Tajuan tarvitsevani päivän, ehkä jopa kaksi ihan itsekseni. Tarvitsen aikaa, että voin toviksi käpertyä itseeni, kuunnella kehoani ja tuntea lapsen minussa. Esikoisen pitkän päiväkotiloman aikana olemme saaneet viettää aikaa lapsen yhdessä vuorokauden jokaisena tuntina. Ajatus ihan vain yhden kokonaisen päivän erosta saa ikävän kirpaisemaan vatsanpohjaa, mutta nyt tarvitsen aikaa vain omille ajatuksilleni. Miehen loma alkaa kohta, jolloin olisi mahdollista saada olla kotona itsekseen yönkin yli. Ensimmäistä kertaa sitten lapsen syntymän. Pistetään harkintaan.

Jos tämä vauva päättää syntyä samoihin aikoihin kuin siskonsa, tässä on enää vajaa kuukausi aikaa pistää kodin lisäksi pää järjestykseen. Vaikka olenkin menossa synnyttämään toista kertaa, tahdon silti käydä uudestaan läpi synnytyskirjallisuutta. Aion päivittää myös synnytyssuunnitelmani, vaikka esikoisen ajoilta olevaan synnytyssuunnitelmaan ei paljoa muutoksia tulekaan. Se toimi varsinaisessa synnytyksessä hyvin, vaikka synnytys tuskin koskaan menee suunnitelmien mukaan.

Olen uskaltautunut ajattelemaan, josko tällä kertaa vesisynnytys olisi mahdollinen. Vedessä kelluminen tuntuu hyvältä jo nyt, joten voisin kuvitella sen kannattelevan hellästi myös synnytyksessä. Supistusten ja muiden kramppien takia olen kuitenkin ollut varma, että kuopuskin syntyy ennenaikaisena, jolloin vesisynnytystä ei Kätilöopistolla saa. Mutta nyt vallitseva superhyvä olo on saanut miettimään, jospa tämä kaveri tosiaankin pysyisikin sisällä täysiaikaiseksi asti!

Ai niin, hyvänen aika, pitääkö mun tosiaan miettiä jotain raskausvaatetta syksyksi. Mulle ei ole tullut tätä ennen mieleenkään, että saattaisin tämän raskauden aikana kaivata mitään muuta kuin venyvää kesätrikoota. Mutta jos en synnytäkään elokuussa, jotain hellemekkoa lämpimämpää varustusta ehkä tarvitaan. Ja mitkä kengät turvonneisiin ketaroihin mahtuvat, kun ei enää tarkene tepastella pelkillä läpsyillä!

Tällä viikolla käyn tyhjentämässä työhuoneeni pöydältä loput liput ja laput. Enpä ole siellä kesällä aikaa muutenkaan viettänyt, sillä päiväkotiloman takia olen tehnyt töitä lähinnä iltaisin ja öisin lapsen mentyä nukkumaan. Silti pöydän lopullinen siivoaminen on piste yhdelle aikakaudelle. Kun viime helmikuussa tein ensimmäisen päiväni työhuoneella, olin juuri edellisenä iltana tehnyt positiivisen raskaustestin.

Viikonloppuna juhlin rakkaiden ystävien häitä myöhään yöhön. Se onkin luultavammin viimeinen bailauskerta pitkään aikaan. Seuraavalla kerralla seurana on väsy ja vauva, tai ainakin juhlamekon kastelevat meijerit ja rintapumppu. Imen itseeni lämpimän kesäyön taikaa ja huoletonta tunnelmaa.

Tärkeänä virstanpylväänä mainittakoon vielä, että tällä viikolla tunnen ensimmäistä kertaa vauvalla olevan hikan. Siskonsa oli kovempi vatsakaveri hikkailemaan, ja olenkin vähän odottanut tätä tunnetta. Vaikka väpättävä peräsuoli onkin hieman epämiellyttävä fiilis.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.