Sosiaalisesta mediasta olen kuitenkin bongannut muunlaisia kokemuksia. Niissä vanhemmat kertovat, että vihaiset ohikulkijat ovat kovaan ääneen itsekseen mutisseet, että siinä vastuuntunnottomat vanhemmat opettavat lapsensa sotkemaan ja tuhrimaan kaupunkilaisten yhteisiä tiloja. Joissakin tapauksissa naapurit ovat kehottaneet huligaanivanhemmat lapsineen pesemään katuliidut maasta.
Minä olen äimänä. Taidan olla edelleen niin maalainen, että olen ajatellut lasten piirtämän sateenkaaren piristävän myös muita kuin taitelijaa itseään. Olen luullut katuliitujen luovan säpinää ankeisiin pihoihin ja parhaimmillaan vähän yhteisöllisyyttäkin, kun lähitaloyhtiöiden mukulat pelaavat yhdessä tervapataa asfalttiin piirretyssä padassa. Etenkin kun seuraava sade huuhtelee piirretyt leikkipaikat ja tilapaistaideteokset pois. Emme ole kuitenkaan lukemieni kokemusten jälkeen asfalttiin piirtäneet, sillä touhusta on mennyt ilo. Tilalle on tullut naapurikyttäyksen pelko.
Onko katuliiduilla piirtäminen mustaan asfalttiin todellakin vandalismia? Soitin Poliisille ja kysyin. Ylikomisario Seppo Kujala kertoo, ettei ole koskaan poliisiasiana joutunut katuliitumaalauksia pohtimaan. Rikosasiana hän ei asiaa kuitenkaan äkkiseltään pitäisi. Jos hänelle tulisi poliisina katuliituriita vastaan, asiaan haettaisiin sovinnollisuutta ja tapaus ratkaistaisiin tilannekohtaisesti. Sillä on tietenkin eri, onko katuun piirtänyt riemunkirjavan hepan vai kirkkoveneen.
Kyseessä onkin enemmän taloyhtiön harkintavallassa oleva asia. Kujala kertoo, että hän on oman taloyhtiönsä puheenjohtajana joskus joutunut asiaa pohtimaan. Naapurisovun takia kannattaisikin harjoittaa katutaidetta silloin, kun lähipäiviksi on luvattu sadetta.
Yritin selvittää myös taloyhtiön ulkopuolisien katuliituteosten kohtaloa. Että mitäs jos piirrämme kaupungin katuun tai vaikka leikkipuistoon? En kuitenkaan saanut Helsingin kaupungin Rakennusvirastosta ketään antamaan asiaan kommenttia. Ainakin meidän lähileikkipuistossamme asfaltti on välillä riemunkirjavaa. Ja hyvä niin. Mitä enemmän väriä, sitä enemmän iloa! Se että piirtää leikkipuiston asfalttiin hyppelyruudukon ei tarkoita sitä, että suorana siirtymänä olisi seuraavaksi tagaamassa tusseilla Kaupungintalon seinää.
Wut. Kaikkea sitä. Eikös liiduilla piirtäminen yhtä lailla opeta hanskaamaan kontekstia – sitä, että joskus ja joillakin välineillä piirtely on ok, mutta kaikilla välineillä ei?
Tai siis että miksi se johtaisi vandalismiin, en tajua. Kuulostaa melkein sellaiselta porttiteorialta, että jokainen rikollinenkin on hengittänyt tämän syntisen maailman ilmaa, ja siitä se rikollisen ura sitten urkeni.
(Ja ei kai täällä meidän huudeilla nyt muutenkaan. Meilläkin on piha kirjavana harva se päivä, ja sehän on vain kivaa.)
Meidän vanhassa taloyhtiössä käytiin katuliiduista kunnon ilmoitustaulusota. Ei kyllä mahdu minun päähäni miten nuo katuliitupiirustukset pihaa pilaavat ja olin silloin lapsettomana todella pahoillani naapuruston lapsiperheiden puolesta. Enemmin minusta pihaa rumensi valittajien sinne raahaamat muovikalusteet.
Itse olen piirtänyt katuliiduilla ajorataan yöllä (oli hyvä idea silloin piirtää siihen semmoset rikospaikoilta tutut ”ruumiinviivat” ja ottaa valokuvia). Tästä saatiin kolme poliisiautoa piirittämään meitä ja kyselemään kaikenlaista. Lopulta kertoivat että ajorataan ei saa piirtää. Ymmärrän kyllä että voihan se autoilijoita sotkea. Ja sitten mein piti vaan pestä mein ”taide” pois siitä samantien.
meillä lapsen päiväkodissa piirtävät liidulla katuun ja itse lapseni kanssa piirrän kyllä kerrostalon pihalle.
Luulen että jos meille tultaisiin sanomaan ja valittamaan niin pyytäisin soittamaan sitten sen poliisin paikalle jos asia niin paljon harmittaa toista osapuolta ja jos sieltä tulisi sitten määräys lopettaa lapsen kanssa piirtelyn niin sitten se lopetettaisiin ja siirryttäisiin mummolan pihalle tai hieman syrjempään paikkaan.
On se kumma että nykypäivänä kaikki ”normaali” mikä ennen oli arkipäivää pitää nyt sitten kieltää. Ihmisistä on tullut turhan tiukkoja ja kireitä vähän joka asiassa
Itse en pidä että omalla tuolilla liikkuvana muutoinkin päivittäin erinäisiä jekkuja väistellessä tuon kaupanpäällisinä pinkkeine renkaineen pinkit jäljet rappuun ja asuntoon, matoille jne. Toivottavaa olisi käyttää maalaisjärkeä ja katsoa pihamaalta (pieniä) nurkkakaistaleita taideteoksille — onhan kanvaasikin kuitenkin rajallinen.
-They see me rollin'
Ai mutta tällaistapa en tullutkaan ajatelleeksi. Hyvä pointti.
Eipäs ole käynyt mielessä, että katuliitujen jälki voisi ketään häiritä – varsinkin kun ne tuntuu aika pian häviävän. Eikä sekään, että jäljet jäisivät renkaisiin niin että väri kantautuu sisällekin – niin kuin yllä oleva anonyymi kertoi. Taas opin uutta 🙂 Siitä huolimatta koen, että katuliitujen jälki on aika harmitonta.
Meillä muutama vuosi sitten taloyhtiön piha oli kauttaaltaan töherrysten peitossa (pieni sisäpiha) niin, että roskiksille ei päässyt kävelemättä piirrosten yli (tai eivät nuo mitään piirroksia olleet, sotkuista väritystä vain). Sinällään muutama edes jotenkin suunniteltu piirros ei haittaisi, mutta tuollainen yltiöpäinen sotkeminen kyllä. Epäilen, että kyseessä ei ollutkaan pikkulasten ja vanhempien yhteinen leikkihetki vaan enemminkin varhaisteinien kiusanpitoa. Asiaan puututtiin siinä vaiheessa, kun roskakatoksen seinät täyttyivät töherryksistä. Itseäni häiritsi tuolloin paitsi esteettinen puoli, juuri värin kulkeutuminen sisään, jolloin taloyhtiön rappumatot oli vietävä pesulaan. Näissäkin asioissa kohtuus kaikessa ja muutama piirros pihan reunalla tuskin on kenellekään haitaksi.
No just. Ei riitä täältäkään ymmärrystä sille, miten jotkut voisivat tuosta mielensä pahoittaa. Eräänä yönä vuosi sitten koko kotikatumme oli piirretty täyteen erilaisia kuvioita ja herttaisia lausahduksia. Vaikka asialla olivat olleet vähän vanhemmat lapset, niin katu oli sen hetken aivan riemastuttava paikka!
No jopas. Meidän talonyhtiössä käytetään katuliituja paljon. Ihan lasten (ja aikuisten!) tekemään taiteeseen kuin synttärikutsuihinkin. Kyllä, luit oikein 🙂 Vähän väliä asfaltilta löytyy ohjeita synttäreille, valmistujaisin, häihin tms. Musta on aina yhtä hauskaa lukea ”Annan 9v juhlat d-rapussa” ja sitten pitkin pihaa on nuolia kohti D-rappua.
Katuliituja pyörii välillä pitkin pihaa, kuten kaikkia muitakin leluja. Meidän piha kuuluu ns. Helsingin yhteispihoihin johon ihan jokainen on tervetullut leikkimään. Tietenkään tavaroita ei loju nurmikoilla, teillä tai muuten haittana mutta esimerkiksi lapsille varattu leikkipaikka on aina täynnä leluja. Harvoin lähdetään ulos niin että sisältä vietäisiin mitään leluja mukana. Meidänkin kaikki lelut on siellä ulkona valmiiksi!
Näkisin hyvin epätodennäköisenä että täällä katuliiduista nousisi ongelma. Yhteispihalla asuminen kun on tehnyt asukkaista melko yhteisöllisiä ja ymmärtäväisiä. Lapsilla on täällä niin kivaa ja aikuisillakin. Miksi kieltää se kiva? Harmi että muualla ei ole samalla tavalla :/
No mutta valittajathan keksivät aina valittamisen aihetta. Milloin häiritsee naapurin pianonsoitto, milloin rappuun kantautuva ruuan tuoksu tai lasten ilonkiljahdukset pihalla. Eiköhän tuollaiset kommentit voi jättää omaan arvoonsa. Toki on kohteliasta miettiä taiteelle sopiva paikka, jotta ei tosiaan liidunjämät kantaudu rappuun ja asuntoihin. Eihän sitä koko ajan voi skannata tekemisiään ja elää niin, että miettii, mistä joku saattaa mielensä pahoittaa, kun sen voi pahoittaa ihan mistä vaan, jos vain sille päälle sattuu.
Eikö sinun miehesikin ole poliisi ammatiltaan?T: Jenni Herttoniemestä
Juu kokemusta löytyy näistä valittajista. Kerran yhden tuttavan lapsi oli meikäläisen luona pari tuntia hoidossa ja käytiin piirtämässä talon eteen asfalttiin joku kolme pientä kuvaa. Eikö siihen heti tullut joku mummo valittamaan asiasta. Meikäläistä otti niin päähän. Varsinkin, kun kyseiseksi illaksi oli luvattu sadetta ja saman kadun varrella oleva seurakunnan kerhon muksut piirteli säännöllisesti asfaltin pätkiä täyteen kuvia.
Just tässä yks päivä harkitsin katuliitujen ostoa ja jäin miettii, että mitähän meidän talon valittajapapat mahtavat asiasta sanoa. Saako piirtää vai eikö. En oo vielä uskaltanut ostaa.
Minä harkitsin liitujen ostamista, kun huomasin pojan rakastavan pihalaattojen ”maalaamista” vedellä + maalisudilla. Mutta sitten totesin, että vähälle käytölle ne jäis, kun ei niitä oikein vois käyttää kuin mummuloitten muutamilla pihalaatoilla. Talomme eläkeläiset saisivat varmaan sydärin jos piirtelisimme pojan kanssa pihan asfalttiin 🙂 Hoitopaikassa onneks on katuliidut ja poika saa siellä harrastaa tätä taiteenlajia 🙂
Miä oon miettinyt monta kertaa katuliitujen ostamista, mutta en oo uskaltanut juuri sen takia että tuleeko naapureilta sylet niskaan vandalismista tms… Toisaalta taas koululaisille ilmeisesti ”opetetaan” myös tätä kamalaa toimintaa, koska siellä oli koulujen jälkeen aika usein piirrustuksia asfaltilla + me päästiin lainaamaan kerholaisten liituja kerran ja saatiin oikein luvan kanssa piirtää sinne myös..
Kamalaapa se on, kun se sateella peseytyy pois joka tapauksessa.
Että wut, olin minäkin. Teidän piha on muuten ihanan kirjava noin muutenkin! Meillä on vähän ankeampaa, harvoin näkyy ketään, vaikka markkia temmeltää on paljon.
Oho. Mua näin ex-maalaisena ehkä kaikista eniten kyrsii ilmoitustaulusota. Miksi ei voida tulla suoraan sanomaan päin naamaa. Sitten voitaisiin keskustella ja tovottavasti paremmin ymmärtää toinen toisiaan.
Vähän nauratti kyllä! Tilanne on ollut varmasti ainakin jälkikäteen mietiettynä koominen 😀 Sain Lähiömutsin Instagrammin puolelle kommenttia, että kommentoija oli tv-juttua varten aikonut piirrellä haastateltavan kanssa katuliiduilla. Oli soittanut Rakennusvirastolle kysyäkseen, onhan se ok. No ei ollut. Kaduille ei saa piirtää, koska merkit voi sekoittaa oikeisiin liikennemerkkeihin. Aukioille saisi piirrellä, mutta pitäisi samantien pestä itse pois. Kadulle piirtelyn kiellon ymmärrän osittain, mutta aukiota en.
Katullidut kunniaan! Minä ainakin haluan opettaa lasta kaunistamaan kaupunkitilaa, oli kyseessä sitten sissiviljely tai katuliidut. Graffitejakin saa isompana minun puolestani tehdä, kunhan valitsee paikan hyvin ja on valmis kantamaan teoistaan vastuun. En ymmärrä, ketä tyylillä ja huolella graffitit häiritsevät esimerkiksi ankeanharmaissa alikulkutunneleissa. Kun samaa alikulkuväylää jynssätään kerran viikossa kalliisti vahvoilla kemikaaleilla, ei voi olla miettimättä, olisiko pienempi paha vain antaa töhryjen olla. Vanhojen puutalojen tai julkisten rakennusten töhriminen on asia erikseen.
Kurjaa tosiaan, että jotkut pitävät mielestäni harmitonta lastenleikkiä töhrimisenä.
Ei ollut tullut mullekaan mieleen, hyvä pointti! Eipä tosin olla varsinaisille kulkureiteille piirrettykään. Nyt pitää olla sen kanssa tarkempana, kun tajuaa asian.
Joo, eipä tosiaan mullekaan ollut moinen tullut mieleen. Niinkuin ei sekään, että väri jää renkaisiin.
No joo, roskakatoksen seiniin ei tietenkään piirretä. Tuskinpa siis ole lasten ja vanhempien leikkihetken tuotoksia se. Mutta sen verran on sanottava, että lapseni teokset eivät vielä ole ”suunniteltuja piirroksia”, vaan enemmänkin juuri vain ”sotkuista väritystä”. Mutta hän on tietenkin kovin ylpeä taidoistaan ja siitä, että pystyy käsillään luomaan. Kyllä se siitä sitten kehittyy!
Mä olisin yhtä hymyä koko päivän, jos meidän kotikadulle tehtäisiin samanlainen ”isku”! 🙂
Hyvä ja kiva idea piirtää vieraille ohjeet katuun! Ja kivalta kuulostaa muutenkin teidän taloyhtiön meininki 🙂
Tottahan se on. Itselläni on vuosien takaa niin pahat naapurikyttääjäkokemukset, jotka jättivät niin varovaiseksi, että en todellakaan tahdo tahallani ketään naapuria suututtaa.
Vaikka tuttavapiiristä löytyisikin poliiseja, toki tällaista postausta varten pitää kysyä mielipide ihan virallista kautta soittamalla Poliisin tiedotukseen.
No voijjjee. Mitä se mummo sanoi? Mikä sitä siinä niin harmitti? Tosi tosi harmillista. Etenkin jos illaksi oli vielä luvassa sadetta.
Miten ne tuntuvatkin aina olevan ne eläkeläiset, joita niin monet asiat harmittaa. Miten voi estää, ettei itsestä tule valittajaeläkeläistä. En kestäisi itseäni, jos siihen tilaan joutuisin.
Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että siitä kukaan olisi voinut mieltään pahoittaa. Ja nyt harmittelen omia naapurikyttäyspelkotilojani, jotka veivät kivasta puuhasta ilon. Lähipuistossamme tosiaan väriä piisaa, mutta välillä olisi kiva tuoda elämää tälle omalle pihalle, joka on iso, mutta yleensä ihan autio.
Kaupunkitilan kaunistaminen, peukku sille!