
Puu tuntuu jaloille niin luontevalta kaverilta, että kesäisin haluan kulkea puulla myös kodin ulkopuolella. Eteiskaapista löytyy kolmet puukengät, joilla kuljen niin kauan kunnes syksyn sateet pakottavat puukenkäfanin nauttimaan puun kosketuksesta vain sisätiloissa. Tänä kesänä Swedish Hasbeenseistä koostuva puukkarikokoelmani täydentyi suomalaisilla Wave-puukengillä*.
Sain valita Marita Huurinaisen suunnittelemista kengistä itselleni parin ja päädyin liikkeessä vierailtuani yksinkertaisen kauniiseen Laukka-malliin*. Ihan jo siksikin, että mutsiduttuani korkokengät ovat jääneet vähäiselle käytölle, joten matala kanta mahdollistaa kenkien vetämisen jalkaan aina kun aurinko vain lämmittää tarpeeksi. Lisäksi mun raskauden myötä entisestään levennyt jättiläislättäjalka ei näyttänyt hyvältä siroissa korollisissa puukkareissa, vaikka himostelinkin kesän juhliin Runo-mallia*.
Mä olen tottunut pitämään puukenkiä möhkömäisinä, ja siitä niissä oikeastaan tykkäänkin. Wave-popot poikkeavat tuosta linjasta ja niiden puunkäsittely onkin mieletöntä. Marita kertoi, että tyypit puualalla olivat aluksi sitä mieltä, että moinen puuntaivuttelu kengäksi on mahdotonta. Mutta niinpä vain puu taipui kengäksi, suomalaisten ammattilaisten käsissä! Puukkareiden viimeistelyn hoitaa ainakin vielä Marita tiiminsä kanssa.
Laukka-mallissa viimeistelyssä on käytetty nahkaa, josta kenkien remmit on tehty. Kengät ovatkin kuin fiinimmät läpsyt, joilla todellakin kehtaa läpsytellä rantaa ja lähikauppaa edemmäksi. Omaan silmään nämä ovat näyttäneet parhaalta farkkujen kanssa, jolloin kokonaisuus on sopivasti rento, mutta silti suoralinjaisen tyylikäs. Vaikka Marita on ylpeä juurikin kenkien skandinaavisuutta henkivästä ilmeestä, mä näen niissä myös palan ihailemaani japanilaista eleganssia. En olekaan malttanut piilottaa Laukkoja kaappiin, vaan pidän niitä esillä osana sisustusta.
Pitkän matkan vaellukseen puiset läpsyt eivät sovi, eivätkä myöskään kiireiseen paikasta toiseen juoksuun, mutta pitkään seisoskeluun kylläkin. Puu tuntuu pehmeältä ja lämpimältä jaloissa, joten näillä mä olen kevyesti kökkinyt myös leikkipuistossa. Maritan tiimiin kuuluva Andreas kertoi pitävänsä juuri tätä samaista unisex-mallia myös työkenkänä.
Mites on, ovatko nämä teidän mielestänne hirveet venkulat, kuten kaverini sanoi, vai niin nätit, ettette tekään niitä malttaisi kaappiin piilottaa?
Ihanat!!
Todella kauniit kengät! Esillä pitäisin minäkin :).
Niin mustakin!
Hyvä, en siis ole ainut pölö, joka sisustaa tai ainakin voisi sisustaa kengillä :DD
Nää on oikeen hienot ja henkii munkin mielestä japanilaisuutta! Ihailin näitä jo siinä Leijonan Luola-jaksossa 🙂
Onko nuo oikeasti mukavat jalassa? Puupohjaisista kengistä mun kokemukset on yleensä sellaisia, että remmit alkavat nopeasti hankaamaan jalkoja kun pohja ei jousta yhtään…
Ai Wave on ollut Leijonan luolassa! Mä ehdin katsoa niin hävettävän vähän telkkaria, että moinen mennyt ihan ohi. Mutta ohjelman sentään tiedän 😀
Näistä mulla on sen verran vähän kokemusta vielä, että en voi sanoa pitkän päälle, miten mukavat ovat. Mutta kuten tekstissä sanoin, mitkään kävelykengät ne eivät ole. Mutta se ei johdu puupohjasta, vaan kiinnitystavasta. Jos menisi lenksu vielä takaa, kengät pysyisivät näpsäkämmin jalassa. Mutta sitten ne eivät enää olisi varmassandaalit, mikä on näissä mielestäni se kiva juttu.
Hasbiinseistä mulla sen sijaan on paljonkin kokemusta. Niiden perusteella mä käyttäisin aina vain ja ainostaan puukenkiä, jos pitäisi valita (eikä koskaan sataisi). Eivät hierrä lainkaan edes mun möhköjalkoja. Ne ovat ainoat sandaalit, joita voin pitää päivä tolkulla jaloissa ilman sukkia. Kummallista, että sulla on niin erilainen kokemus puukengistä. Minkä merkkiset popot sun puukkarit on?
Pocahontas! 😉
Marita on meidän naapuri, rappukäytävä vaan välissä 🙂 noita kenkiä oon ikkunassa ihmetellyt, hienot on näemmä jalassakin!
Mun mielestä nuo on hirmuisen nätit! Tykkään! 🙂
Onpa kauniit! Niinkuin sinäkin!
Hienot on!
Mun etuvarpaani vaan kesänä eräänä lähes irtosi tapaturmaisesti ja sen jälkeen kaikki kokeilemani flipperisandaalit ovat ärsyttäneet jotain hermoa, kun osuvat mitenkuten paikalleen ommeltuun varpaaseen. Sattuu herkusti ja tietää kramppia jalkapohjaan.
Ei enää varvassandaaleja minulle, nyyh.
Ei mulla ole enää ollenkaan puukenkiä juuri tuon epämukavuuden vuoksi…. noita Hasbiinsejä voisi kokeilla, kuulostaa hyvältä.
Hahaa joo, hiukset alkavat taas olla vaadittavat pituiset siihen titteliin 😀
Nää on kyllä jopa mun jättiläisjaloissa kivat! Muihin malleihin tarvitaankin vähän sirompi räpylä.
Sama!
No nymmää ihan punastun. Kiitos!
Jopas sulle sattuu ja tapahtuu (neula sormesta läpi ja varvas melkein irti)! Voih, on varmaan omituista olla kesä ilman varvassandaaleja.