Niinpä viime aikoina olen pyrkinyt luomaan pohjan lelukaaoksen hallintasuunnitelmalle. Ykkösenä on edelleen se, että uutena ei saa ostaa kuin kirjoja. Oman kirjastokorttinsakin tyyppi saa heti, kunhan homman päälle ymmärtää. Kakkosena lelujen siivoaminen iltaisin takaisin paikoilleen. Kaaos pitää pysäyttää ennen kuin se pääsee räjähtämään. Kolmantena leluille määrätyt omat paikat. Kun kaikki tietävät, missä palikat ovat tai missä niiden ainakin kuuluisi olla, on sekä leikkiminen että siivoaminen kivempaa.
Koska tovi ennen lapsivesien menemistä ostamani Marimekon pahvisalkku* ei enää ole hetkeen riittänyt imaisemaan sisäänsä kaikkia leluja, olen hankkinut uusia säilyttimiä tai vaihtoehtoisesti laittanut vanhat esineet uuteen tehtävään. Esimerkiksi piknik-korina uskollisesti palvellut vanha kori pääsi tärkeään tehtävään lelujärjestyksen ylläpitämisessä, kun se hotkaisi sisuksiinsa Minimen lempilelut, dublot.
Pallot, perästä vedettävät lelut, autot, soittorasiat jajaja majailevat Varpuselta saamassani tetris-kuvioisessa säkissä. Nämä nerokkaat ja monikäyttöiset jättipussukat valmistetaan ulkomainoksista tutusta materiaalista, pvc-laminoidusta polyesteristä. Ne pelittävät siis myös kosteissa tiloissa, joten pussukassa voi säilyttää vaikka kylpyleluja ja mikseipä se pyykkipussinakin toimisi. Jos meillä olisi oma piha, säilyttäisin tässä ulkolelut.
Mutta koska omaa pihaa ei ole, tämä Helsingin Vallilassa valmistettu säkki pitää kasassa lelujen sekalaista seurakuntaa. Säkin pehmeä materiaali mahdollistaa sen, että sen reunat saa käärittyä ja näin tästä meidänkin jättisäkistä tuli leveä, mutta matalareunainen kaaoksen kaitsija. Pehmeiden reunojen ansiosta lapsi voi kaivella säkin aarteita ilman, että koko saalista tarvitsee kaataa lattialle.
Olohuoneen pöydällä vallinnut kirjasekamelska suitsittiin kasaan kirpputoreilta hankkimillani kasarimuovikorikasseilla. Järjestelin niihin kovakantiset pahvikirjat, joita Minime saa myös omatoimisesti lukea. Pöydän alta korit saa kiskaistua näppärästi esiin, kun on satuhetken aika. ”Oikeat” paperisivuiset satukirjat pysyvät kirjahyllyn ovien takana siihen asti, kunnes tyyppi tajuaa lukemisen ja repimisen eron.
Toki myös se Marimekon pahvisalkku on edelleen käytössä, nyt siellä kolisevat Brion puupalikat. Oman lapsuuteni muoviset atomi-palikat taas odottavat leikkejä Egyptistä ostamassani kovassa nahkasalkussa. Toivoisin löytäväni käytettynä, tai ainakin mellevään alehintaan, seinälle sijoitettavan aikaa ja käyttöä kestävän hyllykön. Siihen olisi näppärä järjestellä lelusalkut ja nostaa paraatipaikalle leluista kauneimmat.
Uusin kaitsija on kirpputorilta hankittu pärevasu, jonka tarkka tehtävä ei ole vielä hahmottunut. Siellä voisivat majailla esimerkiksi pehmolelut, mutta luulen että sen lopullinen tehtävä tulee liittymään juniin. Vanhempieni ullakolla kun odottaa vanha Brion junarata lisäosineen. Ja monen ison pärevasun verran muita jänniä juttuja. Ehkä mummilaan pitäisikin perustaa lelulainaamo. Palauta kolme lelua ja saat kolme lelua tilalle. Ja lainaussääntö koskisi myös lapsen leluhamsterimutsia.
Kivan näköisiä säilytysratkaisuja! Mä aina mietin liian pitkään, että jaa, johonkin pitäisi noikin rojut tunkea, ja sitten mies ehtiikin tunkea ne joko a) superrumaan muovilaatikkoon /-koriin b) vielä rumempaan käytettyyn pahvilaatikkoon. Ja kun ne nyt sitten kerran on tungettu johonkin, niin enhän mä niille enää uuttakaan säilytyspaikkaa rupea keksimään.
Mutta se lelujen määrä, voi huoh. Ei muuten tosiaan vuosien ja lasten myötä vähene yhtään. Ja kyllä, kaksosille toisinaan ostetaan sama juttu kahtena kappaleena, ettei tulisi riitaa (ennen kuin siitä, kuka ne sitten siivoaa).
Kivoja ratkaisuja, tosin kokemuksesta tiedän, että säilyttämine hankaloituu mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa ja lelujen määrä lisääntyy…
Meillä ongelma on nuorimmaisen tavarat, joita on PALJON ! On siis perinyt kahdelta isosiskoltaan kaikki lelut ja nyt tytön (kohta 10 v) huone on niin täynnä, että sekaan ei tahdo mahtua. Olen toki pienempine leluja poistanut, mutta vaikeeta se poistaminen on, kun esim. duplot on edelleenkin kovassa käytössä.
Odotan vaan, että sanoo mulle parin vuoden sisällä, että voitaisiinko siivota nuo lelut jo pois. Tämä ilmiö onneksi tulee jossain vaiheessa, sen olen noista isommista tytöistä huomannut. =)
No jos pystyy sietämään vanhat pahvilaatikot säilytysratkaisuna, eiköhän se ole tärkeintä, että kotonaan pystyy kulkemaan ilman lelujen muodostamaa labyrinttia 😀
Mua ei tää lelumäärä vielä varsinaisesti haittaa, vaikka noillakin muutamalla kopallisella saa sen kaaoksen aikaan. Itse olen ihanat lelut valinnut ja kotiimme kantanut. Enemmän mua kauhistutttaa se, kun lapsi alkaa itse himoita jotain hämmentäviä ja rumia härpäkeleluja 😀 Toivon siis, että joulupukilla on mun kanssa samanlainen lelumaku…
Joo, salettiin hankaloituu säilyttäminen lapsen kasvaessa ja lelukiinnostuksen lisääntyessä ja monipuolistuessa. Siksi toivon löytäväni sen hyllykköratkaisun, johon lelukorit, -pussukat ja -nyssykät saisi järjestettyä. Mä kun tahdon pitää palapelit järjestyksessä omassa loodassaan, palikat omassaan jne. Kuvittelisin, että hyllykön kanssa se olisi helpompaa. Ja joo, mä olen siivoillut nyt pois kaikki vauvalelut, helistimet ja muut, joten varmasti se kaaos kertautuu aina lapsimäärän mukaan, kun on kaikkien lapsien ”ikää vastaavat lelut” yhtäaikaa esillä.
Mut hei, hyvä tietää, että dublot kiinnostavat vielä tuossakin iässä – sehän tarkoittaa vähemmän tavaraa ja kaaosta, kun sama juttu pysyy hittinä noin pitkään!
Moikka!
Minäkin ole katsellut noita Varpusen säilytyspusseja. Mitä kokoa tuo omasi on, Small, Medium ja Large?
Sanna
Moi! Meidän nyssykkä on kokoa Large. Olen kuitenkin taitellut sen yläreunan moneen kertaan, joten siitä saa tarvittaessa melkein puolet korkeamman. Pienien leluja säilömiseen se medium saattaisi lopulta olla paras, jotta säkki ei ole ihan pohjaton kaivo. Mutta isommille leluille tai vaikka pehmoeläimille ja ulkoleluille tää iso on mielestäni paras.
Hyviä ideoita. Meillä leluja on tietty myös kertynyt ja niille toimii säilytyslaatikkona vielä äitiyspakkaus koristeltuna neuvolasta saaduilla hymynaamajulisteilla. Yhtenä päivänä jaoin suuren osan leluista seitsemään pussiin – joka päivälle uus yllätyspussi!
Ja sitten kun lapsi vähän kasvaa, niin äiti huomaa, että huolella mietityt säilytysratkaisut on kipattu tyhjiksi lattialle, kun laatikko/kori/pussi/rasia/mikälie on juuri sillä hetkellä ”pupun pesänä / hiiren kotina / nuken ostosvälineenä / tutkimusmatkailijan salkkuna / ja niin edelleen” . Ja niihinhän ei missään nimessä saa koskaan koskea, vaikka kaikki kompuroisivat nilkkansa hajalle legopalikoissa ja muissa pikkuleluissa.
Hei, aivan pakko kysyä, että mistä nuin ihana matto on löytyny olkkariin :D?
Kuten bloggaaja asian ilmaisi:
”Tämä ei siis ole hyökkäys eikä edes vittuilua, vaan aivan täysin vilpitön kysymys kaikille vanhempainblogien kirjoittajille: mitä aiot vastata lapsellesi, jos hän jonakin päivänä kysyy sinulta, miksi laitoit hänen elämänsä nettiin?”
Käy siis ihmeessä vastaamassa: http://www.lily.fi/juttu/lapsen-oikeudesta-yksityisyyteen
🙂
Meil huoh ei pysy lelut laatikois oikein
Välil 6,5v ja 2,5v kuuntelevat ja lelut menee joskus takaisin paikoilleen. Lisää säilytysjuttuja pitäs hankkia
Onneksi kolmas ei vielä leiki leluil 😀
Yllätyspussi on hyvä ja salettiin myös toimiva idea! 🙂
Joo, ihan salettiin. Mutta onpas sitten ainakin komiat pesät ja kodit pupuilla ja muilla ökkämönkiäsillä 😀
Jos tarkoitat raidallista, se on ihan perusikealainen. Jos tarkoitat pinkkisävyistä, se on tuotu Intiasta, mutta samanmoisia olen nähnyt esimerkiksi Indiskassa ja Tigerissa.
Tähän voisi vastata pitkästi ja kattavasti, mutta mennään nyt lyhyellä kaavalla. Ensinnäkin, jos koko elämä olisi täällä blogissa, johan olisi tylsä meno. Että kyllä tänne valikoituu ihan ne asiat, joista tahtoo kertoa ja joista ylipäätään sen oikean elämisen ohessa on aikaa kertoa.
Tärkein pointti tässä taitaa kuitenkin olla se, että tämä blogi ei ole lapsiblogi, vaan vanhemmuusblogi. Eli jos jostain syväluotaavammasta kirjoitan, se on itseäni, omaa äitiyttäni tai ylipäätään vanhemmuutta koskevaa pohdintaa. Itse olen ammattini puolesta kirjoittanut paljon minämuotoisia juttuja ja läjäpäin kolumneja. Ja koska olen avoin tyyppi noin muutenkin, bloggaaminen vaikeistakin asioista omien kokemusteni kautta on minulle luontevaa.
Toki kun blogi käsittelee vanhemmuutta, siinä näkyy myös muusani, Minime. Varsinaisesti hänestä kirjoitettuja postauksia eivät ole kuin ensimmäisen vuoden ajan kirjoittamani kuukausipostaukset. Pohdin tovin niiden julkaisua, mutta koska jokainen terve lapsi kehittyy ja oppii ihan samalla tavalla, joku vähän myöhemmin joku vähän aikaisemmin, lopulta niiden julkaisussa ainut pohdittava juttu oli se, että kuka moisia ”tässä kuussa hän oppi konttimaan ja taputtamaan” –postauksia jaksaa lukea.
Valokuvausharrastukseni myötä lapseni näkyy paljon kuvin blogissani. Koska en halua pitää erillistä valokuvausblogia, yhdistän valokuvaksen vanhemmuusblogiini. Kuviksi valitsen toki vain otoksia, jotka ovat mielestäni edustavia. En siis kuvita ”vittu kun vituttaa” -postauksia karjuvan lapsen kuvilla, vaikka jokainen lapsien kanssa tekemisissä oleva tietää, että karjumistakin eloon mahtuu. Sen sijaan en ymmärrä, mitä pahaa jossain soseet naamalla kuvassa on. Mun lapsuuden kuvia, joissa kiskon vaikka kaksin käsin mustikoita marjoista värjäytyneeseen naamaani, saa ihan salettiin esitellä julkisesti, tietenkin! Olenkin itse esiintynyt paljon lapsuudessa sukuni valokuvausharrastuksen myötä esimerkiksi kuvakilpailuissa ja mainoksissa. Osa niistä on löydettävissä skannattuina netistäkin. Ei harmittanut silloin, eikä harmita nytkään.
Mä teenkin samalla tavalla kuin koen, että omassa lapsuudessani olisin toivonut omien vanhempieni toimivan. Koska tässä vaiheessa jokainen vanhempi tekee lapsensa puolesta monia suuria ja tuhansia pieniä päätöksiä joka viikko. Enkä usko, että siinä joukossa tää mun bloggaukseen ja valokuvauksen keskittyvä kriminaaliharrastukseni on se, josta kannattaa huolestua.
Joo, eihän ne siellä pysy, kun leikittäviksi on kuitenkin tarkoitettu haha! Mutta yritän, että edes iltaisin kaaoksen aina siistisi takaisin lootiinsa, jotta seuraavana päivänä on taas kivempi levittää kaikki hujan hajan 😀
Ihania säilytysratkaisuja! Ollaan just muutettu uuteen kotiin, jossa enemmän tilaa mutta silti mietityttää, että mihin ihmeeseen nuo lelut mahtuu!!! Vaikka mä oonkin sitä mieltä, että lapsi pärjäisi muutamalla mieleisellä peruslelulla tosi pitkälle niin jostain kumman syystä meillä jo nyt, vauvan ollessa kohta 11 kk, on jo pari isoa kopallista täynnä leluja. Kirjoja on ihan mahdottomasti, koska oon intohimoinen lukutoukka ja jotenkin nuo kirjat näyttää valikoituneen vauvankin lempitekemiseksi. Me ei olla keksitty vielä mitään persoonallista säilytystapaa vaan just haettiin Ikeasta ihan perus-Expedit, johon sitten lelukoreja ja kirjoja, krooh…tuollaisen ihanan Marimekon pahvisalkun kävin just yks päivä hakemassa synttärilahjaksi pikkuiselle. Marimekossa ois ollut ehkä pari muutakin kivaa juttua…hmm.
Tosi kauniisti sisustettu koti teillä! Meidän elämää muuttohässäköineen päivineen pääsee halutessaan kurkkimaan täältä: http://www.lily.fi/palsta/kahvia-kiitos. Tosin muuttojutut vasta tulossa.
Ihania säilytysratkaisuja ja kotinne näyttää todella kauniilta :)! Löysin blogisi vasta parin mutkan kautta, ja tykästyin :). Jään lukemaan.