Valivalivali. Tekisi mieleni vain valittaa, vaikka ihan hyvinhän tässä paksuuntuessa menee. Kolmen viikon tauko liikunnasta on saanut kohdun rauhoittumaan, ja selviän viikosta vain muutamilla tykytyksillä. Mutta se sama liikuntatauko tekee hulluksi. Olo on lössöisen juustonaksuinen, ja pinna on kireässä. Ärhäntelen olemattomista asioista, mistä voisi syyttää raskautta, mutta tiedän sen johtuvan vain liikkumattomuudesta.
Kuulen sattumalta Ellie Gouldingin Burn -biisin, joka on Bodympumpissa askelkyykkybiisi. Kyyneleet alkavat valua ihan puskista. On niin hemmetin ikävä salille, että tutut salirenkutuksetkin saavat parkumaan. Pimahdus taitaa olla lähellä.
Olen huomaavinani, että kroppa alkaa muuttua. Eikä vain vatsan alue. Ihanan vauvavatsan kasvamisen lisäksi allit heiluvat ja kaksoisleuka vyöryy esiin. Syön saman verran kuin ennenkin, mutta liikkumattomuuden takia kulutus on tipahtanut radikaalisti. Tuskin muutos muutamasta liikkumattomasta viikosta näkyy kehossa niin voimakkaasti kuin kuvittelen. Mutta olotila ja omat tuntemukseni loistavat ulkokuoreenkin.
Koska kohtu on ollut melko tyytyväinen oloonsa, suunnittelen tällä viikolle kevyttä ja pomputonta liikuntaa. Uintia ja crosstrainerin veivausta. Mutta sitten perheen yhteisen loman alkajaisiksi alkaa lenssu. Voi jukoliste.
Vaivalistalle ilmaantuu viime raskaudestakin tuttu turvotus. Huomaan muinoin murtuneen ja huonosti parantuneen nilkkani olevan limppuna. Myös koko sääri on toista paksumpi. Viime raskaudessa samainen nilkka vihoitteli välillä niin paljon, että normaali kävely oli tuskaista. Nyt kuitenkaan kipuja ei ainakaan vielä ole. Mitä nyt jotkut kengät eivät mahdu enää jalkaan.
Neuvolan terkkarin Kätilöopistolle lähettämä lähete tulee bumerangina takaisin, sillä kuukausi sitten tehdyn ultran yhteydessä on tarkastettu myös mestojen olevan kunnossa. Ei kai sitten voi kun toivoa, että niin ne ovat yhä edelleen, vaikka vaivat ilmaantuivat vasta ultran jälkeen. Päätetään miehen kanssa, että jos kivut palaavat voimakkaina, kaivetaan suosiolla kuvetta ja varataan aika yksityiselle.
Tällä viikolla haemme vihdoin vauvavakuutusta. Virallisia vauva-aiheisia kirjeitä lähetellään myös meille, kun saamme varmistuksen vanhempainvapaiden ja -etuuksien saamisesta. Hullua nähdä printattuna tarkat summat ja ajat. Että ihan tosissaan tässä ollaan ensi kesään asti valtion tarjoamalla vapaalla, pieni uusi ihminen kainalossa.
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Viikot vilisee ihan silmissä! Toivottavasti jalkavaiva ei pahenisi… Itselläni oli jaloissa paljon turvotusta seisomatyön takia ja päiv't kun jalat oli alaspäin niin illalla roikkui kintut katossa 😀
itse en pystynyt supistelujen takia raskausaikana liikkumaan viimeiseen kolmeen kuukauteen kunnolla ja salille kaipasin kanssa kovasti.. tsemppiä! aika menee nopeasti lopulta kuitenkin 🙂 itse kävin loppuvaiheessa myös uimassa, ainoa liikuntamuoto mikä ei mulla aiheuttanut supisteluja!
Äläpä, ihan pian ollaan jo viimeisellä kolmannekselle, hui! Toivotaan tosiaan, ettei jalkavaiva pahenisi. Nyt se on ihan siedettävä, vaikkakin epämiellyttävä vaiva. Seisomatyössä tosiaan turvotus on varmasti pahempaa.
Huh, voin uskoa, että ikävä salille oli kova! Uimisen kanssa pitäisikin tulla nyt kavereiksi. Mä pidän sitä lajia harmikseni vähän tylsänä, mutta sillä mennään, mitä voi!
Jos yksityiselle päädytte, niin valitkaa lääkäri huolella. Minut pelästytti pahasti nuorehko / kokematon lääkäri rv 28 tietämissä, jonka mielestä kohdunkaula oli selvästi lyhentynyt ja pehmentynyt (supistuksia ei ollut ollut). Varasin saman tien ajan toiselle lääkärille, joka ultrasi (ensimmäinen ei) kohdunkaulan pituuden aivan normaaliksi, eikä pehmentymistäkään ollut tapahtunut (epäili ekan lääkärin arvioineen väärin, koska toisessa, kolmannessa jne. raskauksissa tilanne poikkeaa jo lähtökohtaisesti ensimmäisestä kerrasta).
Oletko kokeillut lento- tai tukisukkia turvotukseen? Itselläni auttoivat ja kaverini limpun paksuiset jalat ohenivat silmissä. Jujuna on, että sukat pitää pukea aamulla ensimmäiseksi ja pitää sitkaasti koko päivän jalassa. Itse olin raskaana talvella ja käytin sukkia suvereenisti jopa mekkopäivinä mustien sukkien alla. Kunertin lentosukat olivat parhaat omasta valikoimstani ja ne maksavat ”vain” noin 25 euroa.
No johan. On tää kans. Alkaa tuntua siltä, että ihan turha sitä on millekään lekurille hakeutua. Pitää vain kuunnella omaa kroppaansa ja toivoa parasta.
Ekassa raskaudessa kokeilin. Mielestäni ne olivat ihan kamalat! Jalkoihin sattui koko ajan ja tekokuitu sai räpylät nahkean hikisiksi. Olen kuullut monelta niistä hyvää, mutta ei ei, mulla niiden käyttö oli liian tuskaista.
Mä itse käytin tosiaan vain lentosukkia enkä ollenkaan ns. oikeita tukisukkia. Kävin siis Stockmannin sukkaosastolta ostamassa omani (ja Lindexin yms. mutta ne oli täysin turhia) ja väittäisin, että ne ovat ainakin suurimmaksi osaksi puuvillaa. Olen käyttänyt niitä myöhemminkin lennoilla eikä tuolloinkaan mitään mielikuvaa hikoilusta tai kivusta. Sukat ovat yhtä ohuet kuin normaalit sukat, mutta pohkeen ympärillä neuolos on erilaista. Oikeista tukisukista olen kuullut huonoa = voi käyttää vain jos on lääketieteellisistä syistä ihan pakko.
Joo, lentosukat ne munkin omat olivat. Instrumentarium taisi olla mesta, josta ostin, hintaa joku 20–30 euroa. Jos niitä tosiaan on puuvillaisiakin, sitten voisi harkitakin, muuten ei kuin aivan pakon ja hädän edessä 🙂