Meidän perheen fillarikausi startattiin tänään, kun vetelimme suut virneessä paskarallia ympäri Herttoniemeä uudella laatikkopyörällämme. Fiilis oli huikea, kun pyörät rullasivat alla, lempeä kevättuuli hulmutti kypärän alta kiemurtelevia hiuksia ja liikennevaloihin pysähtyessämme kyydissä istuva lapsi alkoi innokkaasti kurkottautua eteenpäin – mennään jo! 

Taisin nähdä laatikkopyörän ensimmäistä kertaa livenä ollessani opiskelijavaihdossa Hollannissa. Siellä fillarointikulttuuri kukoistaa ja laatikkopyöriä rullaa menemään joka puolella. Laatikossa näki kuljetettavan lapsien ja ruokaostosten lisäksi esimerkiksi koiria, remonttitarvikkeita, puuntaimia, huonekaluja ja lavoittain bisseä.

Laatikkopyörä onkin kuin fillaroivan perheen farmariauto. Sellainen, joka ostetaan perhekoon kasvaessa. Meillä ei ole autoa, vaan kuljemme julkisilla ja kesäisin mahdollisuuksien mukaan pyörällä. Viime kesänä fillarointikilometrit jäivät kuitenkin muutamaan, sillä lapsi ei suostunut kulkemaan kuin kiinni ihossa, kantorepussa. Kun lastenrattaatkin saivat aikaan hengästyttävää paniikki-itkua, minkäänlainen fillarointijärjestely vauvan kanssa ei tullut kysymykseen.

Mutta nyt! Oikeastaan oli hyvä, että me ehdimme rauhassa miettiä meidän arkeen sopivinta fillariratkaisua. Tiesimme heti, että kaipaisimme pyörän tarakalle laitettavaa lastenistuinta järeämmän ratkaisun. Vaikka niin on kuljetettu lapsia iät ja ajat, itseni mukaan lukien, mä olen sen verran nynnerö, että pelkäisin kruisailevani pyörän nurin lapsen ollessa kyydissä. Kun meno on takana hytkyvän lapsen takia tavanomaista epävakaisempaa, ohjaustangossa kulkevat kauppakassit toisivat mukaan jo liikaa jännitystä.

Seuraavaksi mietimme pyörän perään asennettavaa peräkärryä. Koska meillä on jo kaksi fillaria, ajattelimme että irrotettava peräkärry olisi kätevä siirtää pyörästä toiseen tilanteen mukaan. Muutamista malleista olisi saanut samalla juoksurattaat ja vaikka jalakselliset suksikärryt muutamalla lisävarusteella. Mä en kuitenkaan tykännyt ajatuksesta, että lapsi olisi irrallisessa kärryssä selkäni takana, jonne en näe. Luin arvioita sekä kokemuksia erilaisista ratkaisuista ja lopulta parin pyörähifistelijän kanssa juteltuani päätös oli tehty. Laatikkopyörä sen on oltava.

Laatikkopyöriäkin on monenlaisia, joista löytyy kokemuksia ja tietoa esimerkiksi lapsiperheiden hyötypyöräilysivusto Tavarafillari.fi:stä. Me päädyttiin hollantilaiseen Babboe-merkkiin sen hinnan, helpon satavuuden ja kuulemiemme suositusten perusteella. Perhepyörät ovat melko hintavia, mutta toisaalta samalla hinnalla ei makaisi auton vakuutuksia, bensoja ja muita kuluja edes vuoden ajalta. Babboe on laatikkopyöristä edullisimpia, tämä meidän kolmipyöräisemme maksoi ilman lisähärpäkkeitä 1499 euroa. Babboella on nykyään suomalainen jälleenmyyjä Espoossa, joten fillari tuli perille kahdessa viikossa tilauksesta, eikä tarvinnut säätää rahtien kanssa, kuten ulkomailta tilattaessa.

Kuten lootiin yleensäkin, Babboeenkin on saatavilla lisäosia. Me saatiin kaupanpäällisiksi istuinpehmusteet ja sadekatos. Ja koska kyseessä on perhepyörä, näihin on saatavilla tietenkin vauvankaukalo, taaperoistuin ja lastenistuin. Babboelta neuvottiin, että me ei enää istuimia tarvita, kun penkeillä on kuitenkin pehmusteet ja pyörään kuuluu vakiona viisipistevyöt neljälle lapselle. Taaperoistuimessa olisi kuitenkin ollut sivuilla tuet lapsen päälle, jolloin nukkuvan pää ei poukkoile holtittomasti. Saas siis nähdä, kuinka käy, kun kesken matkan iskee univaje.

Miltä sitten tuntui kiivetä laatikon selkään ensimmäistä kertaa? Oudolta ja vaikelta. Mä jouduin kiertää taloamme monen monta kertaa ennen kuin sain menon niin varmaksi, että uskaltauduin liikenteeseen. Meni nimittäin tovi tottua tai edes tajuta kolmipyöräisen ohjaus. Siinä kun ohjaustanko on kiinni laatikossa ja istuinosa on kuin laatikon häntä, joka seurailee perässä. Toisin sanoen kääntäessä ohjaustanko liukuu kääntyvän laatikon mukana sivulle. Siksi kolmipyöräisen kanssa ei myöskään voi harrastaa leppoisaa yhdellä kädellä ohjausta, sillä jo etupyörät osuvat vaikka kuoppaan ja kädet eivät ole tiukasti tangossa kiinni, fillari lähtee helposti lapasesta. Babboen kolmipyöräistä laatikkopyörästä liikenteessä löytyy videopätkää muun muassa täältä.

Kun erilaisen ohjaustavan vihdoin sisäisti, homma lähti rullaamaan. Pyörä on painava, joten odotin saavani sitä polkiessa kesän loppuun mennessä antiloopin pulleat jalkalihakset, mutta seitsemänvaihteinen pyörä kulkikin yllättävän vaivattomasti. Suoralla asfaltilla polkeminen meni kuin itsestään, hiekalla meno oli selkeästi raskaampaa. Myönnettäköön myös, että muutamassa ylämäessä jouduin työntää hiki valuen fillarin ylös, kun voimat eivät riittäneet polkemaan. Babboeen on saatavilla akkukäyttöinen sähkömoottori, joka kuulemma toimii vähän kuin myötätuuli ylämäessä, mutta ainakin vielä mennään ihan pers- ja reisilihasvoimin.

Kolmella pyörällä liukuva laatikkopyörä tuntuu turvalliselta ja vakaalta polkea. Se on myös niin painava, että vaikka kuinka paikoillani keikuttelin, sitä on hankala saada kumoon. Mutta jos sillä päästelee kovaa vauhtia mutkaan, salettiin toinen etupyöristä irtoaa maasta ja kaatumaankin sen varmasti saisi. Mutta koska kolmipyöräinen on melko kankea käännettävä, mä ainakin mieluummin himmaan mutkiin tullessa vauhtia. Kolmen pyörän ansiosta pyörän kyydistä ei tarvitse nousta esimerkiksi liikennevaloissa, vaan lestille voi jäädä chillailemaan jalat polkimilla.

Parannusehdotuksiakin tuli heti ekan ajopäivän jälkeen. Olisin toivonut, että pyörässä olisi ollut lukollinen säilytyslaatikko, jonne olisi voinut laittaa esimerkiksi kypärät ja kantorepun. Esimerkiksi kaupungille mennessä kantoreppu on vielä must, että saan pääasiallisesti konttimista suosivan lapsen kulkemaan mukanani pyörän jäädessä parkkiin. Koska meillä on kaksi taaperokokoista reppua, Tulan ja Wompatin, toinen voisi olla aina fillarissa mukana. Taidetaankin pultata laatikon sisälle tanko, johon voi pitkällä vaijerilukolla kiinnittää kypärät ja reput. Vesipulloteline myös tarvitaan, niitä saa onneksi halvalla vaikka Tigerista. Kaipaisin myös ohjaustankoon kiinnitettävää telinettä iPhonelle, jotta voin käyttää Reittioppaan pyöräilykarttoja yhtä kätevästi kuin autoilijat navigaattoreitaan. Onko jollain telinesuosituksia?

Parasta laatikkopyörässä oli heti ensimmäiseltä polkaisulta se, että myös lapsi tykkäsi olla kyydissä, eikä vaunukauhun jättämä pelkomme hepuleista onneksi toteutunut. Loodalla rullaillaankin tästä eteenpäin kaupungille ja kavereille kylään. Kyytiin mahtuvat lapsen lisäksi harrastusvälineet, ruokaostokset ja isonkin sakin piknikeväät ja -viltit. Tällä kuljettaa kätevästi ullakolle kasautuneet ongelmajätteet ja rikkinäiset pienkodinkoneet kierrätyskeskukseen. Laatikko toimii kuljettamisen lisäksi kätevänä myyntipisteenä tulevan kesän Kallion puistokirppiksillä. Ja tällä kun polkee Hakaniemeen Ikean ilmaisbussille, voisin ostaa huonekalujätistä vihdoin ne muutamat isot kehykset postereille ja säilytyslaatikot ullakolle, kun saisin ne kätevästi bussista fillarilla kotiin. Maailma ja sen mahdollisuudet laajenivat just yhden laatikkopyörän verran!

Jos teilläkin on tarvetta perhefillarille ja Babboe kiinnostaa, sain teille alekoodin Babboen nettikauppaan. Koodilla HV00 saatte laatikkopyörän oston yhteydessä hankkimistanne lisäosista 50 euron alennuksen. Jos käytätte koodin, mä saan siitä hyvästä myös hieman pätäkkää, mistä en olisi ollenkaan moksiskaan nyt kun säästötilillä on laatikkopyörän kokoinen reikä.

Jaa: