Ihan itseäni saan syyttää. Ei Minime leluja ole ostellut tai mankunut, vaan ihan itse olen niitä kotiovesta vapaaehtoisesti sisälle kantanut. Se että leluista 98 prosenttia on kirpputorilta tai vanhempieni ullakolta löytyneitä ihanuuksia, ei vähennä yhtään sitä seikkaa, että lelujen määrä riittää jo aikaansaamaan kaaoksen. Hups. 

Niinpä viime aikoina olen pyrkinyt luomaan pohjan lelukaaoksen hallintasuunnitelmalle. Ykkösenä on edelleen se, että uutena ei saa ostaa kuin kirjoja. Oman kirjastokorttinsakin tyyppi saa heti, kunhan homman päälle ymmärtää. Kakkosena lelujen siivoaminen iltaisin takaisin paikoilleen. Kaaos pitää pysäyttää ennen kuin se pääsee räjähtämään. Kolmantena leluille määrätyt omat paikat. Kun kaikki tietävät, missä palikat ovat tai missä niiden ainakin kuuluisi olla, on sekä leikkiminen että siivoaminen kivempaa.

Koska tovi ennen lapsivesien menemistä ostamani Marimekon pahvisalkku* ei enää ole hetkeen riittänyt imaisemaan sisäänsä kaikkia leluja, olen hankkinut uusia säilyttimiä tai vaihtoehtoisesti laittanut vanhat esineet uuteen tehtävään. Esimerkiksi piknik-korina uskollisesti palvellut vanha kori pääsi tärkeään tehtävään lelujärjestyksen ylläpitämisessä, kun se hotkaisi sisuksiinsa Minimen lempilelut, dublot.

Pallot, perästä vedettävät lelut, autot, soittorasiat jajaja majailevat Varpuselta saamassani tetris-kuvioisessa säkissä. Nämä nerokkaat ja monikäyttöiset jättipussukat valmistetaan ulkomainoksista tutusta materiaalista, pvc-laminoidusta polyesteristä. Ne pelittävät siis myös kosteissa tiloissa, joten pussukassa voi säilyttää vaikka kylpyleluja ja mikseipä se pyykkipussinakin toimisi. Jos meillä olisi oma piha, säilyttäisin tässä ulkolelut.

Mutta koska omaa pihaa ei ole, tämä Helsingin Vallilassa valmistettu säkki pitää kasassa lelujen sekalaista seurakuntaa. Säkin pehmeä materiaali mahdollistaa sen, että sen reunat saa käärittyä ja näin tästä meidänkin jättisäkistä tuli leveä, mutta matalareunainen kaaoksen kaitsija. Pehmeiden reunojen ansiosta lapsi voi kaivella säkin aarteita ilman, että koko saalista tarvitsee kaataa lattialle.

Olohuoneen pöydällä vallinnut kirjasekamelska suitsittiin kasaan kirpputoreilta hankkimillani kasarimuovikorikasseilla. Järjestelin niihin kovakantiset pahvikirjat, joita Minime saa myös omatoimisesti lukea. Pöydän alta korit saa kiskaistua näppärästi esiin, kun on satuhetken aika. ”Oikeat” paperisivuiset satukirjat pysyvät kirjahyllyn ovien takana siihen asti, kunnes tyyppi tajuaa lukemisen ja repimisen eron.

Toki myös se Marimekon pahvisalkku on edelleen käytössä, nyt siellä kolisevat Brion puupalikat. Oman lapsuuteni muoviset atomi-palikat taas odottavat leikkejä Egyptistä ostamassani kovassa nahkasalkussa. Toivoisin löytäväni käytettynä, tai ainakin mellevään alehintaan, seinälle sijoitettavan aikaa ja käyttöä kestävän hyllykön. Siihen olisi näppärä järjestellä lelusalkut ja nostaa paraatipaikalle leluista kauneimmat.

Uusin kaitsija on kirpputorilta hankittu pärevasu, jonka tarkka tehtävä ei ole vielä hahmottunut. Siellä voisivat majailla esimerkiksi pehmolelut, mutta luulen että sen lopullinen tehtävä tulee liittymään juniin. Vanhempieni ullakolla kun odottaa vanha Brion junarata lisäosineen. Ja monen ison pärevasun verran muita jänniä juttuja. Ehkä mummilaan pitäisikin perustaa lelulainaamo. Palauta kolme lelua ja saat kolme lelua tilalle. Ja lainaussääntö koskisi myös lapsen leluhamsterimutsia.

Jaa