Enpä olisi ikinä uskonut hurahtavani napapaitoihin tällaisena raskaana olevana ja varhaiskeski-ikäistyvänä muijana. Luulin jättäneeni napapaidat 90-luvun nuoruusvuosiin. Sinne samaan läjään Leviksen 501 -farkkujen, pyöreiden aurinkolasien, pikkureppujen ja traktoripohjaisten kenkien kanssa. Mutta kas vain, kuten kaikki edellä mainitsemani ysäri-ihanuudet, myös napapaidat miellyttävät taas silmääni.

Navan en sentään anna vilkkua kuin kotioloissa tai rannalla, joku roti sentään. Jätän sen riemun teineille (ellen sitten hämmästyksekseni kotiudu synnytyssairaalasta vauvan ja teiniaikojeni kropan kanssa). Mutta yhdistettynä raskausvaatteisiin, napapaidat ovat nerokkaita. Yhtäkkiä sama vanha musta mekko, paita tai raskausfarkut saavatkin monta erilaista ilmettä. Tyköistuvat napapaidat kirivät putkilomekkoon vähän muotoja ja löysemmät liehukkeet paljastavat tiukempaan figuuriin verhotun raskausvatsan, mutta piilottavat allit mukavasti kesähelteilläkin.

Napapaitailoittelu tulee luultavasti jatkumaan myös imetysaikana. Silloin raskaustrikoorytkyt ovat vain muuttuneet imetystrikoorytkyiksi. Ongelma on niissäkin sama. Vaatevaihtoehtoja on vain vielä vähemmän kuin raskausaikana, ja tulen taas kulkemaan niissä muutamassa imetysmekossa ja -paidassa. Napapaidalla niihinkin saa vähän väriä ja eloa, mutta niin, että ylimääräiset vaatekappaleet eivät tee imetyksestä hankalaa edes julkisilla paikoilla. Napapaidoissa kun ei ole paljoa kangasta, jota rutata ylös imetyspuuhien tieltä.

Nyt kun on päästy vauhtiin, ehkä mä raskauspäissäni vielä laitan paikoilleen napakorun – sen jonka myös piti jäädä kultaiselle 90-luvulle.

Jaa: