Ja tässä raskaudessa fiilikset liikunnasta ovat totaalisen erilaiset kuin ekalla kierroksella. Ensimmäisen raskauden aikaan jouduin jättämään esimerkiksi bodypumpin pois ohjelmasta jo neljännellä raskauskuukaudella. Se ei vain tuntunut enää hyvältä. HeiaHeian merkintöjen perusteella harrastin liikuntaa kolme–neljä kertaa viikossa, mutta lajit eivät olleet tai ole suosikkejani.
Vuoden 2011 syksy ja alkutalvi menikin urheilutouhujen osalta pääasiassa spinningissä, salilla, zumbassa ja lenkillä. Spinning on vihoviimeistä puuhaa, mutta typerän vispaamisen sisätiloissa kesti, kun ei muutakaan voinut. Vastusta pystyi säätämään itselle sopivaksi, eikä vatsa ollut tiellä. Rakkaus lajia kohtaan ei syttynyt vapaaehtoisesti saati pakottamalla, sillä kertaakaan en raskauden jälkeen ole spinningpyörän selkään kiivennyt. Viime raskaudessa mulle tehtiin pömppövatsaiselle sopiva saliohjelma, jonka jauhaminen viikosta toiseen ei ollut ihan kamalaa, mutta mieluummin olisin tykittänyt lihaskuntoa ohjaajan, ryhmän ja musiikin kanssa vaikka siellä bodypumpissa. Zumba oli tanssilajien välttelijän yllätykseksi kivaa, sillä ohjaaja oli huippu. Lenkkeily oli rentouttavaa, mutta pidemmän päälle puuduttavaa.
Lopulta 10 viikkoa ennen laskettua aikaa ja kolme viikkoa ennen lapsen syntymää liikunta oli jätettävä kokonaan pois supistusten takia.
Ja nyt toisella kierroksella meininki on totaalisen eri. Vaikka alkuraskauden pahoinvointi kehotti välillä jäämään kotiin ja näin myös tein, kroppa on voinut liikunnallisesti paljon paremmin. Nyt 19. raskausviikolla tunnen olevani elämäni kunnossa. Oikeasti. Lihaskunto, kestävyys ja jaksaminen ovat tuntemuksen ja peilikuvankin mukaan paremmalla tolalla kuin koskaan ennen. Väitän olevani paremmassa fyysisessä kunnossa nyt 31-vuotiaana ja toista lasta odottavana kuin 28-vuotiaana synnyttämättömänä naisena. Käsittämätöntä!
Vaikka ehdin perheettömänä harrastaa liikuntaa useammin, luuhasin myös baareissa lähes joka viikonloppu. Se oli plus miinus nolla. Nyt vasta todella tajuan, miten alkoholi tuhosi kaiken, mitä liikunnalla sai aikaan. Jumppien lisäksi pyöräilin joka päivä töihin, mutta silti ylämäissä henki meinasi loppua. Näytin koko ajan semisti pöhöttyneeltä ja noh, krapulaiselta, vaikka darrasta olisi parikin viikkoa. Hyi.
Nyt neljä vuotta myöhemmin ja toinen vauva vatsassa potkien pääsen liikkumaan harvemmin, mutta ilman krebaamista se näkyy ja tuntuu kropassa. Voin edelleen käydä mainiosti bodypumpissa, mitä nyt teen vatsarutistusten sijaan syviä vatsalihaksia ja jätän hypyt tekemättä. Sama homma bodycombatin ja steppituntien kanssa. Tämän nykyisen raskausvatsan kanssa tunneilla pysyy mukavasti mukana, kunhan vain jätän hypyt pois ja muutenkin aavistuksen himmaan menoa. Shapessa on kivasti samassa setissä aerobista ja lihaskuntoa. Joskus harvoin käyn lenkillä. Fillarilla kuljen, kun se kivalta tuntuu. Kehonhuoltotunnin menevät harmillisesti sellaisiin aikoihin, että en pääse niille kuin ani harvoin. Pitäisikin kotona tehdä jotain vastaavaa, sillä esimerkiksi pilatestuntien jälkeen tuntuu kuin kehonosat olisi niksauteltu paremmin paikoilleen.
Voi olla, että jo ensi viikolla kroppa sanoo, että nyt loppuu se levypainoleikki. Siihen asti aion kuitenkin nauttia. Sekä minä että vauva voimme paremmin, kun pidän huolta kropastani. Synnytyksen kulkuunkin äidin fyysisellä kunnolla on merkitystä. Monet tuntuvat näinä päivinä treenaavan maratonia varten. Mä voin niissä keskusteluissa heittää valmistautuvani synnytykseen. Kovia rutistuksia ja kropan äärirajoille laittavia kokemuksia molemmat. Maratonin aikana ei vain tarvitse koetuksen keskellä samalla pukertaa alapäästään kahvakuulaa.
Siisti kuvauspaikka! Ja ilmeisesti myös ihka-aito punttis.
Ihan mielenkiinnosta: millä ajalla ehdit liikkua? Toki tajuan, että lapsi on tuolloin kotona isänsä kanssa, mutta itsellä ei tunnu aika kokopäivätöiden jälkeen mitenkään riittävän urheiluun, kun pitää hoitaa milloin mitäkin kotihommaa ja lastakin haluaa nähdä. Itse pyrin muutamana päivänä viikossa työmatkapyöräilemään (kun ei ole tärkeitä palavereita tiedossa ja voi töissä olla vähän hikinen), mutta muuhun ei kyllä rahkeet riittäisi.
Mulla kolmas raskaus nyt menossa ja viikot aika samoissa kuin sulla. Kahvakuulaa olen silloin tällöin heiletellut, mutta ennen raskautta käytössä ollut 12kg kuula ei käy nyt ollenkaan. Heti iskee supistukset, kun heilautuksia lähtee kokeilemaan. 8kg kuulalla saan lyhyen treenin tehtyä, mutta jotenkin aika vetämätön fiilis… Esikoisen kohdalla kävin pumpissa ja muissa jumpissa vikalle kolmannekselle asti. Tokassa en käynyt jumpissa, mutta arkiliikuntaa tuli silloin ihan hullusti. Niin erilaisia kaikki. Niin ja siis kyllä nytkin päivittäin pyöräilen tai lenkkeilen, että jotain sentään teen enkä toivottavasti pelkkiä kiloja kerää 🙂 Hehkeeltä näytät!
Mä huomasin odottavani kuopusta kun sykkeet juoksussa nousivat 🙂
Tässä raskaudessa en paljoa voinut tehdä kun supisteli liikaakin ja juoksunkin lääkäri kielsi.
Ihana kuulla, että tunnet olevasi elämäsi kunnossa ja todellakin liikunta on hyväksi niin sinulle kun vauvalle 🙂
Mulla näyttää menevän ihan päinvastoin kuin sulla. Ekassa raskaudessa kävin vielä 8. kuulla pumpissa, mutta tässä toisessa raskaudessa jouduin jättämään leikin kesken jo ihan alkuraskaudessa, sillä taju meinasi lähteä kesken pumppituntien. Jostain syystä on verenpaine nyt niin matalalla, että päässä alkaa helposti humista. Mutta onneksi voin kuitenkin nauttia lenkkeilystä ja pyöräilystä raittiissa ulkoilmassa. Sitten taas loppusyksystä pääsee vääntämään rautaa, toivottavasti! 🙂
Eiks noi sykerajat oo ihan vanhaa tietoa? Ymmärsin että omien tuntemusten mukaan saa mennä. Mulla tosin tuntemukset ilmoitti heti alussa että combat ja PowerSteppi saa jäädä, mutta oon sitäkin innokkaammin juossut pumpissa, balancessa, spinningissä (no okei, sen kohdalla ei voi puhua innokkuudesta vaan pakkopullasta) ja parilla muulla tunnilla, Hot joogasta jouduin luopumaan puolivälissä kun suurin osa tunnista meni oksennuksen pidättämiseen. Mutta samaistun siihen että olen nyt paremmassa tikissä kuin ikinä ennen raskauksia, vaikka esikoista odottaessa kävin salilla viimeisen kerran viikko ennen synnytystä. Tänään sitten taas pumppiin palloilee ja nainen, you lookin' good, real good!
Näytätkin tosi hyvinvoivalta ja kauniilta, varsinkin tuossa viimeisessä kuvassa! Jostain muistan lukeneeni, että synnytys vastaa maratonsuoritusta, joten valmistautuminen sitä varten ei varmasti ole pahitteeksi.
Joo, tuossa on todella sitä aito punttismeininkiä. Mutta kuten tekstiästä saattaa päätelläkin, tilanne on lavastettu. Mä kun mieluiten käyn vetämässä lihaskuntotreenit ryhmäliikuntana. Tuonne taloyhtiön pommisuojapunttikselle toisaalta pääsee vaikka keskellä yötä, että kätevä sekin olemassa 😀
Hyvä kysymys! En välillä itsekään ymmärrä, miten siihen saan kiskottua aikaa. Onhan se haastavaa. Välillä ihan mahdotonta. Kun aloitin täyspäiväisessä duunissa, alku oli ihan järkytys. En todellakaan ehtinyt salille ensimmäiseen kuukauteen. Sitten alkoi kroppa brakata ja päänsäryt jomottaa. Oli vaan pakko tunkea ne liikunnat jonnekin.
Jotenkin tilanteeseen on löytynyt balanssi. Esimerkiksi eilen kävin lenkillä tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen, lapsen ollessa jo nukkumassa. Jos miehellä on vapaata viikonloppuna, lähden monesti lapsen päiväuniaikaan jumppaan. Iltaisin sitten miehen vapaailtoina, vaikka se niinä hetkinä siitä perheajasta ovatkin pois. Salini sijaitsee parin minsa hölkkämatkan päässä, mikä on ihan must. Saatan siis käydä salilla sillä aikaa, kun lapsi katsoo Pikkukakkosta ja mies laittaa ruokaa. Ja että mieskin ehtii liikkumaan, toisina päivinä vaihdetaan paikkoja. Miehen treenit ovat myös yleensä iltamyöhään, minkä lisäksi hän voi urheilla työaikana. Epäsäännöllisessä arjessa säätämistä tämä on, mutta jotenkin siihen on vain tottunut.
Juu, en tosiaankaan ymmärtänyt raskauksien olevan myös liikunnan kannalta näin erilaisia, vaikka kroppa on sama. Kahvakuula on kyllä tehokas ja kiva treenimuoto!
Hauska tapa huomata raskaus 🙂 Kurja, että tässä raskaudessa sporttailu ei ole onnistunut. Ymmärrän sen harmituksen.
On nämä raskausasiat sitten jänniä ja ennustamattomia! En osaa vieläkään edes unelmoida, että voisin käydä pumpissa 8. kuulle asti, mutta kiva kuulla, että ei se mahdotontakaan ole! Hyvä, että voit kuitenkin lenkkeillä ja fillaroida. Siinä saa kroppa sporttailuravintoa ja mieli tuuletusta samalla kertaa!
Onko? Terkkari niistä kyllä mainitsi, mutta enemmän hänkin tuntuu kuitenkin olevan omien tuntemusten kannattaja. Mä jouduin kans combatin ekassa raskaudessa jättämään heti veks, powerstepistä en uskaltanut edes unelmoida. Siksi olen niin totaalipähkinöinä, kun nyt ei ole tarvinnut vielä miettiä mammajoogaa tai muuta. Vaikka siis nekin varmasti kivoja ovat, mutta olen silti enemmän raudanvääntäjä.
Ja hei, ollaan pitkästä aikaa menossa samaan jumppaan, pumpissa nähdään!
Kiitos, olo onkin todella hyvä. Niin kummallisen hyvä verrattuna ensimmäiseen raskauteen, että välillä ihan huolestuttaa, ”kuuluuko” raskaana voida näin hyvin.
Mikämikämikä 150sykeraja? En tuollaisesta ole kuullutkaan (kai) ja ehkä parempi etten googlaa. Mä juoksen ja oksentelen matkalla. Viikkoja on nyt karvan vajaa 8 vasta mutta väitän että paremmassa kunnossa olen nyt seitsemättä odottaessani kuin silloin ennen ensimmäistäkään muksua.
Mun tavoite on hölkötellä tuonne rv23 saakka, sitten juosta kuntokymppi vaasan maratonilla ja siirryn loppu raskaudeksi kävelyyn. Kovasti yritän keksiä jotain raskausystävällistä lajia, jota voisi harrastaa ryhmässä eikä tarvitsisi lähteä kovin kauas. Kyrönmaan opistolla oli vielä tänä vuonna joku jooga, ehkä mä menen sinne mummojen viereen.
Minä liikuin just niikuin halusin ja kävin salilla kans. Oma kroppa tuntee mikä on parasta liikuntaa. Herrinjee välillä noita suosituksia…. pyh ja pah sanon minä!
Valmistuin just kätilöksi ja opiskeluissa ei ainakaan enää puhuttu sykerajoista mitään. Itse neuvon enemminkin kuuntelemaan omaa kehoa, kyllä kroppa yleensä kertoo jos painaa liian kovaa. Lenkkeilyn suhteen kantsii sit olla vähän varovainen, tai ettei mitään maratoneja juokse. Mitä pidemmälle raskaus etenee sitä kovemmalle lantionpohjalihakset joutuu ja juoksussa se vielä korostuu.
Oi kun voisi liikkua kunnolla, oon sulle kade! Mulla selkä ollut koko raskauden ihan sökönä (nyt rv 23 menossa) ja pahenee vaan. Eli powerit, combatit, lenkkeilyn, porrasjuoksut, zumbat, ym. on saanu unohtaa. Pikkasen alkaa kyllästyttämään jo eläkeläisten seurana Terve selkä -jumppa ja se vähä mitä salilla pystyy tekemään. Vitsi odotan syksyä ja kunnon sykkeitä nostattavaa rääkkitreeniä 😀
Ps. Hyvältä näytät! 🙂
Epiä. En ole raskaana, mutta melkein sen näköinen äiti-ihminen kuitenkin. Ja juuri kun mä hankin uuden lihaskunto-DVD:n ja päätin sitoutua sen kunto-ohjelmaan lenkkeilyn lisäksi, sain ensimmäisen treenikerran jälkeen ihan järkyttävän flunssan, joka painoin sängynpohjalle välittömästi. Nyt pitää sitten odotella että paranee kunnolla, ennenkuin alkaa uudelleen rääkkäämään itseään ja samalla koettaa pitää intoa yllä. On muuten tosi mainio tuo taloyhtiön punttis! Treenaaminen on paljon helpompaa jos olosuhteet sille ovat myönteiset!
Näin mä oon ymmärtänyt kaikkialta, että ne sykerajat on vähän passé ja nyt tosiaan ”kuunnellaan itse omaa kehoa”. Ja mä kuuntelin että tänään on sen verran kuumeinen olo että viikon poskiontelotulehdus meets siitepölyallergia voitti bodypumpin. Huomenna uus yritys. :/
Olin niitä onnekkaita paskiaisia, jotka voivat koko raskauden ajan aivan erinomaisesti. Pyöräilin viimeisiin päiviin asti kaikkialle, uin ja jumppasin. Ainoastaan jollain kummalla tavalla sain kävelystä supistuksia ja jouduin kävelyn vähentämään minimiin (eli normaaleihin arkiasiointeihin). Ironista kyllä, tolkuton liikkuminen kostautui synnytyksessä: 30 tunnin väännön jälkeen lihakseni olivat niin krampissa, että vaikka tie oli auki vauvan tulla, puristin koko kropalla tenava parkaa niin kovaa, ettei lapsi laskeutunut toivotulla nopeudella. Vastaavia tarinoita olen kuullut muiltakin todella paljon liikkuvilta.
Näytät niin hyvinvoivalta! Oikein hehkut 🙂 Tsemppiä odotukseen 🙂