Äitiysvapaan alku on sekin jo ihan nurkan takana, vajaan kuukauden päässä. Käsittämätön ajatus. Käyn viimeisellä haastattelukeikalla ennen vapaille jäämistä. Enää on vain kirjoittamista ja kuvausjärjestelyjä hoidettavana. Jos jossain vaiheessa nyyhkin töiden perään ja tunsin surua juttupaikoista luopumisesta, nyt ei enää haittaa. Kesähelteet ovat tehneet tehtävänsä, ja voisin heittäytyä täyteen lomamoodiin vaikka heti.

Raskausvaivoista lempparini, pesänrakennusvietti, on iskenyt päälle. Vietti saa tyytyä vielä jylläämään vain ajatuksissani, sillä teoille on aikaa vasta tovin kuluttua. Uusia pyyhkeitä ja tyynyliinoja sentään oli pakko saada, kun vierailemme Pohjanmaan reissullamme Vesan kyläkaupassa.

Kasvava kohtu lyttää keuhkojani kasaan, ja se tuntuu. Välillä tekisi mieleni läähättää kuin koira. Ajatus hikiliikunnasta tuntuu niin kaukaiselta, että laitan salikortin tällä viikolla jäähylle. Kuukauden ajan sitä tulikin turhaan maksettua, kun haaveissa vielä siinteli paluu salille ennen maratonharjoittelun loppurutistusta. Hyötyliikuntaa kertyy kuitenkin mukavasti. Pitkiä kävelyretkiä, uimista, pyöräilyä ja reisilihastreeniä mansikkamaalla kyykkien.

Olo on sekä kropassa että päässä hyvä. Parempi kuin aikoihin. Miten kiitollinen olenkaan, että saan kokea raskaudeniloa vielä tässä vaiheessa paksuuntumista. Etenkin kun kuukausi sitten olin vuoroin kauhuissani ennenaikaisesta synnytyksestä ja vuoroin voin muuten vain huonosti. Aurinko lämmittää venyvää vatsanahkaa, ja pulahtaessani uimaan, vauva tuntuu harjoittelevan vesikuperkeikkoja omassa minialtaassaan.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.