Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön erikoistutkija ehdottaa, että ravintoloista poistettaisiin kokonaan lasten ruokalistat. Ajatuksessa on itua, mutta ylhäältä päin tulevissa komennoissa on aina vähän byrokraattinen kaiku. Enemmän vaikutusta on sillä, mitä me vanhemmat vaadimme ravintolalta. Nakit ja ranskalaiset pysyvät lapsen perusruokavalio-oletuksena, jos vanhemmat eivät osoita, että lapset ansaitsevat parempaakin.

Me käymme lapsen kanssa syömässä ravintolassa melko usein. Paikat vaihtelevat Subwaysta buffetpaikkojen kautta finediningiin. Emme ole paria harvinaista poikkeustapausta lukuun ottamatta ikinä joutuneet turvautumaan lasten listaan (pizzapaikoissa läpyskät ovat halvempia lasten listalla). Monissa suosimissamme paikoissa lasten listaa ei edes ole. Mutta lähes jokaisessa ravintolassa on kysymällä saanut ihan normaalien syöjien listalta puolikkaan annoksen. Hintakin on tällöin yleensä puolet normaalista. Etenkin aasialaisissa paikoissa saatetaan päästä vielä edullisemmin, kun kukkaroaan pitää kaivaa eurolla per lapsen ikävuosi.

Harvassa paikassa mahdollisuus puolikkaaseen annokseen on ilmoitettu näkyvästi – esimerkiksi vaihtoehtona siinä lasten listan kyljessä. Mekin tilattiin alkuun lapselle monia kokonaisia annoksia, ennen kuin joku tarjoilija älysi yksivuotiaan päivällisseuralaiseni nähdessään ehdottaa, että puolikkaan annoksen saaminenkin on mahdollista. Jos tiedän ravintolan annosten olevan isoja, saatan myös tilata oman annoksen lisäksi vain ylimääräisen lautasen, johon jaan osan annoksesta lapselle. Se on ollut aina ok ravintoloille. Sittemmin olen oppinut pyytämään myös joidenkin ainesosien laittamista lautasen sivuun. Esimerkiksi vuohenjuuston kanssa lapsi ei ole vielä ihan sinut, joten sitä sisältävä ruoka saattaisi jäädä pyörimään lautaselle. Mutta kun vuohenjuuston pyytää annoksen sivuun, siitä menee puolivahingossa jotain suuhunkin. Eihän lapsi muuten hoksaisi joidenkin vähän kinkkisempien ruoka-aineiden hienoutta, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta niihin tutustumiseen.

Me olemme alusta lähtien syöneet kotona samaa ruokaa koko perhe. Siksi tuntuisi pöljältä opettaa ulkona syödessä, että lasten ravintolaruoka on erilaista kuin aikuisten ja yhtä kuin mauton spagettimönjä ja ketsuppipullo. Lasten listoille on kuitenkin varmasti paikkansa. On lapsia, joiden ruokailutottumukset eivät ole yhtä ennakkoluulottomia kuin meidän lapsemme. On hyvä, että ravintolasta löytyy edes jotain lapselle kelpaavaa sapuskaa, että vanhemmatkin pääsevät joskus syömään ulos. Ja lapset näin opettelemaan ravintolaetikettiä pala palalta. Mutta ravintoloiden ei saa olettaa, että lasten lista on ainut keino, jolla tulevaisuuden ravintolakävijät saadaan istumaan (ja tuomaan tulot) heidän pöytiinsä.

Ruokalistan lisäksi kun lapsiperheen saamalla palvelullakin on väliä. Mä olen opiskeluvuosina paiskonut vuoroa toisen perään tarjoilijana ja keittiönkin puolella, joten osaan olla just niin ärsyttävän vaativa asiakas kuin toinen ravintolatyöntekijä vain voi olla. Yleensä Suomessa kuulee tarinoita siitä, miten lapsiperheitä ei ravintoloissa kunnioiteta. Sekä muiden asiakkaiden että henkilökunnan puolelta suodut mulkoilut antavat kuulemma ymmärtää, että lapsiperhe voisi poistua Raxeihinsa ja Rossoihinsa kunnon ihmisten ruokailuhetkeä häiritsemästä. Mä olen toista mieltä.

Me olemme lapsiperheenä saaneet suomalaisissa ravintoloissa todella hyvää palvelua. Samaten muiden asiakkaiden suhtautuminen on ollut hyväntuulista ja ihastelevaakin. Lapsi on kulkenut pariviikkoisesta vauvasta lähtien mukana ravintoloissa, ja mulkoilujen sijaan olen saanut erityiskohtelua. Läheskään aina ei ole ollut syöttötuolia, pieniä aterimia, vaipanvaihtoalustaa tai pottaa, mutta sitäkin enemmän tunnetta siitä, että olemme tervetulleita. Ihan ilman alleviivatun yksinkertaista lasten listaakin.

Jaa: