Miten monta asiaa olenkaan vannonut, mutta lapsen syntymän jälkeen vaihtanut lennosta mielipidettäni. Kuten nyt sähköiset kirjat ja lehdet. Vaikka en mielestäni pyristele kehitystä vastaan, kirjojen ja lehtien kanssa olen ollut vanhanaikainen. Mä olen halunnut kirjani kirjan tuoksuisina, mieluiten pokkareina. Aikakausilehdet on saatava lukea hiirenkorville. Sanomalehden pitää tuoksua tuoreelle musteelle ja viedä aamupalapöydästä kaikki tila.
Mutta sitten syntyi bebe. Kun hän siirtyi vierestämme nukkumaan omaan sänkyynsä, mä luin yöimetysten ajan kirjoja, jotta pysyisin hereillä. Pitämällä valoa päällä tosin häiritsin kolmannen huoneessa nukkuvan unta. Päivisin imetin tunteja tuntien perään, joten olisin ehtinyt lukea kaikki Pohjoismaissa ilmestyvät aikakauslehdet kannesta kanteen – neljään kertaan. Melko pian hänen korkeuttaan alkoi kuitenkin häiritä sivujen kääntelystä aiheutuva rapina. Tai ehkä eniten se häiritsi mua, sillä joka kerta sivua kääntäessä sai olla korjaamassa imuotetta ja kiinnittämässä vauvan huomiota rapinan sijaan takaisin ateriointiin.
Sanomalehteä taisin lukea viimeksi rauhassa synnytyslaitoksella, kun joku muu hoiti ruuat ja kodinhoidon mun keskittyessä vain vauvaan. Imettäessä olisi ollut helpompi seistä päällään kuin lukea jättimäistä sanomalehteä. En tosin ehtinyt kokeilla Hesarin tabloid-kokoa ennen kuin lukemattomien lehtien pinoista ahdistuneena peruin koko sanomalehtitilauksen. Tilauksen, joka oli jatkunut päivästä toiseen siitä lähtien kun muutin ensimmäiseen omaan vuokrakotiini 17-vuotiaana. Väitteellä, että lapsi tyhmistää vanhempansa on siis vissi perä mun yleissivistykseni kohdalla.
Olikin aika kääntää kelkkaa ja ryhtyä morkkaamisen sijaan fiilistelemään sähköisiä kirjoja ja lehtiä. Niiden kautta mä olisin saanut vauva-aikana päivitettyä yleissivistykseni, nautittua aikakauslehteni ja hotkittua kirjani. Mä olenkin sanonut kaikille vauvaa odottaville ystävilleni, että jos vain on varaa, hankkikaa kolme asiaa ennen lapsen syntymää. Kantoreppu, astianpesukone ja tabletti. Ensimmäinen parantaa ja helpottaa eloa vauvan kanssa, toka kumppanin ja kolmas oman pääkopan.
Olin itse kuitenkin niin kauan kehityksen vastarannankiiski, että sähkökirjaherätyksen tullessa imetystuokiot olivat jo lyhentyneet niin paljon, että kirjaan uppoutuminen ei tullut kyseeseen, enkä muutenkaan kokenut tarvitsevani oheisaktiviteettia selvitäkseni järjissäni istunnoista. Kävin kerran Mutsien kymppi -porukan suosittelemana tutkimassa Elisa Kirja -palvelun äänikirjavalikoimaa, jotta olisin saanut kirjoista seuraa iltalenkeille. Palvelu tuntui kuitenkin liian hankalalta, ja koska lenkkikuteet olivat jo niskassa, en jaksanut jäädä koneen kanssa askartelemaan pidemmäksi aikaa.
No nyt ovat käyttäjätunnukset ja Elisa Kirja -sovellus asennettu, kun wanabenörtin onneksi Elisalla tehtiin se puolestani heiltä saamaani Samsungin tablettiin. Sähkökirjojahan voi lukea myös älypuhelimelta ja tietokoneelta, mutta mun mielestäni tabletti on ehdottomasti paras väline kirjapuuhiin. Tosin tähän mennessä käyttäkokemukseni on ollut lähinnä se, että pokkari toimii edelleen auringossa paremmin kuin sähköinen kilpailijansa, joten ennen seuraavaa sadepäivää sähköinen kirjastoni ei pääse testaukseen.
Mutta takuulla kuulette tästä vielä! Valikoimista löytyy kiva kattaus myös lastenkirjoja, joista esimerkiksi neljän euron Miina ja Manu -kirjat iskevät jo meidän puolitoistavuotiaaseenkin. Myös kuvaäänikirjat – joista niistäkin Miina ja Manua löytyy – tulevat jo lähitulevaisuudessa olemaan arvossaan. Palvelussa on ladattavissa ilmaiseksi Eero ja ykkösen pysäkki -kuvaäänikirja lapsille ja löytyypä sieltä myös 300 kappaletta ilmaisia lukuklassikoita aikuisille, kuten Kalevala ja Seitsemän veljestä.
Ja kun ilmaisjutuissa päästiin vauhtiin, saat yhden maksuttoman LongPlay-artikkelin (numeroista 1–5) Elisa Kirjasta naputtelemalla ostotilanteessa hanne1-koodin. LongPlay julkaisee syvälle asiaan meneviä ja tutkivia laatujournalismiartikkeleita, jotka ovat normi lehtijuttuja pidempiä. Sieltä löytyy muun muassa artikkeli Pään avaus, joka kertoo Samista, joka oli aggressiivinen jo lapsena ja töni muita tarhassa. Jotain muuttui, kun hän meni hoidettavaksi kirurgi Jyri Hukille, joka on avannut, laajentanut ja muotoillut satoja lasten kalloja, jotta aivot ovat saaneet tarvitsemansa tilan. Lue koko stoori ilmaiseksi koodia käyttämällä!
Jos maksullisista kirjoista löytyy esimerkiksi lapsen lempikirja, jota olisi kiva kuljettaa mukanaan koko ajan tai vaikka kirjauutuus, jonka kirjastolainajono on toivottoman pitkä, käyttämällä maksutilanteessa koodia hanne2, saat 10 prosentin alennuksen kaikesta Elisa Kirja -palvelun normaalihintaisesta valikoimasta. Sekä LongPlay-koodi että alennuskoodi ovat voimassa elokuun loppuun.
Mä taidan valita lapselle ainakin Maikki Harjanteen Minttu saa oman koiran -kirjan ja itselleni Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat -kirjan. Sitten vain odottelemaan sadepäiviä, jolloin sohvalla köllöttely sähkökirjaa lukien voittaa ulkona kirmaamisen.
Tunnustan, haraan edelleenkin tätä kehityssuuntaa vastaan. Juuri samoista syistä kuin sinäkin, kirjojen pitää tuoksua kirjoilta! Tosin todettakoon, että laskettuun aikaan on vielä alle kaksi viikkoa 😀
Mäkin olin ennen sitä mieltä, että kirjoja on saatava hypistellä ja että niiden on tuoksuttava kirjoilta. Vietin tuntikausia kirjakaupoissa kirjoja silitellen ja haistellen. Sitten sain veljeltäni ensin Kobon e-readerin ja myöhemmin Kindlen ja nämä ovat mullistaneet ajatusmaailmani kätevyydellään. Viime kesänä olin pikkuisen vauvan kanssa niin väsynyt, etten juurikaan muuten jaksanut keskittyä lukemiseen mutta nimenomaan vauvaa imettäessäni oli NIIN kätevää lueskella kevyttäkin kevyemmästä Kindlestä kirjoja.
Tabletti meillä on myös, mutta sen vauva on kokenut liian houkuttelevana, enkä tykkää lukea sillä, koska se näytön valo rasittaa silmiä eri tavalla kuin Kindle. Olenkin siis ehdottomasti Kindlen kannalla, jos sähköisesti lukee, mutta tabletissa on tietty se hyvä puoli, että se on laitteena paljon monipuolisempi ja että sillä voi lukea lehtiä myös. Niin ja Kindleen ei saa mielestäni suomenkielisiä kirjoja ollenkaan, eikä myöskään äänikirjoja.
Iloisia lukuhetkiä! t. Kahvittelija / http://www.lily.fi/palsta/kahvia-kiitos
Uskallatko antaa laitteen pikkuisen käteenkin? Ainakin vähän vanhemmat kuulema lukevat ja tekevät kaikenlaista tuollaisilla tosi mielellään. Onkin varmaan kätevä siihen, mutta itseäni hirvittää kun laitteella on kuitenkin hintaa…
Hah, paljastit sun nimen:D
Mä olen myös vähän sillä kannalla, että kirjat kirjoina. Muuten tulee sitten istuttua koneen kanssa ihan riittämiin. Noissa älypuhelimissä ja tableteissa minua epäilyttää niiden säteilyarvot. Kannettavaakaan ei saisi kuulemma käyttäåä sylissä pitkään. Arvojahan on nostettu sen jälkeen kuin laitteet tarvitsivat välttämättä 3ja4g verkkoja. Ei jotenkaan huvita ajatus, että lapsi olisi moisen ääressä pitkään. Vaikka toisaalta se on ihan turha yrittää välttää, koska esim. kerrostalo on eri verkkoja ja yhteyksiä sikin sokin, että onko se vaan enää pisara meressä. Kuitenkin vähän foliohattuilen tämän ajatuksen kanssa.
Onko se ollut suurikin salaisuus?
Muakin vähän kauhistuttaa noi säteilyjutut…En haluaisi olla teknologiavastarannankiiski, mutta olen lykännyt älypuhelimenkin ostoa säästääkseni vauvani aivoja…En käytä puhelinta koskaan imettäessäni, parhaaksi viihdykkeeksi olen havainnut pokkarit, ne ei rapise ja ovat helpompi pidellä käsissä kuin aikakausilehdet.
Kännyköiden yms. langattomien laitteiden säteilyn vaikutuksista tiedetään vielä aika vähän, mutta eipä niitä tämänhetkisen tiedonkaan valossa suositella lapsille. Mun mielestä siis aika kyseenalaista suositella tablettia imetysviihdykkeeksi. Olenkohan vaan liian hysteerinen…
Vielä on siis noin kuukausi ja risat aikaa nauttia paperin rapinasta 😀
Mä oon niin tippunut kehityksestä, sillä piti googlailla tovi noita Kindlejä ja muita! Nyt ehkä ymmärrän eron tablettiin, ehkä. Että etenkin nyt kun tuo laite jo on, pysyn siinä. Sillä kun voi myös sivistää itseään blogeja lukemalla hihi!
Ei olla vasta kun yhdessä kirjoja selailtu, mutta varmasti lapsikin saa sillä tulevaisuudessa leikkiä. Ei hirveämmin teknisten vempaimien kanssa touhata lapsen ollessa mukana menossa (läppärit ja tabletit ovat mun myöhäisillan salainen harrastus haha), vaikkakaan ei myöskään olla kasvattamassa häntä leikkimään pelkillä puuleluilla ja kävyillä. Että jahka vähän kasvaa ja alkaa itsekin kiinnostumaan telkkarista, tietokoneista, kännyköistä ja tableteista, ne tulevat kuulumaan normaalina osana hänen elämäänsä.
:DDD Joo en koe sen olevan valtakunnan tarkimmin varjeltu salaisuus, jos itse linkkailen silloin tällöin muualta netistä löytyviin töihini ja vaikka Suomen Blogimediaan, jossa nimeni seisoo sukunimeä myöten.
Jep, ymmärrän hyvin sun pointtisi. Mä olin vuosia sitten tarkempi asian kanssa, mutta sitten hommaan jotenkin turtui. Ehkä mun foliopipon löysentymiseen on vaikuttanut just toi, että ympäristo on verkkoja ja säteilyä tulvillaan. Puhelinkin on palautunut tehtäväänsä herätyskellona, joka majailee pääni vieressä koko yön. Jos joskus saadaan lapselle oma huone, vaihdan kyllä taas takaisin rämisevään herätyskelloon. Hyvä kun muistutit.
Meillä hänen korkeutensa koki vauvana myös pokkarin rapinan niin jännäksi, ettei syömään kyennyt 😀
Mutta joo. Mä ymmärrän hyvin sun säteilykammon. Kelasin niitä aikoinaan tosi paljon, mutta sittemmin olen turtunut. Kai osittain siksi, että ympäristö on joka tapauksessa niin täynnä kenttiä, verkkoja ja säteilyä. Mutta onhan se totta, että just siksi voisi olla ottamatta itseensä ja läheisiinsä yhtään ylimääräistä mahdollista haittatekijää.
Imettäessä foliohattu kuitenkin lensi viimeistään nurkkaan. Olisin tullut hulluksi, erakoitunut ja tehnyt sekopäisiä tekoja, jos en olisi voinut käyttää puhelinta imettäessäni. Se kun oli ainut hetki, kun ehkä ehdin vastata sähköposteihin ja huolestuneiden ystävien tekstiviesteihin, joissa ihmettelevät, miksi en vastaa puhelimeen. Ja jos olisin vaan tiennyt, olisin hankkinut tabletin pysyäkseni tiukemmin kiinni maailman menossa ja elämänilon reunassa.
Kyseinen tabi on ollut meillä vuoden, ihan parhautta 🙂 ja elisa kirja myös löyty, alpron soya juguja syömällä sai tänävuonna kirjoja ja viimevuonna me saatiin muutama pieni kylmälaukku rantaeväille.
Kindlestä voisin lisätä vielä, että siinä kestää akku viikkokaudet, koska akkua kuluu vain vaihtaessa sivua. Lukuvalon tarvitsee kuitenkin erikseen, mutta Kindlen lisälaitteenakin myydään koteloa jossa valo on mukana.
Amazonin e-kirjojen ostaminen on naurettavan helppoa, ja kaikesta saa yleensä ilmaisen näytteenkin yhdellä klikkauksella. Amazonin e-kirjat ovat myös oikeasti halpoja.
Suomalaisten e-kirjojen puute ei ole vain Kindlen ongelma, vaan ihan kustantajien vastaanhankaamisen aiheuttama asia. Mutta jos klassikot vaan kiinnostaa, Project Gutenbergistä (http://www.gutenberg.org/) löytyy suomen- ja muunkinkielisiä kirjaklassikoita aivan ilmaiseksi. Amazonista saa myös paljon erikielisiä klassikoita (esim. Les Misérables) ilmaiseksi alkuperäiskielellä tai englanniksi. Kannattaa kokeilla!
Ai niin totta, muistankin Alpron purnukoista ne kirjakoodit. En hölmönä tajunnut kerätä niitä talteen!
Hyvää tietoa sähkökirjahurahdusta suunnitteleville, kiitos! Tuolta Elisa Kirjastakin tosiaan löytyy 300 kirjaklassikkoa ilmaiseksi, joten niissäkin tuhisee tovin nokka, jos ei ole varaa tai halua ostaa kirjoja.
Hei, mikä se juttu oli, missä oli linkki sinne lehtitilaussivustolle? En nyt löydä millään… /Emmi
Hmm, en ole ihan varma, mitä tarkoitat, mutta olisiko se tämä?