Meillä kävi mäihä, kun koko perheellä oli äitienpäivä vapaana töistä. Eikä siinä vielä kaikki, lauantaikin oli yhteistä aikaa koko poppoolla. Nämä harvinaiset viikonloppuvapaat tuntuvat kestävän paljon pidempään kuin normaalit viikonloput. Ja tarkoitan tätä hyvällä. Kun molemmat perheen aikuiset ovat kotona, yhden vapaapäivän aikana ehtii tehdä enemmän kuin viikossa kahdestaan lapsen kanssa. Lyhentää roikkuvien hommien listaa, mutta myös nauttia perheen seurasta sekä levätä.
Kolmas äitienpäivä äitinä tuntui hyvältä. Päivästä on muodostunut meidän oman perheen juhlapäivä, jolloin tehdään isäinpäivän tapaan sitä, mitä sankaria huvittaa. Ei mitään turhan prameaa saati kaupallista, mutta ei missään nimessä myöskään hälläväliä-asennetta juhlapäivää kohtaan. Aina on syytä juhlaan! Mä toivoin päivältä neljää asiaa: pioneja tuomaan huumaavaa tuoksuaan kotiin, aamupalalla jättikannullisen tuorepuristettua appelsiinimehua, pyöräretkeä perheen kanssa ja ilmojen salliessa päivällisen piknikviltillä. Onnekkaana mutsina nämä kaikki myös sain.
Koska minussa on tapahtumajärjestäjän vikaa, otan suosiolla vetovastuun myös äitienpäivän epävirallisista järjestelyistä. Suunnittelemalla itse menun, voi varmistaa sen appelisiinimehunsa. Yleensä mies hoitaa yhteisten aamujen aamupalat, mutta näin juhlan kunniaksi on mukavaa voida kokata yhdessä. Ja jestas, miten hyvä aamiainen tulikaan! Harvemmin kaikki sapuskat onnistuvat ja pelaavat näin hyvin yhteen. Voin todistaa, että ihminen voi itkeä siitä, miten hyvää ruokaa on, ja tirauttaa siihen vielä lisäkyyneleet kauniista kattauksesta.
Iltapäivällä pakkasimme laatikkopyörään eväät sekä lapsen ja fillaroimme Roihuvuoren japanilaiseen puistoon, josta olen kirjoittanut retkikohteena täällä. Kirsikkapuiden kukintaa oli tullut ihailemaan aika moni muukin, mutta saimme piknikviltin mahtumaan yhden vaaleanpunaisenaan loistavan puun alle. Ja taas ruoka oli täydellistä. Tällaisia itkettävän hyviä ruokapäiviä pitäisi olla useammin! Tomaatti-appelsiinikeitossa oli juuri hyvät ainessuhteet, foccaccia oli ihanan mehevää ja granaattiomenaisessa avokado-halloumisalaatissa maut täydensivät toisiaan. Ja siihen jälkkäriksi vielä anopin opein tehty Brita-torttu, makutaivas!
Toivottavasti teilläkin on ollut rennon mukava äitienpäivä! Mutsit ovat toki mutseja joka päivä, mutta välillä on kiva viedä sunnuntai uudelle tasolle – vaikka sitten vain sillä isolla kannullisella tuorepuristettua appelsiinimehua.
Mitmit, onks Roihiksessa japanilainen puutarha?
Tuli pienoisena yllätyksenä 🙂
puutarha eli siis puisto, tarkoitin…
Ihanalta näyttää teidän äitienpäivä! 🙂
Kirjoittelit aiemmin, että haluaisitte asua edelleen Herttoniemessä, mutta oletteko harkinneet isompaa asuntoa ”naapurista” Roihuvuoresta, jossa on paljon halvemmat hinnat?
T. Entinen Roihuvuoren asukas (joka ikävöi palavasti Roihuvuorta! :D)
Mekin käytiin kirsikkapuita ihailemassa! Jos olisin tiennyt, että sä olet siellä, niin olisin varmasti tullut nykäisemään hihasta.. No, ehkä hyvä, etten bongannut sua, niin sait viettää Äitienpäivää rauhassa. 😉
Nuo puut ovat kyllä niin ihania, että pakko päästä Kiotoon tai Tokioon joku päivä! 😉
On on! Täällä villissä idässähän on vaikka ja mitä! 😀
Ihana se myös oli. Toivottavasti myös ensi äitienpäivänä miehellä on töistä vapaata, kun sitten on – jos kaikki hyvin menee – tuplasti syytä juhlaan!
Roihuvuori on kyllä mukava asuinalue. Siellä on sitä samaa 50-luvun lämpöistä tunnelmaa, kuin Vanhassa Hertsikassakin. Ollaan sieltäkin asuntoa pohdittu. On omituista, miten muutaman kilsan etäisyys metroradasta pudottaa kolmioiden hintojen 100 tuhannella verrattuna Hertsikaan. Mutta kun tarkemmin miettii, ei se sitten niin omituista olekaan. Sillä just kehnot julkiset yhteydet ovat syynä siihen, että käymmä Roihuvuoressa vain retkeilemässä. Autottomalla ja kummallisiin aikoihin työtä tekevällä perheellä kun kaikkiin vuorokaudenaikoihin sutjakkaasti toimivat julkiset kun ovat edellytys mukavaan eloon.
Toki voi tullä nykimään hihasta, oli päivä mikä tahansa 🙂 Kirsikkapuut ovat tosiaankin upeita. Lapsikin vielä illalla nukahtaessaan innoissaan selitti niistä.
Ihanalta näytti teidän äitienpäivä! Minulla oli kans kolmas äitienpäivä, ensimmäinen kahden lapsen äitinä, mutta minun äitienpäivät on aina ihan 'normipäiviä'. Miehellä on ollut inttiviikonloppua, on ylitöitä joten olen ollut tyttärien kanssa kahdestaan. Mutta ollaan keksitty tähän ratkaisu; meidän äitienpäivä on silloin, kun kaikki on kotona! Sitten on herkkuaamupalaa, kakkua, hauskaa tekemistä! Nyt vain vapaaviikonloppu menee juhannukseen asti, mutta me yhdistetään silloin samalla äitienpäivä ja minun syntymäpäivä! Yhtä juhlaa silloin:-)
Kivalta näyttää. Oi miksi oi miksi, löysin tämän blogin vasta nyt kun olen jo melkein vuoden sukkuloinut äitimaailman labyrintissä. Ihanan rehellistä teksitä arjesta ja elämästä lapsen kanssa. Niitä vaaleanpunaisella väritettyjä tarinoita kun on saanut kuulla jo pilvin pimein. Jään seuraamaan mielenkiinnolla blogia ja etenkin sitä miten projekti bebe nro2 edistyy. Itselläkin se toinen mukelo on jo mielessä käynyt, mutta en vielä tiedä uskaltaako siihen soppaan lusikkaansa upottaa. Tulet siis toimimaan minulle joko varoittavana tai kannustavana esimerkkinä (joo joo, tiedän että kaikki lapset on erilaisia mutta silti).
Aiempiin teksteihin liittyen minua on kans ärsyttänyt se ettei helposti raskaaksi tulemisesta saa iloita. Omalla kohdalla mm. kollega töissä suuttui kun kerroin että tulin raskaaksi jo ennen kuin ehdimme alkaa edes yrittämään. Ärsyttävää.
Hyvää kevättä ja loppuraskautta! 🙂
Voi miten ihanat tarjottavat teillä on ollut! Vesi kielellä katselen njaaam!!
Voi ihanan näköinen ja kuuloinen äitienpäivä teillä ollut!
Ja vitsit mitä herkkuja taas!
Itse olen meillä se joka järjestää aina kaikki tarjoilut juhlapäivinä tai kun tulee vieraita, isänpäivänä paistan miehelle hänen toivomansa nakit ja pekonit vaikka muulloin ei meillä sellaisia näy, mutta koska tiedän hänen joskus niitä toivovan, synttäreille leivon kakut ja saatampa oikein ostaa päräyttää saunaolusen, kun muutoin en niitä ikinä kaupasta kanna. Mutta äitienpäivänä kun jätän aamupalat laittamatta ja keskityn puuhaamaan lapsien kanssa, mies keittää kaurapuurot. Ja nyt tunnustan että kyllä siitä pienet itkut tirautin, olin vielä varmistanut jääkaappiin valmiiksi croissant-taikinaa, marsipaanileivoksia, oli suklaata, tuoreita hedelmiä, tuoremehua ja edelliseltä päivältä jäänyttä syntymäpäiväkakkua ( minun leipomaa itselleni). No saimpa ainakin istua valmiiseen (puuro)pöytään. Joo, turhamainen loukkaantuja minä, tiedän, mutta silti!
Ihanat muuten nuo kirsikkapuut! Kymmenen vuotta asuttiin parin kilsan päässä ja yhtenäkään keväänä ei keretty kirsikkapuille.
Samassa paikassa juhlittiin mekin 🙂 Itseasiassa asutaan noiden puiden yläpuolella ja ensimmäiselle kommentoijalle, kyllä se on puutarha, japanilainen puisto löytyy myös Roihuvuoresta kivenheiton päästä.
Roihikassa on kyllä huonommat julkiset, mutta 10 kävellen siilitien metrikselle ei ole paha, siitä toinen kymmenminuuttinen niin on keskustassa 😛 Ollaan viihdytty miehen ja kohta 2v:n kanssa niin hyvin ettei aiottu muuttaa, vaikka oma työmatka tulee olemaan pitkähkö syksystä lähtien.
Hei voitko olla kiltti ja jakaa reseptit? 🙂
Oltiin myös eilen samaisessa puistossa huomattavasti heikommilla eväillä tosin.
Oi mitä äitienpäiväherkkuja teillä on ollut! Näytti olevan monia kasvissyöjämutsiakin miellyttäviä sapuskoja, ei pitäisi lukea tämmöisiä nälkäisenä. :DD
Tosin ei parane valittaa, sillä mies oli loihtinut ihan mainiot aamupalat äitienpäiväksi:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/05/11/herkullista-aitienpaivaa/
Meilläkin tehdään just noin niinä juhlapäivinä, kun koko perhe ei töiden takia voi olla yhdessä. Vietetään omat juhlat sitten kaikille sopivana päivänä!
No kiva kun löysit nyt tänne Lähiöön! Tämä projekti kakkonen tuntuu jo nyt niin paljon helpommalta, joten toivoakseni toimin kannustavana esimerkkinä 😀 Tähän tosin suurimpana syynä on ihan puhtaasti oma pääni, jonka ei tarvitse panikoida muuttuvassa elämäntilanteessa.
Oli kyllä niin törkyhyvät sapuskat, harvoin onnistuu kaikki noin hyvin!
Puuro on ihanaa sekin! Mies keittää niin paljon parempaa. En tajua, miten en millään itse saa siitä yhtä hyvää. Nyt puuro kuitenkin jäi pois, että mahtui vatsaan kaikkia muita herkkuja 🙂
Kirsikkapuut ovat tosiaan upeita. Niinhän siinä usein käy, että kun itse asuu jonkun ”nähtävyyden” lähellä, ei siellä tule silloin käytyä. Mutta jos nyt pääsette, menkää! Alkaa olla viime hetket, kukat olivat jo sunnuntaina sen näköisiä, että loistoa ei kovin kauaa enää kestä.
Mä puhun siitä aina puistona, just tarkoittaen sitä japanilaista puistoa. Ja että puut ovat japanilaisen puiston kirsikkapuut, kun kuitenkin ihan vierivieressä toisiaan ovat.
Jos aina olisi kesä ja fillarointisäät, Roihikka voisi olla hyvinkin meidänkin tuleva koti. Siihen asti Hertsikka rokrok! 🙂
Toki, voisinhan minä! Katsotaan, josko tässä lähiakoina laitan reseptikollaasin tänne.
Erihyvää oli, kertakaikkisesti. Ja kaikki vegeperheelle spivaa 🙂
ASTIAPOSTAUSTA KIIITOOOOOS! 🙂
🙂 Se on kyllä tuolla toivepostauslistalla ollut koko ajan, mutta tässä on nyt ollut kaikkia näitä ajankohtaisia raskausjorinoita, joiden jalkoihin astiat ovat jääneet.