Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksikön erikoistutkija ehdottaa, että ravintoloista poistettaisiin kokonaan lasten ruokalistat. Ajatuksessa on itua, mutta ylhäältä päin tulevissa komennoissa on aina vähän byrokraattinen kaiku. Enemmän vaikutusta on sillä, mitä me vanhemmat vaadimme ravintolalta. Nakit ja ranskalaiset pysyvät lapsen perusruokavalio-oletuksena, jos vanhemmat eivät osoita, että lapset ansaitsevat parempaakin.
Me käymme lapsen kanssa syömässä ravintolassa melko usein. Paikat vaihtelevat Subwaysta buffetpaikkojen kautta finediningiin. Emme ole paria harvinaista poikkeustapausta lukuun ottamatta ikinä joutuneet turvautumaan lasten listaan (pizzapaikoissa läpyskät ovat halvempia lasten listalla). Monissa suosimissamme paikoissa lasten listaa ei edes ole. Mutta lähes jokaisessa ravintolassa on kysymällä saanut ihan normaalien syöjien listalta puolikkaan annoksen. Hintakin on tällöin yleensä puolet normaalista. Etenkin aasialaisissa paikoissa saatetaan päästä vielä edullisemmin, kun kukkaroaan pitää kaivaa eurolla per lapsen ikävuosi.
Harvassa paikassa mahdollisuus puolikkaaseen annokseen on ilmoitettu näkyvästi – esimerkiksi vaihtoehtona siinä lasten listan kyljessä. Mekin tilattiin alkuun lapselle monia kokonaisia annoksia, ennen kuin joku tarjoilija älysi yksivuotiaan päivällisseuralaiseni nähdessään ehdottaa, että puolikkaan annoksen saaminenkin on mahdollista. Jos tiedän ravintolan annosten olevan isoja, saatan myös tilata oman annoksen lisäksi vain ylimääräisen lautasen, johon jaan osan annoksesta lapselle. Se on ollut aina ok ravintoloille. Sittemmin olen oppinut pyytämään myös joidenkin ainesosien laittamista lautasen sivuun. Esimerkiksi vuohenjuuston kanssa lapsi ei ole vielä ihan sinut, joten sitä sisältävä ruoka saattaisi jäädä pyörimään lautaselle. Mutta kun vuohenjuuston pyytää annoksen sivuun, siitä menee puolivahingossa jotain suuhunkin. Eihän lapsi muuten hoksaisi joidenkin vähän kinkkisempien ruoka-aineiden hienoutta, jos hänelle ei anneta mahdollisuutta niihin tutustumiseen.
Me olemme alusta lähtien syöneet kotona samaa ruokaa koko perhe. Siksi tuntuisi pöljältä opettaa ulkona syödessä, että lasten ravintolaruoka on erilaista kuin aikuisten ja yhtä kuin mauton spagettimönjä ja ketsuppipullo. Lasten listoille on kuitenkin varmasti paikkansa. On lapsia, joiden ruokailutottumukset eivät ole yhtä ennakkoluulottomia kuin meidän lapsemme. On hyvä, että ravintolasta löytyy edes jotain lapselle kelpaavaa sapuskaa, että vanhemmatkin pääsevät joskus syömään ulos. Ja lapset näin opettelemaan ravintolaetikettiä pala palalta. Mutta ravintoloiden ei saa olettaa, että lasten lista on ainut keino, jolla tulevaisuuden ravintolakävijät saadaan istumaan (ja tuomaan tulot) heidän pöytiinsä.
Ruokalistan lisäksi kun lapsiperheen saamalla palvelullakin on väliä. Mä olen opiskeluvuosina paiskonut vuoroa toisen perään tarjoilijana ja keittiönkin puolella, joten osaan olla just niin ärsyttävän vaativa asiakas kuin toinen ravintolatyöntekijä vain voi olla. Yleensä Suomessa kuulee tarinoita siitä, miten lapsiperheitä ei ravintoloissa kunnioiteta. Sekä muiden asiakkaiden että henkilökunnan puolelta suodut mulkoilut antavat kuulemma ymmärtää, että lapsiperhe voisi poistua Raxeihinsa ja Rossoihinsa kunnon ihmisten ruokailuhetkeä häiritsemästä. Mä olen toista mieltä.
Me olemme lapsiperheenä saaneet suomalaisissa ravintoloissa todella hyvää palvelua. Samaten muiden asiakkaiden suhtautuminen on ollut hyväntuulista ja ihastelevaakin. Lapsi on kulkenut pariviikkoisesta vauvasta lähtien mukana ravintoloissa, ja mulkoilujen sijaan olen saanut erityiskohtelua. Läheskään aina ei ole ollut syöttötuolia, pieniä aterimia, vaipanvaihtoalustaa tai pottaa, mutta sitäkin enemmän tunnetta siitä, että olemme tervetulleita. Ihan ilman alleviivatun yksinkertaista lasten listaakin.
Todella hyvä juttu! Olen täällä juuri miettinyt miten noin 1 vuoden ikäisen neidon kanssa ulkona syöminen onnistuisi näppärästi. Ennen neidin syntymään kävimme usein ulkona syömässä mieheni kanssa ja pikku hiljaa olen sitä alkanut enemmän ja enemmän kaipaamaan. Arjen luksusta <3 Ollaan siis toki käyty ulkona syömässä, mutta ei toki yhtä usein kuin ennen.. Ja neidillä on yleensä ollut omat eväät mukana. Tänään neiti tosin sai Maritorilla kalakeittoa lounaalla Nyt ikää alkaa olemaan tosiaan melkein jo se vuosi ja hän syö samaa ruokaa kotona meidän kanssa, niin miksei ravintolassakin? En tiennytkään, että ravintolasta voi saada puolikkaita annokia! Mahtava juttu! Nakit ja ranskalaiset ei kuulu meillä menuuseen kotonakaa.. (No okei, ehdä kerran vuodessa muttei neidin menuuseen ;) )
Maritorilla käytiin mekin usein syömässä lapsen ollessa noin vuoden. Mukavaa ja mutkatonta + hyvät perussapuskat. Ja muistaakseni lapsi söi ihan parilla lantilla, jos ei peräti ilmaiseksi?
Mekään ei tosiaan heti tiedetty, että puolikkaan annoksen tilaaminen on täysin ok ravintoloille. Hyvä, että tämä tieto tuli teille nyt just sopivaan aikaan. Kivoja ravintolahetkiä teidän perheelle!
Just näin!
Peukku!
Usein näkee, miten lapsiperheen tullessa ravintolaan syömään, vanhemmat valitsevat esim. lohta ja vihanneksia mutta lapslle tilataan ne iönikuiset nakit tai lihapullat ranskalaisilla.
En ymmärrä, en.
Meidän muksulle olen aina tilannut samaa kuin itselleni ja pyytänyt ”lastenannoksen”, jolloin olen saanut sen halvemmalla. Buffasta alle 2v on saanut syödä jopa ilmaiseksi. Ei ole tullut edes mieleen katsoa mitään lasten listaa, kun mielikuva on ollut just ranskikset ja nauravat nakit, jotka ei meidän 1,5-vuotiaan ruokavalioon vielä kuulu.
Hyvä kirjoitus. Täysin samaa olen itse miettinyt ja mäkään en mielelläni lapselle lastenlistalta tilaa ruokia.
Jes, joku muukin on tätä mieltä! Silloin harvoin kun käydään ulkona syömässä niin taapero saa joko oman annoksen ”aikuisten” listalta tai maistiaisia aikuisten annoksista. Nakit ja muusi -linjalle en aio lähteä. Käsitykseni ulkona syömisestä on se, että silloin syödään jotain parempaa tai erilaista mitä kotona ei ehkä tehtäisi, ja lihapullameininki ei oikein vastaa tätä ajatusta.
Näillä nakit ja muusi annoksilla on kyllä tosi hyvä kate…. Nakkeja en IKINÄ tilaisi ravintolassa lapselleni, ne on sellaista ”kotona klo 17,raskas työpäivä ja lapsi kiljuu nälkäänsä-hätätapaus-ruokaa” Alta viis kertaa vuodessa annan itselleni luvan moista sontaa lapselleni syöttää. Siihen lapsen nälkään kun YLEENSÄ voi varautua ihan oikealla ruualla 🙂
Tänään söi ainakin ilmaiseksi.. Ei tullut mieleen kysyä täytyykö neidin keitosta maksaa, kun otin sen itselle. Täytyykin kysyä ensi kerralla, onhan se kohteliasta ainakin! Ja kiitos 🙂 Niitä ravintolahetkiä olen kyllä kaivannut!
Mikä niissä ravintolan nakeissa ja ranskalaisissa sitten on niin kamalan pahaa ettei niitä saa lainkaan lapsille tarjotakaan? Ymmärrän kierrosten vetämisen silloin jos lapsille ei ole tarjolla mitään muuta, mutta noin muuten, en vaan tajua mikä siinä on niin kamalaa jos lapsi joskus ravintolassa haluaa niitä nakkeja/lihapullia/muuta ”sontaa” ja vanhempi ne hälle vielä sallii. Ainakin omassa perheessä syödään niitä pahamaineisia nakkeja hyvin harvoin, aiemmin mainittua lohta taas useinkin. Jos lapsi siis ulkona syödessä haluaa jotain poikkeavaa sen kotoisan lohi ja vihannekset -setin tilalle, niin en itse näe siinä mitään väärää ja on aika kurjaa ja ennakkoluuloista jos joku ulkopuolinen sen vuoksi tuomitsee. Valtaosa tuttavapiirin satunnaisista nakkilapsista syö kuitenkin ihan monipuolisesti ja uteliaasti eri ruokia, näin myös omani, mutta sen lisäksi sattuu tykkäämään myös niistä nakeista.
Peesi! Meillä käydään harvoin ulkona syömässä, mutta silloin kun käydään niin syön itse jotain mitä kotona ei tule tehtyä, saman ajattelen pätevän myös lapsiin tässä. Minkäs teet jos hyvinkin kaikki ruokaiset lapset kiljuu ”nakki-lihapulla varrasta” kuullessaan pääsevänsä ravintolaan 😀 Aika rennoin mielin mennään ja jokainen saa itse päättää mitä tilaa 🙂
Kun minä lähden ravintolaan syömään, haluan syödä ruokani kaikessa rauhassa ja haluan myös lapseni nauttivan. En halua katsoa omituisen ruoan närppimistä ja suunnata tunti ravintolakäynnin jälkeen johonkin kahvilaan tms. koska lapsella on taas jo huutava nälkä. Joskus lapsi tilaa lasten listalta, joskus aikuisten listalta puolikkaan annoksen. Olen aivan varma, että aikuisena hän osaa kyllä nauttia hyvästä ruoasta, vaikka nyt vielä tilaisikin mieluiten nakkeja.
Pointtina olikin ravintolan normilistaruoka sellaisille lapsille, jotka eivät ruokaa arastele.
Voi lapsi aina tilata normilistalta, jos löytää sieltä jotain mieluista. Jos ei löydä, niin lasten lista on oikein mukava, varma, vaihtoehto. Italialaislapsista en tiedä, mutta Ruotsissa tuntui joka paikassa olevan tarjolla lihapullia ja muusia.
Meillä kersat syö harvinaiset ranet ja nakit ihan innoissaan, mutta mua ottaa enemmän päähän annosten koko: niitä raneja tulee jäätävä vadillinen ja pizza on Skandinavian kokoinen. Puolikaskin annos on meidän – ilmeisesti valolla energiansa tuottavalle – jälkikasvulle aivan liikaa, joten ruokaa menee roskiin törkeä määrä. En kestä.
Luultavasti siihen ruokavalintaan on syynsä. Mutta olisi kiva, että ravintolat rohkeammin ja näkyvämmin toisivat ilmi, että heillä on tarjolla tulevaisuuden ravintolakävijöille muutakin kuin nauravia nakkeja.
A joo, esimerkiksi itämaisten paikkojen lounasbuffasta lapsi on monesti syödä ihan ilmaiseksi nyt yli kaksivuotiaanakin. Me käydään tosi harvoin paikoissa, joissa on varsinainen lasten lista, mutta jos sellainen on tullut vastaan, olen ihan mielenkiinnosta sen vilkuillut läpi. Kasvisyöjäperheelle niillä listoilla ei ole ollut mitään, vaikka joskus hulluteltaisiin ja haluttaisiin mennä ranulinjalla.
Joo. Onneksi ravintolat ovat yllättäneet mut positiivisesti suhtautumisellaan lapsiasiakkaisiin. Mahdollisuus tilata puolikas annos on erinomainen juttu.
Mun on kyllä välillä saatava hakaniemeläisen Sävel-ravintolan luonaalla tarjottavaa perunamuusia ja soijapullia 😀 Mutta joo, noin yleensä lasten listat ovat kyllä harmittavan yksinkertaisia ja lapsia aliarvioivia. Tietty niillekin on paikkansa, kuten sanottu, mutta ravintolat saisivat rohkeasti tuoda esiin, että täältä saa kyllä ihan ”oikealtakin” listalta tilattua annoksia lapsille.
Heh joo, kate on kyllä hyvä. Meillä kyllä syödään soijanakkeja sillon tällöin. Retkelle ne pakataan aina eväskoriin muun ruokatarpeiston mukaan, jos vain on mahdollisuus nuotioon tai grillauspaikkaan. Ehkä se lasten listojen aliarvioiva suhtautuminen lapsiin syöjinä harmittaa. Kun ne nakitkin voi tarjota niin monella tavalla, monenlaisella lisukkeella.
En oikein usko, että lapselle on sisäsyntyinen mieltymys nakkeihin, lihapulliin, ranskalaisiin ja muuhun skeidaan.
En ole ikinä antanut moista mössöä lapsilleni, vaan samaa laadukasta safkaa kuin itsekin syömme. Noh.. mausteiden kanssa olemme aloitelleet ehkä varovasti, mutta raaka-aineden aitoudesta ja terveellisyydestä en tahdo tinkiä. t.Jonna
Alle 4-vuotiaat syö monessa lounaspaikassa ilmaiseksi. Silloin kaikki vielä upposikin. Mut nyt yli 4-vuotiaan sapuskasta kun maksaa jotain ja mitään ei syödä, niin jopa pännii. Jos menemme syömään ravintolaan niin haluan lapsillekin jotain muuta kuin ”lasten annoksen”, mutta lomareissuilla tosi mielelläni ostan sellaista, että varmuudella uppoaa. Esim. pizza ei kyllä uppoa.
Mutta ruokalistaa tärkeämpää mulle on ravintolan leikkipaikattomuus. En halua opettaa lapsia siihen, että ravintolaan mennään leikkimään. Se leikkipaikan läsnäolo kun tarkoittaa ainakin meillä välittömästi katoavaa ruokahalua, kun haluttaisiin vain olla leikkimässä. Mun mielestä ravintolassa istutaan pöydässä ja syödään ja sitten kun on syöty niin jaksetaan vieläkin istua siinä pöydässä kunnes muut ovat syöneet. Tämän tahdon lapsilleni opettaa. 4-vuotias näyttää osaavan, 2-vuotiaalla tekee tiukkaa.
Toinen ravintoloita rakastava perhe ilmoittautuu! Välillä tilataan lastenlistalta, välillä puolikas aikuistenannos – näistä jälkimmäinen onnistuu muuten edelleen helpommin ulkomailla. Meidän suosiossa on myös buffetit ja esimerkiksi paikallisessa thaimaalaisessa meidän kolmevee syö tuolla kolmella eurolla ja takuulla koko rahan edestä. Laivareissulla herkuteltiin myös seisovassa pöydässä ja silloin ihmettelin nimenomaan tuota pelkistä nakeista, lihapullista ja ranskalaisista koostuvaa lastenpöytää (josta monet aikuisetkin kyllä hakivat koko melkein neljäkymppiä maksaneen ruokansa), etenkin, kun buffet itse oli täynnä myös niitä miedompia makuja kuten kasviksia, pastaa, perunaa, lihaa…
Tokihan lihapullia ja nakkeja tarjoavat ravintolat saavat ne listoillaan pitää. Mutta olisi ravintoloiltakin hyvä veto näyttää, että he arvostavat lapsiasiakkaitaan niin paljon, että heillä on tarjolla lapsille muutakin kuin riisuttuja annoksia. Itse asioimme yllättävän harvoin paikoissa, joissa on lasten lista. Onneksi puolikkaan annoksen ja muidenkin erikoistoiveiden suhteen on aina oltu hyvin positiivisella ja joustavalla mielellä. Ravintolat vain saisivat tarjota esimerkiksi annoksen puolittamista ahkerammin, eikä vain olettamuksena kantaa pöytään lasten listaa, jos sellainen nyt sattuu olemaan.
Jos keskustelussa on mukana lukijoita, jotka eivät ravintola- ja ruokapostauksiani ole lukeneet, mainittakoon vielä, että muun muassa soijanakit maistuvat täälläkin. Retki tarkoittaa lapselle aina yhtä kuin nuotio ja nakit 😀 Ja esimerkiksi Fafa's-ravintolassa on aivan törkeän hyvä lisukeannos, johon tulee bataattiranuja, tsatsikia ja hummusta. Ja niin edelleen. Ruuasta nauttiminen ja ravintolaelämyksien saaminen se tärkeintä on. Mutta ne lapsiperheet, jotka haluavat, saavat tehdä sen myös ilman nauravia nakkeja. Ravintoloidenkin pitäisi ymmärtää, että lapset ansaitsevat enemmän.
Joissakin perheissä lastenlista on varmasti tarpeellinen, koska vanhemmatkin ansaitsevat päästä joskus ulos syömään, ja lapset myös. Jos lapselle maistuu muukin kuin lasten listoilta tutut tuotteet, suosittelen lämpimästi uskaltautumaan ravintoihin, joissa ei lasten listaa ole. Kuten sanottu, me olemme ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta saanet lapsiperheenä todella hyvää palvelua, vaikka listalta ei lihapullia löytyisikään.
Heh joo. Puolikkaiden annostenkin kanssa on sama juttu. Ne ovat välillä niin hervottoman kokoisia, että ihmettelen, kuka ne kokonaiset jaksaa syödä 😀 Etenkin nyt kesällä meidänkin lapsi tuntuu saavan energiansa auringosta ruuan sijaan, joten ruokaa joutuu välillä heittää pois hurjia määriä. Auringon takia kun sitä jämäruokapussiakaan ei viitsi koko päivää mukana kuljetella. Mutta ehkäpä tässä vielä palataan niihin aikoihin, kun esimerkiksi thaimaalaisessa buffassa ilmaiseksi syövä lapsi kiskoi ihan salettiin enemmän ruokaa kuin minä, joka maksan täyden hinnan :DD
Ah joo, ihanat kamalat leikkipaikat. Kun sellainen on lähettyvillä, lapsi ei jostain syystä ihan muista, että vielä äsken oli todella kova nälkä.
Oltiin taannoin Weeruskassa syömässä, ja tarjoilija innoissaan selitti, että heille on tullut leikkipaikka. Hän oli vähän ihmeissään, kun kieltäydyimme kunniasta siirtyä lastenosastolle syömään.
Meillä ei ole muistaakseni koskaan ollut ongelmaa puolikkaan annoksen saamisessa ravintolassa. Joihinkin muihin erikoistoiveisiin on joskus suhtauduttu nuivemmin. Mitkä ravintolat ovat olleet niin pölöjä, etteivät ole puolittamiseen suostuneet?
Mä hämmästelin muuten taannoisella laivareissulla sitä samaista lasten puffapöytää. Surullisen alleviivaavaa, että lapset eivät muuta söisi. Tosin sillä samaisella laivareissulla meidän lapsemme maistoi ekaa kertaa ”oikeita ranskalaisia”. Hyvin maistui – nekin! 😀
Olenko minä ainoa, joka ei oikeasti rehellisesti _tajunnut_ että voisi tilata lapselle puolikkaan annoksen aikuisten listalta?! Tulipa tämän jutun luettuani melkoinen facepalm-fiilis, varsinkin kun monesti olen tuskaillut lastenlistojen suppeutta ja ainaisia ranskisvaihtoehtoja. Tämä onkin osasyy siihen, miksei meidän lapset ole juurikaan ravintoloissa päässeet käymään.
Noh, oppia ikä kaikki, jatkossa osaan minäkin tilata lapselle sitä, mitä oikeasti huvittaa. 😉
Heh, no enpä minäkään varmaan olisi tajunnut sitä tähänkään päivään mennessä, ellei se eräs tarjoilija olisi asiasta valaissut. Ja kun sitten uskallauduin kyselemään puolitettuja annoksia muissakin ravintoloissa, aukesi ihan uusi maailma! Meidän lähinepalilainen taitaa olla ainut paikka, jossa olen huomannut listan alakulmaan kirjoitetun maininnan siitä, että kaikki annokset on mahdollista saada myös puolitettuina. Muutenkin, nepalilaisissa tunnutaan ymmärtävän lapsiperheasiakkaiden päälle aplodien arvoisesti!
Mekin käymme 1,5 vuotiaan kanssa usein ravintolassa syömässä. Toisin kuin moni muu kommentoija, me tilaamme aina lapselle ruuan lastenlistalta, vaikka tiedänkin tuon mahdollisuuden puolitettuun annokseen. Tyttäreni on nirso ja hyvin epäileväinen ruokaa kohtaan. Kotona yritän tarjota hänelle monipuolisesti erilaisia makuja ja vältellä viimeiseen saakka sitä ”ei se tätä kuitenkaan syö, turha edes antaa” -ajattelua. En kuitenkaan halua/jaksa ravintolassa käydä sitä uusiin makuihin tutustumisrumbaa, koska haluamme koko perhe nauttia ravintolakäynnistä. Enhän minä itsellenikään tilaa väkisin sellaista ruokaa, mistä en pidä. Tämän vuoksi olen todennut lastenlistan riisutut ruuat sopivaksi meidän neidille. Nakkeja ei tarvitse ottaa ja ranut voi vaihtaa vaikka uuniperunaan. Ja jos lapsi osoittaa pienintäkään kiinnostusta minun tai mieheni ruokaa kohtaan, annamme hänelle maistiaisia omalta lautaseltamme. Olemme käyneet lapsen kanssa ravintolassa syömässä vauvasta saakka. Silti tuntuu, että edelleen ravintolassa niin moni muu asia vie lapsen huomion pois syömisestä, kuten jo esim. erilainen syöttötuoli/lautanen/muki kuin kotona, että haluan edes ruuan olevan sellaista, jonka tiedän suht varmuudella uppoavan. Uskon ravintolassa käyntien opettavan lapselle niin paljon muutakin kuin vain perustarpeiden tyydyttämisen, siksi en ole suhtautunut niin vakavasti siihen, että lapselle tilataan lastenlistalta. -Taija-
Nyt en ymmärrä. Lasten buffapöytä on kyllä ainoa, mistä lapsi itse ylettyy ottamaan, mutta minusta matalan pöydän viesti on enemmänkin: näitä ranskanperunoita ei ole tarkoitettu aikuisille (mutta josta sitten jotkut aikuiset vähän pälyillen ruokaa hakevat). Lapsihan voi vanhempiensa kanssa hakea just mitä haluaa.
Aamiaispuffassa murot yms. ovat vähän turhan ylhäällä, että lapsen voisi itse lähettää ruokaa hakemaan. Ilmeisesti niitä saavat aikuisetkin syödä.
Katja: minä rupesin yhdessä kohtaa pyytämään, että annoksissa osa ranskalaisista vaihdettaisiin kurkuksi ja tomaatiksi. Onnistui eivätkä ne kasvikset olleet samalla lailla nahistuneen oloisia, mitä lasten annosten kasvikset usein ovat.
Juu, ei lapsilla ole sisäsyntyistä mieltymystä halpaan laitosruokaan. Kyllä se on ihan päiväkodissa opittua.
Eiköhän kaikki saa laivan buffassa hakea ihan mitä lystää, oli aikuinen tai lapsi. Me ainakin syötiin ihan sikin sokin kaikkia ruokia. Sehän kai tuollaisen buffan idea on. Mutta se, että on erikseen laitettu matala pöytä katettuna pelkillä ranskanperunoilla, nakeilla yms. ja nimetty se lasten noutopöydäksi, on typerää. Vähän kuin nyt asuntomessuilla oli se äijätunneli-mikälie, jossa oli ”vain äijien makuun” sisustusta. Ihan kuin miehet eivät voisi olla kiinnostuneita puutarha-asioista tai naiset täysrosterisesta keittiöstä.
Voi ihanaa, hyvä juttu! Olen ihan samoilla linjoilla. Lapsi toisaalta oppii makumaailmoihin kotona, ja jos kotona syödään ketsuppia varioivin peruna/pasta-annoksin niin ei lapsi tietenkään ravintolassakaan muuta halua. Mun mielestä on jo kotona tärkeää tutustuttaa uusiin makuihin, ja ei ne toisaalta uusia edes ole jos on vauvasta asti haistellut ja myöhemmin maistellut tosi monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita. 🙂
Meillä on auttanut paljon että lapsi on itse mukana laittamassa ruokaa, siinä jopa sipulia pilkkoessa tahtoo napostella, vaikka lautasella pitkään oliskin aina sipulit pois työntäny. Jotenkin kummasti se on jännää siinä leikkuulaudalla 😀
Hoh, mekin kieltäydyttiin juuri Weeruskassa lasten leikkipaikan luo siirtymisestä. Meilläkin siis ravintolaan mennään syömään eikä leikkimään. Johdonmukaisella käytöksellä (=lapsi ei ikinä ole ravintolassa päässyt leikkipaikalle, voi julmat vanhemmat) lapsi ei edes tiedä moista mahdollisuutta olevankaan (kyllä hän on leikkipaikkoja rafloissa nähnyt, mutta meillä on selitetty että ollaan syömässä jne eikä tietysti mennä sellaisen viereen istumaan). Toki isovanhemmat koittavat tätä sabotoida, mutta tässä ei jousteta (eli ravintola ei ole leikkipaikka).
Joku saattaa ihmetellä, että miksi näin…no ainakin siksi, että meillä lapselle ravintolassa tai kahvilassa syöminen on elämys, hän saattaa tyytyväisenä istua yli tunninkin aamiaisella / brunssilla syöden erilaisia makuja (vs. kotosalla joka-aamuinen puuro) ja myöskin päivälliset ravintoloissa onnistuvat. Joskus on mukana piirustuspaperia tai tarravihko, yleensä ei. Joskus tarjolla on pienten aterimet ja syöttötuoli, joskus hän saa käyttää isojen haarukkaa ja istua aikuisten tuolissa, kaikki kelpaa. Ruokalistalla me tilataan sekä aikuisten että lasten listalta riippuen että mistä löytyy sopiva annos (allergiarajoitteita on ja siksi pitää välillä pähkäillä vähän mikä sopisi), periaatteessa pidän lastenlistoja turhina (ja usein surkeina), mutta kyllä välillä on helpotus ottaa sieltä esim. kananfile ja ranskalaisia (koska tietää että varmasti maistuu ja ei pitäisi tulla yllätyksiä allergioiden suhteen). Puolikasta annosta ei kyllä olla ikinä tajuttu tilata, pitääpä muistaa ensi kerralla.
Kyllä nakkien ja ranskalaisten mieltymys voi hyvinkin olla aika luontaista, nehän on äärimmäisen koukuttavia makuyhdistelmiä..
Meidän lapsi (joka ei todellakaan saanut alle 1v. teollista ruokaa eikä sen jälkeenkään ennen päiväkotiin menoa) rakastaa nakkeja ja ranskalaisia (kyllä meillä nakkeja käytetään ruuanlaitossa, esim. nakkikeitto laadukkaista nakeista tai vaikka raakamakkarasta runsaalla kasvis- ja papu/linssimäärällä on kelpo arkiruokaa silloin tällöin) ja ranskalaisia sai joskus 1,5v. jälkeen kun niitä sattui aikuisten lautasella olemaan (ja meillä on periaate että lapsi saa maistaa mitä aikuisetkin, ellei nyt ole kysessä kahvi tai alkoholi, hyvä periaate esim, silleen että kun en halua lapsena syövän karkkeja, niin enpä syö niitä sitten itsekään). Ei se ravintolassa saa ”nakkeja ja ranskalaisia”, vaan jotain parempaa, mutta varmasti jos sille ääneen sanoisin, niin se hihkuisi haluavansa nimenomaan niitä. En minä ole silti huolissani, skidi rakastaa myös papuja ja linssejä, raejuustoa, tyrniä, parsakaalia, kukkakaalia ja vaikka mitä muutakin, että eiköhän se ole ihan ok vaikka se nakkeja rakastaakin (meidän vanhempien velvollisuus on sitten pitää huolta, että ruokavalio on terveellinen ja maukas ja kyllä siihen joskus niitä nakkejakin mahtuu).
Joo ja laitosruuasta, lapsen eka päiväkotilounas oli sille järkytys: kalapuikkoja ja perunamuusia, ei tykännyt näistä uusista mauista (muusia oli saanut muttei tollaista suurkeittiöversiota). Muut vanhemmat kiittelivät että kiva kun on tällaista ruokaa että lapset varmasti tykkää, minä kiitin itseäni mielessäni siitä, että olin tutustuttanut lapsen näkkäriin, että sillä oli jotain tuttua ja maistuvaa syötävää…
Mun mielestä lasten listassa ei ole mitään pahaa, koska eihän siitä ole kenenkään pakko tilata. Me käydään ravintolassa lähinnä silloin kun ollaan jossain reissussa, ja esim. viikon reissulla lapset on usein väsyksissä ja nälkäisiä siinä vaiheessa kun mennään ravintolaan. Joskus tavalliselta listalta löytyy jotain, mitä lapsi haluaa syödä, mutta joskus on ihan kiva tilata lihapullia ja perunamuusia, ennemmin kuin maksaa 15e jostain safkasta mitä lapsi ei loppujen lopuksi syö ja sitten viettää loppupäivä nälkäisen ja kiukkuisen tenavan kanssa. Ei me kotonakaan koko viikkoa syötäisi hirveän erikoisia ja ihmeellisiä ruokia, vaan kyllä varmaan jossain vaiheessa tulisi kotonakin syötyä lihapullia tai makaronilaatikkoa tai makkarakeittoa. Minusta ainakin reissussa tärkeämpää kuin ruoan jatkuva elämyksellisyys on se, että matkalaiset saavat edes jotain syödäkseen, muuten iskee väsymys ja epätoivo. En tietystikään tajua niitä ihmisiä, jotka käyvät joka puolella maailmaa vain mäkkärissä syömässä, vaan tottakai pitää maistella myös uusia ruokia, mutta välillä matkan rasituksissa hermot kiristyvät koko porukalla ja outojen juttujen maisteluun tarvittava kärsivällisyys on melko vähissä. Eli välillä lapselle tekee ihan hyvää saada jotain tutun näköistä ruokaa, kun kaikki muu ympärillä on outoa. Mutta tämä on toki vaan tällaisen ei-ruoka-hifistin mielipide.
Meillä ei lapset (onneksi) välitä nakeista, mutta jauhelihasta sitäkin enemmän ja pastan ja jauhelihan yhdistelmä on ihan lyömätön. Lihapullia tai pasta bolognesea voin ihan mielelläni lasten listalta heille tilatakin, mutta harmikseni olen huomannut, että usein nämä ruuat ovat täysin eineksiltä maistuvia ällötyksiä. Ehkä tämä on enemmänkin ns. ketjuravintoloiden ongelma, mutta kyllä harmittaa, kun lapset syövät ravintolassa eineslihapullia. Hitto soikoon kyllähän lihapullat ja jauhelihakastikekin ovat hyvän makuisia (ainakin minun mielestäni), jos ne kunnolla valmistetaan eikä lätkäistä lautaselle Saarioisten laatikosta:D
Ja tosiaan, olen tiennyt, että lapsille saa puolikkaita annoksia, mutta pääsee usein unohtumaan kun nenän eteen tuodaan se lasten lista…
Mun mielestä ravintoiden leikkipaikat on ihan jees. Lapsi viihtyy, ja nälkä tosiaan saattaa hetkeksi unohtua, ruokaa kun ravintoloissa joutuu aina hetken odottamaan. Lapsen mielestä ruoka kun pitäisi olla edessä mieluiten heti, kun pöytään istutaan. Lapsi leikkii aikansa ja tulee sitten syömään ja jatkaa leikkiä, jos huvittaa. No problem.
Jos leikkipaikkaa ei ole, lapsi istuu pöydässä uiden kanssa, ja mukana on yleensä piirrustusvälineet ym. Tästä tulikin mieleeni, että esim USAssa melkein jokaisessa ravintolassa (pl pikaruokalat) jaetaan lapsille kynät ja paperia tai muuta viihdykettä. Mielestäni aivan loistavaa palvelua. Suomessa tätä ei ole niinkään huomioitu.
Moi! Hyvä vinkki nuo puolikkaat annokset. Nyt niitä ei taas tarvita, kun olen vanhempainvapaalla, eikä ole varaa käydä ravintolassa.
Meillä on kuitenkin kaksi aikuista, kaksi teiniä ja seitsemänvuotias syömässä. Vauvalle ottaisin omat ruoat.
Leikkipaikat eivät ole olleet meille mikään ongelma, lapset tekevät niinkuin aikuiset sanovat. Joskus sinne leikkipaikkaan saa mennä ruoan jälkeen, joskus ei.
Ehkä sitten joskus hoitovapaan jälkeen mekin pääsemme taas ravintolaan syömään 😀 .
Periaatteessa samaa mieltä, ja kiva vinkki että lapsille saa puolikkaita annoksia myös. Mutta MITEN lapsen kanssa käydään ravintolassa? 😀 Me käytiin ennen paljon ulkona syömässä, mutta nyt vähän jäänyt. Tuo vuoden ikäinen sähköjänis ei jaksa odottaa kuin ehkä 10 s joten vain buffa onnistuu jos ei halua kanniskella raivoavaa lasta kunnes ruoka tulee.. Ja syöttötuolissa jaksaa istua tasan sen 10 min kun hotkaisee ruuan, sylissä ei viihdy ollenkaan. Melkein mikä vain ruoka kelpaa ja hyvällä halulla, mutta rentous on kyllä kaukana, kun hotkii itse ruuan jotta pääsisi lähtemään kotiin. :/ Ei lapsi tosin siihen itkuun kuole, mutta en halua terrorisoida koko muuta ravintolaa, varsinkin jos uskaltaudumme johonkin oikeaan ravintolaan. Haluaisin nauttia ravintoloista ja kahviloista koko perheen voimin, mutta miten?? Pitääkö vain odottaa se vuosi-pari?
Tuo on varmaan luonnekysymys (lapsen luonne siis). Meidän 1v. istui ihan mielellään reilun tunnin aamiaisbuffeessa, aloitettiin ensin jogurtilla (puurolla jos oli jotain ilman kauraa), sitten leipää ja päällisiä, hedelmiä, juustotarjottimen antimia ja muroja jne (heh, harvinaista herkkua kun näitä ei ole kotona ikinä). Avainsana oli siis vaihteleva ruoka, eli kun alkoi kyllästyttää tuotiin jotain uutta hyvää … plus tietysti mentiin silloin kun oltiin nukuttu hyvät yöunet, eli lapsi oli virkeä. Mutta ei meillä ollut musta ikinä isommin ongelmia ettei lapsi olisi viihtynyt syöttätuolissa, eli on kumminkin rauhallisempi tapaus. Nykyään (2,5v iässä) jaksaa jo odottaa oikeassakin ravintolassa ruokaa (etenkin jos alkuun on tarjolla leipää ja juomatilauksen on saanut itse valita = omenamehua), ellei niin kaivetaan kassista jotain siemeniä tai rusinoita alkupalanaposteltavaksi, että jaksaa odottaa ruoka-annoksen saapumista. Kun tuo lapsi ei ole liian nälkäinen, niin selitys ”ravintolassa on paljon asiakkaita ja kokki tekee jokaiselle vuorollaan, pitää odottaa että on meidän vuoro, ihan kuin päiväkodissakin odotetaan omaa vuoroa…” toimii.
Mun kokemuksen mukaan ravintolat mielellään ohjaavat niihin lastenlista-annoksiin aikuisen annoksen puolittamisen sijaan. Esimerkiksi tänään lounaslistalta ei mitenkään voinut tilata kolmevuotiaalle puolikasta annosta, koska ”sitä ei voi lyödä kassajärjestelmään”. Nuuskamuikkusen nakit olisi sen sijaan oikein hyvin voinut lyödä kassaan. Tilasin lapselle kokonaisen annoksen lounaslistalta. Hintaero oli noin 1,5 €, joten nakkien kate olisi ollut ihan toinen kuin kunnon raaka-aineista tehdyn pasta-annoksen.
Meillä syö lapsi todella monipuolisesti. Itse olen kasvissyöjä mutta lapsi syö myös lihaa. En silti näe pahana jos tilaan hänelle ravintolassa lastenlistalta lohta ja perunamuusia tai lihapullia ja perunamuusia välillä. Välillä sitten jostain puolikkaan annoksen, riippuen tarjonnasta. Salaattia sun muuta syödään joka aterialla ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ei kai itsessään lastenlistat ole huono juttu, vaan se mitä ne sisältävät? Esim. 1-2-vuotiaan makuaisti on juuri kehittymässä ja silloin lapsi saattaa olla todella valikoiva. Totta kai lapset oppivat syömään sitä mitä heille tarjotaan, mutta kaikki lapset ovat todella erilaisia tässä. Siis en lähtisi sellaiseen tuomintalinjaankaan.