Juhlimme tulevana viikonloppuna kekriä. Yleensä tuota vanhaa suomalaista perinnejuhlaa on tavattu viettää viimeistään pyhäinpäivään mennessä, myös meillä. Maatilan syystöiden loppumista ja sadonkorjuuta juhlistava kekri on kuitenkin aina liikkunut kalenterissa, sillä tilojen työt on saatu päätökseen eri puolilla Suomea eri aikaan. Eivätkä vuodetkaan ole kaltaisiaan, eivät urbaanin marttailijan aarin onnenläntilläkään.

Me saimme palstan syystyöt valmiiksi lokakuun lopussa, kun kasvulaatikot sekä -penkit oli peitelty pudonneiden puunlehtien ja meren rantaan huuhtoman järviruokosilpun alle talvilepoon, pieni erä kerrallaan. Viimeisenä hommana sujautin vielä talvivalkosipulit maahan. Viime viikolla, 3. marraskuuta hain palstalta viimeisen sadon: ison korillisen lehtikaalia.

Oli huojentavaa saada palsta talvilevolle ja viljely- sekä sienikausi säilöntää myöten pakettiin. Aika aikansa kutakin! En olisi jaksanut enää yhtään. Nyt on kuluneiden kuukausien verran aihetta juhlaan, ja olen valmistellut viikonlopun kekkereitä pitkin viikkoa.

Kekristä on huomaamatta ja täysin luontevasti tullut yksi merkityksellisempiä ja rakkaimpia juhlia itselleni.

Kaljamaltaista kotikaljan tekemällä saa kaupanpäälliksiksi mäskin leiväntekoon

Kekriä varten laitoin ensimmäisenä tulemaan kotikaljaa. Viime vuonna tein sen vielä hiivasta, mutta alkuvuoden hapanjuurihurahduksen ja vapun onnistuneen hapanjuurisimakokeilun jälkeen kokeilin tehdä kotikaljankin hapanjuureen.

Ja sehän onnistui mahtavasti! Jos viime vuonna maltaisiin tehty kotikalja ei meinannut lähteä käymään millään ja lopulta piti aikapulassa turvautua mallasjuomauutteeseen, nyt meni juuri toisinpäin. Maltaista tehty tuli nopeammin valmiiksi kuin vertailun vuoksi koitettu mallasjuomauutepohjainen kalja.

Hyvä niin. Kaljamaltaisiin tehty kotikalja on ensinnäkin halvempaa, mutta myös omaan suuhuni paremman makuista; tuhtia, mehevää ja samalla kuplivaisen freesiä. Lisäksi maltaisiin tekemällä kaljanteosta jää kaupanpäällisiksi mallasmäski, jonka voi käyttää leivänleivonnassa. Itse tein mäskistä saaristolaislimppua.

Ja miltä hapanjuureen tehty kotikalja maistuu? Ihanalta! Vaikka en nyrpistä hiivaankaan tehdylle kaljalle, kotikalja maistuu hapanjuurella käyttämällä jotenkin raikkaammalta, hiivan tuoman hivenen tunkkaisen sivumaun sijaan happamalta.

Hiivan tilalle hapanjuuri, niin simppeliä se

Kotikaljan tekeminen hapanjuureen ei juuri eroa hiivaan tehdystä kaljasta. Hiivan tilalla yksinkertaisesti käytetään aktiivista hapanjuurta. Minä nappasin palasen juuresta siinä vaiheessa, kun olin sitä ruokkinut valmiin kuohuvaiseksi leipätaikinaa varten.

Se, kuinka kauan kaljaa haluaa käyttää, riippuu siitä, minkälaisesta kaljasta pitää. Itse tykkään siitä, että siinä on kunnolla hiilihappoa, joten annan sen käydä kunnolla kuplivaiseksi. Siksi käytän myös patenttikorkillisia pulloja, jolloin jälkikäyminen kylmässä on tehokkaampaa ja kaljaan muodostuu mukavasti kielellä pärskähtelevää hiilihappoa. Myös huonelämpötila vaikuttaa; marraskuun myötä madaltuneen huonelämpötilan huomaa myös leipätaikinan kohoamisessa – ja kaljakäymisen nopeudessa.

Tässä ohje kotitekoiseen kotikaljaan, hapanjuurta käyttäen:

Kotikalja kaljamaltaista ja hapanjuuresta

• 5 l vettä
• 3 dl kaljamaltaita (Tuoppi-merkkistä)
• 1,5 dl taloussokeria
• 1,5 tl aktiivista hapanjuurta

• Tarvitset myös elintarvikekäyttöön soveltuvan sangon (esimerkiksi 10 litrainen perussanko) sekä siihen sopivan kannen, kattilan, vispilän, siivilän, harsokankaan ja / tai suodatinpussin (kotiviininteko-osastolta isoista marketeista löytyy), suppilon ja tarvittavan määrän pulloja korkkeineen.

Kiehauta vesi ja lisää siihen vatkaten sokeri ja sen jälkeen sekoita mukaan maltaat. Jos tarpeeksi isoa kattilaa ei ole saatavilla, sekoita sokeri ja maltaat vaikkapa kahteen litraan kiehuvaa vettä ja lisää loput vedestä siinä vaiheessa kun siirrät sokeri-mallas-seoksen sankoon. Oli miten oli, anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin lisäät joukkoon hapanjuuren sekoitellen.

Peitä sanko ja jätä se käymään huoneenlämpöön vähintään vuorokaudeksi. Kalja käy, kun se kuplii. Itselläni tähän meni lähemmäs 2 vuorokautta.

Siivilöi kalja puhtaisiin pulloihin. Itse tykkään suodattaa kaljan hyvin, joten asettelen siivillään lisäksi suodatinpussin ja kaadan oluen toiseen astiaan sen kautta. Sitten pullotusvaiheessa laitan suppiloon harsokankaan, joka nappaa vielä pienemmät mallashaituvat mukaansa.

Pullotetut oluet annetaan olla viileässä vielä noin vuorokauden ajan. Alle 5 asteessa käyminen keskeytyy, joten lämpötilan olisi hyvä olla enemmän, jotta käyminen ei pysähdy, mutta hidastuu kuitenkin. Itse olen pitänyt oluita parvekkeen ovien väliin muodostuvassa ”kylmäkomerossa”. Jääkaappikin tietenkin hoitaa hommansa.

Suhauttele kaljoja välillä avaamalla korkkeja, etenkin jos käytät patenttikorkillisia pulloja, jotta ne eivät kerrytä liikaa painetta ja pahimmillaan räjähdä.

Kalja on valmista juotavaksi vuorokauden-kahden kuluttua kylmään laitosta. Se säilyy juotavana noin viikon (jos siis säilyy, niin hyvää kotikalja on juhlapöydän ruokajuomana ja saunomisen jälkeen nautittuna).