Entisessä kodissamme oli lautalattiat. Keväisin odotin, että uskaltautuisin jo kuoriutua villasukista ja astella paljain jaloin puisella lattialla. Auringon lämmittämä puu paljasta ihoa vasten tuntui hyvältä ja kodikkaalta. Jollain mystisellä tavalla turvalliseltakin. Nykyisen kotimme parkettilattiassa ei ole ihan niin autenttista tuntumaa, vaikka silläkin kelpaa avojaloin kulkea.

Puu tuntuu jaloille niin luontevalta kaverilta, että kesäisin haluan kulkea puulla myös kodin ulkopuolella. Eteiskaapista löytyy kolmet puukengät, joilla kuljen niin kauan kunnes syksyn sateet pakottavat puukenkäfanin nauttimaan puun kosketuksesta vain sisätiloissa. Tänä kesänä Swedish Hasbeenseistä koostuva puukkarikokoelmani täydentyi suomalaisilla Wave-puukengillä*.

Sain valita Marita Huurinaisen suunnittelemista kengistä itselleni parin ja päädyin liikkeessä vierailtuani yksinkertaisen kauniiseen Laukka-malliin*. Ihan jo siksikin, että mutsiduttuani korkokengät ovat jääneet vähäiselle käytölle, joten matala kanta mahdollistaa kenkien vetämisen jalkaan aina kun aurinko vain lämmittää tarpeeksi. Lisäksi mun raskauden myötä entisestään levennyt jättiläislättäjalka ei näyttänyt hyvältä siroissa korollisissa puukkareissa, vaikka himostelinkin kesän juhliin Runo-mallia*.

Mä olen tottunut pitämään puukenkiä möhkömäisinä, ja siitä niissä oikeastaan tykkäänkin. Wave-popot poikkeavat tuosta linjasta ja niiden puunkäsittely onkin mieletöntä. Marita kertoi, että tyypit puualalla olivat aluksi sitä mieltä, että moinen puuntaivuttelu kengäksi on mahdotonta. Mutta niinpä vain puu taipui kengäksi, suomalaisten ammattilaisten käsissä! Puukkareiden viimeistelyn hoitaa ainakin vielä Marita tiiminsä kanssa.

Laukka-mallissa viimeistelyssä on käytetty nahkaa, josta kenkien remmit on tehty. Kengät ovatkin kuin fiinimmät läpsyt, joilla todellakin kehtaa läpsytellä rantaa ja lähikauppaa edemmäksi. Omaan silmään nämä ovat näyttäneet parhaalta farkkujen kanssa, jolloin kokonaisuus on sopivasti rento, mutta silti suoralinjaisen tyylikäs. Vaikka Marita on ylpeä juurikin kenkien skandinaavisuutta henkivästä ilmeestä, mä näen niissä myös palan ihailemaani japanilaista eleganssia. En olekaan malttanut piilottaa Laukkoja kaappiin, vaan pidän niitä esillä osana sisustusta.

Pitkän matkan vaellukseen puiset läpsyt eivät sovi, eivätkä myöskään kiireiseen paikasta toiseen juoksuun, mutta pitkään seisoskeluun kylläkin. Puu tuntuu pehmeältä ja lämpimältä jaloissa, joten näillä mä olen kevyesti kökkinyt myös leikkipuistossa. Maritan tiimiin kuuluva Andreas kertoi pitävänsä juuri tätä samaista unisex-mallia myös työkenkänä.

Mites on, ovatko nämä teidän mielestänne hirveet venkulat, kuten kaverini sanoi, vai niin nätit, ettette tekään niitä malttaisi kaappiin piilottaa?

Jaa