Rumien vauvatarvikkeiden parista morjensta jälleen! Tällä kertaa aurinkolasiasioissa. Minimen silmien suojaaminen UV-säteilyltä tuli ajankohtaiseksi alkukesästä, kun tajusin kantorepulla kulkemisen mukanaan tuoman aurinkohaasteen.
Repussa kun ei ole kuomua suojaamassa säteiltä niin kuin rattaissa. Repun huppu assosioituu Minimen mielessä nukkumiseen ja peittäähän se kurjake myös näkyvyyden. Lipallisia lätsiäkään ei voida pitää, kun lippa osuu napa napaa vasten kulkiessa mun rintaan työntäen lakin miten sattuu tyypin päässä.

Kun aloin kollata vauvojen aurinkolasivalikoimaa, kävi heti selväksi, että bebejen tahdotaan näyttävän Jani Sievisiltä. Munan muotoinen linssiosa, jotka istuvat silmillä kuin uimalasit ja kuminen lenksu pitämään kammotuksen paikoillaan vauvan päässä. Ai kauhee, silmiin sattuu moinen vauvantarvikerumuus.

Mutta ei auta. Minime ei itse tajua vielä siristää silmiään auringon mollotukselle, vaan saattaa tuijotella suoraan kohti sädettäjää. Vauvan kehittymätön mykiö päästää lävitseen haitallista UV-säteilyä enemmän kuin aikuisilla. Jos ny tyritään, säteilymäärä vaikuttaa loppuelämän. Pahimmillaan seurauksena voi olla pysyviä vaurioita, kuten harmaakaihia. Otetaan siis mieluummin minikokoinen Jani Sievinen.

Aurinkolasiprojektin aluksi kulutimme Minimen kanssa muutamat päivät ravaten läpi Helsingin villin idän optikoita ja lastentarvikeliikkeitä. Vauvojen ja lasten aurinkolasivalikoimat olivat onnettomat, vaikka olimme liikkeellä alkukesästä, kun lämpimistä ja aurinkoisista päivistä vasta haaveiltiin. Taaperoille ja sitä vanhemmille lapsille kivoja aurinkopokia löytyi Polaroidilta, jota myy ainakin Nissen. Muut vastaan tulleet mallistot olivat kökköjä ja valikoimaltaan surkeita.

Toki päheän näköisiä aurinkolaseja löytyy myös esimerkiksi vaateketjuliikkeistä. Kävimme niitäkin mallailemassa, mutta liian isoja ne vielä ovat. En myöskään Minimelle sellaisia ostaisi, koska en omiakaan silmiäni moisten armoille uskaltaisi laittaa. Saattaa olla optikkoliikkeiden aivopesua, mutta näissä asioissa uskon hinnan tuovan mukanaan myös laadun.

Ulkonäkö- ja uskottavuusongelmien takia heivasin vaihtoehdoista pois Zolioz-arskat samaten kuin Zunblockit. Mun löytämistä vaihtoehdoista jäljelle jäivät Banzit ja Julbot*. Ensimmäisistä tykästyin heidän retro-pokiinsa. Keskustelupalstoilla tonkiminen sai kuitenkin innon laantumaan. Kanssamutsit kertovat, että kiva malli aiheuttaa sen, että linssi porautuu vauvan ihoon. Uskoin kokeneempia ja jäljelle jäivät Julbot.

Kun Julbon pienenpää Looping 1*-mallia oli käyty mallailemassa Minimelle kahtena päivänä ja päätös tehty, oli aika oksentaa värivalikoiman kanssa. Vaaleanapunaista ja sinistä, voi ällösöpöys sentään! Isommassa mallissa olisi ollut tarjolla melko neutraali harmaa, mutta näemmä vauvojen kanssa pitää alleviivata naperon sukupuoli. Mä olisin valinnut kirkuvan neonvihreät, mutta Lähiöjeppe tahtoi mieluummin vaalean lilat pinkeillä yksityiskohdilla. Näin siis olkoon.

Nyt Minime on kulkenut Julbot päässä vajaat pari kuukautta, ja mä olen ollut onnekseni positiivisen yllättynyt. Epäilin aluksi aurinkolasien sankojen käytännöllisyyttä. Niiden materiaali on kuitenkin periksi antavaa pehmeää muovia, joten ne mukautuvat hyvin vauvan päähän. Jos sangat olisivat kovempaa muovia, lasit eivät pysyisi paikoillaan. Pehmeä kumimateriaali kestää myös vähän kovempaa käsittelyä, taivuttelua ja menoa.

Julboissa on lisäksi vielä muista vauvojen aurinkolaseista (ja niistä uimalaseista) tuttu kumipanta. Meillä se ei ole kuitenkaan tullut lainkaan käyttöön, sillä pokat pysyvät nenällä ilman sitäkin.

Aurinkolasien pöljä ulkonäkö takaa sen, että miten päin vain arskat nenälle lykkää, ne ovat oikein päin. Linssit ovat todella mustat, mikä välillä harmittaa, kun ei näe vauvan nukkumistilannetta.

Julbojen sangat ja kehykset ovat samaa osaa, joten näiden kanssa ei pääse käymään sormi saranan välissä -onnettomuuksia. Yksi osa tarkoittaa kuitenkin sitä, että laseja ei saa taitettua kasaan. Eli ihan pienestä pienimmässä veskassa näitä ei  kätevästi kuljetella. Meillä ne kulkevat suojapussissaan Minimen kantorepussa, joten arskat ovat aina mukana ja käden ulottuvilla, kun aurinko suo säteitään.

Minime on ottanut lasien käytön ihmeen hyvin. Muutaman kerran tyyppi jaksoi hämmentyneenä vispata päätä edestakaisin hetken, kunnes tottui laseihin päässään. Välillä lasit ovat kuitenkin vinksin vonksin, mutta repussa matkustaessa lasien tarkkailu onnistuu vaivattomasti. Rumat ne on, mutta näillä tyyppi nyt vetää reteenä kantorepussa istuen luu ulkona repun reunalta.

Jaa: