Perheemme kaksivuotias bailasi eilen kolmatta kertaa Flowssa. Hän alkaa olla jo kovempi festarikonkari kuin isänsä! Mullekin Flow oli tänä vuonna kolmas laatuaan, enkä ehtinyt tällä kertaa nauttia festivaalitunnelmasta kuin perhesunnuntain verran.

Miniaveceiden kanssa alueella sai pyöriä vain muutaman hassun tunnin, emmekä siinä ajassa ehtineet edes tutkia koko aluetta läpi. Se on harmi, sillä Flown sykähdyttävyys on juuri sen kauneudessa ja harkituissa yksityiskohdissa. Ruokaakin ehdittiin tankata vain kerran, vaikka olisin voinut viettää yhdet festarit vain kiertäen alueelle valikoituja sapuskakojuja.

Kolmeen tuntiin mahtui kuitenkin onneksi Iisan näkeminen päälavalla. Siinä on artisti, joka on yhtä aikaa suloinen ja kuuma – pätee niin musiikkiin kuin itse naiseenkin. Ehdittiin sivukorvalla kuulla myös perhesunnuntain vetonaulaa, Hurjat silmät -bändiä. Muu festarianti tulikin sitten ystävistä, mikä tuntui kaksivuotiaastakin olevan se festareiden kivoin juttu. Nähtiin ihan liian pitkästä aikaa Kolmistaan-perheblogin jengiä, mutta parin kuukauden tauko ei lapsia haitannut. Siellä ne pyörivät samantien kikattaen maassa kuin ehdat festarikävijät.

Kun lapsikaravaanit oli aika lykkiä pois alueelta, olisi mun tehnyt mieli vaihtaa läpsystä lapsenvahtivuoroa, kuten monet portilla tekivät. Viime viikko oli niin kuluttava monella tavalla, että olisin ansainnut kävellä gin tonic -baariin ja istua rantatuoliin jäiden kalistessa lasin reunoihin. Olisin halunnut hetken olla väkijoukossa yksin ja aistia hämärtyvää iltaa sekä helteen läpi tuntuvaa syksyä. Olisin vain halunnut olla ilman että kukaan vaatii, haluaa tai kysyy yhtään mitään.

Heh, saattaa mennä tovi, että haave toteutuu. Nyt sen sijaan lykkäsin rattaisiin simahtaneen lapsen Kalasataman tiluksille, jotta helteessä nääntyvät kasvit saisivat vähän vettä. Perille päästyä oli pakko istua maahan, sillä supisti niin kipeästi. Lapsi heräsi itkemään väsyään. Siinä me istuttiin, toinen rattaissa huutaen, toinen maassa ähisten. Ohikulkijat mulkoilivat toisiaan tietäväisenä. Ja eiköhän siitä pirun kasteluvesitankistakin ollut vesi loppu. Flown äänet kaikuivat selkeästi tiluksille asti, ihan kuin ilkkuen. Mä päätin uhmakkaana, että kahden vuoden päästä ostan kolmen päivän liput ja varaan samaksi ajaksi itselleni yhden hengen hotellihuoneen. Äitiyden superhetkiä kertakaikkiaan.

Jaa: