Perheemme kaksivuotias bailasi eilen kolmatta kertaa Flowssa. Hän alkaa olla jo kovempi festarikonkari kuin isänsä! Mullekin Flow oli tänä vuonna kolmas laatuaan, enkä ehtinyt tällä kertaa nauttia festivaalitunnelmasta kuin perhesunnuntain verran.
Miniaveceiden kanssa alueella sai pyöriä vain muutaman hassun tunnin, emmekä siinä ajassa ehtineet edes tutkia koko aluetta läpi. Se on harmi, sillä Flown sykähdyttävyys on juuri sen kauneudessa ja harkituissa yksityiskohdissa. Ruokaakin ehdittiin tankata vain kerran, vaikka olisin voinut viettää yhdet festarit vain kiertäen alueelle valikoituja sapuskakojuja.
Kolmeen tuntiin mahtui kuitenkin onneksi Iisan näkeminen päälavalla. Siinä on artisti, joka on yhtä aikaa suloinen ja kuuma – pätee niin musiikkiin kuin itse naiseenkin. Ehdittiin sivukorvalla kuulla myös perhesunnuntain vetonaulaa, Hurjat silmät -bändiä. Muu festarianti tulikin sitten ystävistä, mikä tuntui kaksivuotiaastakin olevan se festareiden kivoin juttu. Nähtiin ihan liian pitkästä aikaa Kolmistaan-perheblogin jengiä, mutta parin kuukauden tauko ei lapsia haitannut. Siellä ne pyörivät samantien kikattaen maassa kuin ehdat festarikävijät.
Kun lapsikaravaanit oli aika lykkiä pois alueelta, olisi mun tehnyt mieli vaihtaa läpsystä lapsenvahtivuoroa, kuten monet portilla tekivät. Viime viikko oli niin kuluttava monella tavalla, että olisin ansainnut kävellä gin tonic -baariin ja istua rantatuoliin jäiden kalistessa lasin reunoihin. Olisin halunnut hetken olla väkijoukossa yksin ja aistia hämärtyvää iltaa sekä helteen läpi tuntuvaa syksyä. Olisin vain halunnut olla ilman että kukaan vaatii, haluaa tai kysyy yhtään mitään.
Heh, saattaa mennä tovi, että haave toteutuu. Nyt sen sijaan lykkäsin rattaisiin simahtaneen lapsen Kalasataman tiluksille, jotta helteessä nääntyvät kasvit saisivat vähän vettä. Perille päästyä oli pakko istua maahan, sillä supisti niin kipeästi. Lapsi heräsi itkemään väsyään. Siinä me istuttiin, toinen rattaissa huutaen, toinen maassa ähisten. Ohikulkijat mulkoilivat toisiaan tietäväisenä. Ja eiköhän siitä pirun kasteluvesitankistakin ollut vesi loppu. Flown äänet kaikuivat selkeästi tiluksille asti, ihan kuin ilkkuen. Mä päätin uhmakkaana, että kahden vuoden päästä ostan kolmen päivän liput ja varaan samaksi ajaksi itselleni yhden hengen hotellihuoneen. Äitiyden superhetkiä kertakaikkiaan.
Mun piti jo tänä kesänä tehdä sama temppu, mutta tuli tämmönen yksi raskaushomma kans tähän. Nähdään sit parin vuoden päästä siellä! 😉
Ja just kun mä viime vuonna kirjoittelin Flowsta, että lopulta siellä on paljon kivempaa kun avecina on pikkuhiprakan sijaan pikkulapsi. Mutta hitto, nyt olis gin tonicit maistuneet! Parin vuoden päästä tehdään yhdessä temput! 😀
Temput it is! 😀
Meillä monsieur vei lapsen festareille. Mietinkin jossain välissä, josko tekin olette siellä, mutta ette vissiin törmänneet. Itse olin läpsystä vaihto -vastaanottokomiteana siellä portin toisella puolella.
Meidän ipana oli käsittääkseni nauttinut tilanteesta. Vaikuttaa siltä, että tyyppi on perinyt isänsä festariasenteen, mikä varmaan tarkoittaa, että kun se on teini-iässä, mä olen huolissani mutta sillä on hauskaa 🙂
Ei törmätty ei. Siellä oli lopulta samaan aikaan paljon tuttuja, mutta en onnistunut bongaamaan kuin muutaman. Festariasennetta löytyy myös täältä naapurin mukulasta, joten tulevat teinit voivat sitten yhdessä pitää hauskaa ja me voidaan yhdessä olla huolissaan 😀
Sisäinen feministini sai hepulin, vaikka en edes tiedä, miten tasan teillä todellisuudessa koti- ja lastenhoitohommat menee 😀 (Tästä jutusta siitä vain sai kovin ankean kuvan, vaikka uskon, että teillä on oikeasti asiat paremmin 😉 ) Jutusta saa jotenkin sellaisen kuvan, että isä lähtee viikoksi lipettiin, vaikka lapsi voi teoriassa jo syntyä, mutta äidille ei suoda edes yhtä festaripäivää.
Korjaus vielä äskeiseen: tästä jutusta yhdessä viimeisimmän raskausviikkopostauksen kanssa siis sai äsken mainitsemani kaltaisen kuvan.
Kyllä ne taitavat normaalisti aika tasan mennä, vaikka ei mitään exeleitä asian suhteen harrastetakaan. Nykyisen vapaamman työaikatauluni ansiosta mä taidan nykyisellään saada viettää lapsen kanssa miestä enemmän aikaa.
Meillä on ollut miehen kanssa tapana lähteä kesäisin reissuun itseksemme, mies Lappiin jätkien kanssa ja minä vaihtelevaan ulkomaakohteeseen vaihtoaikaisten ystävien kanssa. Vauvavuotena oma reissuni jäi tosin välistä, kuten nytkin, kun en uskalla enää vatsan kanssa lentää. Mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että on tästä tämän vuotisesta reissusta, sen ajankohdasta ja elämän tärkeysjärjestyksistä hieman keskusteltu. Eikä tosiaan vain siksi, että samaan aikaan olisi ollut festarit, joille olisin tahtonut päästä myös ilman lapsiseuralaista.