Puky on tunnettu ja suosittu saksalainen merkki. Potkupyörää on saatavilla useammassa koossa, mikä vähän hämmentää, sillä pyörän säädettävyys on silti hyvä. Satulan ja ohjaustangon korkeutta pystyy siis säätämään. Ainoa nelikosta, jossa on seisontajalka, mikä on plussaa ahtaassa yhteispyöräkellarissa säilytettäessä. Malliltaan näppärä, sillä pienimmätkin polkijat saavat helposti jalan matalan keskitangon yli. Isommat potkupyörät on saatavilla käsikäyttöisellä vannejarrulla. Pienin pyöristä painaa 3,5 kiloa, mutta isoin lähes 6 kiloa.
Strider on amerikkalainen potkupyörä ja kuulemma maailman myydyin sellainen. Vaikuttaa loppuun asti mietityltä menopeliltä, ja mä olenkin vahvasti kallellaan tämän suuntaan. Pyörä painaa alle kolme kiloa, joten aikuisen on kevyt kantaa sitä ja lapsen ajaa. Sen kokoa pystyy säätämään lapsen kasvaessa aina 125 senttisille lapsille asti. Polymeerirenkaita ei tarvitse pumpata, vaan ne ovat aina valmiina kiitoon. Tykkään myös siitä, että pyörässä on satulan alla paikat jaloille, joten kehittyessään lapsi voi vaikka opetella seisomaan pyörän päällä. Uskoisin tasapainoharjoituksia ja sirkustemppuilua rakastavan lapsen arvostavan sitä!
Nopsan virtaviivaisessa potkupyörässä miellyttää sen pelkistetty ulkonäkö. Pyörässä voi säätää penkin korkeuden lisäksi ohjaustangon korkeutta, mikä on oleellista hyvän ajoasennon säilyttämisessä lapsen kasvaessa. Isojen ilmakumipyörien voisi kuvitella rullaavan mukavasti niin asfaltilla kuin metsäpoluillakin. Iso iso plussa rapakaarista, mutta miinusta puuttuvista paikoista jaloille. Värivalikoima on nihkeä, sininen ja pinkki. Nopsa on hinnaltaan edullisin tästä nelikosta.
Tup Tupin potkupyörä viehättää ulkonäöllään sekä mua että lasta, mutta se ei taida riittää hankintaperusteeksi. Koska elo lapsen kanssa on yllättävän kuraista ja mutaista, en tahdo pilata pyöräretkiä varomalla pyörän herkkää koivumateriaalia. Satulaa saa säädettyä, mutta ohjaustankoa ei. Se on huono juttu, sillä silloin ajoasento ei pysy pystynä, mikä on lapselle se turvallisin asento ajaa. Tankoa saa käännettyä vain 23 astetta, mikä varmasti tympisi pitkän päälle seikkailunhaluista lasta. Plussaa kankaisesta korista aarteita varten.
Mitäs sanotte te? Olisiko Strider se potkupyörä? Otan vastaan kiitollisena kaikki vinkit ja suositukset! Ja hei, jos jollain on tyrkyllä käytetty potkupyörä, olen korvat höröllään! Jos potkupyöräily on ajatuksena uusi ja outo, siitä löytyy lisäinfoa esimerkiksi täältä.
91,5 senttinen tuore kaksivuotiaamme on kokeillut kaverimme Strideria täällä Kaliforniassa. Minisäädöillä pyörä tuntui kuitenkn vielä isolta. Striderin omistaja puolestaan siirtyi nyt täyttäessään kolme ”isojen tyttöjen” pyörään ilman appareita.
Täältä ääni pukylle. Meillä pienin ja isoin malli lapsilla. Tyttö sai 2 vuotislahjaksi pukyn ja nopeasti oppi sillä tasapainoilemaan ja nostaa yleensä jalat tuelle, jotka ovat satulan edessä. Välillä koittaa seistä tuen päällä. Kannattaa ottaa huomioon myös potkupyörien koko. Pukyn pienin on markkinoiden pienin, ja ainoa mikä oli tarpeeksi matala meidän neidille. Oltiin ostettu jo toinen, jossa luki 2-5v, mutta jalat ei yltänyt maahan, vaikka istui tangon päällä.
Meidän 1,5-vuotiaalla on strider potkupyörä. Voin vain suositella. Ilmeisesti Strider on myös pienin tai ainakin siis satulan saa alemmaksi kuin muissa pyörissä. Tämä oli meillä ratkaiseva tekijä kun käyttäjä on vasta 80 cm pitkä. Pyörä on myös erittäin kevyen tuntuinen, mutta silti tosi jämäkän oloinen. Ääni siis Striderille. Kokemusta ei tosin muista olekkaan.
Kuningaskuluttaja just testas potkupyörät.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/17/nopsa-kick-ja-puky-potkupyoratestin-karkikaksikko
Meillä on ollut tämä http://www.bikester.fi/polkupyorat/lasten-pyora/juoksupyora/229242.html.
Minusta pyörän keveys ja helppo kannettavuus on ihan ykkösjuttu. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun lapsi on saanut pyöräilystä tarpeekseen kesken matkan.
Me saadaan kaverilta heidän lapsensa vanha Puky. En osaa vielä sanoa omia käyttökokemuksiamme, mutta he ovat olleet tyytyväisiä. Heidän lapsensa aloitti potkuttelun reilu kaksivuotiaana, ja tyyppi oli aika mini pituudeltaan. Eli sillä pienimmällä ainakin oli pärjännyt pienikin tyyppi, mutta käytti vielä sitä yli metrisenäkin – tosin silloin oli jo vähän polvet maassa. 🙂
Mustakin toi Tup Tup on ihana ulkonäöllisesti, mutta tuo kurakestävyys vähän mietittää myös.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Meidän 2,5-vuotiaalla on ollut viime kesästä pienin Puky ja on ollut erinomainen. Mennään vielä tämä kesä sillä ja sitten ostetaan joko isompi Puky tai polkupyörä. Tai molemmat.
Strideristä on maahantuojalta loppu kaikki värit paitsi sininen ja pinkki. Harmittaa, että ei toimittu ajoissa, mutta otettiin lopulta sininen vihreän tai punaisen sijaan. Puistokaverin samanmoista testattiin, mutta varsinaisia käyttökokemuksia ei ole, koska pyörä on vasta postissa.
Meillä on spezialised tai miten se nyt kirjoitetaankaan, ja potkupyörässä meistä ja pojasta tärkein ominaisuus on se, että alamäessä voi laittaa jalat kyytiin. Eli ehkä tuossa striderissä(?) olisi parhaat mahdollisuudet alamäkilasketteluun?
Meillä on Puky. Ostettiin se lapselle vuosi sitten eli kaksivuotislahjaksi. Alussa pyöräily oli lähinnä hiljaista köpöttelyä ja lensipä pyörä välillä jorpakkoonkin tytön kärsimättömyyden vuoksi. Mutta kesän aikana taito ja vauhti karttui. Potkuttelu on kevyttä ja nyt tyttö menee jo niin lujaa, että itse saa hölkätä, jos tahdissa meinaa pysyä. Jos lapsi väsähtää, on pyörä myös kevyt kantaa kotiin. Nyt keväällä säädimme tankoa ja satulaa ylemmäs, mutta säätövaraa riittää taatusti vielä myös ensi kesälle.
Me tilattiin saksasta Kettler-merkkinen. 2,5-vuotias oppi sillä suoralta kädeltä potkuttelemaan. Tyyppi on lähes metrinen ja satula ei ole läheskään alimmalla tasollaan. Tämä saattaisi toimia monelle. Pihassa noita pyöriä taitaa vilistää kaiken merkkisiä ja mallisia, eikä mikään ainakaan näin aikuisen perspektiivistä vaikuta paremmalta tai huonommalta kuin muut. Eli pyöräilyn iloa ja onnellista odotusta 🙂
Meidän 2'-vuotiaalle ostettiin 2-vuotislahjaksi Stider, ja ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä. Satulaa ja ohjaustankoa on tosi helppo säätää mistä paljon plussaa. Päädyttiin pyörään lähinnä kummitädin suosituksesta, koska hänen mukaan Striderissa on kapeampi satula, kuin monissa muissa pyörissä, mikä on kuulemma tärkeää ergonomian kannalta.
Meillä on Pukyt. Nyt neljävuotias aloitti sillä pienimmällä noin 2,5v:nä ja nyt hänellä se iso käsijarrullinen versio ja menee KOVAA. Ei saa kiinni edes juosten. Apua. Pienempi 2-vuotias peri juuri sen pienemmän pyörän ja opettelee sillä menemään. Tärkeetä ekassa pyörässä on musta matala runko, että lapsi pääsee hyvin kyytiin kun tasapaino on vielä huono.
Fillaristimieheni on toistaiseksi kelpuuttanut Suomessa myytävistä potkupyöristä tämän: http://www.sportax.fi/product/610/frog-tadpole–potkupyora. Meillä on itsellä Islabikes, mutta sitä ei nykyään enää toimiteta Suomeen.
Nopsaa en suosittele – kaveriperheellä oli mennyt ihan osiin jo vuodessa.
Suosittelen todellakin hankkimaan käsijarrullisen pyörän. Näin lapsi oppii käyttämään käsijarrua jo potkupyörävaiheessa ja sitten ensimmäisen polkupyörän kanssa ei tule sitä opettelemisen ongelmaa siihen samaan kun pitää osata polkea. Meillä siirryttiin tänä keväänä siis potkupyörästä ensimmäiseen polkupyörään (oppi tosiaan ihan 20 minuutissa polkemaan ja lähtemään itse liikeelle – eli potkupyörän ansiosta päästiin skippaamaan kokonaan apupyörävaihe ohitse) ja esim. mäessä on tosi kätevää, että lapsi pääsee pyörän selästä pois pitämällä käsiä jarruilla ja pyörä pysyy siis paikoillaan.
Mä niin lämpimästi suosittelen potkupyörää kaikille. Ihan käsittämättömän loistovehje. Meillä 2-vuotias potkutteli menemään jo monta kilometriä kun lenkkeiltiin koiran kanssa. Sitten kun ei jaksanut enää, niin nostettiin rattaiden aisan päälle poikittain ja matka jatkui.
Meillä on lapsilla Striderit ja voin kyllä lämpimästi suositella! Tilattiin vuosi sitten Saksasta, on puolet halvempaa niin ja kuljetus oli kotiovelle. Lapset sai itse valita mieluiset värit kun valikoimaa oli. Viime vuonna 2,5-vuotiaina lapset lähinnä tönkösti käveli pyörä jalkojen välissä ja loppukesästä vähän jo alkoi hallita tuota potkuttelua. Ei olleet vielä kuitenkaan sillon hitti. Nyt kun kaivettiin pyörät esiin vuosi myöhemmin niin johan kulkee!
Striderille siitä plussaa, että säädettävyys todella helppoa. Viime vuonna satulat oli ihan alhaalla, ja nyt ekalla ajokerralla oli helppo vaan nostaa sarvet ja satula ylemmäs. Pyörä on myös niin kevyt, että kahdenkin kantaminen samassa kädessä on iisiä. Pyörä on myös helppo suihkuttaa puhtaaksi tarvittaessa eikä ulkosäilytystä tarvi pelätä. Ollaan koko perhe oltu todella tyytyväisiä, ääni siis Striderille! 🙂
Meillä on myös Kettler (Speedy 10″ renkailla). Kevyt kantaa (tärkeä ominaisuus äidlle) ja meidän 89 cm pitkä (lyhytjalkainen) 2v. opettelee sillä potkuttelua juuri nyt (on jo päästy potkutellen lähikauppaan 500m päähän ja harjoittelua on takana viikko). Talvella kun kokeiltiin ennen lumentuloa oli vielä liian korkea matalimmillakin säädöillä, eli pienestä on kiinni. Plussaa myös halpa hinta Saksasta tilattuna (siellä potkupyörien luvatussa maassa hyvin testeissäkin menestynyt). Kaveripiirissä Puky on ollut suosiossa ja hyvin sillä(kin) näyttää pääsevän eteenpäin.
Ääni Pukylle! Se on ainoa, jossa on se pieni taso, jonka kyytiin voi nostaa jalat. Pihalla verrokkeja silmäilleenä väitän, että Pukylla potkuttajat löytävät tasapainon nopeimmin, kun on houkutus saada jalat kyytiin.
Luottopyöräkauppiaamme lapset ovat potkutelleet Firstbiken potkupyörillä ja isänsä oli niihin hyvin tyytyväinen. Me hankimme kummitytölle ja ystävän pojalle sellaiset. Pyörää ostaessa kannattaa jarrun olemassaolon lisäksi tarkistaa, että ohjaustanko ei pääse kääntymään ”ympäri” vaan että siinä on ylikääntymistä estävä rajoitin. Pumpattavilla renkailla on pehmeämpi potkuttelutuntuma kuin umpikumisilla.
Pukyä minäkin liputan! Meillä on ollut kaksivuotiaasta lähtien käytössä, ensin se pienin koko ja sitten vielä isompi, ja pikkuveli sekä vielä seuraavakin pikkuveli perivät nämä menopelit. Meillä ajettiin todella paljon ja pyörä on edelleen aivan priima. Ja tosiaan alamäkiä voi pikkuhiljaa opetella liukumaan niin että jalat on tasolla kyydissä. Apupyöriä ei tarvittu meillä lainkaan vaan 4-vuotiaana lapsi lähti suoraan 12 tuumaisella ajamaan. Vinkkinä vielä että malttaa ottaa tarpeeksi pienen koon 🙂 tässä ei kannata miettiä kauheesti kasvunvaraa, muuten voi pyöräilyt jäädä pyöräilemättä.
Meillä on kohta 1,5 vuotiaalla strider ja on kyllä tosi hyvän oloinen. Vielä ei ole hirveänä kokemusta, mutta itse valitsisin striderin. Saksan Amazonin sivuilta tilasin ja paljon halvemmaksikin tuli. Muistaakseni n. 88€ postikuluineen.
Ääni Striderille! Ykköskriteeri oli meillä se, että pikkunen 2vuotias pystyi sillä ajamaan, muut oli liian korkeita. Nyt on vuoden painanut sillä menemään ja tykkään pyörästä tosi paljon – kuten myös muksu. Paljon hyviä puolia, kuten keveys, renkaita ei tarvii pumpata, helppo säädettävyys, makeen näköinen. Ja ne ”sukset” talvella, ihan loistavat, kyllä oli naapurin lapset kateellisia kun lapsi ”hiihteli” lumessa.
Minä juuri eilen tilasin lapselleni pinkin Striderin. Koska maahantuoja on täällä Jyväskylässä, Stridereita näkyy aika paljon ja moni on kehunut! Saapa nähdä, miten meillä elämä sen kanssa lähtee käyntiin. 🙂 Tyttäremme on 3-vuotias ja ajaminen tavallisella apurataspyörällä ei oikein ole vielä sujunut. Pienikokoinen lapsemme ei ainakaan ylämäkiä jaksa polkea, joten päätimme hankkia rinnalle potkupyörän. Apurataspyörä voi kyllä jäädä sen varjoon. 😉 Harmi, että vuosi sitten vain ostaa päräytimme apurataspyörän, kun en potkupyöristä ollut edes kuullut! No, onneksi virheen saa nyt korjattua… 🙂
Ei huonoa sanottavaa nopsasta.. 🙂 Meillä poitsu sai ton kun täytti 2v ja nyt on 4v ja mielellään menee sillä edelleen. Ihan mainio vehje ja hintansa väärti EHDOTTOMASTI!
Täsrä puuttuu potkupyöristä paras eli Joponen!! Meinattiin ostas Puky, mut onneksi löydettiin toi Joponen ensin. Siinä on säädettävä penkki ja tanko. Laadukas ja ihana! 😉
Aijjaa, no johan. Kun käsittääkseni just Striderissa satulan saa laskettua ainakin näistä vaihtoehdoista alimmaksi. Meillä tuota ongelmaa tuskin enää pituuden puolesta tosin ei olisi. Hauska kuulla, että pyörän omistaja lähti heti ajamaan normipyörää ilman apupyöriä!
Hmm. Ny tahtoisin Striderin ja Pukyn pienimmän mallin vierekkäin, sillä ne molemmat väittävät olevansa markkinoiden pienikokoisimpia. Tai siis että Striderissa penkin saa alas, vaikka kooltaan se varmaan on isompi kuin pienin Puky.
Niin pienellä jo, ihanaa! Kevyes on Striderissa kyllä iso plussa.
Meillä on Puky, mutta nyt jos ostaisin, ostaisin Striderin sen muuntuvuuden vuoksi. Puky jo pieni meidän esikoiselle, kohta 4v., mutta Striderilla vissiin menisi vielä.
Joo, siitä vaan puuttuu tuo Strider, joka tuntuu nyt olevan eniten sitä, mitä haen.
Ääni Pukylle. Esikoinen aloitti potkuttelun pienimmällä mallilla alle 2-vuotiaana ja nyt 3,5 vuotiaana vaihdettiin XL malliin ja 1v8kk pikkusisko aloitti potkuttelun sillä pienemmällä.
Puky pärjäsi Kuningaskuluttajan testissä hyvin http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/17/nopsa-kick-ja-puky-potkupyoratestin-karkikaksikko
Joo, kevyt pitää olla. Jo siksikin, että lapsen on sitä itse helppo ohjailla ja hallita.
Huippua, että saatte pyörän käytettynä. Potkupyörät taitavat olla Suomessa sen verran uusi juttu vielä, että niitä ei ole kovasti päätynty kiertoon vielä. Tai sitten ne menevät just kaverilta kaverille.
Saattaa olla, että ”tarvitaan” molemmat. Olen kuullut huhuja, että potkuttelu on niin kivaa, että vaikka normifillarillakin ajelu jo onnistuu, silti halutaan temppuilla potkupyöränkin kanssa 😀
Joo, sama harmittaa. Tosin lapsi tykkäs tuosta pinkistä, kun kyselin, kumpi värivaihtoehdoista on kivoin. Vihreä olisi ollu kova! Jos tilaa ulkomailta, valikoimaa saattaa olla paremmin. Mä tosin olen näissä nettitilausasioissa niin turvallisuushakuinen, että mieluiten tilaisin suomalaiselta sivustolta.
Meillä on Nopsan potkupyörä. Tyttö oli 3v kun se ostettiin (on nyt 7v) ja sillä on potkutellut myös pikkuveli. On kestänyt todella hyvin ja on ollut meillä paljon käytössä. Edelleen 4,5v poika ottaa tuon pyörän välillä käyttöön, vaikka on pian vuoden ajanut ilman apupyöriä normipyörällä. Tuolla on kiva leikkiä. Plussaa myös siitä, että sitä on kevyt kantaa, jos tulee tarvetta.
Meidän poika on 2v ja 92,5cm, satulaa ja sarvia jopa nostettiin heti vähän kun Strider saapui talouteen. Olisiko lapsen mittasuhteilla tässä tekoa, joku voi olla pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen, tai toisinpäin. En kyllä tiedä kumpaa meillä olis, mielestäni aika tasan molempia. Mutta ääni kevyelle ja ketterälle striderille, on tykätty!
Meiltä ääni striderille. Oli Pukyn lisäksi ainoa tarpeeksi pieni reilu 1,5-vuotiaalle potkuttelijalle, vaikka tietysti kaikkia maailman malleja ei kokeiltu. Teillä myös etu, että niitä myydään ihan siinä kulman takana Hertsikassa mistä omammekin haimme. Nyt reilu 2,5-v jaksaa jo kantaa pyörän ekaan kerrokseen. Keveys auttaa kummasti osaamista kun saa kaaduttuaan itse pyörän pystyyn. Käsijarrua en osaa kaivata ku itse vielä näin aikuisenakin jarruttelen mieluummin jalkajarrulla:). Tähän asti ainoat huonot puolet ovat olleet: 1) tanko on niin kapea, että kellon virittäminen vaati kikkailuja (kellon käyttöä oli pakko ruveta opettelemaan kun ihmiset eivät osaa varoa polvenkorkuista menijää ja tuolla muksulla on etäisyyskäsitykset näköjään vähän muuta kuin aikuisella). 2) Lisävarusteena hankittavan jalkajarrun postitushinta Jyväskylästä on niin hillittömän suolainen, että olemme tyytyneet karttamaan isoimpia mäkiä.
Striderissakin on, mutta ne on siellä satulan alla eli painopisteeltään vähän paremmin kuin Pukyssä (jossa on vähän ”skootterimaisempi” ajoasento).
Meillä on ollut molemmilla lapsilla käytössä pienin puky 1,5-vuotiaasta lähtien. Isommalla oli viime kesän lainassa se seuraava malli. Kesän lopussa 3,5-vuotias siirtyi polkupyörään. Apurattaista ei tykännyt yhtään joten jo otettiin pois ja se oli menoa melkein kerrasta. Pukyssä on hyvää juurikin matala keskitanko ja siknä olevat tuet. Pienempää mallia on helpompi hallita vaikka satula oliskin ylhäällä kun aloittaa harjoittelun. Sillä ei myöskään pääse ihan yhtä lujaa mikä minusta on varsin positiivista.
Meillä ainakin oli pitkänpuoleinen vaihe, jolloin pyöräilyä vasta opeteltiin kotipihassa, mutta potkupyörällä mentiin jo pitkiäkin reissuja, kuten käytiin uimarannalla tai isovanhempia tapaamassa.
Kaveri kans tilasi Saksasta viime vuonna Striderin puolet markkinahintaa halvemmalla ja kopiohan se oli :/ Ei sitä heti olis arvannut feikiksi, mutta kun asettaa aidon kanssa rinta rinnan niin oli paljon eroavaisuuksia. Suosittelen tosi lämpimästi miettimään mikä on varmasti luotettava ostopaikka.
Herttoniemessähän on jälleenmyyjä, sieltä haettiin oma vuosi sitten.
Minua mietityttää tuossa Striderissä nuo renkaat? Kyllä mun mielestä pyörässä, potkumallissakin pitäisi olla kunnolliset ilmakumirenkaat, että se tuntuu oikealta pyörältä. Millaiset nuo Striderin renkaat ovat käytössä? Tuntuuko se ihan oikealta tsygältä?
Onko tuo Striderin koko siis sellainen, että se sama koko menee parivuotiaasta melkein eskari-ikäiseen, eikä tarvitse parin vuoden päästä hankkia kokoa isompaa, kuten esim. tuossa Pukyssä? Se olisi aivan verraton etu.
Mäkään en kyllä ostaisi muita kuin ilmakumirenkaita. Tosin en ostanut muita vaunuihin / rattaisiinkaan enkä ole vieläkään ymmärtänyt kuka niitä muunlaisia edes voi haluta. Mut varmaan näihin potkupyöriinkin sitten haluaa. 🙂
Mut ei kai eskari-ikäinen enää käytä potkupyörää? Meillä kyllä alle 4-vuotias siirtyi tänä keväänä potkupyörästä polkupyörään. Ja jo viime kesänä vähän haikaillen katseli ”oikeiden” pyörien perään. Käytännössä meidän perheessä potkupyörälle tuli käyttöä kahdelle kesälle.
Meillä on sekä vaunuissa että striderissä ilmakennorenkaat. Vaunut ainakin rullaavat pehmeästi ja tasaisesti, pyörästä en osaa sanoa eikä tuo taapero valita:). Meilläkin muuten hankintaa tehdessä mietittiin myös sitä että pyörä on parin vuoden päästä kuopuksella mutta helpon ja riittävän säädettävyyden vuoksi esikoinenkin voisi sillä halutessaan leikkiä.
Mä katselin myös tuota teidän pyörää, mutta nyt en edes enää muista, miksi jätin sen finalistien ulkopuolelle. Oisko ollut saatavuus? Striderissa tosiaan saa jalat kyytiin, samaten kuin Pukyssa.
Köpöttelyä potkupyöräily varmasti alkuun on. Ja uskon kärsimättämyyden aiheuttavan kiukuttelua täällä lähiössäkin. Mutta kiva kuulla, että kesän aikana lapsen taidot kehittyivät hurjasti!
Kettleriä en jostain syystä edes löytänyt vertailtavaksi, kun finalistinelikkoa kokosin. Kiitos, kun vinkkasitte!
Ergonomia-asiasta en ole kuuluutkaan. Jos Striderin päädytään, onpas satulan ergonomiapuolikin lisänä perustelulistalla. Vielä kun tajuaisi, mitä se satulan ergonomia käytännössä tarkoittaa :DDD
Haha, vai pääsee niillä niin lujaa, että ei juostenkaan kiinni saa 😀
Tuosta pyörästä en ollut kuulutkaan! Kiitos vinkistä.
Mä olen enemmän jalkajarrullisen fillarin kannalla. Tätä vahvisti, kun haastattelin Meidän Perhe -lehteen tekemääni polkupyöräjuttua varten alan asiantuntijoita. Käsijarrussa pienellä lapsella kuulemma yleensä on vain kaksi tapaa, täysii tai ei ollenkaan. Noh, musta sama on kyllä vähän jalkajarrunkin kanssa, mutta silti koen sen turvallisemmaksi tavaksi aloittaa fillarointi. Itsellänihän ei tosin ole näistä käytännönkokemusta lapsen kanssa vielä ollenkaan.
Mahtava kuulla, että suosittelet potkupyörää kaikille, ja että lapsi pystyi skipata apupyörävaiheen kokonaan!
No jopas. Tokihan sitten näistäkin on kopioita. Harmillista. Mä kävin katselemassa saksalaisiakin sivuja, mutta löytämäni Striderit olivat kyllä ihan saman hintaisia kuin täällä Suomessakin.
Juu, Striderissa tosiaan on kans. Koen sen tason niin tärkeänä, että kyllä se lapsen fillari tulee olemaan joko Strider tai Puky. Striderissa tykkään siitä, että jalkapaikka on tosiaan polkupyörämäisempi, ja lisäksi samalla myös mahdollistaa taitojen kehittyessä pöyrällä kikkailun ja temppuilun.
Kiitos uuden merkin esiintuomisesta! Mä tiedän tämän olevan maailman pöljin syy olla tykkäämättä tuosta pyörästä, mutta mä en vaikutu niiden ulkonäöstä. Tiedän tiedän, tyhmä syy! Mä en näe ongelmana sitä, että ohjaustanko pääsee pyörimään ympäri. Niinhän se menee myös ns. oikeissa polkupyörissä. Ja jos ohjaustanko pääsee pyörähtämään ympäri, se tarkoittaa sitä, että lapsi on päästänyt kädet irti ohjaustangosta. Ja mullahan ei tosiaan ole näistä mutsina vielä mitään kokemusta, mutta mututuntumalla tällaisia päästelen.
Niin kiva kuulla näitä tarinoita, että lapsi on voinut potkupyörän ansiosta kokonaan skipata apupyörävaiheen!
Kävin kurkkaamassa Saksan Amazonin, ja siellä hinta oli kyllä lähes sama kuin Suomesta ostettaessakin. Tai sitten kielimuuri oli liian pahasti ymmärryksen tiellä.
Hitsi joo, ne sukset! Miten hauska idea!
Voihan siitä normifillarista ja potkupyörästä tulla hyvä parivaljakko tulevaan pyöräilykesään, eikä apupyörällinenkään siten ollut täysin hukkaostos. Toivottavasti potkuttelut lähtevät kivasti käyntiin!
Kiva kuulla myös hyvää palautetta Nopsasta!
No kas! Miten toi on mennyt itseltäni vallan ohi!
Hmm, hyvä pointti!
Harmi, kun tuossa Kunkun testissä ei ollut mukana Strideria.
Näin mä olen kuullutkin. Että vaikka ajo tavallisella fillarilla jo luonnistuu, potkupyöräily on niin kivaa, että silläkin on välillä silti kiva kikkailla!
Kiitos ekalle anonyymille kokemuksista. Kiva, että osataan lempparimenopelistä kaivaa myös niitä harvoja huonoja puolia esiin. Monesti kun olisi into vain kehua omaa ostostaan. Kilikelloasiaa mä en ollut edes kelannut, hyvä pointti. Jalkajarrut ovat ainakin maahantuojalta tällä hetkellä loppu, joten ei voisi edes samassa paketissa tilata, jos sieltä pyörän päätyisi hankkimaan.
Susu: Mua kans ne pohdituttavat. Tuntuisi itsestä oudolta pyöräillä muilla kuin ilmakumirenkailla. Rattaisiinkin valittiin ne, kun piti olla lähiömetsäkestävät mörssärirattaat.
Pilami: Kyllä kuulemma käyttää. Vaikka siis osaisi jo hyvin pyöräillä normifillarilla. Potkupyöräilyssä kun on vähän eri fiilis, niillä voi paremmin temppuilla ja leikkiä. Näin olen kuullut.
Vika anonyymi: Hyvä pointti tuo helppo säädettävyys juurikin siltä kantilta, että kun potkupyörä toivottavasti meillä siirtyisi muutaman vuoden päästä vielä syntymättömän kuopuksen käyttöön, voisi sillä esikoinenkin välillä halutessaan kikkailla.
Huippua kuulla, että apupyörävaihe jäi teidänkin lapsella väliin. Toivottavasti niin käy meilläkin!
Meillä on ollut kovassa mevossa Firstbiken tapainen mutta Lidlistä ostettu muovinen potkupyörä. Ja voin varmasti vannoa että poika ei muilla ajaisi jos saisi valitta. Erittäin kevyt ja ketterä, hyvä säätö ilman työkaluja ja parasta on käsijarru. Tällä ajettu nyt kaksi vuotta ja hyväkuntoisena siirtyy pikkusiskolle jos vaan veli antaisi.
Saija
Täällä 2v4kk ajelee ihan onnessaan striderillä. Harjoitteli ensin sisällä synttärilahjalla pari kuukautta. Mä ajattelin että täytyy viedä ulkona jonnekin kentälle tai muualle laakealle harjoittelemaan aluksi. Hah. Kaikkien kivien, kantojen, oksien, mäkien päälle ja alas, lätäköistä ja kuopista. Nopeasti alkoi nostamaan jalkoja tuille laskiessa mäkeä. Jos on liian hurjaa niin taluttaa alaspäin, ylämäet JUOKSEE 😀 Hyvää treeniä äidillekin 😀
Yleensäkin tekee pyörällä kaikki youtube-videoiden hakusanoilla ”motocross” ja ”trial” temput mitä vain keksii. Nyt on alkanut jo yrittämään tuilla seisomista alamäessä.
En olisi etukäteen arvannut miten monipuolinen tuollainen potkupyörä on 🙂 Striderissä ei ole meillä mitään moitittavaa 🙂
Niin, loppujen lopuksi mikä tahansa potkupyörä, joka pysyy ehjänä ja rullaa kevyesti eteenpäin, lienee pätevä siihen tarkoitukseen mihin se hankitaan. Ihan aidosti voin tunnustaa, että meillä homma pyörien suhteen on lähtenyt vähän lapasesta isännän pyöräharrastuksen vuoksi. Onneksi näillä vehkeillä on hyvät jälleenmyyntiarvot. 😀
Olen muuten eri mieltä tuosta käsijarrun on/off -asennosta. Meillä viime kesänä 3-vuotias osasi tosi hyvin käyttää potkupyöränsä käsijarrua. Silleen just sopivasti himmailla sillä alamäissä. Muistaakseni ekana kesänä ei oikein sormien pituus ja voimat riittäneet sen käyttöön. Silloin jarruteltiiin sitten ihan kengänpohjilla. Ja nyt on sitten ekassa polkupyörässään sekä etu- että takajarru. Hyvin pelittää.
Meillä potkupyörä näyttää 4-vuotiaalla unohtuneen kokonaan kun sai polkupyörän, joten selkeästi kaikki eivät halua sitä enää käyttää. Jotenkin polkupyörä on ollut lapselle leimallisemmin ”oikea pyörä”. Ja meillä kun nimenomaan halutaan pyöräillä pitkiä matkoja (esim. 8 km), siis lapsi haluaa. Seuraava ostos lienee sellainen telakka aikuisen fillariin, johon lapsen pyörän voi kiinnittää etupyörästään ja lapsi jatkaa matkaa oman pyörän selässä aikuisen vauhdin edesauttamana.
On nää silti säätämistä. Meiltä kun löytyy pyöräkärry kahdelle lapselle, yksi tarakalle kiinnitettävä istuin ja sit on nää lasten fillarit. Ei kaksi lasta ikuisesti siinä kärryssäkään mene ja taas saa miettiä uusia systeemejä koko perheen pyöräretkille.
Meillä on käytettynä ostettu Puky. Muokkasimme sitä sahaamalla pienen palan pois putkesta, johon satula kiinnittyy. Näin pyörästä saatiin sopiva 1,5 vuotiaalle ajajalle. Pyörä on ajanut asiansa hyvin ja lapsi on innoissaan, kuinkas muuten. Huonoin puoli siinä on mielestäni paino. Paluumatkalla pienen lapsen voimat yleensä loppuvat ja pyörän ja lapsen kantaminen yhtäaikaa käy treenistä. Olen sittemmin kuullut, että ulkomailla myydään hyvin kevyitä potkupyöriä (merkistä en tiedä) ja jos hankkisin uuden pyörän, kiinnittäisin ehkä enemmän huomiota painoon. Ehkä Strider voisi olla parempi, onhan se vähän Pukya kevyempi. Toisaalta olen koittanut lohduttautua, että lapsen on hyvä tottua siihen, että pyörä painaa jonkin verran. Muuten polkupyörän paino voi tulla ikävänä yllätyksenä.
Puky merkkinä ei väitä olevansa markkinoiden pienin, eikä myöskään ole. Strider on pienempi ja isompi 🙂 Sekä kevyempi. Siitä voi miettiä minkä hankkii. Meille valinta oli helppo koska pääsimme naapureilta koeajamaan monia eri merkkjä.
Helsingissä ja lähialueilla asuvat voivat halutessaan käydä testaamassa Stridereita Kivikon Pyöräkrossiparkissa.
Ääni striderille. Meidän tytölle oli muut liian isot viime kesällä (täytti silloin 2 v.). Tyttö on tykännyt tosi paljon vauhdin hurmasta ja tämän kesän alussa jo tekee pitkiä liukuja jalat ylhäällä tai telineelä. Keveys on iso plussa. Olen kuskaillut kankaisesssa tavaratilassa rattaiden alla tarvittaessa tai kantanut kädessä. Kulkeutuu myös bussissa helposti. Ollaan tehty pyöräretki siten, että minulla on ollut pyörän peräkärry, jonka tavaratilaan laitettiin potkupyörä, sitten kun neiti väsähti ja halusi mennä matkustamaan peräkärryyn.
Hyvä kirjoitus ja kiitokset siitä. Puky pyörissä on milestäni iso etu myös ergonomia, eli lapsen asento on siinä mahdollisimman pystyssä, joka helpottaa pyörän hallintaa. Sen ansiosta tasapainottelu on mahdollista oppia aika nopeasti.
No mihin te sitten lopulta päädyitte? Meillä mietitään nyt tuolle vajaa 2v.lle potkupyörää ja strider vaikuttais vahvalta ykköseltä. Ja tästä googlettaessani tähän sun vanhaan tekstiinki päädyin