Laitoin puikot laulamaan pitkästä aikaa Muita ihania -blogin piparkakkukuviota. Ajatuksenani oli tehdä lapselle pipo pieneksi jääneen tilalle ja väkertää pipoon vielä lämmin vuori. Tällä kertaa käytin kierrätyspuuvillasta valmistettua Novitan Hanko-lankaa, jota jäi yli raitapaitaprojektista.
No niinhän siinä taas kävi, että muuta tuli kuin meinasin. Viimeksi siskolleni tarkoitetusta piparkakkupiposta tuli yksivuotiaalle sopiva, ja nyt taas liian isoilla puikoilla piposta tuli jättimäinen. Laiskana kässämuijana en jaksanut purkaa ja aloittaa alusta, vaan vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Piposta tulikin kauluri, kun jatkoin neulosta ilman kavennuksia ja tein toiseenkin päähän resorin.
Söpö kuvio ei kuvissa näy kunnolla, sillä lapsesta oli ymmärrettävästi paljon oleellisempaa peuhata vaahteranlehdissä kuin esitellä kameralle äitinsä kutimointeja. Mutta ovat ne sitten suloisia, sekä lapsi että kauluri.
Ps. Kiitos ihanat monista kommenteistanne! Lupaan palata niihin vastausten kera heti, jahka vauvaelo tästä hieman tasaantuu.
Ihania kuvia! Voi syksy. Ja miten mä olen mennyt unohtamaan, että syksyyn ja talveen kuuluu lanka ja puikot? Kiitti muistutuksesta!
Mullakin on ipanan kauluri puikoilla! Siitä tulee vähän pienempi, mutta toi on niin erihieno, että nyt mietin, pitäiskö purkaa ja aloittaa alusta.
Erityispisteitä hienon kutimointia-sanan käytöstä <3
On kyllä söpöt! Niin kauluri kuin lapsi. 🙂 Herkulliset nuo kaulurin värit! Nam!
Ihania kuvia ♥
Syksy on tosiaan kaunis – ja puikkojen sekä lankojen aikaa! 🙂
Tällainen isompi kauluri ei ole mikään kätevin, vaan enemmänkin sellainen kaupungilla pousailuun tarkoitettu. Jotta älä nyt vielä pura 😀 Ja arvaa vaan, keneltä olen bongannut erihienon kutimointi-sanan ja ujuttanut sen osaksi sanavarastoani!
No niin on! Ja värit ovat tosiaan herkulliset 🙂
Syksy ja lapsi kun ovat ihania, ei kuvistakaan voi tulla muuta 🙂
Tämä piparkakkureunakuvio ei ole Muita ihania blogin tuotantoa, itse olen tehnyt pipon Sisäinen villapaita- blogistin ohjeella, ja onpa se muuallakin vilahtanut vuosien ajan.
Hei! Tämä menee nyt vähän ohi aiheesta, mutta oletko kirjoittanut blogiin kokemuksia tuosta teidän Lappljung ruta-matosta? Yritin googlettamalla etsiä, muttei sattunut löytymään. Lähinnä mietin tuota polypropeenia materiaalina, sekä sitä miten matto toimii lapsiperheessä? Onko liukas? Villamattoa olen miettinyt ensisijaisesti, mutta tämä alkoi kiinnostaa kauniin ulkonäkönsä ja edullisen hinnan puolesta. Kiitos jos ehdit sieltä vauvakuplasta vastailla 🙂 haluan vielä onnitella koko teidän perhettä ihanasta pienestä, hän on niiiin suloinen <3 ja mahtavaa, että synnytys meni niin hienosti! Tippa silmäkulmassa luin synnytyskertomusta! T. Pitkäaikainen, mutta liian harvoin kommentoiva lukijasi :)
Eiköhän piparireunainen kuvio ole sen verran universaali, että sitä ei voi laittaa kenenkään nimiin, kuten ei vaikka pallokuviota tai salmiakkikuviotakaan. Mutta itse olen tehnyt pukoilla piparireunat Muita ihania -blogin ohjeella. Jossa muuten näkyy ihania pallo- ja salmiakkikuvioitakin!
Moi! En ole kirjoittanut tuosta matosta. Meillä oli samalla kohdalla ennen villamatto. Se todettiin kuitenkin lapsi- ja kissaperheessä toimimattomaksi ratkaisuksi. Jotkut sanoivat, että meidän mattomme oli vain huonoa laatua (ikealainen sekin), ja että kunnon villamatto kyllä kestäisi vaativat olosuhteet. Sen verran rasittava villamattoaika kuitenkin oli, että vielä ei olla uskallettu edes ajatella paremman villamaton hankkimista. Polypropeeni on materiaalina kalsea luonnonkuituisiin verrattuna, mutta myönnettävä se on: toimii törkeän hyvin kaksiomme eniten käytetyllä lattiapinta-alalla. Siitä on helppo imuorida niin kissankarvat, muovailuvaharippeet kuin hiekatkin.
Ja kiitos paljon onnitteluista. Onnekkaksi sitä itsenstä tunteekin 🙂