Vaikka meillä onkin vaatekaapissa, sisustuksessa ja astiakaapilla Marimekkoa, yhtään plagiointikohu-Marimekkoa ei kodistamme löydy. Jotta oltaisiin ajan hermoilla, päätin tehdä sellaiset ihan itse. Siihen tarvittiin muinoin Marimekon tehtaanmyymälän löytökorista hamstrattua jämäpalatrikoota, saumuri ja muutama minuutti. 

Ja kas näin sekä lapsella että miehellä on omat Marimekon kotikutoiset kohupiponsa. Sillä superpaljastuksen mukaan Marimekon trikooraita onkin kopioitu kaikista maailman muista raidallisista vaatteista. Pipojen raitojen väritys taas selkeästi on napattu sarjakuvaveijareiden kokovartalokalsareista. Tuplakohu!

Noh, jos ihan tosissaan ollaan, lapsi tarvitsi syksyn mutalätäköissä möyrimiseen lisää jämäkästä trikoosta valmistettuja pipoja. Ei nimittäin ehdi meidän pesukone pyöriä ja pyykinkuivausteline kuivattaa sitä vauhtia, mitä pipot ylleen kuraa ja muita luonnonihmeitä keräävät. Ja kun lapsen pipon valmistamisen jälkeen kangasta jäi juuri sopiva pala, surrautin samasta kankaasta pipon myös itselleni. Tai niin oli tarkoitus, mutta mies ihastui pipot nähdessään ja omi isomman pipon itselleen. Omat kohupipoiset söpikseni!

Teillä siellä bittiavaruuden toisella puolellakin saumurit ovat tainneet säksättää, sillä keväällä muistiin kirjaamani trikoopipo-ohje on yhtäkkiä pompsahtanut Lähiömutsin luetuimpien postausten top-kymppiin. Eikä suotta. Pipo on juuri niin helppo ja nopea tehdä kuin ohje väittääkin.

Ja vielä tupsu päälaelle ja jopas on komeat pipot. Mutta hetkinen. Enkös mä ole nähnyt vastaavia tupsuja joskus jossain? Shiiiit. Etten vaan olisi vahingossa tehnyt kohutupsuja.

Jaa