Lämpimät säät yllättivät perheen, eikä suunnitelmissa ollutta potkupyörän hankintaa ole vielä laitettu toteutukseen. Lapsi odottaa pyörää jo malttamattomana ja ihailee täpinöiden naapureiden menopelejä, joten olen parina iltana kaivannut nettiä löytääkseni hyvän potkupyöräkatraan. Nyt se on kasassa. Näistä neljästä pitäisi valita se turvallisin, ajomukavuudeltaan paras, päheimmän näköinen, monipuolisin, kestävin ja arvonsa säilyttävin. 

Puky on tunnettu ja suosittu saksalainen merkki. Potkupyörää on saatavilla useammassa koossa, mikä vähän hämmentää, sillä pyörän säädettävyys on silti hyvä. Satulan ja ohjaustangon korkeutta pystyy siis säätämään. Ainoa nelikosta, jossa on seisontajalka, mikä on plussaa ahtaassa yhteispyöräkellarissa säilytettäessä. Malliltaan näppärä, sillä pienimmätkin polkijat saavat helposti jalan matalan keskitangon yli. Isommat potkupyörät on saatavilla käsikäyttöisellä vannejarrulla. Pienin pyöristä painaa 3,5 kiloa, mutta isoin lähes 6 kiloa.

Strider on amerikkalainen potkupyörä ja kuulemma maailman myydyin sellainen. Vaikuttaa loppuun asti mietityltä menopeliltä, ja mä olenkin vahvasti kallellaan tämän suuntaan. Pyörä painaa alle kolme kiloa, joten aikuisen on kevyt kantaa sitä ja lapsen ajaa. Sen kokoa pystyy säätämään lapsen kasvaessa aina 125 senttisille lapsille asti. Polymeerirenkaita ei tarvitse pumpata, vaan ne ovat aina valmiina kiitoon. Tykkään myös siitä, että pyörässä on satulan alla paikat jaloille, joten kehittyessään lapsi voi vaikka opetella seisomaan pyörän päällä. Uskoisin tasapainoharjoituksia ja sirkustemppuilua rakastavan lapsen arvostavan sitä!

Nopsan virtaviivaisessa potkupyörässä miellyttää sen pelkistetty ulkonäkö. Pyörässä voi säätää penkin korkeuden lisäksi ohjaustangon korkeutta, mikä on oleellista hyvän ajoasennon säilyttämisessä lapsen kasvaessa. Isojen ilmakumipyörien voisi kuvitella rullaavan mukavasti niin asfaltilla kuin metsäpoluillakin. Iso iso plussa rapakaarista, mutta miinusta puuttuvista paikoista jaloille. Värivalikoima on nihkeä, sininen ja pinkki. Nopsa on hinnaltaan edullisin tästä nelikosta.

Tup Tupin potkupyörä viehättää ulkonäöllään sekä mua että lasta, mutta se ei taida riittää hankintaperusteeksi. Koska elo lapsen kanssa on yllättävän kuraista ja mutaista, en tahdo pilata pyöräretkiä varomalla pyörän herkkää koivumateriaalia. Satulaa saa säädettyä, mutta ohjaustankoa ei. Se on huono juttu, sillä silloin ajoasento ei pysy pystynä, mikä on lapselle se turvallisin asento ajaa. Tankoa saa käännettyä vain 23 astetta, mikä varmasti tympisi pitkän päälle seikkailunhaluista lasta. Plussaa kankaisesta korista aarteita varten.

Mitäs sanotte te? Olisiko Strider se potkupyörä? Otan vastaan kiitollisena kaikki vinkit ja suositukset! Ja hei, jos jollain on tyrkyllä käytetty potkupyörä, olen korvat höröllään! Jos potkupyöräily on ajatuksena uusi ja outo, siitä löytyy lisäinfoa esimerkiksi täältä.

Jaa: