Tammikuu 2014. Kanarialla laskemassa varpaita. Minä nukun yhtä pitkiä yöunia kuin lapsikin ja päivisin toivoisin voivani vielä jatkaa päiväunia lapsen jo herätessä pirteänä. Rankan loppuvuoden stressi alkaa purkautua, kun vihdoin on mahdollista nukkua. Hetken aikaa pohdimme miehen kanssa, voisiko tämä olla jo alkusoittoa lamaannuttavasta raskausväsymyksestä. Äh, enhän minä nyt tosissani voi olla raskaana. Ja vaikka olisinkin, ei se väsymys vielä voi alkaa. Eihän… Samalla kun lomailemme, mineistä minein minityyppi tekee työlästä matkaa munajohtimia pitkin kohtuun.
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Mä muistan juuri tuossa vaiheessa ollessani olleeni super väsynyt, en osannut kyllä silloin yhdistää syyhyn 😉
Joo, muistaakseni väsymys kuuluu ihan virallistenkin läpysköjen mukaan raskausoireisiin tuossa vaiheessa. Eikä mikään ihme. Onhan kropassa käynnissä melkoinen hormonimyrsky ja valmistautuminen tulevaan.
Voisiko se silloinen kanarialinnun kireyskin liittyä tähän? Hihhi! 🙂
Onnea raskaudesta! Nyt vihdoin kommentoin vaikka olen muutaman kuukauden ajan jo blogiasi lukenut. Sulla on mukaansatempaava tyyli kirjoittaa:).
Aaah! Nyt on pakko kommentoida liekö ihan melkein lähes eka kommentti! (lukuun ottamatta sellaisia tyyliin: hieno lipasto, mistäs ostit?-kommentteja)
Löysin blogisi kun olin raskaana ja olen siitä asti lueskellut sitä melkoisen ahkerasti. Oma tyttöni on pian 1,5v ja on jotenkin tosi hauska seurata Minemen kehitystä, kun voin samalla vähän etukäteen fiilistellä ja adaptoitua lapsen tuleviin vaiheisiin ja muutoksiin. On myös ollut hauska huomata kuinka paljon samanlainen maku meillä on ja törmätä kuvissa tuttuihin tavaroihin ja tekstiileihin – Fridalta löytyy ihan sattumalta samanlaiset Marimekon kompotti(?!)-leggarit, mustavalkoiset pampula-leggarit ja punamusta pitkähihainen suomu-mekko x) Yhden Marimekko-musthaven olet kyllä tämän blogin kautta juurruttanut syvälle mieleeni.. nimittäin vaaleanpunaiset satula-verhot.. oivoi. Pakkosaada!
En muista enää mistä mun nyt piti oikein kommentoida koska äitiväsymys O_O
Terveisin
Jenni
Onnittelut vauvauutisen johdosta!
Tuli sellainen mieleen, että aiotteko jatkaa asumista kaksiossa vauvan synnyttyä? Sen takia utelen, koska itelläkin on kova vauvakuume, yksi lapsi ennestään ja asutaan myös kaksiossa. Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa isompaan ainakaan vähään aikaan, joten pohdin onko ihan hullu ajatus asua nelistään kaksiossa. Itestä tuntuu, että kyllä se menis, mutta muut (etenkin miehen sukulaiset) oli jo ekaa vauvaa odottaessa sitä mieltä että ehdottomasti tarvitaan isompi kämppä…Minkä kokoinen teiän kaksio on? (muistelen, että oot puhunut ”pikku” kaksiosta..) Meillä n. 55neliötä. Meiän järjestelynä tällä hetkellä, että meillä on makuuhuone ja lapsella oma huone, eli ei siis varsinaista olohuonetta ollenkaan, se on toiminut oikein mainiosti ja luulen, että kyllä siinä vielä vauvakin menis 🙂
Tästä lähtien voi syyttää kaikista tunneryöpyistä ja kiukuteluista raskautta 😀
Kiitos kiitos! Kiva, että olet löytänyt tiesi Lähiömutsin lukijaksi!
Hih, hauska kuulla, että meillä on niin sama maku tekstiileissä. Mä löysin vaaleanpunaiset Satula-verhot – tai niihin sopivan mittaisen kankaan – sattumalta Huutonetistä. Sain aika kauan miehelle kaupata ideaa vaaleanpunaisista verhoista. Kun en mäkään nyt vaaleanpunaisesta niin riemastu, mutta noissa se jotenkin toimii.
Kiitos! Meillä on pari neliötä isompi asunto kuin teillä. Mutta aiotaan tässä vielä asustella, eiköhän me mahduta. Kerron tarkemmin asumisjärjestelyistä omassa postuksessaan lähiaikoina!