Bloggaajat saavat välillä bloginsa kautta tuotteita, lähtien muutaman lantin sampoopulloista aina useamman sadan euron kameroihin ja jopa autoihin sekä tyyriisiin ulkomaanmatkoihin. Mä olen kirjoittamassa lähitulevaisuudessa blogini sisältöyhteistöistä ja mainonnasta sekä siitä, miten nykyään onnekseni voin tienata pienen ja välillä isommankin osan tuloistani blogini kautta. Bloggaajan saamien tuotelahjojen verotus oli kuitenkin niin mielenkiintoinen keissi, että pyhitän sille ihan oman postauksensa. 

Mä olen elänyt pitkän aikaa siinä tiedossa, että blogin kautta saadut tuotteet pitää ilmoittaa verottajalle vain, jos sen arvo ylittää tietyn rahasumman. Ja että tämä rahasumma on niin iso, että itselläni ei ole ollut mitään huolta. Mutta koska tahdon hoitaa velvollisuuteni ja veroni just eikä melkein oikein – kuten varmasti suurin osa muistakin bloggaajista – ryhdyin varmistamaan asiaa.

Netistä löytyy asiasta tietoa ja arvailua laidasta laitaan. Kukaan muukaan ei tunnu olevan asiasta ihan sata varma. Eikä ihme, sitä ei ole verottajakaan. Kun ensimmäisen kerran soitin asiasta verottajalle, minulle arveltiin, että koska blogini ympärillä on yritys, ihan jok’ikinen blogin kautta saatu tuote pitäisi merkitä yritykseni tuloiksi.

Siis esimerkiksi pressipäivillä jaettavat krääsäkassit olisivat yritykseni tuloa, samaten kuin näytteenä saamani rasvaputelot, joista kirjoitan arvioita tai huonouden takia jätän kirjoittamatta. Yritykseni tuloa olisivat tämän ensimmäisen puhelun perusteella myös ne kirjojen arvostelukappaleet, jotka olen esittelytekstin perusteella blogiini sopiviksi todennut ja täten tilannut, mutta jotka lukiessa paljastuvat niin kököiksi, että niistä ei kannata kirjoittaa. Tai ne ruuat, joita uuden ravintolan lehdistötilaisuudessa napaani vedän. Ja niin edelleen.

Tämä kaikki ihmetytti siksi, että jos taas ostan tuotteita tai palveluita ja niistä kirjoitan, voin tietenkin vähentää ne normaaliin tapaan sekä yritykseni alv-verotuksesta ja yritykseni tuloksesta, josta taas maksan veroja. Korpeamaan se taas pisti siksi, että aikakauslehdissä työskentelevänä tiedän materiakarusellin pyörivän siellä suunnalla ihan yhtä kiivaana kuin bloggaajienkin keskuudessa. Siinäkin maailmassa kuvataan ja kirjoitetaan esimerkiksi meikeistä, kirjoista, dvd-elokuvista, joista toimitukseen toimitetaan näytteet. Samaten siellä pyörii muun muassa lautapelejä ja kodinelektroniikkaa. Eikä niitä kerran plarattuja kirjoja tai kerran puristettuja meikkivoiteita palauteta, vaan hyvässä tapauksessa ne päätyvät hyötykäyttöön toimituksen sisällä tai ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

En kuitenkaan tiedä kenenkään toimittajan maksaneen noista työnsä kautta itselleen päätyneistä tuotteista veroa. Itsekään en ole maksanut, vaan ihan muina naisina olen saamallani Trivial Pursuit -pelillä pelaillut ja ilmaisella saippualla kroppaani jynssännyt. Ensimmäisen puhelun aikana verottajalta mulle kerrottiin, että esimerkiksi printtimediassa työnantajan pitäisi maksaa noista tuotteista vero. En tiedä, toimitaanko näin.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin nurinkurinen kuin tuo ensimmäinen soittoni verottajalle antoi ymmärtää. Verottajalta nimittäin palattiin mun kysymykseen myöhemmin. Silloin tietävämpi henkilö osasi kertoa, että bloggaajan saamien tuotteiden verotuksesta ei ole lainsäädännössä tarkemmin ohjetta. Asiasta on kuitenkin tullut paljon kysymyksiä, joten suunnitteilla on yleisluontoinen ohje, joka julkaistaan todennäköisesti tulevan kevään aikana.

Lähtökohtana on, että jos saat palkkion tuotteena, siitä pitää ilmoittaa niin sanottu käypähinta eli verohinta verottajalle tuloina. Mainoslahja voi kuitenkin olla verovapaa, mutta ylintä arvosummaa tälle mainoslahjalle ei verottaja osannut antaa. Verottajan antamien esimerkkien valossa kuitenkin laskisin esimerkiksi pressipäivillä jaettavat goodie bagit menevän tähän kategoriaan. Suuriosa niistä kasseista nykyään kieltäytyykin, sillä ne ovat täynnä lähinnä krääsää, ja niihin sujautetut tuote-esitteet löytyvät tarvittaessa myös netistä. Verottajan mukaan myös esimerkiksi meikit ja cd-levyt ovat verovapaata ”tuloa”. Tämä sama pätee myös toimittajien saamiin tuotteisiin sekä toimituksiin lähetettäviin tuotteisiin.

Haluan nyt muistuttaa, että moni lehdissä esiteltävä tuote on ollut kuvauslainassa, eli ne palautetaan takaisin kuvausten jälkeen. Samaten on blogien laita. Etenkin muotiblogeissa osa vaatteista on vain kuvauslainassa, ihan kuten lehdissäkin. Mullakin on blogin kautta ollut testilainassa esimerkiksi ikkunapesin, jonka testin jälkeen palautin.

Koska sitä verotettavaa tuloa niistä bloggajan saamista tuotteista sitten muodostuu? Silloin, kun tuotteen voi myydä eteenpäin, vastaa verottaja. Epäselväksi tilanteen tekee, jos tuotetta on esimerkiksi kuvausta varten maalattu tai muuten tuunattu – onko se silloin vielä myyntikelpoinen? Verottaja ei osannut antaa varmaa vastausta, mutta antoi yleispäteväksi neuvoksi sen, että jos tuotetta ei enää voi myydä eteenpäin ja se on käytetty, siitä ei tarvitse maksaa veroa. Tämä antaa paljon tulkinnanvaraa.

Sen sijaan verottajalle esimerkkinä antamani tabletti-tietokone on selvästi veronalaista tuloa. Hän sanoi, että tuotteen antajan pitäisi ilmoittaa aina antaessaan tuotteen arvo, jotta sen voi sitten ilmoittaa verottajalle. Verottajalta vinkattiin kuitenkin, että tuotteesta voi maksaa nimellisen summan, ettei synny epäilyjä veronkierrosta. Ja musta kun juuri se kuulostaa epäilyttävältä!

Jos ei homma tähän mennessä ollut vielä monitulkintaista, siihen sen vie viimeistään monen edellä mainitun asian kumoava ohje. Verottajan mukaan tuotteesta ei tarvitse maksaa veroa, jos tuotteesta kirjoittaminen on vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään. Ja näinhän se on monissa tapauksissa ainakin omalla kohdallani, paitsi tietenkin yhteistyöpostauksissa, jotka on sovittu ja joista on maksettu palkkaa.

Että onkos se saamani tabletti sitten kuitenkaan verotettavaa tuloa? Sain sen sovitun ja maksetun yhteistyöpostauksen ohessa. Mutta tabletista mun ei pitänyt kirjoittaa, päinvastoin, sillä asiakas ei ollut Samsung vaan Elisa Kirja. Sain kuitenkin Elisa Kirjalta lukulaitteen itselleni, että pystyin testata asiakkaan palveluita ja niistä kirjoittaa. Vaikka palkka olikin rahaa, laitoin postaukseen myös maininnan saamastani laitteesta, jotta kaikki olisi varmasti läpinäkyvää. Että enpä tiedä. Vaikka haluan hoitaa verohommani mallikkaasti, en tietenkään halua maksaa veroa asioista, joista ei tarvitse. Luultavasti mun pitää taas soittaa verottajalle ja varmistaa.

Miltäs kuulostaa? Entä miten te lukijoissa mahdollisesti olevat muut bloggaajat olette hoitaneet saamienne tuotteiden verotusasiat?

Kuten arvata saattaa, kuvituksena olevissa kuvissa on tuotteita, jotka olen saanut blogini kautta.

Jaa: