Lapsen välikausivaatteet. Joko jollain ärsytys alkaa nousta? Että miksi pitää käyttää jotain noin ääliömäistä sanaa kuin välikausi? Mä itse ärsyynnyin tuosta sanasta ihan mutsiuteni alkutaipaleella. Toki mä nyt ärsyynnyin tuolloin ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä, mutta välikausisanavihani kanssa en ollut yksin.
Moni muukin mutsi tuntui kimpaantuvan, miksi ei voi sanoa vain syksy- tai keväthaalari, vaan pitää keksiä sanoja, joita kukaan mutsilandian ulkopuolinen ei ymmärrä. Vielä pahimmillaan se pitää lyhentää ja puhua pelkästään vk:sta. Lesoilla, että minäpä hoidin fiksuna mammana lapsieni vk-asiat kuntoon jo heinäkuun helteillä.
Sitten joskus mulle joku sen hyvin selitti. Saattoipa olla, että se joku oli joku teistä lukijoista. Että kun harvemminpa sille lapselle ostetaan omat edustusasunsa niin syksyyn kuin kevääseen. Että kyllä se käyttää niitä molemmilla kausilla. Ei siis voi puhua vain keväthaalarista tai vain syksyhaalarista. Eikä etenkään kevätsyksyhaalarista. Joten puhutaan välikausihaalarista. Simppeliä.
Mulle tämä selitys riitti ja otin välikausi-sanan käyttööni. Kun käytin tuota sanaa blogissani viimeksi keväällä ihan ohimennen, heti kommenttiosiossa oltiin tarkkoina. Että välikausi my ass ja miksi ei voi puhua vuodenajoista. No selitys siihen löytyy tuosta yltä.
Mutta koska välikauden kielellinen oikeaoppisuus selvästi jakaa mielipiteitä, mä soitin Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimistoon ja kysyin heidän mielipidettään asiaan. Ja kyllä, välikausi on ihan oikeaoppista suomen kieltä. Eikä se ole mikään uusi sana, kuten etenkin monet vanhemmat maamot tuntuvat ajattelevan, vaan sana välikausitakki löytyi sanakirjasta jo 1900-luvun alkuvuosikymmenenä.
Välikausihaalaria ei sanakirjasta kuitenkaan vielä löydy. Kielitoimistossa oltiin sitä mieltä, että se on johdettu tuosta välikausitakki-sanasta, joka siis tarkoittaa varhaiskeväällä ja myöhäissyksyllä käytössä olevaa takkia. Välikausihaalari ei ole vielä päätynyt sanakirjaan, sillä sitä ei ole niin usein esiintynyt aikakauslehdissä, joita Kielitoimistossa selataan uusia sanoja etsiessä. Siellä ei olla taidettu pahemmin lukea perhelehtiä. Mutta pian se sanakirjaan ilmaantuu, ellei mitään vallan kummoista tapahdu, sillä puheluni jälkeen siitä vinkattiin sanakirjoja koostavalle taholle.
Kun sitten ihmettelin, mitä sanaa ennen on käytetty nykyisistä välikausihaalareista, virkailijakin joutui pohtimaan hetken. Varmaa vastausta ei löytynyt, mutta kun hänen omat lapsensa ovat olleet pieniä, oli hänen muistikuvansa mukaan puhuttu vain talvi- ja kesähaalareista. Että ehkä nuo kesähaalarit ovat niitä nykyisiä välikausihaalareita. Nykyvermeitä vain voi teknisten materiaalien ansiosta pitää haastavimmissakin sääolosuhteissa kuin viileänä mutta poutaisena kesäpäivinä.
Itse asiassa se on mielestäni nimenomaan VANHA sana, luulin, että jo poistunut käytöstä. Nyt jo edesmennyt (sekin aika hassu sanana) äitini puhui aina välikausitakista. Ulsteri tai poplari.
Minusta ihan kuvaava sana myös välikausihaalari. Miten olisi välikausipipo? Välikausikengät?
Minä olen tämän 1,5 vuotta kestäneen äitiyteni ajan miettinyt, miksei puhuta ihan vain tuulipuvusta ja -haalarista. Kun niitähän ne lasten välikausivaatteet yleensä on, tuulta ja kosteutta pitäviä ulkoiluvaatteita.
Joo, välikausitakki on siis vanha sana, ollut sanakirjassa jo sata vuotta. Mutta siitä johdettu välikausihaalari ei sanakirjassa vielä ole, kun on kuulemma sen verran uusi sana. Mutta nyt on siis ihan virallisen tason vahvistus sille, että se on suomen kieltä. Ja pian myös sanakirjassa.
Niin, tuulihaalari. Kai siihen tottuisi, jos kerran totuin välikausihaalariinkin 😀 Mutta mulle tuulipuku tarkoittaa kyllä sellaista ohuemmasta materiaalista tehtyä asua, sellaista, joka kesälläkin kylminä päivinä kiskotaan päälle. Kun noi välikausivermeet on selkeästi jämäkämpää, paksumpaa ja lämpimämpää materiaalia.
Nää on näitä joille sokeutuu täysin viimeistään siinä vaiheessa kun esikoinen on oppinut puhumaan – mäkin muistelen joskus ensin ihmetelleeni ja sitten inhonneeni moista välikautta. Lapsille mä muuten sanon keväthaalari – välikausihaalari tuntuu kai liian hankalalta sanalta – mutta sitten täytyy selittää, että niin, siitä keväthaalarista tuli nyt syksyhaalari.
Ja välikausipipot, -kengät ja -rukkaset meiltä löytyy toki myös. Samoin kuin välikausikypärämyssy, joka rupeaa jo olemaan näitä suomenkielen helmiä. 😀
Heh hauskaa, että oikein tarkistit. 😀 Mun mielestä välikausihaalari on hyvä sana, mutta vk:sta en tykkää. Tai ainakin ensin pitää sanoa välikausi ja sitten jos sanaa alkaa viljellä paljon niin sitten sen saa lyhentää. 🙂
Meillä on muuten välikausivaatteet vielä ihan vaiheessa. Perus minä. 😉
Niin, kai nämä on vähän mielikuvakysymyksiä. Meidän molemmat välikausihaalarit on olleet tuulipukumaisia, eli ohut vuori ja ohuehko tekninen kangas päällä. Reiman romppeita. Ja joo, minäkään en siis tykkää välikausihaalari-sanasta. 😀
Mutta lastenvaatesana joka todella keittää on HIENOSTELUTAKKI. Aaargh. Vaikka saisin sata muksua, kukaan niistä ei koskaan saa ”hienostelutakkia”. Ja totta puhuen koko ajatus siitä, että lapsella(ni) olisi erilliset rimpsuvaatteet Prismassa näyttäytymistä varten on vähän huvittava.
Kai me vaan sitten juntteillaan menemään niissä tuulipuvuissa ja -haalareissamme. 😀
Joo, mielikuvakysymyksiä juurikin. Hienostelutakki hihihi! Mulla oli lapsena hienosteluvaatteita, mutta mä nimesin ne sellaisiksi, ei vanhempani :DD Mutta oman hienosteluvaatehistoriani takia mä kyllä myönnän käyttäväni tuota sanaa silloin tällöin. Mutta en tiennyt, että sitä yleisestikin käytetään, luulin sen olevan vain oma hölmö juttuni lapsuudesta. Mä esimerkiksi kirjoitin itselleni aikataulun kouluaamuiksi joskus ekalla tai tokalla (joo, olen aina rakastanut aikatauluttamista ja listoja) ja siinä oli yhtenä kohtana ”hienostelu”, hahhaha!
Minimellä on kyllä eri vaatteet mutalammikoissa makaamiseen ja vaikka kaupungilla pyörähtämiseen. Kuralammikkovaatteet kulkevat nimityksellä rymyhaalari, vaikkakin rymyäminen on sallittu myös niissä fiinimmissä tamineissa.
Välikausikypärämyssy, se onkin jo aikamoinen sana :DD
Joo, vk alkaa olla turhan kryptistä mutsilandian salakieltä haha!
Mielettömän kiva tuo takki! Onko mistä/minkä merkkinen?
Ei ennen muinoin tainnut olla välikausihaalareita. Oli vaan niitä tuulipukuja ja -haalareita, joiden päälle vedettiin kurahaalarit.
80-luvulla jumppis oli kuulemma leikkihaalari 😀
Meillä on kauppatakki. Sitä käytetään kun mennään kaupungille tai kauppaan, missä takki pitää saada pois päältä helposti silloin jos tulee kuuma – toisena vaatevaihtoehtona kun on haalari jota ei riisuta kovinkaan kätevästi pieneksi hetkeksi. Minusta kauppatakki on ihan relevantti sana 🙂 Ja ehkä tärkeintä, että kaikki asianomaiset ymmärtävät mistä on kyse. Loppujen lopuksihan sillä ei ole merkitystä onko se sanana jonkun muun mielestä ärsyttävä vai ei!
Enstekshaalarista tai -housuista puhuttiin mun lapsuudessa 70-luvulla. ja talvella käytettiin sit toppahaalaria ja -housuja. Enstex oli varmaan jonkun kulutusta kestävän kankaan kauppanimi.
leena
Ja täältähän löytyy myös autenttista kuva-aineistoa: http://70-luvulta.blogspot.fi/2009/10/pelastava-enstex.html
leena
Hienostelu ja söpöstelytakkeja käytetään niiden nimenomaisessa merkityksessä kun halutaan vaan turhamaisesti hienostella ja söpöstellä. Mikäs söpömpää kuin söpöstelevä pikkuinen söpöstelyvaatteissaan. Enemmän miellän nämä tyttöjen vaatteiksi. Pojatkin tosin saavat hienostella hienostelutakeissaan, jos äidillä kantti kestää.
Meillä on söpöstelytakkeja vaikka muille jakaa, siis useampia! Söpöstelemme kuivalla säällä puistossa, hienostelemme kaupassa, puemme hienomman takin ravintolaan tai kylään, myös ihan vaikka arkeenkin, jos haluamme kultareunaa pilven ympärille. Lapsi ymmärtää heti roolivaihdoksen tylsästä arjesta ihanaan hienosteluun, kun vetäistään vaan roolivaate ”hienostelutakki” ylle! Meidän aikuisten tulisi ottaa heistä mallia, niin kaikki olisi hauskempaa!
Ei tää niin vakavaa ole, minusta hauskaa vaan! Ei esimurkulle enää pueta söpöä päälle sitten millään 😀
Näyttäisi olevan Po.P:n takki, ihan näkee merkin kun kuvan suurentaa 🙂
moikka! tää ei liity aiheeseen oikein muuten kun että kyseessä on vaatteet 😀 odotan esikoistani joka syntyy tammikuussa ja huomasin, että sulla oli viime hetket raskaudessa myös silloin. kaipaan kipeästi apua miten kannattaa/pitää varautua vaatetukseen, kun on viimeisillään talvipakkasilla! millasen takin ostit ja missä vaiheessa? entä housut ja kengät? kiitos kovasti! 🙂
Joo, hienostelutakissa on sekä käytännölliset että söpöstelevät syyt läsnä. Vaikka kaikki ulkovaatteet pyörivätkin pesukoneessa tiuhaan, on todennäköisempää, että tämän ns hienostelutakin päälle vetäessä vaate ei ole kuorrutettu kuralla, kuten rymyämiseen tarkoitetuissa vermeissä. Mullakin on eri vaatteet, kun menen ryömimään metsään tai syömään ravintolaan, joten miksipä ei lapsellakin.
Joo, näin mäkin olen tämän ajatellut. Minimellä oli viime talvena käytössä aivan ihana haalari, joka on omasta äitiyspakkauksestani peräisin. Käytännöllistä se ei kuitenkaan ollut nähnytkään, kun kosteus pääsi heti läpi. Kärrylenkeille se oli tuolloin hyvä, mutta näin kävelevällä puolitoistavuotiaalla ei toimisi enää lainkaan. Ja ne haalarit olivat kuulemma kahdeksankymmentäluvun alussa samanlaista materiaalia kaiken ikäisillä. Ei ihme, että kurahaalareille on ollut käyttöä. Onneksi myös vaatteet kehittyvät!
Mä en ole 80-luvun lapsena kuullutkaan! Hauska sana, vaikka kauppanimi onkin.
Vau, ihanat!
Hmm, piti oikein muistella, vaikka eihän siitä nyt niin kauan ole! Housuina mulla oli yhdet mustat raskauspillifarkut, jotka käytin niin puhki, että niistä ei lopulta ollut kuin tähän, Lisäksi mulla oli yhdet raskausleggarit ja läjä raskaussukkahousuja, joten käytinkin aika paljon mekkoja. Kenkinä taisi olla pääasiassa prätkäbuutsit villasukkien kanssa, ne olivat lopulta kumppareiden lisäksi ainoat, jotka mahtuivat jalkaan. Takkina mulla oli anoppini jättimäinen teddytakki, joka on ollut käytössä myös raskauden jälkeen, sillä sinne alle mahtuu hyvin kantorepussa kulkeva vauva, kuten tässä postauksessa näkyy (viides kuva). Toivottavasti näistä oli jotain apua omaa vaatesuunnitelmaa miettiessä!
Iloa odotukseen!
Joo, Polarno O. Pyretin takki on. Vissiin viime kevään mallistoa, mutta ostin nyt alesta. Tykkään siitä myös kovasti ja lapsikin ainakin sovittaessa mielellään takkia mallaili.
Lapsena minulla taisi olla ihan vaan ulkoiluhaalarit tai ulkohaalarit sekä kurahaalarit. Siis monikossa. Haalari-sanaa ei yksikössä kyllä silloin käytetty. Mitäköhän kielitoimisto sanoisi siitä? Siis yksikkö-monikko -asiasta?
Joo, ihan totta tuo monikkko-yksikkö -asia! Mulle olisi edelleen luontevinta sanoa monikossa lappuhaalarit, se ei toimisi yksikössä. Mutta sitten taas välikausihaalari toimii mielestäni vain yksikössä, välikausihaalarit tarkoittaisi mulle useampaa välikausihaalaria. Ihana ja sekava kielioppi, näiden kimuranttien juttujen takia juuri rakasta suomen kieltä!
Pakko mainita et sillon kun itse olin 80-luvulla pieni, niin silloin haalarit olivat muuntuvia, eli vuoren sai välikaudeksi sieltä veke! 🙂
^ Ohos, lähtikin vähän turhan nopeesti julki… Siis tarkoitin, että mulla ainakin oli käytössä sellaset talvihaalarit joissa oli semmonen karvavuori napeilla kiinni, eli toisinsanoen just kaksi haalaria samassa. Sellasia oon omille lapsillekin joskus metsästäny, mut eipä oo tullu liikaa vastaan.. :/ Tosin sinä talvena kun kuopukseni oli vielä niin pieni että ei edes kävellyt kuin vasta kevättalvesta, niin surutta käytin lapsella reilun kokoista välikausihaalaria syksystä kevääseen ja talvella sitten puin neidille haalarin alle vaan tarpeeksi hyvin, mm. villahaalarin..