Kuopuksestamme tuli eilen velho, ainakin jos on vanhan kansan viisauksia uskominen. Kerrotaan, että jos lasta imettää yli kolmen pitkäperjantain, tämä saa velhon voimat.

Nykypäivänä tämä uskomus tuntuu tietenkin hupaisalta ja jännittävältä. Kaksi ja puoli vuotta vanha lapseni on saanut äidinmaidostani velhon ihmevoimat ja tietäjän viisauden. Tällainen ikivanha tarina tuntuu hauskalta, etenkin kun nykytutkimusten valossa tiedetään, minkälainen ihmeaine äidinmaito ihan oikeastikin on.

Tarinat imetetyistä velhoista ovat vähän kuin Pohjanmaalla tänään lankalauantaina trullittavat noidat tai iltasella sytytettävät kokot, joiden tarkoituksena on häätää pahoja henkiä. Nykyään ne ovat mukavia ja harmittomia pääsiäisperinteitä, mutta niiden takana on sekamelska ortodoksien, luterilaisten, pakanauskontojen, katolilaisten ja vanhan kansan uskomuksia ja tarinoita.

Alun perin imetetty velho oli pelottava asia, eikä mikään Harry Potterin kaltainen taikuuksia osaava ja hyväntahtoinen pikkuvelho. Sain Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmässä vinkin kirjasta, jossa velhouskomuksen taustoja valotetaan tarkemmin. Imetyksen aika -kirjassa kerrotaan, että ennen pelko lapsen muuttumisesta velhoksi oli aito. Uskomuksen takana vaikuttivat sekä uskontoihin liittyvät paastokaudet että seksi.

Vuosisatoja sitten vanha kansa tiesi kertoa, että imettävän äidin ei ollut suotavaa harrastaa seksiä. Sen kun uskottiin pilaavan äidinmaidon. Siksipä vanhasta pohjoismaisesta lakikirjasta 1300-luvulta löytyy kohta, jossa kerrotaan miehellä olevan oikeus vaatia sakon uhalla vaimoaan lopettamaan imetys, jos se on kestänyt yli kahden paaston ja kolmanteen asti.

Kun nykyään noin vuoden ikäisistä suomalaisvauvoista vain yksi kolmasosaa saa äidinmaitoa, vielä vuonna 1914 yli puolet suomalaisista kaksivuotiaistakin sai äidinmaitoa. Sata vuotta sitten ainut vieroitukseen liittyvä virallinen ajankohta oli juurikin pääsiäinen. Vanhaan paastoperinteeseen nimittäin liittyi uskomus, ettei yli kolmen paaston saanut imettää. Ortodoksit noudattivat tätä sääntöä tiukasti, vaikka se ei kirkon virallinen ohjeistus ollutkaan.

Myös katolilaisella puolella pääsiäinen saattoi liittyä vieroitukseen, sillä kirkon virallisen säännön mukaan jo kaksivuotiaan oli noudatettava paastoa. Äidinmaitokin oli siis kiellettyjen sapuskojen listalla.

Jos sitten lapsi sai maitoa vielä elämänsä kolmantena paastokautena, uskomuksen mukaan lapsesta saattoi tulla epäonnisempi aikuisena. Pelättiin, että lapsi saa pahan silmän, jolla hän saattoi tahtomattaan saada lehmiltä loppumaan maidon, pilata tervahaudat ja ottaa muilta ihmisiltä näiden onnen. Imetetystä lapsesta siis tulisi tahtomattaan pahaa onnea taikova velho.

Kun paastomääräykset sitten lievenivät ihmisten mielissä, imetysajat pitenivät myös ortodoksisilla alueilla ja uskomukset alkoivat siirtyä toiseen suuntaan. Itse asiassa sittemmin tiedettiin kertoa, että etenkin pojista tulee sitä vahvempia, mitä kauemmin he saavat äidinmaitoa. Vähän aikaa maitoa saaneilla pojilla taas oli vaara jäädä peräkammarin pojiksi.

Oli miten oli, minä keittelen omalle velholleni ihmejuomaa niin kauan, kun hän sitä kokee tarvitsevansa. Sen verran vähäisiä määriä sitä viime aikoina on tilattu, että tuskinpa velho kaipaa taikakeitoksiani enää ensi pääsiäisenä.  Siitäkin huolimatta, että silloin hänelle olisi tarjolla ylivelhon maaginen mantteli. 

Jaa: