Vatsa tuntuu tosi isolta. Pohdin, josko jo alkaisin käyttää tiukkoja raskausvaatteita peittävien säkkivaatteiden sijaan. Ainakin vatsaa pömpistämällä raskaus on jo aika selvä. Vedän Marimekon pressitilaisuuteen ensimmäistä kertaa jalkaan kirpparilta ostamani raskausshortsit. Ne meinaavat tippua päältä. Taidankin siis edelleen turvautua muutaman viikon ajan normaalivaatekaappini trikooseen.

Studiolla eräs henkilö pääsee yllättämään mut vatsa normitilassa ja kysyy, olenko raskaana. Riskin otti, mutta tällä kertaa osui oikeaan. Multa on kysytty samaa oikeasti yli 10 kertaa elämäni aikana, ja nyt ensimmäistä kertaa arvio osuu oikeaan.

Koska itse pidän ärsyttävänä sitä, että joudun mielessäni arvailemaan, onkohan joku ilmapallon nielaissut raskaana vai ei, pistämme homman julkiseksi. Ovathan pahimmat keskenmenoriskiviikotkin jo onneksi kaukana takana, ja ensimmäisestä ultrastakin viikkoja. Ensin julkaisemme paksuuntumisilmoituksen Facebookissa myös niille tuttaville, joille emme ole kasvotusten raskaudesta kertoneet. Samalla viikolla kerron asiasta blogissani.

Bodypumpissa teen vatsarutistusten sijaan kontillani käsien ja jalkojen nostoja. Lankut teen normaalisti. Vatsa vanuu mukana tyytyväisenä, hyvä!

Olen jo aikaisemminkin ollut tuntevinani vauvan potkuja, mutta ne ovat luultavasti olleet vain suoliston pörinöitä. Tällä viikolla alan kuitenkin epäillä, että pienet töytäisyt sisältä päin ovat suolistomörinöiden sijaan vauvan tekosia. En ikinä osaisi yhdistää niitä vauvan potkuihin, ellen olisi sellaisia saanut jo aikaisemmin kokea. Loppuviikosta olen jo varma. Siellä se potkii! Olen tikahtua onnesta. Ja samalla olen hurjan iloinen, että toisin kuin ensimmäisessä raskaudessa, osaan oikeasti nauttia raskaudesta ja sen ihmeistä.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.