viikkoa valvontaosastolla vauvan luona vieraillessa. Hoitohenkilökunta ei saa ottaa puheeksi ”imetyksen jättämistä” vaan painottaa imettämisen tärkeyttä, vaikka maitokoneiston hormonisäätelyä saattaa moni asia painaa ja uuvuttaa (kuten esim milloin se maito sieltä tulee?), ja täten oravanpyörä on valmis. Eräs vo:n lastenhoitaja sanoi, kun kerroin aikovani luovuttaa yrittämisen 1,5kk:n kohdalla, että hyvä kuulla, saat levätä ja keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Kiitos kaikille äidinmaidon luovuttajille vaikkemme itse olleetkaan ”asiakkaina”. Valvontaosastolla moni muu ennenaikainen vauva oli enempi tai vähempi tyytyväinen hyvistä safkoista!
-Jossu
*enempi tai vähempi = lyhyemmän tai pidemmän ajan tyytyväinen.. (nyt on yö..) -J
Itse olen luovuttanut maitoa Turussa, mutta liivinsuojista tai sormuksista ei ollut puhetta. Keittämistä vaativia pumpun osia mulla oli kaksi settiä, ja käytin kumpaakin vain kerran ennen seuraavaa keittämistä (eli pystyi siis pumppaaman kahdesti päivässä vaikka keitti vain kerran päivässä ne osat). Mutta itse sain ohjeeksi pestä rinnat aina ennen jokaista luovutuspumppaamista. Mikäli niin toimii, voiko tosiaan olla väliä sillä, millaiset liivinsuojat on? Itse käytin kestosuojia eikä maidosta tullut kertaakaan palautetta epäpuhtauksista. Ja itse asiassa sormuksetkin otin aina pois ihan maalaisjärkeä käyttäen ennen luovutustapahtumaa.
Lypsämisen rytmittämisessä en osaa auttaa. Oma vauva oli tyyppiä ”aina rinnalla”, joten useimmiten varmin luovutusaika oli illalla vauvan mentyä yöunille ennen ensimmäistä yösyöttöä. Selkeää päiväajan rytmiä vauvallani ei tuolloin vielä ollut, joten minusta oli tosi vaikeaa yrittää ennakoida päiväsaikaan, milloin vauva ei tarvitsisi lähiaikoina itse maitoa. Tai ainakaan vauva ei just silloin viihtynyt muualla kuin sylissä, kun pääsin juuri lypsämisen alkuun… 🙂 Juuri tuosta oman vauvan jatkuvasta syömisestä johtuen mitään valtavia määriä en maitoa luovuttanut, mutta olen tosi iloinen siitä, että ehkö joku pieni sai avun juuri mun maidosta.
Omasta luovuttamisesta on jo 15 vuotta aikaa, mutta edelleen olen iloinen, että esikoisen kanssa hommaan ryhdyin vaikka arki vaativahoitoisen vauvan kanssa olikin ”hieman haastavaa” parikymppiselle. Luovutin noin kuukauden, sitten alkoi tuntumaan että neiti jo yksinään imi mut kuiviin. Muistan kovin vähän käytännöstä, mutta ei ohjeet ylitsepääsemättömiä ollut. Neiti nukkui nukahdettuaan piiitkiä pätkiä, jolloin taisin lypsää välissä ja otinko maidon kerääjän sisällönkin talteen, en muista. Tarkoitus oli toisenkin kohdalla luovuttaa, mutta imetystarina olikin pienellä ikäerolla syntyneiden kohdalla ihan erilainen, stressi? Onnea yritykseen! Turha itseään kuitenkaan soimata, jos homma ei pelitä.
Sormuskieltoa ihmettelevät ette taida tosiaan olla hygieniapassin suorittaneita tai milloinkaan elintarvikealalla työskennelleitä 😀
Meidän esikoinen (6 viikkoa etuajassa syntynyt) sai myös elämänsä alkutaipaleella luovutettua rintamaitoa, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. Oma maito ei ikinä riittänyt, vaikka kolmen kuukauden ajan sitkeästi pumppasin (poika ei oppinut imemään). Lopulta siirryttiin pelkään korvikkeeseen saatuani ”synninpäästön” th:ltani. Oli tosi turhauttavaa käyttää kolmisen tuntia päivässä pumppaamiseen, kun tuloksena oli kolmisen desiä maitoa. Siihen päälle lapsen äärimmäisen hitaat ruokailut, niin me oltiin kodin vankeja ekat kolme kuukautta.
Toisen kohdalla varauduin hankkimalla kaappiin valmiiksi korvikkeita, mutta jouduin ne kaatamaan viemäriin. Vastoin odotuksiani maitoa tuli ja keskosuudestaan (vain 5 viikkoa etuajassa tullut) huolimatta junnu osasikin syödä itse. Ei sitä maitoa mitenkään erityisen paljoa mielestäni tullut, mutta kuitenkin niin paljon, että 6kk mentiin ihan puhtaasti täysimetyksellä ja 1-vuotiaaksi saakka maito tosiaan oli pääasiallinen ravinto. Viikko sitten lopetin imetyksen kokonaan ja pojulla on ikää 1v 10kk.
Minä, joka en uskonut olevani kykenevä imettämään lainkaan. Minä, joka aiemmin kauhistelin taaperoimettäjiä. Minä, joka imetin sitten nuorempaa molempien lasten edestä 😀
Heh, mä kyllä olen hygieniapassin suorittanut ja elintarvikealalla vuosikausia työskennellyt koulu- ja opiskeluaikoina. Ja kyllähän sormuskiellon ihan järkikin sanoo. Mutta kuten sanottu, se tuntuu vain liioitellulta säännöltä kaikkien muiden ekstatarkkojen hygieniasääntöjen ja -vaatimusten perään, vaikka en sen syitä epäilekään. Ehkä syynä tähän tuntemukseeni on vain se, että en vielä hahmota täysin hygieniavaatimuseroa oman lapsen imettämisen ja luovuttamisen välillä. Mutta tietty olen sormuksitta, kun sitä vaaditaan.
Mä luovutin maitoa toisen lapsen ollessa 2 vko – 3 kk.
Esikoisen aikaan maitoa tuli tulvimalla ja tarvitsin mm. päällekäin kolmet liivinsuojat kodin ulkopuolella. Mietin silloinkin maidon luovuttamista, mutta koska lapsi oli tissi suussa n. 23h/vrk en vaan jaksanut mitään ylimääräistä.
Nyt toisen lapsen kanssa päätin jo ennen lapsen syntymää ryhtyä maidonluovuttajaksi, kun ajattelin maidon virtaavan samalla tavalla. Lapsi ei kuitenkaan ollut samanlainen tissitakiainen (ja ehkä kehokin oli oppinut jotain…) ja sain pumpattua maitoa vain sen vaadittavan 2dl/pv. Sitkeästi yritin, kun maidonluovuttajat olivat niin vähissä, mutta kevään ekan helleaallon iskiessä unohdin juoda -> maitoa ei enää herunutkaan pumpulle edes sitä aiempaa määrää -> aloin stressata ja koko heruminen pumpulle loppui.
Täällä KYSin alueella sormuksista tai liivinsuojista ei sanottu mitään ja sähköpumppuun sai 4 eri pumppaussettiä, joten vasta neljännen pumppauskerran jälkeen tarvitsi keitellä. Pumppasin yleensä 2-3 kertaa päivässä, aamupäivästä ja myöhään illalla lapsen jo nukkuessa herui parhaiten. Tehokkainta pumppaus oli niin, että vauva oli samaan aikaan toisella rinnalla, mutta 3 kk iässä pumppu häiritsi jo liikaa vauvan keskittymistä.
Lansinohin kertakäyttöiset liivinsuojat. Aivan parhaat, ei pääse yli eikä ympäri. Siis kertakaikkisen hyvät. Pesevät sekä kestot, että kaikki muut kertakäyttöiset mennen tullen. Hintaa on myös hitosti, mutta nyt toisen tehdessä tuloaan tilasin jo valmiiksi saksalaisesta verkkoapteekista ison kasan, hinta oli toimituskuluineen abt puolet Suomen hinnoista. Suosittelen! 🙂
Mä luovutin myös Turussa, aloitin kuopuksen ollessa reilun viikon ja jatkoin jonnekin 3kk ikään saakka – sitten maidon lypsäminen alkoi tuntua enemmän velvollisuudelta kuin siinä sivussa menevältä jutulta.
Liivinsuojista, sormuksista jne. ei tuolla tosiaan huomauteltu, mutta muistutettiin käsipesuista ja rinnan pesusta aina ennen lypsämistä. Alkuun pesin rinnan tiskiaineellakin, jossain kohtaa hellitin pelkkään lämpimällä vedellä pesuun, ja silti maito pysyi bakteerikannaltaan luovutukseen kelpaavana.
Itse lypsin luovutusmaidot aina yösyötöillä, Meidän neiti oli alusta asti öisin aika rutiinivauva, ja kun joka tapauksessa yöllä piti nousta (meillä vauva nukkui alusta asti omassa sängyssään), samalla vaivalla kuljin vauvan kanssa keittiöön, pesin luovutustissin ja iskin vauvalle toisen tissin, pumpulle toisen tissin suuhun. Siinä sitten torkuin keittiönnurkassa kunnes vauva oli valmis, laitoin maidon jääkaappiin ja uuden pullon & imuosat valmiiksi yön toista syöttöä varten. Päivällä sitten pesin ja desinfioin pumpun osat ja kasasin sen taas käyttövalmiiksi yötä varten & kuskasin tuolit ja tyynyt itseäni varten valmiiksi. Mä koin tämän kätevimmäksi meillä, kun päivällä sai sitten rauhassa imettää ja ajella toisella kädellä pikkuautolla, pelata tai lukea esikoisen kanssa. Eikä mennyt aikaa ”pelkkään” pumppaukseen.
Yöpumppauksilla sain yleensä kasaan 3-4dl. Itse kun en asu Turussa, pakastin maidot kotona ja vein parin viikon välein TYKSiin, mistä sain uudet purkit mukaan kotiin.
Onhan siitä vaivaa, mutta myös paljon iloa.
Ja ainakin mä tein itseni kanssa diilin, että luovutuksesta saadut rahat sai käyttää kaikkeen kivaan itselle. 🙂
Olin maidonluovuttajan Helsingissä tämän vuoden alussa noin 1,5 kk ajan. Luovutus loppui melko lyhyeen, koska jouduin aloittamaan allergialääkityksen keväällä, mikä esti maidonluovutuksen. Käsittääkseni lähes minkä tahansa lääkkeen syöminen estää luovuttamisen, myös esim. tavalliset särkylääkkeet, joiden jälkeen maitoa ei saa luovuttaa muistaakseni vuorokauteen. Joissain lääkkeissä on tosi pitkät varoajat.
Mulla oli myös samaa ongelmaa kuin jollakulla aiemmalla kommentoijalla eli taisin vähän stressata, kun maitoa ei sitten aina herunutkaan pumpulle kovin paljoa. Maidontulo tuntui vähenevän pumpulle päivä päivältä, mistä tuli taas lisää stressiä. Tosin pienetkin määrät maitoa kelpasivat maitokeskukselle, koska maidosta oli ainakin alkuvuodesta huutava pula.
Pieneksi hankaluudeksi koin sen, että maitokuski tuli hakemaan maidon viikottain tiettynä päivänä ja aikahaarukaksi oli muistaakseni ilmoitettu tyyliin klo 8-13 välillä eli käytännössä tuo koko aika oli oltava kotona odottelemassa maidokuskia. Olen menevää sorttia, joten tuo tuntui välillä pitkältä ajalta odotella kotona, vaikka samallahan siinä nyt puuhasi tietysti kotihommia. Sainkin sovittua maidonhaut kahden viikon välein tapahtuviksi – kannattaa harkita tuota, jos luovuttajaksi lähdet!
Hygieniasäännöt olivat tosiaan aika tarkat, mutta minulla ei ollut suurempia ongelmia niiden noudattamisessa. Minulla oli kaksi pumppua käytössä, koska pumppasin maitoa useita kertoja päivässä. Ei tarvinnut tiskailla ja keitellä joka välissä. Käsidesiä velvoittavat myös käyttämään. Sitä sai aloittaessa pienen pullon maitokeskuksesta, mutta jatkopullot piti ostaa itse. Liivinsuojien piti tosiaan olla kertakäyttöisiä.
Maidon luovuttaminen ei onnistu, jos on jossain liikkeellä, koska maito on jäähdytettävä saman tien viileäksi jääkaapin kylmimmässä paikassa. Jäähdytetyt maitoerät voi yhdistää päivän päätteeksi ja pakastaa kaikki samassa rasiassa. Rasiat ja tuoremaitopullot saa maitokeskuksesta.
Suosittelen lähtemään maidonluovuttajaksi, hyvällä asialla ollaan! Sitkeyttä tuo tosin vaatii! Meidänkin pikkuisella oli koliikki ja vauva nukkui huonosti päivin öin, mutta olen silti iloinen, että käytin vapaahetkiäni luovutukseen.
Luovutin maitoa muistaakseni n.3kk. Ei täällä tampereella ollut kyllä mitään puhetta sormuksista tai kerttis-suojista, kestoja käytin ja maito ymmärtääkseni meni ihan käyttöön asti. Ihan hauskaa puuhaahan tuo oli, mutta ei sitä loputtomiin millään jaksa 😀 Yhden vauvan kanssa toimi ainakin hyvin, vaikka mekin otiin AINA menossa, sen verran levoton äiti-ihminen taidan olla. Uskon että toimii kahdenkin kanssa, kannattaa rytmittää jotenkin sitä lypsysessiota päivärytmiin sopivaksi niin ei suihkuile ihan millon sattuu, mulla ainakin maitoa tulvi sillon kun oli tottunu lypsämään jos jostain syystä jäi välistä.
On kuitenkin hommaa johon löytää helposti motivaation, joten suosittelen! Saa kyllä ilosen mielen auttajakin! 🙂
Ensiksi kiitos tärkeästä aiheesta. Minä luovutin Helsingissä molempien poikieni syntymän (2007 ja 2009) jälkeen. Esikoisen jälkeen noin 6 kk ja jälkimmäisen jälkeen 4 kk. Maitoa tuli esikoisen syntymän jälkeen tulvimalla ja sitä riitti luovutettavaksi asti reilu 80 kiloa. Toisen lapsen syntymän jälkeen maitoa tuli enää reilu 40 kiloa.
Aluksi kaikki tuntui työläältä, mutta äkkiä siihen tuli rutiini eikä sitä ajattelut ylimääräisenä. Koska maitoa tuli niin paljon, en oikeastaan ajatellut muuta kuin että se tulee jollekin tarpeen. Vaihtoehtona en edes ajattelut kaataa viemäristä alas. Hygienian kanssa piti tietysti olla tarkka, mutta en muista tuolloin olleen sormuskieltoa. Tai sitten olen vain unohtanut.
Esimmäisellä kerralla minulla oli oma manuaalinen pumppu ja toisella kerralla vuokrasin Äidinmaitokeskuksesta sähköisen pumpun. Suosittelen sähköistä pumppua, sillä rinnat tyhjenee paremmin ja nopemmin. Tuli kyllä vähän navettahommat mieleen kun sen äänikin olisi samanlainen.
Maitoa haettiin joka perjantai ja se passissa oleminen oli ehkä isoin juttu 🙂
Jos maitoa tulee vähänkin ylimääräistä, suosittelen luovuttamista.
Rainbow liivinsuojat on pehmeitä ja mukavia, ja halpojakin vielä! 🙂 Esikoisen kohdalla muistan niiden olleen ihan kamalia, mutta ilmeisesti niitä on kehitetty, koska nyt kolmannen kohdalla uskaltauduin taas ostamaan ja yllätyin positiivisesti.
No sama ero kuin siinä että kotona on ok tehdä ruokaa sormus sormessa mutta tehtaassa/ravintolassa ei.
Mä luovutin maitoa Tampereella n.kuukauden päivät. Ei ollut noin tarkkoja ohjeita/rajoituksia. Siellä sanoivat jopa että lasin viiniä tai oluttakin on lupa nauttia. (en tätä kyllä tehnyt :D)
Mulle oli tärkeintä pitää rytmi pumppauksella samana. Aamulla ja illalla. Hormonihuuruissa koin huonoa omaatuntoa pumpata vauvan ”nähden”, joten aamusyötön jälkeen ja iltasyötön jälkeen oli mulle hyvä aika.
Kolmesti viikossa haettiin ja ei mun tietääkseni pystynyt pakastettua maitoa luovuttamaan.
Muista pumpata JOKA päivä, vaikka olisi pyhät eikä hakija tulisi. Rintatulehduksen riski on suuri jos tulee yhtäkkiä stoppi.
Hienoa työtä tosiaan. Kyllä sen eteen jaksaa tehdä (yli)töitä kun tietää että jollekin se meille ylimääräinen maito on elintärkeää.
Suosittelen luovuttamista jos vaan maitoa riittää yli tarpeen! 🙂
Muista pumpata päivittäin vaikka pyhänä ei hakija tulisin. Mahtavaa jos pakastettuakin voi luovuttaa. Tampereella ei tästä sanottu mitään…
Jos tulee yhtäkkiä stoppi, seurauksena todennäköisesti rintatulehdus.
Kestoja voi käyttää mutta pestävä maitobaarit ennen pumppua.
Ruutiniksi aamuisin ja iltaisin oli itselleni paras kun en hormonihuuruissa pystynyt vauvan ”nähden” pumppaamaan.
Hienoa työtä. omalle vauvalle ylimääräinen maito on toiselle pienelle elintärkeä.
Suosittelen lämpimästi!
Hehe, mä tätä lukiessa pumppasin maitoa luovutukseen 🙂
Tampereella ei ole tommosia ohjeita. Tampereella ei mainittu sanallakaan sormuksesta (eikö niitä saa käyttää tiskatessa vai koska? eihän pumpatessa käsillä maitoon kosketa…) eikä kertakäyttöliivinsuojista. Mä oon vetänyt kestosuojilla koko ajan. Tampereella sen sijaan ohjeistetaan käsintiskaamaan ja tämän jälkeen keittämään pumpun osat joka käytön jälkeen. Sen sijaan Tampereella saa yleensä luovuttaa vaan vauvan 3kk ikään saakka yleensä, toisin kuin esim Turussa missä raja on 4kk. Tosin nyt pula maidosta on Tampereella niin kova, että rajaa on hinattu väliaikaisesti kuukaudella eteenpäin. Mulla on tasan kaksi erää maitoa hylätty liiallisen bakteerikasvun takia, vaikka aina en hysteerisen tarkka oo hygieniasta ollutkaan. Nää kerrat oli sillon kun helteet oli vähän aikaa sitten alkanut ja kämppä oli kuin pätsi. Toisen hylsyn jälkeen aloin pitää kylmäpakkausta pumpun alla niin maito alkaa viilenee heti, ja sen jälkeen ei ole ongelmaa ollut, en tiiä auttoiko tämä vai oliko joku sattuma kyseessä. Tampereella ei saa myöskään luovuttaa pakastettua maitoa. Minusta on jänniä nää luovutukäytäntöerot. Ikävintä luovutuksen aloittamisesta oli että täällä piti ostaa pumpun ”tissiosat” (se suppilo, pullo ja letku) luovutuskeskuksesta itselleen, ne maksoi muistaakseni 25 e. Se tuntui tyhmältä kun eihän niillä osilla mitään itse tee. Muuten tämä on ollut ihan mukavaa touhua vaikka oon ihan tyytyväinen että tämä on kohta ohi. Kyllähän tämä sitoo paljon ja turhauttaa olla jatkuvasti keittelemässä noita osasia.
Mä harkitsin maidon luovuttamista esikoisen synnyttyä, mutta homma kaatui aivan liian tarkkoihin hygieniasääntöihin. Ymmärsin (ehkä väärin) vielä jostain, että hommaa varten pitäisi Helsingissä vielä vuokrata hintaan 17 euroa kuukausi tietynlainen pumppu, jota olisi sitten oltava joka välissä jynssäämässä. Tiskiä tulee muutenkin, eikä meillä ole tiskikonetta urakkaa helpottamaan. Samaten ajatus kertakäyttöisistä liivinsuojista ja pakastimen sekä jääkaapin oikeista lämpötiloista hirvitti, varsinkin, kun meillä säädetään pakastinta ja jääkaappia samasta numiskasta, joten riittävän kylmä pakastin olisi voinut tarkoittaa jäätyviä kurkkuja. En sitten jaksanut lähteä rumbaan, mutta nostan hattua kaikille, jotka jaksavat! (Ja kadehdin esimerkiksi tamperelaisia, jotka voivat ottaa rennommin hygieniasääntöjen kanssa 😉
Ai niin, muiden kommentteja vielä luettuani muistankin, että aluksi luovutuksen esti myös Kätilöopistolla annettu määräys syödä tulehduskipulääkkeitä episiotomiahaavan hoitamiseen 😉
Kiitos tästä postauksesta, mielenkiintoista lukea myös kommentteja! Itsekin olen tällä kertaa harkinnut luovuttajaksi ryhtymistä, mutta muutama asia vielä mietityttää. Esim. tuo että täällä Tampereella maito haetaan kolmesti viikossa kun pakastettua ei voi luovuttaa, tarkoittaako se sitä että menee kolme päivää viikossa siinä että odottelee maitokuskin saapumista.. Ja toinen on se, että onko luovutuksessa pakko käyttää sairaalan pumppua? Esikoinen joutui jäämään muutamaksi päiväksi sairaalaan synnytyksen jälkeen, ja lainasin silloin Taysista pumppua kotiin, jotta voisin pumpata öisin vauvalle maitoa, ja se pumppu oli aivan liian ”jyty” ainakin minulle.. Ensimmäisenä yönä kun unentokkurassa sillä pumppasin niin huomasin jossain vaiheessa maidon seassa verta, kun pumpun imuvoima oli pienimmälläkin teholla aivan liian kova. Tietääkö joku näistä Tampereen käytännöistä, saako täällä käyttää omaa pumppua? Käsikäyttöisellä pumpulla pumppaaminen on tuttua hommaa ja sellainen olisi jo valmiiksi…
Minäkin haaveilin luovuttamisesta sen jälkeen, kun neiti oli saanut laitoksella luovutettua äidinmaitoa. Sitten meillä menikin melkein kaksi kuukautta niin, että käytiin päivittäin sairaalassa verikokeissa ja muissa tutkimuksissa ja oltiin siellä kolmesti yötäkin neidin runsaan ja pitkän keltaisuuden vuoksi. En jaksanut. Jos meille päätöksestämme huolimatta joskus tulisikin toinen lapsi, haluaisin luovuttaa maitoa.
Vielä tähän, että Helsingissä maito haettiin kerran viikossa ja se piti olla pakastettuna. Hakupäivä oli perjantai ja sen päivän maito sai olla tuoretta. Sai käyttää omaa pumppua, mutta halusin toisella kerralla käyttää sähköistä pumppua.
Näin jälkikäteen olen ihmetellyt miten jaksoin, varsinkin toisella kerralla kun oli taaperokin hoidettavana. Mutta jotenkin se ajatus miten tarpeellista maito jollekin pienelle on, antoi voimia.
Täällä yksi muutaman kuukauden Etelä-Karjalan keskussairaalaan luovuttanut!
Alkuun maitoa tuli kaikista suurimmat määrät ja silloin oman tarpeen ylijäämät pakastin omaa käyttöä varten – puhuimmekin ”buranamaidosta” mieheni kanssa. Sairaala ei vastaanottanut maitoa, jos äiti on käyttänyt MITÄÄN lääkitystä ja itse jouduin särkylääkkeitä syömään parisen viikkoa synnytyksen jälkeen.
Pumppasin yleensä aamulla/aamupäivällä kun olimme heränneet, olin syönyt aamiaista ja imettänyt vauvan. Toisen kerran pumppasin illalla ennen nukkumaanmenoa; kun olin ensin syönyt ja imettänyt vauvan. Tämä kahden pumppauskerran tahti oli toimiva. Koskaan en ”joutunut” keskellä yötä pumppaamaan täysien rintojen vuoksi, kuten oma äitini on kertonut joutuneensa tekemään minun ollessani vauva.
Alkuun maitoni bakteerinäytteissä oli toistuvasti sanomista (vaikka olemme siis täysin ”normaali”, siisti ja siivo perhe, heh). En tiedä mikä loppujen lopuksi auttoi; se, että vaihdoin kestoliivinsuojat kertakäyttöisiin vai käsidesin käyttö. (Täälläkin kestosuojat olivat pannassa mutta maitokeittiön ystävällinen rouva antoi luvan niitä käyttää, jos bakteerinäytteissä ei sanomista olisi – mutta olihan niissä sitten…)
Täällä luovuttaja saa sähköpumpun käyttöönsä ilman eri korvausta – ja niin sen mielestäni kuuluisi ollakin!! Samaten lypsysetit ovat ilmaiseksi lainassa. Itse pyysin niitä normaalia useamman, niin arki helpottui huomattavasti – ei haitannut, jos saman tien pumppaamisen jälkeen ei ehtinyt/jaksanut osia tiskata, ja muistaakseni parin-kolmen päivän välein keitin koko satsin kerralla.
”Maitoauto” kävi kolmasti viikossa (jos matkaa sairaalalle oli max. 5km, muutoin maidot piti viedä itse), mutta tyhjät pullot toimitettiin pikkuruisissa kylmälaukuissa kylmäkallejen kera. Itse otin tavaksi nostaa maidot oven eteen ulos jo etukäteen – jos esim. lähdimme aamiaisen jälkeen kauppaan/kylään/tms. tai halusin levätä, niin se helpotti ettei tarvinnut maitomiestä päivystää – tai katsoa, ettei vahingossa mennyt avaamaan ovea tissi paljaana… 😀
Luovuttaa sai niin pitkään, kunnes vauva oli 6kk ikäinen. Mitään ”alarajaa” ei maitomäärille ollut, kaikki desit otettiin kiitollisina vastaan. Itse tosin huomasin toisinaan ottavani stressiä melko pienehköistä maitomääristä; koin tekeväni kohtuuttoman ”suuren” työn suhteessa siihen, miten vähän maitoa tuli. Loppuvaiheessa minua helpotti, kun teimme maitokeittiön kanssa sopimuksen, että maitoauto hakee luotani maidot vaan kerran viikossa ja sain pienempiä pakastusrasioita, mihin pakastin maidot. Stressiä tuli myös siitä, että maitoauto ”joutui” ajamaan lenkkiä kotiimme omien pikku tilkkojeni vuoksi. Tämä kerran viikossa – systeemi helpotti mieltäni. (Ja mies tsemppasi ihanasti; hän aina torui jos tuijottelin liiaksi pulloihin pumpatessani – ja usein kävikin niin, että jos uppouduin esim. johonkin ohjelmaan niin kappas, kohta pullot olivatkin täpötäynnä maitoa!)
Yksilapsisen perheen arjessa luovuttaminen oli helpointa vauvan ollessa aivan pieni – hänhän lähestulkoon vain nukkui ja söi, ja ei ollut niin väliksi missä tai kenen sylissä hän pötkötteli. Vauvan kasvaessa asiat mutkistuivat. Vauvan ollessa hereillä pumppauksesta sai vain haaveilla ja aamupäivisin oli TODELLA turhauttavaa, kun ensin sait vauvan ulos unille, sitten tissienpesun, käsienpesun, pumpun osien kasaamisen, ja hyvän asennon löytämisen jälkeen ehdit pumpata 8 minuuttia ja itkuhälyttimestä kuuluu ”äääääÄÄÄÄÄÄääääää….” No, äkkiä takki niskaan (ja rättiä tisseille etteivät kylmety), vauvan rauhoittelua/tutti suuhun yms. ja sitten sama rumba alusta: käsien pesu, tissien pesu…. Voisin siis ajatella, että useampilapsisessa perheessä esikoisesta on hiven apua – toki riippuu esikoisen iästä (voi viedä tuttia suuhun vauvalle tms…)
-Anu-
Koko kirjoitukseni ei mahtunut kerralla, loppuun siis vielä lisäys:
Vaikeina hetkinä yritin motivoida itseäni jatkamaan miettimällä, miten pienikin määrä on monelle pienelle ihmisenalulle avuksi… Oma vauvani ei sairaalassa lisäruokia tarvinnut mutta työni puolesta tiedän, miten tärkeää (ja jauhomaitoon tai korvikkeeseen verrattuna parempaa) se monille pienille elämän ensipäivinä on. Rahallinen korvaus lämmitti lompakon lisäksi mieltä, vaikkei minun maidoilla tehtykään keittiöremonttia tai lähdetty etelän lämpöön lomailemaan, kuten jotkut ovat kertoneet.
Mielestäni jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa ainakin yrittää – ei se ole keneltäkään pois jos kokeilee, eikä kukaan tuomitse tai syyllistä jos se ei tunnukaan omalta jutulta/hyvältä, saati työllistää äitiä liikaa. En voi sanoa, että ”helpolla saa hyvän mielen” koska helppoa se ei mielestäni aina ollut, mutta oli se vaivansa arvoista puuhaa! Jos joskus vielä saan toisen lapsen niin toivon, että silloinkin voisin luovuttaa edes vähän aikaa/pieniä määriä.
-Anu-
Meilläkin esikoinen syntyi ennenaikaisena (rv25) eikä maitoa tullut. Mentiin luovutetulla ja erikoiskorvikkeilla – kotonakin vielä pitkään käytettiin erikoiskorvikkeita. Toisella kertaa halusin auttaa vuorostaan muita. En halunnut kenenkään joutuvan kokemaan samaa kuin minkä itse koin: huolta vauvan hengestä ja maidon riittävyydestä. Edelleenkään en halua kenenkään äidin ajavan itseään loppuun rintamaidon takia.
Kuten Jossu kirjoitti: Äidin tehtävä on ruokkia lastaan. Se riittää. 🙂
Toisen lapsen kohdalla luovutin maitoa syntymästä puolivuotiaaksi. Eri sairaaloissa on tosiaan hyvinkin erilaisia sääntöjä siitä mitä saa ja mitä pitää tehdä. Saako maitoa pakastaa, pitääkö sitä ola tietty määrä, saako käyttää mikrostreiloijaa, kestoliivinsuojia, jne. Esim. Oulussa ei ole sormuskieltoa, mutta kattilassa keittämistä suositellaan joka käyttökerran jälkeen. Alkuun käytin mikrosteriloijaa, mutta se näkyi todella nopeasti bakteerimäärä kasvuna. Siirtyminen takaisin ainaiseen keittämiseen auttoi. Liivinsuojillakaan ei ole väliä, jos rinnat pesee hyvin ja kuivaa varovasti kertakäyttöiseen paperiin (tai puhtaaseen pyyhkeeseen, jonka ottaa sen jälkeen muuhun käyttöön tai laittaa pesuun).
Lisää meidän imetyksestä, imettämättömyydestä ja luovutuksesta voi lukea muutaman päivän takaisesta bloggauksestani: Valmistaudutaan vauvaan: rintapumpulla koti imetystä. Meillä siis odotellaan kolmatta – ja toivotaan että saisi vielä jokusen viikon turvallisesti kasvaa kohdussa. 😉 Ja tälläkin kertaa on tarkoitus luovuttaa maitoa heti alusta alkaen ja käydä äidinmaitokeskuksessa kirjoittamassa paperit ja antamassa verinäytteen mahdollista luovutusta varten.
Moikka!
Postailin joulukuussa kokemuksiani ja ajatuksiani äidinmaidon luovuttamisesta:
http://ambranen.blogspot.fi/2013/12/aamulypsylla-aidinmaidon-luovuttaminen.html
Tsemppiä hommaan jos siihen ryhdyt ja kaikkea hyvää loppuraskauteen! 🙂
Luovutin itse kuopuksen kanssa pari kuukautta, kunnes pumpulle ei herunut enää helpolla. Esikoinen oli vielä sen verran pieni, että jaoimme miehen kanssa vauvan yösyöttövuorot. Pumppasin illalla omalle lapselle yötä varten, ja aamulla jo kivistävistä rinnoista luovutukseen. Varsinkin alussa maitoa tuli helposti paljon, kun yksiviikkonen söi niin mitättömiä määriä maidontuotantoon verrattuna, ja pakastimessa oli omaan käyttöön ensipäivien särkylääkkeiden syönnin aikana pumpattua maitoa yötä varten. Käytössäni oli molemmat rinnat samaan aikaan pumppaava sähköpumppu, pullot täytty sillä (aluksi) viidessä minuutissa, ja toiset viisi minuuttia meni omassa & tarvikkeiden pesussa – aika pienellä vaivalla siis. Tällä kertaa pumpulle heruminen kuitenkin alko hyytymään aika nopeasti
Ai niin, piti vielä sanoa että kaiken järjen vastaisesti koin tosi huonoa omaatuntoa kun heruminen hankaloitui ja lopetin että oma lapsi saisi varmasti tarpeeksi… Älä siis tee samaa virhettä, kaikki maito auttaa!
Virhe = pode turhia tunnontuskia, siis, ei tosiaankaan että pitäisi väkisin jatkaa.
Lue tosta ylempää mun kommentti. Mut vastaus kysymykseesi on että ei tartte käyttää sairaalan omaa pumppua. Näin välttyy myös tuolta 25 e maksulta 🙂 Maitoa tosiaan haetaan kolme kertaa viikossa kotoa, ja sitä pitää luovuttaa vähintään puolilitraa kerralla. Maitonainen tulee aina kutakuinkin samaan aikaan, 8-11 välillä. Meille yleensä siinä lähempänä yhtätoista. Kolme tuntia ei siis tarvitse päivystää, kunhan pari kertaa odottaa että tuntee mihin aikaan hän tulee.
Täytyykö luovutusmaito nimenomaan pumpata? Mun meijerissä oli sellainen asetus päällä, että molemmista tuli joka kerralla lähes saman verran, lapsi söi toisesta (ja paljon söikin) ja toisesta valui helposti useampi maidonkerääjällinen. Ei auttanut, vaikka kuinka yritti estää herumista painelemalla tm. Kroppa varmaan luuli tuottaneensa kaksoset ja maitoa meni järkyttävän paljon viemäriin.
Varmasti kirjoitan aiheesta tulevaisuudessa, jos homma vain onnistuu. Ja tähän alle on onneksi tullut tosi hyviä kommentteja, joista on ainakin itselleni hyötyä. Palaankin muihin kommentteihin myöhemmin, nyt on pakko kuunnella supistelevaa kohtua ja pistää pötkölleen.
Hygienia on tärkeää, mutta ei Oulussa vuonna 2011 sanottu mitään kertakäyttöisistä liivinsuojista. Muutenkin säännöt kuulostavat aika erilaisilta kuin täällä. Jos käytännöt vaihtelevat kovin paljon sairaaloittain, niin sitten voi kyllä ihmetellä, että onko kaikki säännöt varmasti tarpeellisia. Maidon laatu on aina turvattava, mutta luovuttamisesta ei pitäisi tehdä liian työlästäkään. Pienen vauvan äidillä kun on kädet täynnä työtä muutenkin.
Hei, vähän myöhemmin lueskelin näitä postauksia täällä. Olen Tampereelta ja luovutin toisen lapseni (rv 34 pienikokoisena syntyneen) jälkeen sen 3kk maitoa. Tampereella saa lainaan sellaisen höyrykoneen näköisen vempaimen ja tosiaan ne itse ostettavat setit… Mutta hyvin tuo toimi ja maitoa tuli kun oma mukula söi niin kovin vähän.
Tärkeintä luovuttamisessa on varmasti se, että sen pitää tuntua hyvältä eikä pakolta ja hygieniasta on pidettävä huoli. Käytin koko ajan kestosuojia ja pesin rinnat aina ennen lyspyä ja kuivasin puhtaaseen varsoon, jonka vaihdoin aina joka pumppauksen jälkeen. Lisäksi on tärkeää jäähdyttää maitoa ja säilöä se niin kuin äidinmaitokeskus neuvoo. Tampereella säilötään jääkaappiin (ei oveen) ja max. 2 vrk, eli perjantaina pumpattu maito meni kaikki omaan käyttöön, koska maanantai oli seuraava hakupäivä. Tiskasin ja keitin setit aina heti pumppauksen jälkeen, vaikka se tuntui raskaalta, mutta maito jämähtää settiin, mikäli sitä ei heti vähintään huuhtele. Saman se tekee tuttipullolle. Tämä lisää tietenkin bakteerikasvua. Yhtään luovuttamastani maidosta ei hylätty, joten liivinsuojat ja harsot ilmeisesti toimivat kunhan oli tarkkana.
Sormuksen voi ottaa pois ennen pumppausta kun pesee kädet ja tissit ja käy hommiin, ja kun maito on säilössä niin sen voi pujottaa takaisin.
On hienoa, mikäli jaksat luovuttaa vaikka onkin kaksi pientä lasta hoidettavana!
Hyvän mielen lisäksi hommasta jäi myös ihan kivasti rahaa käteen, ja minä ostin niillä mm. kunnon matkarattaat, joita jaksaa kanniskella hissittömissäkin paikoissa.
Mä olen kanssa ikuisesti kiitollinen rintamaidon luovuttajille. Oma lapseni syntyi tänä vuonna viikolla 30+5 ja maito ei vaan noussut pumpaten riittävästi, joten lapsi sai koko sairaalassaoloaikansa minun maitoni lisäksi myös luovutettua maitoa. Kotona sitten omaa maitoa ja korviketta kunnes kiinteiden aloitusten myötä korvike voitiin jättää pois.
Viikoista ja pienestä syntymäpainosta huolimatta ( alle 1,5kg) meidän lapsukainen on ollut melkoinen rautavatsa. Ei ollut mitään vatsaongelmia äidinmaidon kanssa. Ei tullut myöskään mitään kun aloitettiin lisäproteiinit, rauta, d-vitamiinit, kun on annettu korviketta (paitsi Tuutin oksensi pois kaaressa itkun kera joten pitäydyttiin muissa merkeissä), aloitettu riisivellit, otettu rota-rokotteet. Nyt ollaan jo liharuuissa ja hyvin tuntuu menevän edelleen.
Helsingissä ei tarvitse pumpata, voi myös kerätä kerääjillä tai lypsää käsin. Käsin lypsyn onnistuminen sai minut jatkamaan hommaa 6 kk, pääsääntöisesti lypsin kerran päivässä eli aamuisin suoraa äidinmaitokeskuksesta saatuun pakasterasiaan (Imetin koko yön samasta rinnasta ja tyhjensin harsoihin yöksi vuoratun leporinnan aamulla, suihkutissit). Pumpunosien keittämistä saati pumppuvuokraa en olisi luovuttamillani määrillä koko tuota aikaa kokenut mielekkääksi.