Terkkuja Pohjanmaalta! Pakkasimme lapsen kanssa keskiviikkona laukkuun villasukat, värityskirjan sekä Tikru-pehmelolelun ja päätimme, että nyt hypätään junaan, vaikka jouduinkin rinkan päällimmäiseksi pakata vielä pikkuläjän töitä. Voisin kertoa lapsen nauttineen sukulaisten seurasta ja mun yhteisistä päiväunista lapsen kanssa. Totuuden toinen puoli on kuitenkin hieman erilainen.

Mä olen tahkonnut hermot kireällä niitä vähäisiä duuneja huonosti pelittävän netin ja pätkivän puhelinyhteyden kanssa. Muutama päivä sitten yritin hädissäni saada lasta nukahtamaan päiväunille, jotta voisin soittaa sopimani työpuhelun. Lopulta seisoin soittamassa puhelua kylpyhuoneessa (talon ainut piste, jossa puhelinyhteys auttavasti toimii) jaloissani itkevä lapsi, joka pikatorkkujen jälkeen heräsi huutamaan väsyä ja äitiä kesken puheluni.

Lisäksi kaikkien lomasääntöjen mukaisesti sairaustuin tietenkin nuhakuumeeseen, joka nyt onneksi alkaa jo helpottaa. Mutta niinä hetkinä, kun pelkkä pään nostaminen tyynystä on tuntunut mahdottomalta, mutta hoidettavana on silti ollut sekä lapsi että työt, olen ikävöinyt suunnattomasti päiväkotia.

Noh, kaiken rään ja hermoilun arvoista oli viimeistään tämä päivä mökillä. Viikonlopuksi pikavisiitille ehtinyt mies oli hiipinyt aamulla lapsen herättyä alakertaan, ja mä sain jatkaa vinttihuoneessa uniani. Oli uskomatonta herätä vasta kahdeksan jälkeen, kun aurinkokin oli jo noussut. Yöllä oli satanut lunta, joka narskui puhtaana kenkien alla, kun huristelimme pulkalla pihamaalla. Mies pyöritteli pihaa vartioimaan perunanenäisen lumiukon, jolle mä laitoin havuja irokeesiksi ja lapsi kiviä takinnapeiksi.

Edellisillan löylyjen jäljiltä savusauna lämpeni yhdellä pesällisellä, samaten kuin palju. Edes skumppalasilliset lentoasemalla kello 7 eivät saa yhtä rentoon lomatunnelmaan kuin mustassa savusaunassa kylpeminen kevättalven auringon siivilöidessä pienestä ikkunasta pitkiä säteitään. Pipot ja tonttulakit lämmittivät paljussa pulikoivien päitä, kun yhtäkkiä taivaalta alkoi sataa räntää. Saunapuhtaina oli hyvä könytä taas mökin vintille. Kun päiväunen tahmea pehmeys alkoi vajota päälleni, netti- ja puhelinyhteydet tuntuivat pieniltä ja kaukaisilta murheilta.
Jaa: