Teinkin Vauvan vaunujutun oheen asiantuntijahaastattelujen avulla jutun siitä, mitä pitää ottaa huomioon vaunuja hankittaessa. Niistä tärkein oli sellainen ohje, jonka itse olisin toivonut kuulleeni hankkiessamme esikoiselle vaunuja. Yhdistelmävaunut ovat parhaimmillaan käytössä reilusti yli kolme vuotta, joten pitäisi yrittää hahmottaa, minkälaiseksi elämä noina vuosia muodostuu, eikä vain miettiä vauvavuotta. Tiedän, kukapa sitä arvaisi, etenkään esikoistaan odottavana. Niinpä mekin hankimme vaunut vain ajatellen tulevia kuukausia pienen vauvan kanssa. Se oli virhe.
Päädyimme yhdistelmävaunuihin, jotka varmasti ovat todella hyvät, mutta eivät istu meidän menevään kaupunkiperhe-elämäntyyliimme lainkaan. Lisänä tulivat vielä vauvan järjestämät yllätykset. Halusimme vaunut, jossa on neljä isoa ilmakumipyörää, sillä haaveenamme oli kulkea pitkiä metsälenkkejä pitkin Herttoniemen metsiköitä. Kääntyvät etupyörät koimme liian kiikkeriksi haastavaan maastoon. Toiseksi vaunujen piti mahtua sisään vanhoista ratikoista. Halusimme myös pehmeän kantokopan, jotta sitä olisi kevyt kantaa hissittömän talon ylimpään kerrokseen. Näillä ehdoilla päädyimme saksalaisen Hartan-merkin Topline X-malliin.
Rattaat olivat ainut vauvaostoksista, jota emme edes harkinneet hankkivamme käytettynä. Halusimme näin varmistaa, ettei niissä ole huonon säilytyksen takia kosteutta tai hometta. Jo harmitti, kun lopulta monen sadan euron yhdistelmärattaat seisoivat pyöräkellarissa käyttämättömänä. Alkuun kyllä kävimme vauvan kanssa niillä kävelylenkeillä, eihän vauva muuten olisi nukahtanut. Kaupungille otimme Hartanit mukaan tasan kaksi kertaa (miehen mukaan kolme), sillä kapoisuudestaan huolimatta tuntui kuin olisi lykkinyt panssarivaunua. Helppoudenkin takia lapsen nappasi mieluiten kulkemaan kantorepussa tai -liinassa. Sitten lopulta lapsi ilmoitti hysteerisillä itkuillaan, ettei vaunuissa sopinut matkustaa edes lenkeillä. Kantovälineessä lähellä äitiä tai isää oli niin paljon mukavampi.
Rattaita yritettiin täysstopin jälkeen ottaa käyttöön aina silloin tällöin, mutta se oli kamalaa kaikille. Raastava itku loppui vasta sylissä tai kantorepussa. Kun rataslakko lopulta loppui vauvan ollessa noin 10 kuukautta vanha, oli elokin muuttunut. Lapsi ei enää nukkunut päiväunia niin usein, ja itse tein hoitovapaan ohessa töitä. Metsälenkit päikkäriaikaan olivat vaihtuneet työntekoon päikkäriaikaan. Niinpä kulkemiset olivat yleensä kauppareissuja, kaupungille menoja ja ystäville matkaamista. Eli reissuja, joissa kaivattiin näppäriä ja pieniä kaupunkirattaita. Niinpä hankinkin käytettynä muutaman kymmenen vuoden takaiset Brio Ponyt, jotka ehostin maalaamalla rungon ja ompelemalla istuinosaan uuden kankaan. Kääntyviä etupyöriä ei ole, ja natina ja tärinä on melkoista, mutta Ponyt ovat olleet kantorepun ja -liinan ohella yksi parhaista hankinnoista.
Hartanit keräävät edelleen pöyräkellarissa pölyä ylleen. Viimeksi niitä on käytetty Helsingissä parin päivän ajan viime talvena, kun muutamana päivänä satoi lunta kinoksittain. Kinospäivien lisäksi Hartaneita on käytetty kuluneen vuoden aikana ne muutamat kerrat, kun olemme matkanneet Pohjanmaalle. Ihan vain sen takia, että niissä on parempi kuljettaa matkatavaroita. Olemmekin miettineet, että nyt olisi viimeistään aika myydä Hartanimme sellaiseen perheeseen, joille tuollaiset yhdistelmävaunut sopivat paremmin.
Tahdomme tälle kierrokselle vaunut, jotka sopivat juuri meille. Vaikka vähän mietityttää, miten käy, jos vauva ei taaskaan suostu kulkemaan kuin kantovälineessä. Meillä on kuitenkin kova luotto siihen, että nyt vaunut ovat myös vaihtoehto, vaikka varmasti tahdomme lasta etenkin alkukuukausina kuljettaa kantoliinassa tai -repussa helposti lähellä itseämme. Nyt tajuamme, että kaupunkilaisina haluamme reilusti kaupunkilaiset rattaat, sillä kaikista eniten niitä kuitenkin käytetään asfaltilla ja ahtaissa tiloissa. Oli metsälenkit mielessä tai ei.
Tällä kertaa vaunujen vaatimuslista onkin pidempi. Niissä pitää olla kääntyvät etupyörät, jotka saa lukittua. Jos etupyörät ovat pienet, ne pitää saada vaihdettua isompiin talvipyöriin. Ratikasta pitää mahtua sisään ilman jännitystä. Aisaa täytyy voida säätää, jotta vaunut ovat varmasti mukavat kaikenpituisille työntäjille. Olemme miehen kanssa molemmat pitkiä, joten aisassa pitää olla tarpeeksi säätömahdollisuutta. Mieluiten vaunukopan pitäisi myös olla niin ylhäällä, ettei pitkien tarvitse kumarrella. Ja ratasosan taas niin alhaalla, että lapsi pääsee sinne itse kiipeämään. Vauva-lehteä varten testaamassani Stokke Xploryssa on ominaisuus, jossa sekä vaunukopan että ratasosan korkeutta voi säätää. Nerokasta, miksei sellaista ole kaikilla vaunumerkeillä! Yleensä yhdistelmärattaissa mennään valitettavasti vain jompikumpi ominaisuus edellä – ajatellen joko vaunuja tai rattaita – tai sitten välimuotona, jolloin vaunukoppa eikä sen kummemmin ratasosakaan ole hyvällä korkeudella.
Näiden lisäksi vaunuosan pitää ehdottomasti olla kantajaan päin. Ratasosan samaten, mutta istuinsuuntaa pitää voida vaihtaa näppärästi joko heittoaisalla tai kääntämällä istuin helposti. Kasaantaittuvuudella ei ole niin paljon väliä, sillä meillä ei ole autoa, mutta ei pieneen tilaan taittuminenkaan tietenkään pahitteeksi olisi. Autottomuuden takia taas tavarakorin on ehdottomasti oltava tilava. Vaunukopan on irrottava helposti, sillä rattaat säilytetään pyöräkellarissa, mutta vauva sekä vaunukoppa kulkevat ylös kotiimme. Tällä kertaa tahdon kovan vaunukopan, sillä ne eivät paina lopulta niin paljoa pehmeää kantokoppaa enemmän, mutta ovat tilavampia (talvella mahtuu enemmän vaatetta ja peittoa) ja etenkin valtavan paljon paremman näköisiä.
Niin ja tosiaan se ulkonäkö. Vauva-lehteä varten haastattelemani maahantuoja ja kauppias sanoi, että yleensä perheet ostavat ensimmäiset yhdistelmärattaat ulkonäkö edellä. Ja että sitten myöhemmin tullaan fiksumpina hakemaan ominaisuuksiltaan hyvä kiesi. Meillä ei todellakaan mennyt näin, vaan jouduimme ominaisuuksien takia tyytymään vaunuihin, joiden ulkonäöstä en pidä. Kaupunkirattaista onneksi löytyy paljon kivemman näköisiä menopelejä. Kovan vaunukopan lisäksi tykkään vaunuissa menneiden vuosikymmenin muotoilusta: neliskulmaisista muodoista ja kovaksi pingotettavasta kuomusta.
Olenkin vakavasti pohtinut, voisinko toteuttaa vaunu-unelman, josta haaveilin jo esikoisen aikana. Voisimmeko sittenkin hankkia vintagevaunut? Koska en lopulta ihan ymmärrä tätä yhdistelmävaunuideaa. Kuten sanottu, siinä mennään aina joko vaunut tai rattaat edellä. Olisiko siis parasta hankkia ihan ehdat vaunut, sillä meiltä löytyvät jo ne Brion vanhat Ponyt rattaiksi. Eniten mietityttää, miten vintagevaunut rullaavat kylillä. Mutta eivätpä nuo Briotkaan ole parhaat työntöominaisuuksiltaan, enemmän fiilis on kuin työntäisi nukenvaunuja. Ja moni muukin uusilta rattailta vaatimani ominaisuus puuttuu. Mutta silti sekä minä, mies että lapsi rakastamme juuri Ponyja.
Mutta kun, mutta kun. Olemme pohtineet paljon sitä, miten esikoisen kulkemisen laita on sitten vauvan syntyessä. Hän kävelee tietenkin jo paljon, mutta autottomassa perheessä kävelyä kertyy välillä päivässä helposti yli viisikin kilometriä. Se tulee jo melkein siitä, että käymme kastelemassa tilukset. Ei lapsi sitä matkaa jaksa vielä tallustaa kokonaan. Niinpä melkein aina mukana kulkeville rattaille tulee jossain vaiheessa tarvetta. Vaunuihin liitettävä seisomalauta voisi olla toimiva ratkaisu etenkin lumettomaan aikaan, mutta kun. Lisäksi esikoinen nukkuu edelleen päiväunet – tulee varmasti nukkumaan vielä pitkään – joten rattaat toimivat myös unipaikkana. En missään nimessä tahdo vaikeuttaa vauvavuotta ajoittamalla aina pakolla menemisiämme sen mukaan, että olemme uniaikaan kotona. Unet on voitava kiskaista myös menossa.
Niinpä olen vähän katsellut myös vaunuja, joissa voisi kulkea sekä vauva että esikoinen. Sisarusrattaissa vaunu- ja istuinosien olisi oltava ehdottomasti päällekkäin, sillä vierekkäin olevilla en lähtisi hisseihin, julkisiin kulkuvälineisiin ja keskustan ruuhkiin rynnimään. Lisäksi vauvan olisi oltava kyydissä päällimmäisenä. Vauva on kuitenkin se pääasiallinen matkaaja ja etenkin häneen tahdon saada katsekontaktin. Vaunukopan olisi luonnollisesti oltava työntäjään päin.
Varteenotettavia sisarusrattaita olen löytänyt vain kahdet. Emmaljunga Super Vikingin ideaan tykästyin tehdessäni Vauvan vaunujuttua. Se on ihan normaali yhden lapsen yhdistelmävaunu, mutta adapterilla runkoon saa lisättyä toisen vaunukopan tai istuinosan. Erittäin hyvä vaihtoehto etenkin niille perheille, jotka toivovat perheenlisäystä pienellä ikäerolla. Toinen vaihtoehto on Stokken Crusi, jossa sisarusistuimen voi lisätä ikään kuin rungon tavarakoriin. Tästä olen kuullut paljon hyvää Lapsellista-blogin Annalta, jolla kyseinen systeemi on käytössä. Epäilen kuitenkin – autottomuudesta, paljosta kävelystä ja päiväunista huolimatta – olisiko sisaristuimelle lopulta niin paljon käyttöä. Jos kuitenkin vauva kulkee etenkin elämänsä ensimmäiset kuukaudet pääsääntöisesti kantovälineessä ja esikoinenkin jaksaa päivä päivältä kävellä enemmän.
Miten te suurin piirtein vastaavissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa elelevät olette tehneet kakkosen syntyessä? Tekisittekö nyt jotain toisin? Lisäpohdittavaa asiaan tuo se, että sain eräältä valmistajalta yhteistyötarjouksen, jossa saisimme käyttöömme heidän uutuuskiesinsä. Sellaiset, joihin ei saa sisarusistuinta. Niissä olisi melkein kaikki kohdillaan, mutta ei ihan. Täydellisiä vaunuja kun ei vain ole olemassa. Mutta just meille parhaat toivottavasti on.
Meillä on esikoisella käytössä Emmaljungan City Cross -rattaat, joihin hankittiin vain pehmeä Quadrolift-kantokoppa vauva-ajaksi. Nyt tekee toinen lapsi tuloaan ja ikäeroa tulee kaksi vuotta. Me olemme päätyneet (turvattomaan ja laittomaan?) sisaristuin-vaihtoehtoon. Old school penkki, joka tulee vaunujen päälle. Jos aikataulu on sellainen, että esikoinen tarvitsee liikenteessä ollessa unoset, otetaan vauva liinaan/reppuun. (Mutta entä se kantokoppa..ööh)Suunnitelma on tämä, mutta toteutus on vasta edessä 😀 (Lisäksi on käytössä Ponyjen tapaiset perusrattaat.)
Mites Babyjogger City Select? Saa muunneltua monella tavalla ja sen verran mitä olen nähnyt, niin vaikuttavat tosi näppäriltä. Omaa käyttökokemusta ei tosin ole.
Mä olen nähnyt kaverilla tee-se-itse -sisaruslaudan, joka on naulattu kokoon kolmesta laudankappaleesta 🙂 Hyvin toimii!
Vaunujen toiveominaisuuksia luetellessasi ajattelin, että Brio Go täyttää juuri nuo kaikki vaatimukset. Kääntyvät(lukittavat) pyörät, käännettävä istuin/koppaosa, helposti irtoava kova koppa, säädettävä aisa, supertilava tavarakori, yms. Mutta ne ei oo tuplarattaat… Tuplarattaista voisitko vielä harkita perushyviä Carena Doubleja. Tosi hyvät pyörät, suojaavat kuomut, kova vauvakoppa, ja halpa hinta. Ne myy helposti pois, jos ei miellytäkään. (Jos ostais käytettynä, ei tulis edes tappiotakaan poismyynnistä.) Tai hei, miksi ei Phil&Tedsejä tai Britaxin tuplia, tai muita päällekkäin istuttavia tuplia? Olis ainakin kapeat kiesit!
Meillä on ollut tuollaiset vintagerattaat (vähän saman tyyliset kuin tuossa kuvassa, jossa kaksi lasta istuu sinisissä rattaissa) yhdistelmien rinnalla käytössä. Rullaavat kyllä hyvin ikäsikseen, samoin keinahtelevat unettavasti aivan toisin kuin nyky-yhdistelmät, mutta selvästi noista huomaa, että ne on tehty max. 160 cm äideille ja 180 senttisille työntöaisa on ihan liian matala oikeaan käyttöön.
Meille hankittiin myös esikoiselle nelipyöräiset hyökkäysvaunut, jotta päästäisiin pohjoisen oloissa ja maaseudulla liikkeelle. Bussiin ne kyllä mahtuivat, jos vain joku jaksoi nostaa, mutta eivät sinne auton takakonttiin kuin atomeiksi purettuna. Jo puolivuotiaalle hankittiin hätäostoksena matkarattaat ja sitten perusrattaat, kun huomattiin, että yhdistelmien ratasosa on niin leveä, että siinä pysyisi vasta hyvin syönyt aikuinen hyvässä istuma-asennossa;) Toiselle lapselle hankittiin kevyet kolmipyöräiset yhdistelmät kääntyvällä etupyörällä, jotka toimivat hyökkäysvaunuja paremmin jopa lumihangessa. Etupyörän lukitusta taisin käyttää tasan kaksi kertaa. Sisaristuinta tai seisomalautaa en kaivannut kertaakaan ( meillä ikäeroa kun oli 2 v 11 kk) , vaan vanhempi pyöräili tai käveli tai istui joskus talvella pulkassa, kun noiden kolmipyöräisten työntäminen onnistui jopa lumessa yhdellä kädellä.
Mulla on kyllä äärimmäisen kiihkeä rakkaussuhde noihin mun Phil&Tedseihin (Explorer, sittemmin on tullut markkinoille uudemmat mallit). Ihan käsittämättömän kätevät, me kuitenkin kävellään joka päivä koirien/koiran takia ainakin pari kilsaa rattaiden kanssa ja siihen kaikki muu sosiaalinen elämä, julkiset ja matkat päälle ja aah, ne toimii kuin unelma, ovat näppärät ja helpot työntää ja alakerrassa matkustaa vaihtoehtoisesti joko esikoinen tai tavarat.
Toisaalta meillä tää 2 v 4 kk on sellainen speedygonzales ettei voi luottaa sen kävelevän yhtään mihinkään ilman jatkuvaa karkailua, mutta toisaalta reissussa myös 4 v saattaa ottaa pienen välikuoleman vaunuissa.
Herttoniemen kaduille hyviksi todetut tuplat!
Meillä ostettiin edulliset perusyhdistelmät esikoiselle (ja ainokaiselle, ei meillä aktiivisesti kakkosta suunnitella), kriteerinä tarpeeksi pienet meidän hissiin, kunnon renkaat ja mahtuu busseihin. Lapsi teki vaunulakon 5vk iässä. Yhdistelmät seisoivat pyöräkellarissa siihen asti että lapsi oli 9kk, käytettiin talvi ja sen jälkeen taas seisoivat varastossa. Tämä oli meidän turhin kuljetusvälinehankinta ja eroon pääseminenkin oli hankalaa.
Meidän pelastus olivat Manduca (5vk-5kk) ja Quinny Zapp Xtra:t (5kk eteenpäin), eli matkikset joissa pienet pyörät ja joilla ei kuljeta hiekkateitä. Mutta äärimmäisen näppärät ja lapsi viihtyi! Mentiin sit ekat 1,5 vuotta kantorepulla ja matkiksilla (pl. talvi jolloin käytettiin noita yhdistelmän romuja). Sit kesä koitti ja lapsella ikää reilu 1v., otettiin käyttöön pyöränistuin ja mahtavaa, vapaus liikkua palasi. Päiväkodin alkaessa todettiin että Quinny Zappeja ei voi työntää yhdellä kädellä (toisessa polkupyörä), joten ostettiin meille Brio Ponyt ja niillä on rullattu eteenpäin tyytyväisinä kuin mikä.
Jos lähdettäisiin kakkoskierrokselle, niin hankkisin Manducan tai Tulan (kumpikin meillä on ollut, mutta myyty jo pois) ja ehkä vaunut vauva-ajalle. Missään nimessä en hankkisi yhdistelmävaunuja. Meillä 2,5-vuotias liikkuu niin reippaasti (potkupyörä / kävely), etten varmaan kokisi tarpeelliseksi hankkia tuplia, kun meillä rattaatkin seisoo nykyään eteisessä lähinnä tyhjänpanttina (ja kantoreppu on musta hyvä paikka vauvalla). Quinnyn Zappit meillä matkaa mukaan kesälomamatkalle ja sen jälkeen myyntiin (koska alkavat jäädä pieneksi meidän 2,5-vuotiaalle) ja Ponyt saavat vielä jäädä käyttöön ensi talveksi.
Meillä esikoiselle tuli juuri täyteen 1v9kk ja uuden vauvan laskettuun aikaan on reilu viikko. Meillä oli myös isot yhdistemä rattaat Gesslein f6. Niihin sai kyllä kääntyvät etupyörät isojen lisäksi, mutta kyllä se rattaiden suuri koko vei kaupunki mukavuutta kun olivat pitkät ja leveät. Muuten kyllä moninpuolin hyvät menopelit. Ulkonäkökään ei ollut parasta antia, mutta muut ominaisuudet olivat meilläkin merkittävämpiä ekalla kerralla.
Nyt oltiin jo melkein ostamassa Emmaljunga Super Viking vaunuja, mutta koska esikoinen matkustaa kuitenkin viellä paljon rattaissa niin päällekkäisyys vähän mietitytti. Se alempi istuin jäi tosi ahtaaksi kun päällä oli vaunukoppa. Kahdella istuimella toimivat kuitenkin paljon paremmin. Meille ostettiinkin sitten Emmaljunga Double Viking sisarusrattaat ja lisäksi viellä se normaali kapea Viking runko. Koppa ja ratasistuin kun ovat noissa samat. Nyt meillä on siis menopeli yhdelle ja kahdelle lapselle. Pidemmille reissuille siis nuo tuplat ja pihalla oloon lähipuistoiluun voidaan mennä noilla pienillä. Pidemmille reissuille molemmat saavat nyt kuitenkin omat paikat nukkumiseen ja reissaamiseen. Ostettiin myös seisomalauta ja esikoisen kanssa meilläkin on käyttty paljon reppua, joten katsotaan nyt sitten mikä on toimivin systeemi liikkua. Ei siis kokemusta viellä kahdlla lapsella käytössä, mutta vanhoihin yhdistelmiin verrattuna noi uudet Emmaljungan Vikingit on ihanat. Ne on niin pienet, kevyet, hyvin kulkevat ja silti tosi tukevat. Vaunukoppakin tuntuu kätevältä nostella, vaikka ei ollakkaan viellä vauvan kanssa päästy testaamaan. Me asutaan luhtitalon toisessa kerroksessa ja mitään vaunuvarastoa ei ole, joten kaikki osat on kannettava ylös. Uusien kevyiden rattaiden kanssa kulkeminen on siis ihanaa…
Mun veljellä oli aikoinaan vaunut (ei mitkään yhdistelmät) ja ponyt. Hyvin ne tuntui toimivan ainut, että me muut oltiin jo niin isoja ettei tarvinnut miettiä miten sisar liikkuu. Jos itse pitäisi pähkiä asiaa niin eiköhän samoilla mentäisi ja lisäksi kantoreppu. Nyt täytyy sit muistaa, että ne vaunut oli vähän simppelimmät kuin nyky vaunut (aikaa 20vuotta).
Irma
Asuimme esikoisen syntyessä Herttoniemenrannassa ja liikuimme paljon julkisilla ja myös jonkin verran autolla. Ostin kaverin suosituksesta (tärkeimpänä kriteerinä kääntyvät, lukittavat etupyörät plus vaihdettavat talvipyörät) Bugaboo Cameleonit, jotka olivat aivan loistavat. Toimivat erinomaisesti julkisilla matkustaessa ja menivät autossakin pieneen tilaan. Erillisiä rattaita/matkarattaita ei ole tarvittu. Jos lapsille olisi tullut pienempi ikäero kuin nyt tulee, olisin ostanut samaisen merkin Donkeyt, joiden runkoa voi käyttää joustavasti yhdellä tai kahdella lapsella ja joissa on kääntyvät/lukittavat isot etupyörät (erillisiä talvipyöriä ei ymmärtääkseni tarvita). Runko on tuplavaunuiksi kohtuukapea. Nyt lapsille tulee niin pitkä ikäero, että jatkamme vanhoilla Cameleoneilla plus sisaruslaudalla pitempiä kävelymatkoja varten. Ainoa miinus on hinta – mutta ainakin huuto.netissä näissä näyttää olevan käytettynä myydessäkin vielä jonkin verran arvoa jäljellä.
Mä luin sen vauva-lehden vaunujutun eikä siinä muistaakseni ollut Mutsy rider -yhdistelmävaunuja mainittu ollenkaan. Itse ostin sellaiset käytettynä serkultani uutta tulokasta varten. Serkkuni kehui Mutsy riderit maasta taivaaseen ja ne kyllä vaikuttaa ominaisuuksiltaan erittäin hyviltä. Mutsy riderista löytyy youtubesta hyvä esittelyvideo: http://www.youtube.com/watch?v=OJp95nTQ19M
Meillä ei kakkoskierroksella olla, mutta yhdistelmärattaat ovat olleet tuikitarpeelliset ja paljon käytössä. Ne ovat Emmaljungan Nitro Cityt, jotka ovat pikkuiset ja näppärät. Piti mahtua vanhan talon pikkuiseen hissiin ja olla muutenkin näppärät kaupunkikäytössä. Vauva tosin viihtyi kovassa vaunukopassa vain nelisen kuukautta (eikä silloinkaan oikeastaan hereillä ollessaan), mutta koska oli kesäaika, vaihdettiin sitten jo ratasosaan ja nostettiin selkänojaa vain yhden pykälän verran makuuasennosta ylöspäin. Sieltä näki jo vaunukoppaa paljon paremmin ulos. Keskustassa asuessa Manducakin oli kovalla käytöllä, mutta kyllä noita rattaita on meillä käytetty kulkemiseen ja erityisesti nukkumiseen valtavan paljon. Edelleen reilu kaks vee nukkuu päiväunet aina rattaissa, oltiin kotona tai ei. Muuten niitä ei kyllä oikeastaan enää käytetä, jos ei lähdetä kaupungille tyyliin koko päiväksi. Muita rattaita ei olla kaivattu, koska nuo ovat melkeinpä saman kokoiset kuin ne Ponyt, mutta paremmalla liikkuvuudella (kääntyvät etupyörät) ja paremmilla nukkumisominaisuuksilla (täysi makuuasento). Matkarattaat ostettiin pelkästään ulkomaanreissuja varten. Nyt ne nököttävät auton takaluukussa, mutta kyllä noi Nitrotkin sinne ihan hyvin menisivät.
Nuo ovat siis olleet ihan parhaat rattaat meille, ja niillä mennään varmasti sitten joskus sen mahdollisen pikkusisaruksenkin kanssa. Siinä vaiheessa tuo tyttö kun varmasti on lopettanut päiväunien nukkumisen ja pärjätään pelkällä seisomalaudalla. Nyt jos ostaisin rattaita, saattaisin päätyä niihin Emmaljungan Vikingeihin. Bugaboon Cameleonit olin viimeksi aikeissa ostaa, mutta ne eivät olleet yhtään niin mukavat työntää kuin noi takapainoiset Nitrot. Tuo isosisaruksen mahtuminen on kyllä hankala juttu, kun ei teilläkään varsinaista tarvetta tuplille nyt varmaan kovin pitkään ole. Tsemppiä etsintään siis, mun kokemuksista ei ehkä ollut nyt apua 😀 Paitsi niistä isoista talvietupyöristä osaan sanoa, että olen kaivannut niitä ehkä kahtena päivänä per talvi. Ja niinäkin päivinä olisi varmaan ketuttanut, jos etupyörät eivät olisi kääntyneet kaupassa. En ole edes laittanut niitä pikkupyöriä lukkoon kuin ihan pari kertaa, eikä me nyt ihan pelkästään asfaltilla olla kuljettu.
Täytyy sanoa, että onneksi olimme fiksuja esikoisen kärryjä hankkiessa, enkä päivääkään ole valintaa katunut. Brio Go on ollut todella hyvä kaupunkiolosuhteissa, pieni, kevyt ja näppärä, mutta kulkee myös lumessa. Vieläkään (poika melkein 2v) ei ole tullut tarvetta matkarattaille kun nuo tuntuu paremmilta kuin monet matkarattaat. Suuri tavarakori on myös yksi parhaista ominaisuuksista; siellä on kulkenut monet ruokakassit kun on kävellen käyty kaupassa ja viikonloppureissujen tavarat parille hengelle junassa matkustaessa. Suosittelen siis kaikille, mutta tuohon sisaruskysymykseen on vaikea vastata. Mielenkiinnolla odotan mihin ratkaisuun päädyt 🙂
Meillä lapsilla ikäeroa 1v7kk ja alkuun hankittiin vierekkäin istuttavat tuplarattaat ja oli meille hyvät. Meillä tarve vähän eri, kun liikumme autolla puistoa pitemmälle. Esikoisen ollessa n. 2v siirryimme käyttämään seisomalautaa ja pulkkaa ja tuplarattaat annettiin pois. Nyt kuitenkin tajuttiin, että välillä tarvitaan 2,5v siskolle istuinta. Mietittiin Emmaljungan Super vikingien ja Phil&teds välillä. Päädyttiin jälkimmäisiin vaikka Super Vikingeihin ihastuttiin ja varmana oltaisiin ne hankittu, jos niitä vuosi sitten olisi ollut tarjolla. Satunnaiseen käyttöön kuitenkin Phill&tedsit tuntui meille sopivammalta. Noista olen kuullut paljon hyvää, mutta miinuksena sen, että vauva taapero yhdistelmä vähän hankala. Paljon olen kuullut kehuja myös Bugaboo dounle donkeystä ja vähän harmittaa ettei niihin päädytty silloin reilu vuosi sitten. Nyt sen hintaiset vaunut tuntuu jo vähän turhalta, kun tuplaominaisuutta ei tarvita enää päivittäin. Olispa ihanaa, jos saisi itse koota täydelliset rattaat. Niin ja tietäisi myös ennen käyttökokemusta, mitä juuri itse tarvitsee. Noita Stokkejakin muuten kokeiltiin, mutta meitä epäilytti pienien pyörien kulkeminen hangessa. Tsemppiä valintaan!
Noissa päällekäisissä sisarusvaunuissa kannattaa huomioida sellainen seikka, että ne eivät ole lainkaan niin pienet kuin kuvittelisi. Rattaat ovat nimittäin aika pitkät, eivätkä siksi mahdu kunnolla ratikkaan, ja bussissakin blokkaavat koko käytävän… Itse tarkkailisin esikoisen tilannetta, eli kuinka usein hän oikeasti olisi tulossa rattaiden kyytiin ja voisiko pikkukakkosen kenties nostaa silloin kantoreppuun/liinaan, näin pärjäisitte yksillä city-vaunuilla. Itse suosittelisin Brion Smileja, jotka on vielä sirommat kuin nuo Go:t. Siskoni lapsilla on ikäeroa 1v8kk ja hän hankki Mountain Buggyn tuplarattaat, jotka ovat tupliksi tosi sirot. Hän on pitänyt rattaista tosi paljon, ongelma vain on että ne ovat olleet käytännössä tarpeettomat, koska esikoinen haluaa kävellä aina itse…
Luulen että teille phil &ted ois hyvä vaihtoehto! 🙂 myöskin brion uusi go next näyttää kivalta, mutta siinä ei ole toiselle nukkkumapaikkaa.
Meillä on myös Quinnyt ja ihan hienosti niitä työntelen yhdellä kädellä pitkin Hertsikan ja Viikin metsiä 🙂
Me saimme aivan ihanat vakosamettiset ja priimakuntoiset Brion retrovaunut ilmaiseksi ja käytimme niitä yli puoli vuotta. Kokokumipyörät toimivat yllättäen niin metsälenkeillä kuin hangessakin. Suurin moka meillä oli se, ettemme tajunneet, että lapsen voisi kantaa esimerkiksi kantokassissa vaunuihin ja takaisin kotiin, joten melkein aina lapsi heräsi, kun vaunulenkki päättyi, kun jätimme vaunut koppineen päivineen alakerran varastoon, Vaunujen yläosa onneksi lähti irti helposti, joten jossain vaiheessa onneksi älysimme, että koko vaunukopan voi kantaa ylös. Olihan se hankala ja hemmetin painava, mutta monet unet pitenivät sen avulla. Näissä vaunuissa oli myös mukana selkänoja: pystyyn nostettava littana levy patjan alla. Kun lapsi alkoi vanhemmiten herättyään vaatia maisemia, oli helppo nostaa selkänoja pystyyn (alla oleva patja taipui sopivasti). Minkäänlaisia valjaita vaunuissa ei ollut, joten lapsen oppiessa aina vain näppärämmäksi liikkujaksi, alkoi ratkaisu tosin tuntua hieman turvattomalta. Kaikenkaikkiaan pidin kovasti näistä vaunuista: ne olivat kevyet, näppärät ja huomattavasti pienemmät kuin nykyajan hyökkäysvaunut. Vaunut tosin aina ovat vaunut: paljon liikuimme kantorepun ja liinan kanssa juuri siksi, että se on niin paljon näppärämpää. Nykyisin nämä ihanat vaunut palvelevat meillä vielä hetken parvekkeella lapsen päikkäripaikkana. Huvittavin puoli vaunuissa oli, että joillekin ihmisille vaunut olivat pahemman luokan etikettivirhe ja murheen aihe: muutamat vanhemmat mulkoilivat, osoittelivat ja supattelivat nähdessään hirvityksemme. Toisaalta taas muutamat tulivat erikseen kehumaan, kun meillä on niin hienot vaunut. Itse en ulkonäköpanikointia ymmärrä: jos vaunuissa on mukava kuljettaa lasta, ne ajavat asiansa, oli ulkonäkö millainen tahansa.
Nyt olemme siirtyneet yhdistelmävaunuihin (nekin ilmaiseksi saadut), jotka ovat rattaat tai vaunut sen mukaan, nukkuuko lapsi ja mihin asentoon olemme selkänojan säätäneet. Nämä ovat kyllä niin isot ja kömpelöt retrovaunuihin verrattuna, että aiomme lapsen vielä hieman kasvettua ja istumisen jämäköidyttyä siirtyä näppärämpiin rattaisiin.
Meillä on ollut esikoisella emmaljungan yhdistelmävaunut ja kun kuopus syntyi joulukuussa (ikäeroa 2v1kk), ostimme seisomalaudan lapselle. Ja kyllä se lauta lumessakin kulki, kiitos vähälumisen talven. pulkkaa vedin perässä. nykyään kesällä lapsi kävelee aika hyvin vaunujen vieressä ja välillä nousee laudalle. Näin meillä sujuu matkat puistoon ja lähikauppaan. Tuplia mietin aikoinaan, ja voisin sanoa, että jos joutuu/haluaa liikkua paljon kahden pienen lapsen kanssa kaupungissa, kaupoilla, julkisissa yms niiin suosittelen lämpimästi tuplien hankintaa. Mutta jos käynnit ovat satunnaisia, tai joku muu hoitaa toista lasta, niin ehkä sitten pärjää niin että yksi on vaunuissa/rattaissa ja toinen laudalla/kantorepussa/liinassa yms.
Oletpa sissi 🙂 Yhdellä kädellä työntää joo, jos kädet on vapaana (mutta metsässä, hmm, meillä Länsi-Hkin metsissä hiekkatiet on sellaista rytyytystä että mieluummin jätän ne väliin noiden kanssa), mutta mulla kädet hajoo jos työnnän yhdellä kädellä ja toisessa kädessä on fillari talutuksessa. Olen kyllä komboa Quinnyt ja fillari (n. 500m matka) harrastanut parin viikon kerran, minkä jälkeen totesin, että haluan helpomman elämän 🙂 Brion klassikot kulkee tosi paljon helpommin tällä kombolla (plus talvikelit, niissä en ole Quinnyjä kokeillut) ja nyt kun tehtiin pieni investointi että pyörän istuimen saa kiinni kaikkiin meidän fillareihin, niin pk:hon mennään pyörällä, ah elämän helppoutta.
Mutta siis Quinny Zapp Xtra:t on mulle isot rakkausrattaat kyllä. Äärimmäisen näppärät ja mun vaunukammoinen (refluksi)lapsi viihtyi niissä mahtavasti. Monipuoliset kun saa makuuasentoon ja pystyyn ja molempiin suuntiin. Plus että nyt kun vaihdettiin niihin Zappin kankaat, niin menevät lentokoneeseen käsimatkatavarana, hurraa 🙂
t. Ano yltä
Mä oon ihan saletti, että täydellisiä vaunuja koko lapsuusiälle ei kehitellä sen takia, että talouden rattaat pysyisivät myös liikkeessä.
Ihmiset pitää saada kuluttamaan.
Semmoinen näkökulma tähän, et jos tosiaan meinaat paljon liikkua kaupungilla kaksivuotiaan ja vauvan kanssa, niin istumapaikka esikoiselle on ihan turvallisuuskysymyskin.
Itse en lähtisi ratikoiden sekaan keskustaan, jos ei saisi kävelevää kaksivuotiasta välillä rattaisiin (mielellään turvavöihin). Itse kun olet siinä vaununkahvassa kiinni, niin se perässä juokseminen ei ole niin yksinkertaista ja liikenne on tosiaan vähän eri kuin esimerkiksi Herttoniemessä.
Kyllä meilläkin kaksivee mielellään kävelee vaikka jos minne, mut aina se ei vain ole suotavaa 😉 Siihen vielä joku uhmakiukkukohtaus päälle keskellä Espaa, niin johan jää kaupunkireissut lyhyeksi.
Ei muuten onnistu kommentointi puehlimella tähän sun blogiin.
Meillä on lapsilla ikäeroa tasan 2vuotta. Käytössä on brio go nextit seisomalaudan kera. Sisarusrattaat ostettiin (onneksi) käytettynä ja ne pölyttyy vaunuvarastossa 😀 Oisko niitä kerran tai kaksi käytetty vauvan syntymän jälkeen.. Talvella isompi oli pulkan kyydissä ja nyt kesällä menee potkupyörällä tai seisoo seisomalaudalla pidemmät matkat. Lyhyemmät myös kävelee. Molempia myös kannetaan välillä kantorepulla. Nuo briot on olleet kyllä ihan huippu vaunut, tavarakori on todella tilava ja käydään kävellen meidän viisi henkisen perheen ruokaostokset tekemässä. Vaunujen kyytiin mahtuu todella paljon tavaraa ja loput menee repussa 🙂
Meillä ikäeroa lapsilla 1v 11kk ja käytössä PhilTedsin Dot jo puolitoista vuotta. Aluksi yritettiin sisaruslaudalla Teutonioiden kanssa, mutta pian tuli huomattua kaupungilla, että kävely- ja varsinkin juoksukyvystä johtuen vanhempikin lapsi pitää keskustassa saada välillä istumaan. Ja myös esim. päiväunille (puoli-istuvaan asentoon). Vauvan kantokassi on noissa tosi pieni ja toppavaatteissa sopi vain vähän aikaa, mutta muuten ihan kelpo ratkaisu ollut ja on edelleen. Ja mahtuu siis vanhojen ratikoiden tai pikkuputiikeiden ovista sisään.
-Eeva
Meillä lapsilla ikäeroa 2 v 1kk ja mentiin Teutonian Fun yhdistelmillä ja seisomalaudalla. Kuopus syntyi tammikuussa ja lunta oli metrin verran pääkaupunkiseudulla. Todella hyvin pärjättiin. Välillä esikoinen istui poikittain seisomalaudalla ja kun kuopus oppi istumaan istuivat perätysten vaunuissa (selkänoja alas laskettuna) ja toisinaan esikoinen seisoi tavarakorin reunalla takana.
Anni
Meillä lapsille tulee ikäeroa pikkasen vaille 3 v ja aateltiin pärjätä Teutonian Spirit S3- yhdistelmillä + seisomalaudalla. Tuplia emme ole tosissamme ees harkinneet, koska a) esikoinen ei nuku enää vaunuissa niin millään b) esikoinen ei viihdy vaunuissa kuin lyhyet matkat kauppaan ja puistoon c) meiän eteiseen ei mahdu tuplaleveät vaunut ja päällekkäiset mallit on mun mielestä ahistavia. Ei meiän esikoinen ainakaan niissä Stokken virityksissä viihtyis tuijottelemassa vaunukopan pohjaa… Asutaan pienessä maalaiskaupungissa, joten tilanne on täysin eri kuin teillä. Jos muutto pääkaupunkiseudulle (työpaikkojen perässä) tulee yllättäen tulevan vauvan ollessa vielä pieni, sit joudun varmaan pyörtään sanani ja miettiin tuplia tai jotain muuta ratkaisua.
Meillä oli ykkösen ja kakkosen välillä ikäeroa 1v10kk. Ensimmäisen vuoden kannoin vauvaa ja esikoinen kulki rattaissa tai potkupyörällä, myöhemmin kuopus siirtyi rattaisiin ja esikoinen seisomalaudalle. Ihan loistava järjestely kätevyyden, rahan ja erityisesti vauvan viihtyvyyden kannalta.
Meillä ikäeroa on suunnilleen kaksi vuotta ja päädyttiin ostamaan tuplarattaat, kun emme omista autoa. Kävimme testaamassa paljon erilaisia vaunuja ja löysin kolmet, joita pystyin työntämään koukistamatta selkääni tai potkimatta polviani mustelmille. Yhdet olisi pitänyt tilata toisesta kaupungista, joten ne hylkäsin. Yhdet eivät mahtuneet ovestamme sisään, joten minulle jäi vain yksi vaihtoehto jäljelle. Bumbleride Indie Twin ostettiin. Pystyin käyttämään ensimmäiselle lapselle ostettua yhdistelmävaunujen pehmeää kantokoppaa myös tuplarattaissa, joten kovaa kantokoppaa en ole missään vaiheessa kokeillut.
Rattaat ovat olleet loistavat ja kilometrejä on kertynyt huimasti. Minun ykkösvaatimukseni tosiaan oli, että voin käyttää rattaita ilman selkäkipua ja kaikki muut hyvät ominaisuudet oli vain plussaa.
Omat vauvani eivät ole suostuneet minkäänlaisiin kantovälineisiin ennen puolen vuoden ikää. Kaikki kantoliinani lähtivät siis kiertoon hyvin äkkiä. Manducaa käytin puolen vuoden iästä eteenpäin.
Meillä lapsille tuli ikäeroa 2v 4kk. Vauva on kohta 4kk. Vauva on kulkenut tähän asti liinassa ja en-kyllä-yhtään-kävele -esikoinen rattaissa (Ora Terrat). Haaveilin ennen vauvan syntymää, että voisin välillä laittaa vauvan noihin rattaisiin, jotka saa kokonaan maakuuasentoon ja joihin meillä on pehmeä kantokoppa. Sitten esikoinen olisi voinut olla joko selässä tai kävellä itse. Mutta eeei, vauva ei suostu kärryihin. Onneksi en ostanut mitään tuplakärryjä, olisi ollut ihan turha ostos.
Ja me siis liikumme tällä kombolla ympäri Helsinkiä ihan sujuvasti. 🙂
Meillä on tytöillä 1v 7kk ikäeroa ja ostettiin Bugaboon Donkey Duot. Ovat olleet joka pennin arvoiset ja nyt, kun vanhempi on kasvanut niin yhä vähemmän käytetään istuinta hänellä ja pääasiassa seisomalaudalla mennään. Toimivat hyvin täällä Viikin metsissä ja aina ollaan mahduttu bussiin ja ratikkaan, vaikka ollaan menty tuplilla
Mä ehdottomasti suosittelen Emmaljungan superviking yhdistelmiä. Esikoiseni on vajaa 7kk. Asumme kaupungissa ja ulkoilemme paljon. Silloin kun piti valita yhdistelmät niin kriteerinä oli ehdottomasti ketteryys kaupungilla ja kaupoissa, mutta myös päästävä metsään. Ajattelin myös pidemmälle, että jos tulee lisää lapsia niin pitäisi olla vanhemmalla lapsella myös ”turvapaikka” eli voi mennä sateensuojaan tai nukkumaan päikkäreitä. En halua sitä tilannetta, että joutuisimme aina päikkäreiden aikaan menemään kotiin. Meillä on talvivauva joten kopaksi olin valinnut city copan ja ratasosa on supervikingin oma kuppimalli josta pidän tosi paljon. Kuppimalli on erittäin kätevä ja saa moneen asentoon laitettua. Rattaisiin laitettavasta sisaristuimesta en itse henkilökohtaisesti pidä. Kaupunkilaisena olen ollut erittäin tyytyväinen valintaani. Asuimme ennen hissittömässä talossa ja sain hyvin kopan kannettua kotiin jos lapsi nukkui. Nykyisin koko paketti mahtuu 60-luvun pieneen hissiin + minä ja koira.
Mä liputan Baby Joggerin City Selectin puolesta! Meillä tosin on vasta yksi lapsi (1v 7kk), mutta toinen tekeillä. Ostettiin esikoiselle heti kättelyssä sisaruskärryt tätä ajatellen. Olleet supernäppärät. Kääntyvät etupyörät, jotka ovat suht isot. Lumessa tarvottu vuoden 2012-2013 talvella, mutaisilla mökkiteillä painettu ja naatiskeltu lattea keskustan kaduilla. Helpot ja kevyet kaikinpuolin.
Säädettävä aisa. Istuinosa mahdollista laittaa työntäjään tai menosuuntaan päin. Todella iso tavarakori. Kavereiden Brio Got, Hartanit, Emmaljugat ym. kalpenee tämän rinnalla. Ja jos ja kun, kun kakkonen ilmoittaa tulostaan päästään testaamaan City Selectin 16 eri istuin kombinaatiota. Katso pikku kuva! http://www.ozbaby.fi/tuote/sisarusrattaat-baby-jogger-city-select-/BJ81260/
t. Turku-mama
Me pohdittiin silloin aikoinaan juurikin Emmaljungan City Crossien ja noiden Hartaneiden välillä. Joku ratkaiseva tekijä silloin sai valitsemaan Hartanit. Eli meidän eloon City Crossitkaan tuskin olisivat sopineet. Mutta ihana kuulla, että teille ne olivat toimiva ratkaisu, jolla voidaan vetää vielä kakkoskierroskin!
Mä olen kans kelaillut niitä vaunun päälle laitettavia penkkejä. Jollakin satuin kylillä sellaisen bongaamaan. Semisti se turvattomuus niissä mietityttää. Teidän ratkaisu kuulostaa kuitenkin hyvältä. Eikös pehmeä kantokoppa menisi ihan tavarakoriin siksi aikaa, kun esikoinen nukkuu rattaisas päikkärit?
No kappas, ei lainkaan pöllömpi vaihtoehto, jos sisarusrrattaisiin päädyttäisiin. Kiitos vinkistä!
Hei, minkälainen/merkkinen seisomalauta teillä oli käytössä? Meilläkin Funit ja ikäeroksi tulossa tuo 2v ja olen yrittänyt sopivaa seisomalautaa katsella. Ilmeisesti ainakaan teutonian oma lauta ei funeihin käy kun niissä on jarru keskellä?
Taitaahan se koppa sinne alas sujahtaa. Luulempa vaan, että ehtii tulla uudet kesäkelit ennen kuin opin organisoimaan uloslähdön vaipanvaihtoineen, imetyksineen ja pukemisineen, hahhah.. 😀 Tai sitten päikkäriajaksi tähdätään otollisimmille mestoille nukkumaan. TAI sirpukka kaksivuotias vetää sikeensä kannossa! Jään odottamaan millaiseen ratkaisuun te päädytte, tai me. Taitaa tällaiset ratkaisut elää tilanteen mukaan aika paljon 🙂
Brio Go Nextiä olenkin päässyt lykkimään, siinä oli tosiaan poikkeuksellisen iso tavarakori. Jostain syystä se runko-osa ei kuitenkaan miellytä mun silmääni. Jos saa ulkonäköasioihin tarttua 🙂
Carenoissa on vikana se, että ne eivät ole päällekkäin. Phil & Tedsissä taas vauva ei ole päällimmäisenä, eikä istuinosaa saa käännettyä. Lisäksi musta tuntuu, että pitkinä ihmisinä potkittaisiin sitä alimmaisena olevaa matkaajaa kävellessämme. Britaxilta en löytänyt päällekkäin istuvia tuplia?
Kiitos vinkeistä kuitenkin. Hankalaa tämä on!
No hittolainen, tottahan se on. Vintagerattaissa ei taida pituus riittää. Itsekin kun olen 179 senttinen ja mies vielä pidempi. Haaveeksi taitavat siis jäädä tälläkin kerralla.
Ainakin seisomalauta meillä on ihan must täällä kaupungissa, kun kävelyä tulee niin paljon enemmän. Ainakin jos vertaan sitä mummila-ressuihin maalla. Siellä asuessa ei tulisi mieleenkään miettiä tuplien ostoa.
Mutta eikös vauva-aikana just vauva ole se, joka matkustaa siellä alimmaisena. Mä en diggaile siitä ajatuksesta. Ja pitkänä mä varmasti potkisin vauvaa koko ajan. Mutta toisaalta säkin olet pitkä, että tiedä sitten? Istuinosaa ei myöskään saa käännettyä, ainakaan käsittääkseni?
Juu, näitä vaunulakkoilijoita tosiaan löytyy enemmänkin. Silloin joskus mietin, että jos koskaan toista lasta, ei edes harkita vaunujen hankkimista. Että rattaat piisaa hyvin. Mutta nyt on alkanut viriä toivo, josko vaunut olisivat myös vaihtoehto kantovälineiden rinnalla. Vaikka varmasti vauva kulkee joka tapauksessa suurimman osan ajasta repussa tai liinassa, olisi kiva voida antaa hänen esimerkiksi nukkua päikkäreitä kahvilan ulkopuolella sillä aikaa, kun teen sisällä ilman vauvaulokkeita vaikkapa näitä blogihommia.
Lapsi ei vielä jaksa kävellä niitä yli 5 kilometrin päivämatkoja, joita helposti kertyy. Joten joku kyytimahdollisuus hänellekin on oltava, ettei vauvavuodesta tule yhtään sen vaikeampi kuin se jo muutenkin on.
Quinnyt ovat sekä mulle että miehellä liian lyhyet. Vaikka nukenvaunuilta ne vanhat Brio Ponytkin tuntuvat, mutta silti työntömukavuus on niissä parempi. Mutta tykästyin matkaratasjuttua tehdessäni just siihen, että menevät lentokoneeseen käsimatkatavarana!
Fiksu ratkaisu teillä, voisin kuvitella! Meidän eloon nuo vierekkäin olevat eivät vain harmikseni istu. Mäkin tykkään hurjasti Emmaljunga Viking-kiesien ominaisuuksista ja ulkonäöstäkin. Yleensä Emmaljungat ovat makuuni möhköt, mutta noissa on jo kaipaamaani sähäkyyttä 🙂
Tää mua tosiaan mietityttää. Onko yhdistelmissä mitään järkeä. Olisiko parempi hankkia vain ehdat vaunut, kun kerran rattaat on jo. Mutta myydäänkö pelkkiä vaunuja enää edes, uutena siis? Tosin ei ne paremmin toimivat (ja lumessa vaivattomasti kulkevat) rattaatkaan pahasta olisi.
Baby Joggereissa ei oo muuta huonoa kun olematon jousitus 🙁 Kauheeta tärinää jos on yhtään mukalakiveä tms.. Toisin kun noissa muissa on kunnon jousitus, esim. brio go.
Meillä tytöillä ikäeroa 1v9kk. Meillä on bugaboot + seisomalauta ja sitten käytettynä halvalla ostetut tuplabriot. Noi Briot on ollut mahtava ostos ja todella koko rahan (70 €) arvoinen. Vaikka ne periaatteesa on kunon tankkerit, oon mahtunut niiden kanssa aina joka ovesta, hissiin, bussiin ym. Oon käynyt keskustassa, kaupoilla ym niiden kanssa. Vaikka pääosin tietty lykkään ne leikkipuistoon. Tytöt myös tykkäävät istua vierekkäin! Vilkkaalle ja uhmaavalle esikoisella on oma istumapaikka ollut kyllä ehdoton, varsinkin yksin liikkuessa. Seisomalaudan kanssa olemme sitten hoitaneet muut siirtymiset ja esim jos autolla mennään niin en ota tuplia koskaan.
Luulisin, että Brio tai Emmaljunga myisi vieläkin ihan oikeita vaunujakin?
(Meillä tallessa veljeni vanhat vaunut ja ponyt myös)
Irma
Sisseilen, koska on pakko. Meillä myös refluksivauva, nyt 7,5kk, joka ei suostu olemaan muissa vaunuissa. Kai se Quinnyjen kippo on jotenkin hyvässä kulmassa 😀
Ainoa miinus tosiaan on mataluus, ollaan molemmat yli 180-senttisiä. Toisaalta eipä sekään ole haitannut, hyviä puolia on niin paljon enemmän.
Meillä on sellaiset tuplarattaat, joissa on lukittavat etupyörät. EasyWalkerit. En tiedä onko asia kaikilla lukittavilla renkailla sama, mutta meillä noiden kanssa ei voi juosta kun vaunut alkavat täristää ihan holtittomasti. Se on ikävä ominaisuus kun pitäisi juosta bussiin, neuvolaan jne. Kandee varmistaa niiden etupyörien toimivuus siis ennen ostoa.
Meidän valinta oli aikanaan siis tuplarattaat siten, että istuvat vierekkäin. Reunaehdot olivat: tukevat vaunut, joissa ei painopiste ole liian ylhäällä, kun isokokoinen koira joskus lenkillä saattoi tehdä äkillisiä liikkeitä ja se, että esikoinen mahtui niihin. Tämä jälkimmäinen olikin melkoinen haaste: tosi monissa tuplissa korkeus loppui kuomun kanssa kesken 2- vuotiaalle esikoiselle. Sitten niitä vaihtoehtoja olikin enää jäljellä yhdet.. 😉
Taisi olla Buggy board ja se kiinnitettiin sivuille. Oli tosi kätevä. Alkuun ajattelin sen olevan melko iso, mutta hyvin toimi eikä ollut ollenkaan iso, renkaatkin pelitti tosi hyvin. Tosin kovin paljossa lumessa seisomalauta ei oikein toimi.
Oletteko kokeilleet kantoliinaa tai -reppua? Olen kuullut, että niissä refluksivauvat(kin) tykkäävät olla juurikin pystyn asennon takia.
Ei ole kyllä tullut vastaan. Mä mielelläni voisin ostaa vintagevaunut, esimerkiksi nuo postauksen vikan kuvat vaunut ovat super ihanat, mutta kuten täällä on kommentoitukin, niiden työntöominaisuudet etenkin pitkille ihmisille ovat valitettavan kehnot.
Donkeyt ovat kyllä näppärän oloiset! Tykkään siitä, että samasta rungosta saa myös kapeamman kiesin kera ”ostoskorin”. Nyt kuitenkin tuntuu, että jos vanhoista ratikoista mahdutuvilla rynnäkköyhdistelmilläkin liikkuminenkin oli kaupungilla epämiellyttävää, vierekkäin istuttavat tuplat olisivat meille huonot.
Me ollaan muuten monesti jouduttu odottaa seuraavaa bussia / ratikkaa, kun ei olla mahduttu kyytiin ihan perusrattailla. Ja tämä siitäkin huolimatta, että ensimäinen vuosi kuljettiin 98 prosenttisesti kantoliinalla tai -repulla ja lisäksi yleensä metrolla 😀
Mutsyt tosiaan rankkautuivat pois jutusta. Mutta totta, monipuoliset ovat. Kiva, että saitte hankittua yhdistelmävaunut käytettynä, siinä säästää paljon ja maapallokin kiittää!
Ihana kuulla, että joillakin on osunut vaunukaupoilla heti oikeaan! Ja totta, hankalaa tämä pohdinta on. Pitkäksi aikaa tarvetta tuplille ei varmasti olisi. Voi olla että tuplien käyttöiäksi jäisi puoli vuottakin. Se on pieni aika ihmisen elämässä, mutta jättimäinen aika vauvavuodesta, josta tahdon tehdä mahdollisimman mukavan. Mutta siltikin tuntuu, että tuplakiesit olisivat vain taas yksi hutivaunuostos lisää.
Ne tosiaan vaikuttavat pohjoismaalaisiin kaupunkiolosuhteisiin sopivilta kieseiltä.
Monissa päällekkäin istuttavissa tuplissa on tosiaan se hankaluus, että ne tuntuvat toimivan hyvin kahdella ratasistuimella, mutta kun toinen kyytiläisistä matkaa vaunukopassa, palapelin palaset eivät ihan täysin sovikaan kohdilleen.
Mä niin kans tahtoisin koota itse mieleiseni vaunut. Tuo ominaisuus noista, tuo tuosta ja tästä tämä vähän paranneltuna. Hyvä tulisi!
Totta, niinhän ne taitavat olla. Siksi Stokken Crusit ovatkin olleet kovasti mielessä, ne kun eivät pitene sisaristuimen asentamisesta juuri lainkaan.
Ollaan viime kuukausina mietitty ja seurattu paljon rattaiden tarvetta. Ja kun oma elämäntyylimme on se, että kävelyä kertyy (vapaa)päivässä monesti se viisikin kilometriä ja yli, lapsi edelleen tahtoo kiivetä kyytiin jossain vaiheessa. Jos asuttaisiin maalla, en edes harkitsisi tuplien ostoa. Vanhemmillani ollessa aina huomaa, että rattaita ei käytetä ollenkaan. Kaikki matkat joko kävellään tai mennään autolla.
Phil & Teds on aika monien valinta, mitä olen kaupungilla katsellut. Mutta itse en tykkää siitä, että vauva on alimmaisena ja ”piilossa”. Lisäksi pelkään, että pitkinä ihmisinä potkittaisiin vauvaa, jonka pää matkaa juuri siinä jalkojen korkeudella. Monissa vaunuissa kun tuli esikoisen aikaan vastaan se tilanne, että ei voinut askeltaa normaalisti, ettei jalat olisi osuneet jalkajarruun, tavarakoriin tms.
Voi teidän kiesit kuulostavat ihan unelmalta! Mä just haaveilen vakosamettisista Brion vintagevaunuista! Tummansinisistä mielellään. Hiemat kuten tuossa postauksen alimmaisessa kuvassa. Mulle vaunujen ulkonäölläkin on merkitystä, vaikka ekalla kierroksella jouduttiin tyytymään kökköön ulkonäköön ominaisuuksien hinnalla. Mutta siinä nyt ei ole mitään järkeä, että jonkun muun vaunuvalintoja arvostelisi ulkonäön perusteella. Etenkään jos ne ovat päheät vintagevaunut 😀
Kulkemista tulee tosiaan paljon enemmän kuin puistoon ja lähikauppaan. Silti mietityttää, ovatko tuplat turha hankinta. Kun on juurikin se seisomalauta (josta kuvittelisin lapsen olevan innoissaan) sekä kantoreppu ja / tai -liina. Hyvä muuten kuulla positiivisia kokemuksia seisomalaudan kulkemisesta. Mä olen jotenkin pitänyt niitä kiikkerinä ja huonosti rullaavina.
Näin se varmasti on. Tuntumani mukaan kun selvässä vähemmistössä ovat ne, jotka ovat tyytyväisinä elelleet vain yhden kiesin kanssa koko lapsuusiän.
Superhyvä pointti! Mä olen nyt miettinyt asiaa tältä kantilta näinä muutamina päivinä tämän postauksen jälkeen ja kyllä ne rattaat vain ovat vielä niin ihanat olemassa. Eikä tässä ole vielä edes vauvaa, joka ottaa myös osansa huomiosta.
Onko näin? Mitäs hittoa.
Ollaan kans mietitty, että jos päädytään hankkimaan tuplat, ne ostetaan mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Ettei käy taas niin, että kallis kiesi seisoo käyttämättömänä. Brio go nextin tavarakori on tosiaan mahtavan tilava.
Hyvä tietää, että kantokassi on pieni. Etenkin kun vaunukoppa-ajat tullaan viettämään pääasiallisesti toppavaatteissa. On muuten totta, että kävely- ja etenkin se juoksukyky ei välttämättä tarkoita sitä, ettei tuplia tarvita – päinvastoin! 😀
Ai niin, siinä seisomalaudalla voi tosiaan myös istua. Ja hyvä pointti tuo, että vauvan kasvaessa voivat istua perätysten rattaissa.
Totta, tuplaleveät ovat tilaavieviä ja taas päällekkäiset vähän ahdistavia. Stokkessa tosiaan vaunukopan kanssa alla olevan tila jää todella pieneksi. Sama ongelma vähän kaikkien mallien kanssa. Systeemi toimii paremmin, kun molemmilla on jo käytössä ratasistuin.
Vauva tulee meilläkin varmasti kulkemaan pääsääntöisesti kantorepussa tai -liinassa. Mutta tällä kertaa toivon, että vaunut ovat myös mahdollisuus. Olisi helpottavaa joskus esimerkiksi päiväunien aikaan kaartaa vaunut kahvilan pihaan ja mennä itse sisälle tekemään töitä ilman etu- tai takalisäkkeitä, joissa joku nukkuu 😀
Jos hakusessa olisi vierekkäiset tuplat, nuo vaikuttavat erittäin hyviltä vaihdoehdoilta!
Vauvoissa on mysteeriä kerrakseen. Toiset eivät suostu olemaan lainkaan vaunuissa ja toiset eivät taas ollenkaan kantoliinoissa. Saas nähdä, minkälainen kaveri tällä kierroksella saadaan!
No sitä turhaa ostosta mäkin pelkään. Koska jos uusi tulokas on kuin siskonsa, vaunut eivät tule kuulonkaan. Jotenkin sitä kuitenkin on ajan kuluessa alkanut haaveilla siitä, että vaikka vauva kulkisikin joka tapauksessa pääsääntöisesti kantovälineessä, vaunut olisivat myös vaihtoehto. Taitaa olla ensin parasta katsoa, minkälainen ihminen sieltä tulee.
Niitä on tosiaan kehuttu paljon. Ihana, että olet tajunnut ajatella vaunuja hankkiessa pidemmälle kuin me. Ja joo, minäkin haluan välttää viimeiseen asti sitä tilannetta, että joutuisimme aina esikoisen päikkäreiden ajaksi kotiin, ja siten suunnittelemaan koko päivän noiden tuntien ympärille. Tirsat on voitava kiskaista myös menossa.
Vau Turku-mama, olettepa te osanneet ajatella pitkälle tätä asiaa. Kiva kuulla, että vaunukaupoilla osui kerrasta oikeaan. Noissakin on tosiaan sama ajatus kuin vaikka Emmaljungan Super Vikingeissä – ne ovat ihan perusyhdistelmävaunut, mutta perheenlisäyksen myötä taipuvat sisarusrattaiksi.
Mun mielestä vanhat tuplabriot ovat niin symppiksiä! Tykkään niiden ulkonäöstä tosi paljon. Ja luultavasti työntämisestäkin, jos kerran ikivanhat Brion Ponyt ovat kaikesta räminästään huolimatta lempparini 🙂
Kiitos, että annoit vaunuvalinnallesi myös kritiikkiä. Sitä on aina hyvä kuulla, mä kun en edelleenkään usko, että mikään vaunu tai ratas olisi täydellinen.
EasyWalkerit vaikuttavat kyllä oikein näppäriltä. Ja totta, monissa tuplissa korkeutta tai tilaa ylipäätään sille vanhemmalle lapselle ei tunnu olevan kunnolla.
Me ostimme käytettynä ja hyvin halvalla ne Carenan tuplat, joista tuolla ylempänä jo puhuttiin. Emme olleet juurikaan tätä vaunuasiaa pohtineet ja tartuimme ensimmäisiin meille tarjottuihin. Vaunujen oli tarkoitus toimia varavaunuina, mutta ne ovat olleet loistavat! Näyttävät todella suurilta ja moni asiasta tietämätön onkin meille kauhistellut, että mitenkä ihmeessä noi mahtuu minnekään ja on siinä teillä työnnettävää… Mutta ovat yllättävän kettärät ja mitoitettu juuri niin, että mahtuvat hyvin metroon, ratikoihin ja busseihin. Olemme kulkeneet PALJON kaikilla noilla kulkuvälineillä. Plussaa on ehdottamasti se, että tyypit matkustavat rinnakkain ja, että vauvan saa koppaan. Lisäksi niissä on mahtavasti tavaratilaa. Suurten pyörien ansiosta kulkivat talvella kaikista kinoksista leikiten. Miinusta on se, että istuimia ei saa käännettyä, eikä jalkatukea säädettyä. Meillä toki oli rinnalla esikoiselle hankitut yhdistelmät ja niihin seisomalauta. Tätä kulkupeliä on myös käytetty paljon. Esikoinen jo kaksivuotiaana tykkäsi paljon näin matkustaa. Mutta unen tullessa seisomalauta ei paljon auta. Oli meilläkin toki kuopukselle liina tai reppu aina mukana tällaista tilannetta varten. Mutta kyllä pidemmät reissut juuri julkisilla on tehty tuplilla, jolloin molemmat ovat päässeet vaunuihin nukkumaan. Ja äiti/isä saanut kädet (ja muunkin kropan ;)) hetkeksi vapaaksi vaikka kahvinjuontia varten. Ja vielä se pehmeä kantokoppa. Aivan huippu sekin! En tiedä, miten olisin ilman sitä selvinnyt alle kaksivuotiaan esikoisen ja vauvan kanssa neljänteen kerrokseen (ilman hissiä). Muutoinkin kopasta oli paljon iloa, kun vauva kulki aika pitkään siinä tyytyväisenä mukana ja sai rauhassa juoksennella esikoisen perässä. Toimi myös reissussa hyvänä sänkynä vauvalle. Tällaisia ajatuksia pohdintaanne. Antaisin siis ehkä vielä ”rinnakkaiskieseille” mahdollisuuden 😉
Ekat 5kk mentiin liinalla ja nykyisin paljon Ergolla (<3). Joskus vaan vaunut on kätevämmät, varsinkin helteellä. On ihan hyvä, että siihenkin on mahdollisuus, vaikka usein päätyykin kantamaan vauvaa ja työntelemään tyhjiä vaunuja.
Meillä Bugaboo Donkeyt, kaksostenkiesit. Ihan parhaat kaupungissa, mutta oon niillä painellut menestyksekkäästi leveämmillä poluillakin. Ne saa joko kahden tai yhden istuttavaksi muokattua melko nopeasti. Molemmat istuimet on omansa, tai sitten ratasistuin ja vaunukoppa.. Meille tulee kolmas ja sit meillä on 3 alle 2-vuotiasta ja en tiedä vielä miten aion järjestää talvivauvan matkustamiset…. Monet kaksosten vanhemmat sanoo, että päällekkäin istuttavissa alatasolla olevan lapsen näköalat on surkeat ja siellä ei viihdytä.. Vierekkäiset paikat on mielestäni ehdottomat meillä. Lapset viihtyvät ja haluan nähdä lapseni. Bugaboo donkey vaunujen muunneltavuus tulee varmasti parhaiten esille juuri kahden eri-ikäisen lapsen kanssa. Hinta suolainen, mutta ne todella ovat arjen pelastajat..
Meillä on kaksosille käytössä Bugaboon Donkeyt. Tykkään, on hyvät, mutta kyllä rattaat/ yhdelle tarkoitetut vaunut on tietenkin kätevämmät. Meillä esikoinen oli 1v 9kk tuplien syntyessä ja hänellä oli alusta asti käytössä vain seisomalauta. Se toki rajoitti meidän elämää hetken, mutta ei häiritsevästi. Esikoinen on nukkunutkin laudalla useita kertoja:) En osaa teille mitään vaunuja erityisesti suositella, mutta halusin omasta kokemuksesta kertoa, että olisin ostanut meille sisarusrattaat, jos vauvoja olisi ollut yksi, mutta tällä kokemuksella se olisi ollut huti-/ lyhytaikainen ostos. Teidän esikoinen ehkä liikkuu pidempiä matkoja kuin meidän aikanaan, mutta julkisilla ja kävellen mekin ollaan liikuttu (asutaan Taka-Töölössä). Jos olisin sun tilanteessa, tekisin (ehkä) niin, että kaivaisin käyttöön aluksi ne vanhat vaunut vauvalle ja seisomalaudan niihin esikoiselle. Jossain suuressa hätätilanteessa vauva kantovälineeseen ja esikoinen vaunuihin istumaan. Kun vauva on tarpeeksi iso, otat käyttöön ne Ponyt tai ostat uudet, HYVÄT rattaat. Meillä esikoinen oli rattaissa puolivuotiaasta, koska inhosin meidän ekoja yhdistelmiä:) Itse oon henkilökohtaisesti hyvien rattaiden kannattaja nykyään. Yhdistelmistä saa toki rattaat, mutta kyllä rattaiden kapeus ja keveys on vaan huikeeta:) Tässä mun loistavassa suunnitelmassa on kyllä se aukko, että minne esikoinen menee kun vauva matkustaa rattaissa…
Noissa uusissa malleissa mun ymmärtääkseni myös sitä sisarusistuinta saa kallistettua (meidän mallissa ei). Pampula matkusti vauvana siinä alaosassa sen 4 kk (suositushan on 6 kk mutta ei metriheikki enää mahtunut eikä viihtynyt koloonsa) ja sen jälkeen siirryttiin nykyiseen systeemiin, eli kuopus on päällä (säädettävä istuin) ja esikoinen joko käveli tai matkusti siinä alhaalla (ja nukkuukin siinä välillä, vaikkei ole mikään ergonomisin vaihtoehto). Mä olen tehnyt yhden Tukholman reissun kaverin tuplilla (Mountain Buggy Duet muistaakseni) ja väänsin itkua kun ne oli niin isot ja raskaat työntää, kun olen tottunut yhdellä kädellä ohjattaviin ja kompakteihin. Allekirjoitan kyllä sen, ettei se vauvan ensimmäisten kuukausien matkustusratkaisu ole ideaalein kun koppaan ei ole kunnon näköyhteyttä (meillä tosin tyyppi oli jatkuvan syömisen takia enemmän Manducassa takin alla ja vauvakopassa sitten ruokaostoksia jne) mutta ketään ei ole potkittu, ja koen kyllä yhä parhaana investointina mitä olen tehnyt omaa arkeani ja sosiaalista elämääni helpottaakseni.
Voi, mä voisin antaa niistä paljonkin kritiikkiä. Kuten, että etupyörät saattavat irrota tosta noin vaan, kun Se pyöritettävä kiinnitys löystyy itsestään. Mutta te kun ette ole vierekkäisiä tuplia hankkimassa, niin mitäs suotta. 😉 Silti meillä on edelleen markkinoiden parhaat tuplat meille. Ongelma on Se, että ne tuplien markkinat ovat niin paljon pienemmät ja vaihtoehtoja niin paljon vähemmän kuin yhden lapsen vaunuissa. Pitää ottaa mitä on tarjolla ja päättää mikä on se kriittinen kriteeri itselle.
sitä silti vaunuasioissa kovasti ihmettelen että miten ihmeessä monet tuntuvat hankkivan niitä niin kovin monet. Ne on kuitenkin ihan törkeän kalliita. Ja tilaa vieviä. Ei kai jokaisella useammat vaunut hankkivalla ole voinut eka valinta mennä täysin poskelleen? Kun perushyviä ne kaikki silti mun mielestä on.
Meillä on pärjätty jenkkimerkki UppaBabyn vaunuilla koko aika (tytär nyt 2v 8kk) ja toisia ei tarvita. UppaBAby Vista on malli siis, käänettävä istuinosa, lukittavat etupyörät, todella tilava tavaratila, lisäosiksi saisi sekä laudan että alemmas kiinnitettävän sisarusistuimen, joka tosin ei kilomäärältään ole vakioistuimen kestävyyden tasoa ( eli ei kovin isokokoiselle isommalle sisarukselle, jos pienemmän haluaa pitää lähempänä). Vaunuilla on puikkelehdittu niin ihmismeressä ahtaissa kaupoissa kuin 10 sentin auraamattomassa chicagolaishangessa 20min kauppaan ja 20min takaisin (hullut suomalaiset). Ainoina miinuksina melko pieni koppaosa (meillä loppusyksyn vauva, pieni eikä enää seuraavana vuonna juuri kopassa halunnut nukkua) ja työntöaisan kääntymättömyys pois tieltä bussissa. Käsittääkseni myynnissä myös UK:ssa, jos kiinnostaa 🙂
Meillä on ikäeroa ipanoilla 1v 4kk ja ollaan nyt käytetty päivittäin baby joggerin city select -yhdistelmiä 4 kk ajan. Vaunut ovat pelastaneet meillä monen monta tilannetta -esikoinen voi nukkua niissä milloin vaan, juniorin saa suoraan auton turvakaukalossa kyytiin jos ei halua siirtää vauvaa vaunukoppaan jatkamaan unia, molemmille lapsille on hyvin tilaa jne. Kärryjen muunneltavuus tilanteesta toiseen on siis superhyvä, ne toimivat parin sekunnin osien vaihdolla joko yhdellä tai kahdella lapsella ja mikä tärkeää työnnettävyyden kannalta -säätöaisan korkeus on säädettävä.
Sitten niihin negatiivisiin puoliin…hinta uutena oli yli 900 euroa, joten kalliiksi tuli. Lisäksi vaunukoppa on vain 70 cm pitkä eli meidän tapauksessa juniori mahtui niihin vain 4 kk (talviaikaan koppa olisi jäänyt pieneksi vielä aiemmin). Kolmas huono puoli on jousituksen puute, joka tosin on haitannut vain mukulakivireitillä joita meille ei ole osunut eteen kuin kerran tai pari…
Mä liputan myös Brio Go -rattaiden puolesta. Yhden lapsen kanssa ne ovat olleet lähes täydelliset. Olen käyttänyt myös Bugaboon Cameleoneja ja ne häviävät mennen tullen. Brioissa erityisesti ergonomia, ajettavuus ja käytännöllisyys ovat huippu luokkaa. Monissa muissa malleissa, joissa on pienehköt kääntyvät etupyörät (esim. Bugikset, MacLarenin matkarattaat) esiintyy väpätystä ja töksähtelyä. Brioissa tätä ei ole ja myös juokseminen niiden kanssa onnistuu. Itse pidän ulkonäöstäkin, mutta se on toki makukysymys. Uusissa Brio Go Nexteissä on irrottettavat ja pestävät kankaat. Tämän ominaisuuden puuttuminen nykyisistä on ainut miinus, joka tulee mieleen. Asioita, joita en itse olisi osannut ennen käytännön kokemusta arvostaa ovat jousitus joka mahdollistaa heijaamisen myös paikallaan ollessa ja alaskääntyvä aisa joka tekee rattaista taaperokärryt nanosekunnissa. Ratasosa muistutta jonkin verran teillä jo olemassa olevia poneja, mutta kyllä ainakin meille selkänojan saaminen uniasentoon on vielä tässä vaiheessa ehdoton edellytys.
Unohdin kirjoittaa tuohon vielä, että jos meille joskus tulee sisarusratastarvetta, niin aioin vakavasti harkita geneeristä ”sivuvaunua”. Melko edullinen ja kätevänoloinen ratkaisu, jota en kuitenkaan koskaan ole nähnyt livenä. Tässä linkki saksalaisen nettikaupan sivuille: http://www.mytoys.de/Buggypod-Buggypod-smorph-2-für-normale-und-breite-Gestelle-bis-70-mm/Zwillings-Geschwisterwagen/Kinderwagen/KID/de-mt.ba.ca02.07.06/1921040
Oyster Max
Nyt tulee sitten ihan oikeesti hyvät perustelut siihen mitkä rattaa jokaisen stadilaisen tulisi omistaa. Eli meillä ollut käytössä Mountain Buggy Duet tuplarattaat. Näistä en luovu!
Itse kokeilin P&T, Britaxit ja seisomalaudat kunnes löysin vihdoin meidän vaatimuksiin vastaavat tuplat.
Ehdottoman kevyet, helpot ohjata (kulkee myös lumessa!!!), kaikista standardiovista mahtuvat, tilavat, vierekkäin istuttavat, erillisillä kuomuilla ja selkänojat maukuuasentoon menevät Mountain Buggy Duet- rattaat vaativampaankin maastoon. Mahtuu dösään ja viereen mahtuu vielä kaverinkin rattaat. Mitä vielä vaaditaan?
Kaupungissa katupöly on keväisin aivan mahdoton ja siksi tälläiset päällekkäin istuttavat vaunut eivät ole alkuunkaan hyvät. Niissä kun aina pinempi joutuu painorajoitusten takia alas ja saa sitten haistella kaikki pölyt yms. Monissa tuplissa on myös aivan liian pieni tila sille isommalle sisarukselle ja se kuomu osuu heti päähän eikä sen alla pysty ottamaan päiväunia lennossa.
Meillä kahdenvuoden ikäero lapsilla. Tuo seisomalauta ei hirveästi ole auttanut (sitä työnnellessä tälläinen pitkä nainen(177cm), kuin minä kulkee aina siinä sivussa ja saa hirveät selkäkivut, kun en pysty työntämään sieltä takaa ilman, että kompastun siihen lautaan). Päiväunetkin menee paremmin makuullaan kun seisten siinä laudalla. 😉 Meillähän ne nukutaan edelleenkin (tyttö 3,5v). Pitkä tyttömme, 110cm, mahtuu edelleen vaunuihin nukkumaan mikä on loistavaa! Tietysti on eriasia mitä vaunuilta oikeasti haluaa?? Me olemme halunneet kaikki mukavuudet ja mahdollisuudet. En tajua miksi en heti osannut näitä ostaa? Ehkäpä nämä eivät ole niin trendikkäät kuin P&T tai sitten ylihintavat Donkey Duot, mutta meillä mennäänkin tän käyttömukavuuden ja toiminnallisuuden puolelle näissä asioissa. Nämä 1200€ maksavat Donkeyt ovat toki kivan näköiset, mutta ne ovat leveämmät kuin ”Bugikset” ja kuomu tulee tosi nopeesti vastaan pitkillä lapsilla.
Kirjoitin tämän täysin siitä syystä, että aikoinani yritin täältä netistä etsiä jotakin tietoa näistä asioista ja olisin itse ollut todella tyytyväinen jos joku olisi voinut kertoa nämä asiat minulle ilman turhia kokeiluja ja hampaidenkiristyksiä.